Toisena aamuna päätimme lähteä tutkimaan 3 km kävelymatkan päässä olevaa Santa Clotilden puutarhaa. Sinne pääsee rannan toisesta päästä kallionseinämään rakennettua kävelyreittiä pitkin. Reitti oli kerta kaikkiaan upea!
Sen varrella oli aivan todella kauniilla paikalla ravintola, johon pysähdyimmeille. Viivämmekin siinä vaikka kuinka kauan aikaa. Lomalla onkin parasta, kun ei ole tiukkaa aikataulua, vaan voi pysähtyä nauttimaan aina silloin kun haluaa.
Matka jatkui vihdoin meidän pitkän paussin jälkeen ja oli kuuma ja matkaa vielä 2 km. Toivottavasti se puutarha olisi kaiken vaivan arvoinen… Aivan hikisinä pääsimme perille ja pulitimme 6 €:n pääsymaksut. Kaikilla oli jo nälkä ja vesikin vähän kortilla. Onneksi oli sipsejä mukana, sillä paikassa ei ollut minkäänlaista kahvilaa tai ravintolaa. Itse puutarha ei ollut nyt niin ihmeellinen, mutta ihan nätti. Enemmänkin puita ja kauniita maisemia, ei kukkia.
Oli perjantai ja illalla ajattelimme lähteä katsastamaan paikan yöelämää.
Sitä ennen katselimme kuitenkin upean droneshown rannalla.
Lloret de Mar on tunnettu yöelämän keskus, siellä on paljon klubeja yökerhoja ja muutenkin vilkas yöelämä. Tiesimme kyllä että pääosin hyvin nuorta asiakaskuntaa siellä liikkuu. Hämmästykseksemme oli kuitenkin perjantai-iltanakin aika hiljaista. Sesonki olikin jo ohi ja kuulemma muutama viikko sitten menot olivat olleet varsin erilaiset. Löysimme kuitenkin menoja yhdestä pienestä hollantilaisten suosimasta baarista ja pääsimme tanssimaan, mikä oli kaikkein tärkeintä. Hauskaa oli ja tottakai saimme ilmaiset shotit ja rannekkeet tulevia iltoja varten.
Lloret de Mar sijaitsee Espanjassa Costa Bravan rannikolla, 75 km Barcelonasta koilliseen. Reissu oli varattu jo keväällä, kun mietimme tyttö porukalla minne voisimme lähteä vielä rentoutumaan näin syksymmällä. Tavoitteena oli löytää mukava ja helppo kohde jossa olisi varmuudella lämpöä. Minun roolini matka järjestelyissä oli tällä kertaa harvinaisen helppo, minun tarvitsi vain maksaa lento ja hotelli Mirkalle. Meitä oli alunperin lähdössä sama porukka joka oli Mallorcalla toissa vuonna, mutta Sussu joutuikin perumaan oman matkansa. Lensimme edullisesti Norwegianin siivin Barcelonaan ja sieltä otimme Uberin Lloret de Mariin, koska oli aika myöhä emmekä jaksaneet enää selvitellä busseja. Über maksoi 100 € ja se oli ihan hyvä hinta sillä matka kesti kuitenkin puoltoista tuntia. Mukana matkalla myös Hanna.
Olimme hotellilla lähempänä puolta yötä, ja ehdimme ottaa vain pienet iltapalat lähimmästä ravintolasta ja sitten suoraan nukkumaan.
Aamulla oli ihana herätä ja katsoa minne olimme oikein tulleet. Ihanaa kun on lämmintä.
Hotelli oli oikein hyvä ja aivan rannan lähellä. Leidit kuviin heti aamutuimaan!
Aamupalaa ei voinut ostaa etukäteen mutta sitä tarjottiin netissä 12 euron hintaan ja yllätykseksieemme paikanpäällä hinta olikin vain kuusi euroo per henkilö. Se oli älyttömän hyvä hinta sillä aamupala oli todella runsas buffetetista ja sisälsi kyllä kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Aamu oli ihanan kuuma ja lösähdimme pitkäksi aikaa hotellin uima-altaan sunbedeille.
Tottakai piti saada loman eka Aperol!
Jossain kohtaa lounaan tarve tuli ja lähdimme syömään rantakadulle. Rantakatu ja hiekkaranta on yli kilometrin pituinen.
Kaupungista löytyy pieni vanhakaupunki ja rannasta kaupungintalo.
Emme jäänet pidemmäksi aikaa sinne hengailemaan, sillä ranta kutsui jo meitä ja sen ihanat rantabaarit.
Kirjoittelen tämän postauksen poikkeuksellisesti jälkikäteen. Olin niin pitkään reissussa, että jotenkin kirjoittelut jäi. Toisaalta, ei ollut mitään niin erikoista kerrottavaakaan matkablogimielessä, kun liikuimme samoilla alueilla joista olen tänne jo kirjoittanut aiemmin.
Hyvä ystäväni Päivi saapui Travedonaan maanantai-iltana. Hänellä oli torstaihin asti töitä ja sen jälkeen reilu viikko vielä aikaa lomailla. Hänen saapuessaan olin laittanut meille vähän aperitivosta, että ei ihan heti tarvitsisi lähteä dinnerille. Tervetuloa Päivi, niin ihanaa että tulit!
Päivät kuluivat nopeasti, enkä oikein edes tiedä mitä tein silloin kun Päivi teki töitä. Kävin salilla, kaupassa, nukuin pidempään, tein lounasta meille. Jotenkin ne päivät vaan menivät aina äkkiä. Ehkä sitä vaan oppi jotenkin hitaaseen tahtiin, olemaan epäsuomalainen suorittaja.
Heti Päivin työpäivän jälkeen lähdimme yleensä beach clubille tai rannalle, välillä teimme pienen retken lähikyliin.
Caddrezzatessa on hauska venesatama, kyläläisten polkuveneille!
Iltaisin dinnerille jonnekin.
Meidän vakiopaikaksi muodostui Caddrezzaten La Parada, jonka affogato on kyllä aivan taivaallista. Affocato grande sisältää kaksi espressoa ja pallon crema -gelatoa. Kävimme siellä melkein joka päivä ja yhtenä päivänä omistajarouva teki mellle, vakioasiakkaille, aivan järkyttävän isolla pallolla annoksen.
Yhtenä päivänä innostuimme kuvailemaan vähän enemmän ja kyllä meitä nauratti kun oltiin kuin joitain influensereita, kun meillä oli tripodi kännykkää varten ja jossain kapealla kadulla otimme videoita ja kuvia! Viereisessä kahvilassa istui paikallispoliiseja ja heitä nauratti meidän touhut kun keskellä karua otettiin kuvia.
Perjantaina, kun Päivin loma alkoi, päätimme lähteä yön yli reissulle Aronaan Maggiore -järven toiselle puolelle. Sinne on vain reilun puolen tunnin ajomatka ja se on vähän suurempi paikka jossa voisi vähän shoppaillakin.
Hotelli oli aivan ytimessä ja päädyimme kiertelemään kauppoja moneksi tunniksi. Mukaan kertyi liian monet kengät molemmille, käsilaukku ja vähän vaatteitakin. Oltimme tyytyväisiä.
Aronan piazzalla Maggiore -järven rannassa on erinomaiset aperitivokset.
Nautimme niitä alkuillasta ja lähdimme katselemaan yöelämää. Ei sieltä mitään menopaikkoja löytynyt mutta muutama kiva baari, mutta niissä ei ollut tanssilattiaa. Oli tosi kiva ilta silti.
Tanssijalkaa kuitenkin vipatti ja Niina, asunnon omistaja olikin sanonut että pääsisimme latinobileisiin hänen tanssinopettajan kanssa, jos haluaisimme. Laitoin viestin tälle opettajalle ja niin sovimme treffit keskiviikolle ja meidät vietäisiin perille saakka reilun tunnin matkan päähän.
Voi mikä ilta siitä tulikaan, ravintola oli ihana, melkein Sveitsin rajalla ja kauniin järven rannalla. Väkeä tanssimassa oli tosi paljon ja paljon tosi hyviä tanssijoita. Pääsimme tanssimaan salsaa ja bachataa. Minä en ole niitä ikinä parin kanssa tanssinut mutta hyvien viejien kanssa pystyin tanssimaan. Oli aivan tosi kiva ilta!! Bileet kesti puoleen yöhön ja vielä tunnin matka kotiin eli pääsimme myöhään vasta nukkumaan.
Cadrezzatessa oli kyläjuhlat heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla ja jatkuen viikonlopun yli. Päivi oli lähdössä Suomeen takaisin lauantaina joten päädyimme juhliin jo torstai- iltana. Uskomatonta, miten niin pieneen kylään tulee valtava määrä ihmisiä, ilmeisesti myös lähikylistä. Kyläjuhlissa on ruokaa tarjolla, musiikkia ja lopuksi DJ. Päädyimme samaan pöytään paikallisen, jonkin verran meitä nuoremman seurueen kanssa ja tanssimme itsemme aivan hikeen tanssilattialla heidän kanssaan Cadrezzaten kuumassa yössä. Olipa kokemus tämäkin, ei paljon aidompaa voisi olla. Paikallisten juhla.
Ajelimme lauantaina Vareseen, jossa ehdimme vähän shoppailemaan ja kiertelemään ja sitten Päivin pitikin lähteä junalla kohti Malpensan kenttää. Voi että oli niin ihanat kaksi viikkoa, täynnä naurua ja kaikenlaista hömpötystä.
Minä jäin yksin vielä viikoksi. Oli ollut niin paljon menoa ja meininkiä, että ajatus yksin olemisesta välillä tuntui ihan hyvälle.
Elin arkea siellä, kävin affogatolla, salilla, rannoilla ja beach clubeilla. Ajelin Aronaan kerran ja vietin siellä illan.
Oli aika voimaannuttavaa huomata, että pystyin nauttimaan asioista ja ulkomailla olosta myös yksikseni.
Ajelin siellä jo kuin paikallinen, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä enää. Viimeisenä iltana olin vielä Varesessa.
Koko kesäloma, 4 viikkoa kului Italiassa ja oli kyllä oikein elämäni kesä. Teen tämän vielä joskus uusiksi, tavalla tai toisella. Oli todella erilaista olla reissussa näin pitkään ja sinkkuna. No, sen verran voin paljastaa että en tainnut ihan koko aikaa olla yksin viimeisellä viikolla. Oli uusia tuttavuuksia ehtinyt jo syntymään reissun aikana.
Henna ei ole aiemmin ollut Milanossa ja minäkin vain yhden kokonaisen päivän. En halunnut lähteä ajelemaan autolla sinne ja sen takia menimme junalla. Auton saikin kätevästi Sesto Calenden juna-asemalle parkkiin ja siitä oli noin tunnin matka Milanon päärautatieasemalle. Hennan loma alkoikin olla lopuillaan. Kyllä aika on mennyt äkkiä.
Milanon päärautatieasema on aika kaukana Duomosta ja varsinaisesta keskustasta, mutta päätimme kävellä kuitenkin sinne läpi vehreiden kaupunginosien. Oli järkyn kuuma!
Matkalla pysähdyimme Castello Sforzescon linnaa tutkimaan. Linna toimii nykyään museona. Sen rakentaminen alkoi 1300-luvulla. Castello Sforzesco toimi Milanon hallitsijoiden hovina, myöhemmin pelkkänä sotilasparakkina, kunnes se muutettiin 1800-luvun lopulla taidegalleriaksi.
Se oli puutarhoineen hieno kokonaisuus.
Ydinkeskustaan päästyämme vaeltelimme Duomolla ja sen ympäristössä, jossa vilinää ja turisteja riitti. Tässä pari turistia!
Tutustuimme myös Galleria Vittoria Emanuele II -huippubrändien upeaan kauppakeskukseen, mutta lähinnä sen hienoon arkkitehtuuriin. Pelkät näyteikkunat riittivät meidän kukkaroille.
Totta kai meidän piti käydä myös pyörähtämässä kolme kertaa gallerian keskellä olevan härän kuvan kiveksien päällä oikean kantapään varassa. Se tuo uskomuksen mukaan hyvää onnea ja sen tehtyään tulee myös vielä palaamaan Milanoon. Mielellään tulemme tänne vielä takaisin ja hyvälle onnelle on aina käyttöä. Siinä sai oikein jonottaa ringissä ennen kuin sai vuoron.
Illalla kanaalit Naviglin kaupunginosassa ovat tutustumisen arvoiset ihanine ravintoloineen ja aperitivo -paikkoineen.
Duomo on iltavalaistuksessa ehkä vielä kauniimpi kuin päivällä. Ilma enteili ukkosta, mutta ei sitä kuitenkaan tullut. Oli upea ilta.
Keskiviikolle oli luvattu aivan mahdottoman kuumaa ilmaa, lämpötila Monatella olisi 38 °C korkeimmillaan. On ollut 33-34 °C kyllä joka päivä, mutta tuo tuntui olevan jo aika hurja lukema. Virallinen lämpötila kertoo lukeman varjossa eli auringossa mittari näyttää sitten vielä jotain ihan muuta ja on tuntunut nytkin jo todella kuumalta. Päätimmekim lähteä kuumuutta pakoon ylös vuorille.
Henna katseli kivan vaellusreitin ja lämpötila vuorilla tulisi olemaan korkeimmillaan vain 27 °C. Siis vain! Täällä on todella tottunut kuumuuteen ja lämpötilat ovat ihan eri sfääreissä. Suomessa ei tulisi mieleenkään lähteä vaeltelemaan, jos olisi hellettä.
Pakkasimme keskiviikkoaamuna kaikki tavaramme vaellusta varten mukaan. Riittävästi vettä, eväitä, urheiluvaatteita, bikinit ja pyyhkeet mukaan, sillä vuorilla olisi järvi johon pääsisi vilvoittelemaan. Emme päässeet kuin alkumatkaan, niin Google Maps ilmoitti, että reitillämme olisi metsäpaloja. Aloimme tutkailemaan asiaa tarkemmin ja metsäpalot olivat kyseisen tien molemmin puolin vuoristossa. Sinne paikkaan meni vain yksi tie. Totesimme samantien, että emme kyllä lähde metsäpalojen keskelle vaeltelemaan, emmekä autolla ajelemaan ja teimme sitten nopeasti uuden suunnitelman. Otimme määränpääksi Bavenon, joka on Maggiore järven toisella puolella. Maggiore -järvi ilmeisesti viilentää enemmän kuin tämä pieni Monate -järvi, sillä sinne oli luvattu 3-4 astetta vähemmän lämpötilaa kuin tänne.
Aloitimme uuden suunnitelman toteuttamisen nauttimalla satamassa gelatot. Sen jälkeen käveleskelimme kuumuudessa Bavenon kapeita kujia ja tutkimme pittoreskiä tyypillistä pohjoisitalialaista kylää.
Kylän kirkko ja sen pihapiiri on kyllä uskomattoman kaunis.
Kaiken kuumuuden jälkeen oli parasta lähteä rannalle ja vietimmekin siellä aikaa monta tuntia. Kaksi lentokonetta otti jatkuvasti edessämme vettä Maggiore -järvestä ja lensivät sammuttamaan niitä metsäpaloja. Tuntui kyllä aika toivottomalta hommalta, kamalaa. Täällä ei ole satanut aikoihin ja maa on todella kuivaa. Miten semmoiset palot voidaan saada hallintaan.
Bavenosta tänne Monatelle päin matkan varrella on nätti Stresan kylä. Tien varrella on upeita hotelleja, joita pysähdyimme tutkailemaan tarkemmin. Kävimme katsomassa kuinka rikkaat lomailevat, hulppeasti!
Matkalla pysähdyimme vielä illan jo hämärtyessä Aronaan.
Lavenossa olen ollut jo pariinkin otteeseen, se on vain noin 25 minuutin matkan päässä tästä ja lähdimme aamulla sinne, sillä Henna oli kiinnostunut tynnyri kyydistä vuorelle. Meillä oli aika hidas aamu ja päivä olikin puolessa eli johan oli taas aika ottaa pienet päivä juomat. En tiedä tuleeko yhtäkään blogi päivää jossa ei olisi aperolien kuvia, sori niistä! Olihan taas maisema.
Laveno on vaan nätti paikka, aa että!
Tynnyrissä olo ei näin toisella kertaa pelottanut ollenkaan enää niin paljon.
Kävelimme vielä ylemmäs kuin minne hissillä pääsee, ihan huipulle asti. Maisemat palkitsi hikiset matkailijat.
Oli niin kuuma, että Hennan kengistä liimat irtosivat ja ne hajosivat! Uskomatonta!
Jatkoimme vielä toiselle beach klubille vähän hengailemaan, kun sieltä kuului niin ihanat musat. Siellä oli joku bändi soittamassa. Istuimme laiturilla ja uitimme jalkoja Monate -järvessä. Jos jalkoja ei liikuttanut, niin ei tiennyt että ne ovat vedessä eli taisi olla 37 asteista vesi siinä rannasta. Upea auringonlasku oli.
Edessäni on elämäni pisin matka, sillä minulla on mahdollisuus olla koko neljän viikon kesälomani Italiassa. En tiedä vielä kauanko olen täällä, enkä mistä lennän takaisin, joten en ostanut paluulippua ollenkaan. Tämä on todella jännittävää ja ihanaa! Ihan jo senkin takia, että olen matkalla sinkkuna ja osan aikaa yksin. En ole koskaan ennen matkustellut ulkomailla yksin.
Minulle tarjoutui mahdollisuus tulla tuttuun paikkaan Travedona-Monateen jälleen Ninan kotiin. Valitettavasti ihana Kimi kissa on nyt Suomessa, mutta kesätyötä silti on edes vähän. Pitää muistaa kastella terassin kukat, jotka tässä helteessä kuivuvat todella nopeasti.
Olipa hienoa tulla taas tänne, kuin kotiin olisi tullut. Kaikki tavarat löytyivät tutuilta paikoiltaan.
Tulin tänne ystäväni Hennan kanssa lennolla Vaasa-Helsinki-Milano Malpensan kenttä. Vaihto aika oli aika tiukka eli vain 40 minuuttia Helsingissä ja sen takia varmaan ruumassa ollut matkalaukkuni jäi Helsinkiin. Tuli kyllä samana päivänä jo Malpensan kentälle ja sainkin soittamalla tiedon Finnairin asiakaspalvelusta, että laukut toimitetaan minulle sunnuntaina puoliltapäivin. Toinen vaihtoehto olisi ollut noutaa laukku itse kentältä. Sinne on vain 25 minuuttia eli sekin käväisi mielessä, mutta sitten ajattelin että ei se haittaa vaikka tulee seuraavana päivänä puoliltapäivin.
Lauantaina saapuessamme ennen puolta päivää asunnolle ilma oli kuuma, yli 30 °C pitkälti ja päätimme lähteä viettämään loppupäivän jollekin Cadrezzateen beach clubille. Niistä kaksi oli kuitenkin aivan täynnä vaikka ovat suuria paikkoja ja meiltä kyseltiin onko meillä varausta. Eihän meillä ollut tietenkään, mutta onneksi yhdestä saimme kuitenkin paikat. Auringonvarjo on ihan välttämätön tässä paahteessa ja saimme myös rantatuolit. Olipa ihanaa päästä Monate – järveen vähän virkistäytymään ja huilata matkapäivän jälkeen iltaan asti klubilla.
Kotimatkalla poikkesimme kylään ja ostimme taivaallisen hyvän diavolo-pitsan palan ja söimme sen kirkon tasanteella ilta-auringon paistaessa jo lempeämmin. Ihanaa olla taas täällä!
Sunnuntaiaamuna otimme rennosti ja söimme kaikessa rauhassa aamupalaa terassilla ja odottelimme soittoa tai tietoa laukustani.
Päivä oli kuitenkin jo pitkällä kun minuun otettiin yhteyttä kuljetusfirmasta ja ilmoitettiin, että laukku toimitetaan vasta tiistaina minulle! Laukku on viety Milanon toiselle puolelle Linaten kentällä olevaan varastoon jostain hitsin syystä! Oli vajaa 2 tuntia aikaa kun varasto menee kiinni, laukun voisi kyllä sieltä noutaa. Ei auttanut muu kuin lähteä ajamaan sinne ja hakemaan laukku. Toki siinä jo soittelin Finnairillekin ja valitin asiasta että eihän tämä nyt voi olla totta että laukku on viety tästä 25 minuutin matkan päästä Milanon toiselle puolelle yli tunnin matkan päähän. Ei auttanut valitukset ja lähdimme matkaan.
Olin vuokrannut auton koko kuukaudeksi mutta ajatellut että kauheasti en välittäisi moottoriteitä ajella, kun täällä ajetaan niin mahdottoman kovaa ja rajoituskin on 130 km/h. Miten uskaltaisin mennä liittymistä sinne kovan liikenteen sekaan. Ajattelin, että mukavampi ajella täällä näitä pienempiä maanteitä ja pikku kylissä. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä sillä olin verenpainelääkkeeni vahingossa laittanut sinne ruumaan menemään. Vaikka hyvin tiedän, että tottakai lääkkeet pitäisi aina olla käsimatkatavaroissa.
Henna oli mahdottoman hyvä kartturi ja pääsimme reilussa tunnissa perille ja 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa sain laukun haltuuni. Kylläpä helpotti!
Päätimme lähteä sitten Monzaan loppupäiväksi. Monza oli sunnuntaina todella unelias paikka, aivan rauhallista ja todella vähän ihmisiä liikenteessä. Oli myös mahdottoman kuuma, niin sekin varmaan vaikutti asiaan. Laukkua hakiessamme auton mittari näytti kammottavat 46 °C, Monzassa kaupungin lämpömittari näytti 39 astetta.
Kuumuuteen ja pieneen stressiin helpotusta saatiin heti ensimmäisessä kadunkulmassa olevassa kuppilassa totta kai yhdet aperolit. Kävimme yhdessä kirkossa ja otimme kuuliaisesti ovelta huivit hartioillemme suojaksi.
Kiertelimme Monzan kujia kaikessa rauhassa ja vähän ehdimme shoppailemaankin ennen illallista. Auringon ja laskiessa ajelimme takaisin Italian kotiin.
Tulimme Portoon keskiviikkoiltapäivänä ja olin valinnut meille asunnon läheltä rantaa, sillä tarkoitus oli ehtiä viettää vähän rantalomaakin tällä reissulla. Tällä kertaa tilaa oli oikein mukavasti. Olohuone, jossa levitettävä vuodesohva ja makuuhuone, ihan kunnollinen keittiö ja kylppäri. Lapset lähtivät juoksulenkille, mutta minä livistin yhdelle juomalle lähimpään kuppilaan. Lähdimme myöhemmin yhdessä auringonlaskua bongaamaan rannalle ja se olikin upea.
Kauhean myöhään vasta menimme syömään ja Rasmus bongasi google-arvostelujen perusteella oikein hyvän ravintolan. Siellä ei ollut meidän lisäksi kuin yksi pöytäseurue asiakkaana. Ruoka oli superhyvää – taas!
Torstaina oli tarkoitus ottaa aurinkoa rannalla ja siihen puuhaan ryhdyttiinkin heti aamusta Minean kanssa. Rasmus jäi tekemään töitä ja opiskelemaan asunnolle.
Oli ihanaa vaan viettää rentoa rantapäivää eikä tehdä yhtään mitään. Laskuvesi paljasti todella paljon simpukoita rantakiviltä.
Porton rantaviiva on yhteensä melkein 10 km pitkä ja muodostuu useista eri rannoist. Hiekka on mukavan karkeaa, eikä tartu jalkoihin. Rantaviivalla on useita kahviloita ja ravintoloita. Portossa ei olla tarvittu pullovettä, sillä vesi täällä on todella hyvän makuista. Ei kloorista kuten muualla ollut. Rasmus ehti iltapäivän mittaan meidän seuraan.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun vihdoin lähdimme Porton vanhaan kaupunkiin tutustumaan. Sinne on yli 20 minuutin matkan päässä täältä rannalta. Matka taittui taas nopeasti ja edullisesti Bolt-taksilla. Täällä olisi hyvät julkisetkin yhteydet, mutta kolmestaan on helpointa ja suurin piirtein saman hintaista ottaa Uber tai Bolt.
Vanha kaupunki oli yllättävän suuri ja tottakai sopivan rosoinen, paikka paikoin jopa liiankin.
Kiertelimme katuja, täällä on myöskin vanhanaikainen ratikka, jolla voi liikkua.
Jokirannassa on paljon ravintoloita ja päädyimme yhteen, josta oli hienot maisemat joelle. Rasmus vähän vastusteli, kun oli niin turistipaikalla. Sehän oli tosiaan turistiravintola ja ruoka kallista eikä niin hyvää kuin muina iltoina. Mutta maisemat olivat hienot ja oli kuva katsella alas rantakadun vilinää.
Melkein tuli liian kiire päästä tuonne minun ja Rasmuksen kuvan takana näkyvälle sillalle auringonlaskua katsomaan. Sinne pääsee hissillä, mutta tottakai lasketeltiin ruokaa ja siinä kiireessä kivuttiin portaita varmaan yli 300 ja vielä jouduttiin ylhäällä vähän kiertelemään ennen kuin pääsimme sillalle. Oli niin pilvistä, että auringonlaskusta ei ollut tietoakaan, mutta maisema vanhaan kaupunkiin oli hieno.
Tämä oli meidän loman viimeinen yhteinen ilta. Huomenna Rasmus palaa Coimbraan ja menemme Minean kanssa vielä Lissaboniin ja lauantaina aamulla lähtö Suomeen.
Voi että on ollut mahtava loma lasten kanssa. Tekemistä ja näkemistä on riittänyt ja on ollut ihanaa viettää aikaa yhdessä. Nuo maailmanmatkaajat ovat reissanneet kavereiden kanssa ja yksinkin niin paljon, että ovat niin oma-aloitteisia ettei minun ole tarvinnut selvitellä mitään asioita. He ovat hommanneet taksit, bussiliput, selvitelleet asiat ja aikataulut. Ei ole tarvinnut kuin maksajana toimia, mahdottoman helppoa. Kiitos ihanat kullat ❤️. Oikein huvitti kun illalla kysyin lapsilta, että koska meidän pitää aamulla lähteä! Asiat ovat menneet toisin päin, äidin ei tarvitse enää huolehtia käytännön asioista.
Perjantaina ajelimme Boltilla Flix-bussin asemalle laitakaupungille ja vielä saimme nautiskella aidosta Porton tunnelmasta hieman rähjäisessä kahvilassa, joka oli täynnä paikallisia setiä.
Rasmus on asustellut täällä Coimbrassa helmikuun alusta lähtien ja opiskellut yliopistossa Erasmus-vaihto-oppilaana. Coimbra on Portugalin entinen keskiaikainen pääkaupunki (1139–1260) ja se on historiallisesti merkittävä kaupunki, joka tunnetaan erityisesti yhtenä Euroopan vanhimmista yliopistokaupungeista. Se oli kuningaskunnan keskus varhaisessa vaiheessa, ja sen arkkitehtuuri heijastaa roomalaista, visigoottilaista ja maurilaista perintöä kertoo paikasta wikipedia.
Tulimme tänne tiisraina iltapäivällä ja menimme suoraan Rasmuksen asunnolle. Rasmuksella on oma huone ja yhteinen keittiö 5 muun opiskelijan kanssa ja kylppärin jän jakaa 3 opiskelijan kanssa. Hyvin on täällä viihtynyt ja vuokra on edullinen, reilut 300€ / kk.
Lähdimme samantien paikallisoppaan kanssa tutkimaan kaupunkia. Kävelimme ensin todella kauniin kirkon pihapiiriin, se toimii pappien kouluna. Upea paikka oli, täällä vaan Coimbrassa tämmöinenkin.
Sen takaa avautui kauniit maisemat jokirantaan. Täällä Rasmus kavereineen tapaa viettää aikaa.
Jatkoimme matkaamme kohti yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa, joka oli vaikuttava ja bambukujaa pitkin laskeuduimme jokirantaan. Oli Lissabonin vilinän jälkeen ihanaa olla vain rauhassa.
Jokirannassa on nätti puisto ja ravintoloita. Ilta oli viileä mutta tarkenimme yksille juomille siitä huolimatta.
Jatkoimme kohti vanhaa kaupunkia.
Vanha kaupunki oli aivan ihana!
Ihan kuin olisi ollut pienessä italialaisessa kylässä. Kapeita kujia, pieniä putiikkeja ja ravintoloita. Just sitä mitä rakastan.
Nousimme jyrkkää rinnettä yliopistolle asti ja ehdimme vielä juuri ennen pimeän tuloa kiertelemään yliopiston vaikuttavaa aluetta. Täällä on n. 100 000 asukasta ja yliopistossa opiskelee melkein 30 000 opiskelijaa.
Tässä kuvassa näkyy myös musta-asuisia opiskelijoita. Täällä ei ole haalarit käytössä opiskelijoilla kun bilettävät, vaan enemmänkin pukua muistuttava asu jossa on usein myös viitta.
Meillä ei ollut aavistustakaan, että Rasmus asuu näin kivassa kaupungissa, ei täältä ole kuva- ja videomateriaalia herunut Suomeen päin! Täällä on jonkin verran kesemmällä turisteja, mutta ei vielä. Ilta oli viileä. Tätä paikkaa voi oikeasti suositella päiväretken tai yhden yön kohteeksi.
Laskeudumme yliopistolta takaisin vanhaan kaupungin pienelle kujalle syömään pienen pienen ravintolaan. Siinä oli vain 14 paikkaa sisällä ja muutama pieni pöytä ulkona. Tilasimme taas takapakkia ja lisäksi risottoa sekä jälkkäri. Ruoka oli taas aivan älyttömän hyvää ja itse paikka oli kyllä todella hurmaava. kuvassa näkyvän vanhan kaapin keskellä oli luukku keittiöön ja tarjoilija hoiti juomat ja muut tehtävänsä tuossa kaapin pienellä tasolla. Söimme ruuan vasta puoli kymmenen aikaan, olemme paikallisten rytmissä näköjään.
Tänään keskiviikkona Rasmukselle oli opiskelupäivä, loput tentit ovat tulossa ja iltapäivällä on luentojakin. Tulimme Minean kanssa aamupäivällä jokirantaan ottamaan aurinkoa, sillä nyt aurinko paistaa ja täällä taas tarkenee. Ei täällä toki muita ollut kuin hullut suomalaiset! Neljän aikaan lähdemme bussilla Portoon.
Kaikki ruoka mitä olemme saaneet Lissabonissa on ollut todella hyvää. Olemme syöneet runsaan makuisia juustoja ja makkaroita, mereneläviä ja kalaa eri muodoissa. Meren elävät ovat täällä todella tuoreita, varmasti samana päivänä pyydettyjä. Hintataso on täällä Suomea edullisempi selvästi. Eilen maistoimme friteerattua seepiaa, oli todella hyvä koostumus ja maku. Täällä on lisukkeena usein jotain hyvää aiolia tai muita sen tyylistä kylmää dippiä. Eilen illalla oli viileämpää ja söimme sisällä pienessä ja viihtyisässä ravintolassa.
Täällä ollessamme olimme huomanneet moneen kertaan pääkadulla Rua Augustalla yhden leipomon edessä jatkuvan jonon. Piti oikein ottaa selvää että mistä on kyse, mitä nyt jonotetaan. Ei ainakaan ämpäreitä kuten Suomessa! Leipomossa leivottiin ainoastaan yhtä tuotetta pastel de nataa eli vanukasleivosta. Kyseessä oli oikein kuuluisa ja ikivanha paikka jossa tätä leivotaan. Pitihän meidänkin yhtenä päivänä liittyä jonoon että saisimme maistaa herkkua. Se oli oikeasti todella herkullista, todella rapea voitaikina jonka sisällä ihanaa vaaleaa vaniljaista kananmunan valkuaista tehtyä täytettä.
Eilen hoksasimme, että meillä oli vielä näkemättä Pink street, joka on varmasti ihan Instagramia ja turisteja varten tehty pinkiksi maalattu katu, jossa on sateenvarjoja aseteltuna ylhäälle varjoiksi. Oli vasta alkuilta eikä siellä ollut oikein menoja vielä, mutta otimme muodon vuoksi yhdet juomat kuitenkin siellä.
Aivan lähellä meidän hotellia on hauska sardiinikauppa. Sieltä löytyy vaikkapa matkamuistoksi vuosiluvulla ja muutamalla mietelauseella tehtyjä sardiinirasioita. Koko kauppa on aivan elämys. Kuin karkkikauppa, mutta siellä myydäänkin säilöttyjä sardiineja.
Kirjoittelen, tai oikeastaan sanelen iPhonelle tätä postausta Flix-bussissa matkalla Coimbraan. Pääsemme nyt tutustumaan Rasmuksen kotikaupunkiin. Flix-bussit lähtevät aika kaukana Baixasta, puoli tuntia ajelimme Uberilla asemalle.. Tällä kertaa meillä oli naiskuski ja hän ajoi kyllä vähän turhankin vauhdikkaasti. Vaihteli koko ajan kaistaa, tööttääli ja ajoi bussikaistalla. Navigaattorin mukaan tällä menetelmällä voitettiin 1 minuutti! Minä sen sijaan sain etupenkillä muutamat ylimääräiset sydämenlyönnit hänen liikkeistään.
Ennen lähtöä ehdimme vielä vähän shoppailla Ruo Augustan kaupoissa. Sieltä löytyy tavallisia merkkiliikkeitä, jollain muulla alueella kai varsinaiset luksusmerkit.
