Henna ei ole aiemmin ollut Milanossa ja minäkin vain yhden kokonaisen päivän. En halunnut lähteä ajelemaan autolla sinne ja sen takia menimme junalla. Auton saikin kätevästi Sesto Calenden juna-asemalle parkkiin ja siitä oli noin tunnin matka Milanon päärautatieasemalle. Hennan loma alkoikin olla lopuillaan. Kyllä aika on mennyt äkkiä.

Milanon päärautatieasema on aika kaukana Duomosta ja varsinaisesta keskustasta, mutta päätimme kävellä kuitenkin sinne läpi vehreiden kaupunginosien. Oli järkyn kuuma!

Matkalla pysähdyimme Castello Sforzescon linnaa tutkimaan. Linna toimii nykyään museona. Sen rakentaminen alkoi 1300-luvulla. Castello Sforzesco toimi Milanon hallitsijoiden hovina, myöhemmin pelkkänä sotilasparakkina, kunnes se muutettiin 1800-luvun lopulla taidegalleriaksi.

Se oli puutarhoineen hieno kokonaisuus.

Ydinkeskustaan päästyämme vaeltelimme Duomolla ja sen ympäristössä, jossa vilinää ja turisteja riitti. Tässä pari turistia!

Tutustuimme myös Galleria Vittoria Emanuele II -huippubrändien upeaan kauppakeskukseen, mutta lähinnä sen hienoon arkkitehtuuriin. Pelkät näyteikkunat riittivät meidän kukkaroille.

Totta kai meidän piti käydä myös pyörähtämässä kolme kertaa gallerian keskellä olevan härän kuvan kiveksien päällä oikean kantapään varassa. Se tuo uskomuksen mukaan hyvää onnea ja sen tehtyään tulee myös vielä palaamaan Milanoon. Mielellään tulemme tänne vielä takaisin ja hyvälle onnelle on aina käyttöä. Siinä sai oikein jonottaa ringissä ennen kuin sai vuoron.

Illalla kanaalit Naviglin kaupunginosassa ovat tutustumisen arvoiset ihanine ravintoloineen ja aperitivo -paikkoineen.

Duomo on iltavalaistuksessa ehkä vielä kauniimpi kuin päivällä. Ilma enteili ukkosta, mutta ei sitä kuitenkaan tullut. Oli upea ilta.