Emme olleet aluksi suunnitelleet ollenkaan menevämme Sintraan, koska ajattelimme että olemme nämä kolme ensimmäistä päivää vaan Lissabonissa. Rasmus oli kuitenkin ollut jo monta kertaa Lissabonissa ja mekin ahkeroitiin eilinen pääpaikkoihin tutustuen, niin päätimme, että lähdemme Sintraan kokopäiväretkelle.

Sintraan pääsee Lissabonista todella kätevästi 40 minuutissa paikallisjunalla. Emme tehneet aamulla mitenkään aikaista lähtöä, vaan nukuimme rauhassa ja söimme kunnon aamupalan läheisessä kahvilassa. Juna-aikataulujakaan emme olleet tutkineet ja kun katsoimme niitä ravintolasta lähtiessämme huomasimme, että seuraava juna lähtisi jo kuuden minuutin kuluttua! Asema oli aika lähellä ja otimme kunnon spurtin sinne ja niin vaan ehdittiin nopeasti ostamaan liput automaatista ja hypättiin junaan! Seuraava olisi mennyt vasta 40 minuutin kuluttua, niin olisi harmittanut jos emme olisi ehtineet tähän junaan.

Tämmöinen toiminta kuvastaa jotenkin hyvin koko matkaa, ennen aina suunnittelin kauhean tarkkaan kaiken ja otin etukäteen selvää asioista. Nyt on menty vähän ad hoc -meiningillä ja asioita selvitelty sitä mukaan kun ovat vastaan tulleet.

Olimme suunnitelleet ensimmäisenä menevämme Penan linnaan, sillä se on varmastikin ikonisiin kaikista Sintran linnoista. Sinne päästyämme huomasimme, että nyt olimme oikein kunnon turistirysässä. Siellä oli aivan valtavasti väkeä, vaikka on vasta toukokuu ja voisi kuvitella ettei ihan pahin turistikausi edes ole vielä alkanut. Toki olimme paikanpäällä vasta puolen päivän aikaan eli ainahan aamusta on parempi olla tällaisissa paikoissa. Ylhäällä vuoristossa oli vain 16 astetta ja takit olivat tarpeen.

Penan linna rakennettiin 1800-luvulla vanhan luostarin raunioille. Rakennuttajana toimi kuningas Ferdinand II, joka halusi siitä kesäresidenssin. Palatsi edustaa romanttista arkkitehtuuria ja yhdistää useita eri tyylejä. Se valmistui 1850-luvulla ja toimi kuninkaallisen perheen käytössä. Portugalin monarkian päättyessä vuonna 1910 palatsi siirtyi valtion omistukseen.Nykyään se on yksi Sintran tunnetuimmista nähtävyyksistä ja osa UNESCO-kohdetta. Kukkulalta on upeat näkymät ympäristöön.

ChatGPT oli meille suositellut, että Penan linnaan ei välttämättä kannata mennä sisälle, sillä se ei ole niin ihmeellinen. Ulkotilat ovat tärkeimmät ja kokemisen arvoiset. Se olikin ihan hyvä neuvo, sillä sisälle oli kauheat jonot ja se oli itse asiassa loppuunmyytykin sillä hetkellä. Kiertelimme linnan aluetta turistijoukoissa ja olihan se upea, todella erikoinen paikka jossa yhdistyvät monet eri tyylit. Kuin jokin Disneyn linna, mutta aito ja oikea.

Tutustuimme myös linnan puistoon ja kiertelimme siellä aikamme ja se oli nätti ja rauhallinen.

Puistosta kävelimme vain noin 400:n metrin pituisen matkan Maurien linnaan, joka on rakennettu 1 600 -luvulla. Siellä oli paljon rauhallisempaa eikä sellaisia turistijoukkoja.

Itse asiassa ei olisi oikein kivakaan siellä olla jos on todella täyttä, sillä siellä oli ihan oikea putoamisvaara. Ei ollut kaiteita ja toinen puoli muurista oli aivan matala. Ei muutenkaan korkean paikan kammoisille ole muuten suositeltava paikka.

Linnan muurit pystyy kiertämään ja maisemat ovat aivan huikaiseva ja itse muurit todella vaikuttavat. Ei olisi helppo tuonne vihollisen hyökätä.

Kipusimme ylimpään kohtaan asti joka näkyy kuvassa vasemmalla. Jalat huusi jo vähän hoosiannaa, kun askeleita oli kertynyt eilen ja tänäänkin ihan hyvin.

Korkeimmalta kohtalta oli hieno näkymä viereisen kukkulan Penan linnaan.

Outoa oli, että siellä ei ollut kahvila vielä auki. Meillä oli vesikin aika vähissä, mutta onneksi ei ollut erityisen kuuma. Tai itse asiassa meillä ei ollut pullotettua vettä ollenkaan, vaan Rasmus oli ottanut hanasta vettä. Se on ihan juomakelpoista ja puhdasta täällä, mutta aika pahanhajuista ja makuista, tosi kloorista. Sillä kuitenkin mentiin kun muuta ei ollut eikä saanut.

Alasmenon kanssa oli vähän vaikeuksia, sillä olisimme halunnut mennä taksilla kuten ylöskin. Bolt alhaalta Penan linnoitukseen maksoi vain alle 7 €. Mutta Uberia tai Bolttia ei pystynyt tilaamaan ylös kukkulalle ja meidän oli tyydyttävä sitten mopoauton kyytiin. Olin katsonut, kun semmoisella kotterolla ihmiset menivät sinne ylös ja ajattelin että en mielelläsi semmoisen kyytiin menisi. Pakko oli sitten vain uskaltaa mennä. Ihan hyvin se meni.

Lapset ovat sitten aivan mahtavaa matkaseuraa, sillä jaksavat googlettaa esimerkiksi ravintolat ja ihan kaikki paikat minne olemme menossa etukäteen, eikä minun tarvitse nähdä enää mitään vaivaa näköjään matkoilla. Etsivät Sintran kylästä tapas -ravintolan, joka oli saanut Sintran parhaat arvosanat googlessa ja menimme sinne syömään. Ilman tosi hyviä Google -arvosteluja emme takuulla olisi menneet sinne, sillä siellä ei ollut terassia eikä edes maisemia, vain pari pientä ikkunaa ulos. Mutta ruoka todellakin palkitsi, se oli aivan käsittämättömän hyvää. Oikeastaan kaikki ruuat perustuivat siellä turskaan ja tilasimme turska palleroita, friteeratattua turskaa ja erikoisen kakkusen joka näkyy kuvassa, jossa oli turskaa ja raastettua perunaa sekä sipulia. Lisäksi bataatteja. Kaikki oli todella hyvää.

Hetken vielä kiertelimme idyllisen Sintran kujia ja sitten kävelimme lyhyen matkan keskustasta takaisin juna-asemalle.

Kaunis paikka ja linnoja olisi ollut enemmänkin katsottavana. Täällä olisi mennyt hyvin parikin päivää.

Lissabon on siitä kiva kaupunki, että ei ole semmoisia niin mahdottomia must see- kohteita eli voi vaan mennä ja hengailla ympäriinsä. Koko ajan on hyvä tunnelma ja nättiä katseltavaa riittää. Jotenkin on kivat fibat tässä kaupungissa, tykätään.

Aamu lähti käyntiin aika laiskasti, nukuttiin pitkään ja sitten lähdettiin etsimään aamupalapaikkaa. Melkeinhän siinä jo nälkäkiukku meinasi molemmille tulla, kun aina vaan jostain syystä jatkettiin eteenpäin pitkin Baixan kuuluisaa ostos- ja ravintolakatua Rua Augustaa ja etsittiin aurinkoista paikkaa. Katujen ja kujien ravintoloihin ei aamupäivän aurinko osunut.

Päädyimme Praca do Comercio -aukiolle asti aamupalalle.

Aurinko paistoi ja tilasimme aamupalaksi paninit, ne tuli nachojen kanssa. Ehkä oli ihan hyvä saada vähän suolaa eilisillan pienen juhlimisen jälkeen! Tälle päivälle oli luvattu vähän sadetta, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nautimme siitä.

Jatkoimme kävellen kohti vanhaa kaupunkia eli Alfamaa, joka on aika löyhä käsite. Vanhakaupunki ja Baixa jossa hotellimme on, nivoutuvat yhteen eikä aina huomaa missä se raja oikeastaan menisi. Kaikkialla on nättiä, mutta myös rosoista, ei liian sliipattua. Just sellaista mitä matkoiltani usein haen.

Vanhankaupungin portaita kivutessa löytyy monia näköalapaikkoja eli miradoreja ne kannattaa tsekata. Ihanat oli maisemat vanhan kaupungin kattojen ylle.

Tottakai kirkossakin aina pitää käydä. Vappusynnitköhän siellä tunnustimme!

Vanhan kaupungin kujilla menee Lissabonin ikonisia pieniä raitiovaunuja. Ne ovat kyllä todella söpöjä ja niitähän piti kuvailla kaiken aikaa. Emme menneet kyytiin, sillä tuntui, että ne ovat hienompia katsella kuin mitä se itse ajelu olisi. Katsotaan jos vielä joku päivä mennään kyytiinkin

Uuvuksiin asti kävelimme vanhassa kaupungissa ja vielä pikku shoppailut ehdittiin tehdä. Sitten Rasmus liittyi vihdoin seuraamme iltapäivän mittaan. Hän oli viettänyt koko viikonlopun Albufeirassa vaihtoopiskelijoiden tapahtumassa. Menimme yhdessä syömään, se ei ollut lounas eikä illallinen vaan siinä välissä. Todella hyvää ruokaa saimme. Tilasimme alkupalaksi katkarapuja, sardiini- ja tonnikalalevitettä sekä oliiveja, mustekalariisipataa ja sardiineja pääruuaksi. Oli tuoretta ja todella hyvää. Oli ihanaa päivittää kuulumisia Rasmuksen kanssa ihan livenä eikä vain puhelimen välityksellä.

Illan tullen otimme vielä Boltin hieman sivumpana sijaitsevalle Belem -tornille ja Portugalin löytöretkien monimentille. Samassa näimme myös Hieronymoksen luostarin joka oli kylläkin remontissa eikä enää ollut siihen aikaan auki. Monumentti oli kyllä vaikuttava, aivan valtavan suuri. Se on rakennettu ylistämään Portugalin roolia siirtomaavaltana.

Jatkoimme kävelyä eteenpäin kunnes päädyimme 1600-luvulla rakennetulle Belemin tornille. Se on portti mereltä päin Lissaboniin ja laivaliikennettä on voitu sieltä käsin valvoa ja puolustaakin

Torni kylpi ilta-auringossa ja ilma oli jo viilennyt. Sitä sadetta ei tullut sitten, hyvä niin.

Kaikki olimme tosi väsyneitä illalla ja menimme ajoissa nukkumaan. Suunnitelmissa mennä huomenna Sintraan aamusta.

Olimme seitsemän maissa Lissabonin kentällä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme hyppäämään etukäteen tilattuun taksiin. Jostain syystä Booking.com tarjosi taksin ihan ilmaiseksi. Ilmeisesti minulla oli tarpeeksi yöpymisiä koossa vuosien varrelta.

Olemme Baixan alueella lähellä Rossio -aukiota eli aika lailla Lissabonin ytimessä pienessä hotellissa. Ihan ok huone, mutta ei tässä ylimääräistä tilaa ole.

Tosi kivan näköistä täällä on, juuri semmoista mistä tykkään, sopivan rosoista ja jotenkin tosi hyvä meininki. Heti tässä hotellin ympärillä on ihania pieniä ravintoloita kahviloita ja kuppiloita. Olimme nälkäisiä, joten istuimme suurinpiirtein ensimmäiseen, jossa ihanasti oli tuolit ja pöydät hieman vinossa alamäkeen.

Meille riitti pelkät alkupalat tällä kertaa, sillä annokset olivat suuret söimme paikallisia makkaroita ja juustoja ja isoja katkarapuja.

Sitten piti päästä jo tutkailemaan vähän enemmän ympäristöä ja sitä mitä menoja täältä lauantai-iltana löytyisi. Menoja todellakin löytyi! Nousimme portaita Bairro Alton alueelle, jonka tiesimme olevan yöelämään keskittyvää aluetta. Se oli tosi lähellä, vain muutaman korttelin päässä.

Jo alkuillasta oli väkeä paljon liikkeellä, musiikki soi kovalla volyymillä ihanissa pienissä ja rosoisissa baareissa. Matkalla portaissa oli välillä tasanne ja enemmän ruokapaikkoja, ihanaa!

Ihmiset joivat juomia myös kadulla kävellessään ja tulikin heti semmoinen olo, että ei täällä yhteen kuppilan kauaksi aikaa kannata jäädäkään vaan vaihtaa paikkaa ja kierrellä.

Illan edetessä kaikki paikat alkavat olemaan aivan täynnä ja meno alkoi olemaan jo aikamoista. Baareissa oli todella kuuma ja hikinen ja suorastaan haiseva tunnelma! Mutta sinne vaan me äiti ja tytär soluttauduttiin ja tanssittiin itsemme aivan hikeen! Paljon polttariporukoita näytti olevan liikenteessä täällä, turisteja ja paikallisia sekaisin. Kaiken ikäisiä, toki enemmän nuoriso-osastoa.

Hinnat olivat todella edullisia, kauhean isoja drinkkejä 6-7€, olutta ihan muutamalla eurolla, shotteja ilmaiseksi tai parilla eurolla. Laatu tuli hinnan mukana. Aperoliin kuuluu varsinaisen aperolin lisäksi kuohuviini ja kivennäisvesi. Täällä yhdessä paikassa isoon lasiin laitettiin jäiden päälle summan mutikassa aperolia (paljon) ja tujaus spriteä. Seuraavassa pyysimmekin, että tekee ihan oikean sekoituksen ja sellaiset saimmekin. Kuvassa näkyy myös ikkuna josta myytiin olutta suoraan kadulle.

Kaiken tanssimisen jälkeen alkoi hiukomaan ja tilasimme pizzan vielä yöpalaksi. Aivan hotellimme ulkopuolella olevan minipienen baarin omistaja houkutteli meidät syömään sen pizzan hänen ainoaan pöytäänsä, joka oli kadulla. Jollain asiakkaalla oli mukanaan valkoinen ihana kissa, outoa.

Olipas ilta, pitkän matkustus päivän jälkeen kummasti vaan jaksoi tämmöinen viiskymppinenkin tuosta kakskymppisestä puhumattakaan.

Rasmus on ollut helmikuusta lähtien Portugalissa yliopistovaihdossa. Pitihän sitä lasta lähteä jo välillä moikkaamaan ja samalla tulisi vihdoin käytyä Lissabonissa, joka on ollut pitkään ns. listoilla. Tarkoitus on olla ensin Lissabonissa kolme päivää, siirtyä sitten Coimbraan, jossa Rasmus asuu ja sieltä Porton rantakaupunkiin ja vimpaksi illaksi takaisin Lissaboniin. Viikon päästä lauantaiaamuna lento takaisin. Minean kanssa matkassa, ihanaa nähdä Rasmusta.