Henna ei ole aiemmin ollut Milanossa ja minäkin vain yhden kokonaisen päivän. En halunnut lähteä ajelemaan autolla sinne ja sen takia menimme junalla. Auton saikin kätevästi Sesto Calenden juna-asemalle parkkiin ja siitä oli noin tunnin matka Milanon päärautatieasemalle. Hennan loma alkoikin olla lopuillaan. Kyllä aika on mennyt äkkiä.

Milanon päärautatieasema on aika kaukana Duomosta ja varsinaisesta keskustasta, mutta päätimme kävellä kuitenkin sinne läpi vehreiden kaupunginosien. Oli järkyn kuuma!

Matkalla pysähdyimme Castello Sforzescon linnaa tutkimaan. Linna toimii nykyään museona. Sen rakentaminen alkoi 1300-luvulla. Castello Sforzesco toimi Milanon hallitsijoiden hovina, myöhemmin pelkkänä sotilasparakkina, kunnes se muutettiin 1800-luvun lopulla taidegalleriaksi.

Se oli puutarhoineen hieno kokonaisuus.

Ydinkeskustaan päästyämme vaeltelimme Duomolla ja sen ympäristössä, jossa vilinää ja turisteja riitti. Tässä pari turistia!

Tutustuimme myös Galleria Vittoria Emanuele II -huippubrändien upeaan kauppakeskukseen, mutta lähinnä sen hienoon arkkitehtuuriin. Pelkät näyteikkunat riittivät meidän kukkaroille.

Totta kai meidän piti käydä myös pyörähtämässä kolme kertaa gallerian keskellä olevan härän kuvan kiveksien päällä oikean kantapään varassa. Se tuo uskomuksen mukaan hyvää onnea ja sen tehtyään tulee myös vielä palaamaan Milanoon. Mielellään tulemme tänne vielä takaisin ja hyvälle onnelle on aina käyttöä. Siinä sai oikein jonottaa ringissä ennen kuin sai vuoron.

Illalla kanaalit Naviglin kaupunginosassa ovat tutustumisen arvoiset ihanine ravintoloineen ja aperitivo -paikkoineen.

Duomo on iltavalaistuksessa ehkä vielä kauniimpi kuin päivällä. Ilma enteili ukkosta, mutta ei sitä kuitenkaan tullut. Oli upea ilta.

Keskiviikolle oli luvattu aivan mahdottoman kuumaa ilmaa, lämpötila Monatella olisi 38 °C korkeimmillaan. On ollut 33-34 °C kyllä joka päivä, mutta tuo tuntui olevan jo aika hurja lukema. Virallinen lämpötila kertoo lukeman varjossa eli auringossa mittari näyttää sitten vielä jotain ihan muuta ja on tuntunut nytkin jo todella kuumalta. Päätimmekim lähteä kuumuutta pakoon ylös vuorille.

Henna katseli kivan vaellusreitin ja lämpötila vuorilla tulisi olemaan korkeimmillaan vain 27 °C. Siis vain! Täällä on todella tottunut kuumuuteen ja lämpötilat ovat ihan eri sfääreissä. Suomessa ei tulisi mieleenkään lähteä vaeltelemaan, jos olisi hellettä.

Pakkasimme keskiviikkoaamuna kaikki tavaramme vaellusta varten mukaan. Riittävästi vettä, eväitä, urheiluvaatteita, bikinit ja pyyhkeet mukaan, sillä vuorilla olisi järvi johon pääsisi vilvoittelemaan. Emme päässeet kuin alkumatkaan, niin Google Maps ilmoitti, että reitillämme olisi metsäpaloja. Aloimme tutkailemaan asiaa tarkemmin ja metsäpalot olivat kyseisen tien molemmin puolin vuoristossa. Sinne paikkaan meni vain yksi tie. Totesimme samantien, että emme kyllä lähde metsäpalojen keskelle vaeltelemaan, emmekä autolla ajelemaan ja teimme sitten nopeasti uuden suunnitelman. Otimme määränpääksi Bavenon, joka on Maggiore järven toisella puolella. Maggiore -järvi ilmeisesti viilentää enemmän kuin tämä pieni Monate -järvi, sillä sinne oli luvattu 3-4 astetta vähemmän lämpötilaa kuin tänne.

Aloitimme uuden suunnitelman toteuttamisen nauttimalla satamassa gelatot. Sen jälkeen käveleskelimme kuumuudessa Bavenon kapeita kujia ja tutkimme pittoreskiä tyypillistä pohjoisitalialaista kylää.

Kylän kirkko ja sen pihapiiri on kyllä uskomattoman kaunis.

Kaiken kuumuuden jälkeen oli parasta lähteä rannalle ja vietimmekin siellä aikaa monta tuntia. Kaksi lentokonetta otti jatkuvasti edessämme vettä Maggiore -järvestä ja lensivät sammuttamaan niitä metsäpaloja. Tuntui kyllä aika toivottomalta hommalta, kamalaa. Täällä ei ole satanut aikoihin ja maa on todella kuivaa. Miten semmoiset palot voidaan saada hallintaan.

Bavenosta tänne Monatelle päin matkan varrella on nätti Stresan kylä. Tien varrella on upeita hotelleja, joita pysähdyimme tutkailemaan tarkemmin. Kävimme katsomassa kuinka rikkaat lomailevat, hulppeasti!

Matkalla pysähdyimme vielä illan jo hämärtyessä Aronaan.

Lavenossa olen ollut jo pariinkin otteeseen, se on vain noin 25 minuutin matkan päässä tästä ja lähdimme aamulla sinne, sillä Henna oli kiinnostunut tynnyri kyydistä vuorelle. Meillä oli aika hidas aamu ja päivä olikin puolessa eli johan oli taas aika ottaa pienet päivä juomat. En tiedä tuleeko yhtäkään blogi päivää jossa ei olisi aperolien kuvia, sori niistä! Olihan taas maisema.

Laveno on vaan nätti paikka, aa että!

Tynnyrissä olo ei näin toisella kertaa pelottanut ollenkaan enää niin paljon.

Kävelimme vielä ylemmäs kuin minne hissillä pääsee, ihan huipulle asti. Maisemat palkitsi hikiset matkailijat.

Illalla menimme Cadrezzateen beach klubille syömään.

Oli niin kuuma, että Hennan kengistä liimat irtosivat ja ne hajosivat! Uskomatonta!

Jatkoimme vielä toiselle beach klubille vähän hengailemaan, kun sieltä kuului niin ihanat musat. Siellä oli joku bändi soittamassa. Istuimme laiturilla ja uitimme jalkoja Monate -järvessä. Jos jalkoja ei liikuttanut, niin ei tiennyt että ne ovat vedessä eli taisi olla 37 asteista vesi siinä rannasta. Upea auringonlasku oli.

Edessäni on elämäni pisin matka, sillä minulla on mahdollisuus olla koko neljän viikon kesälomani Italiassa. En tiedä vielä kauanko olen täällä, enkä mistä lennän takaisin, joten en ostanut paluulippua ollenkaan. Tämä on todella jännittävää ja ihanaa! Ihan jo senkin takia, että olen matkalla sinkkuna ja osan aikaa yksin. En ole koskaan ennen matkustellut ulkomailla yksin.

Minulle tarjoutui mahdollisuus tulla tuttuun paikkaan Travedona-Monateen jälleen Ninan kotiin. Valitettavasti ihana Kimi kissa on nyt Suomessa, mutta kesätyötä silti on edes vähän. Pitää muistaa kastella terassin kukat, jotka tässä helteessä kuivuvat todella nopeasti.

Olipa hienoa tulla taas tänne, kuin kotiin olisi tullut. Kaikki tavarat löytyivät tutuilta paikoiltaan.

Tulin tänne ystäväni Hennan kanssa lennolla Vaasa-Helsinki-Milano Malpensan kenttä. Vaihto aika oli aika tiukka eli vain 40 minuuttia Helsingissä ja sen takia varmaan ruumassa ollut matkalaukkuni jäi Helsinkiin. Tuli kyllä samana päivänä jo Malpensan kentälle ja sainkin soittamalla tiedon Finnairin asiakaspalvelusta, että laukut toimitetaan minulle sunnuntaina puoliltapäivin. Toinen vaihtoehto olisi ollut noutaa laukku itse kentältä. Sinne on vain 25 minuuttia eli sekin käväisi mielessä, mutta sitten ajattelin että ei se haittaa vaikka tulee seuraavana päivänä puoliltapäivin.

Lauantaina saapuessamme ennen puolta päivää asunnolle ilma oli kuuma, yli 30 °C pitkälti ja päätimme lähteä viettämään loppupäivän jollekin Cadrezzateen beach clubille. Niistä kaksi oli kuitenkin aivan täynnä vaikka ovat suuria paikkoja ja meiltä kyseltiin onko meillä varausta. Eihän meillä ollut tietenkään, mutta onneksi yhdestä saimme kuitenkin paikat. Auringonvarjo on ihan välttämätön tässä paahteessa ja saimme myös rantatuolit. Olipa ihanaa päästä Monate – järveen vähän virkistäytymään ja huilata matkapäivän jälkeen iltaan asti klubilla.

Kotimatkalla poikkesimme kylään ja ostimme taivaallisen hyvän diavolo-pitsan palan ja söimme sen kirkon tasanteella ilta-auringon paistaessa jo lempeämmin. Ihanaa olla taas täällä!

Sunnuntaiaamuna otimme rennosti ja söimme kaikessa rauhassa aamupalaa terassilla ja odottelimme soittoa tai tietoa laukustani.

Päivä oli kuitenkin jo pitkällä kun minuun otettiin yhteyttä kuljetusfirmasta ja ilmoitettiin, että laukku toimitetaan vasta tiistaina minulle! Laukku on viety Milanon toiselle puolelle Linaten kentällä olevaan varastoon jostain hitsin syystä! Oli vajaa 2 tuntia aikaa kun varasto menee kiinni, laukun voisi kyllä sieltä noutaa. Ei auttanut muu kuin lähteä ajamaan sinne ja hakemaan laukku. Toki siinä jo soittelin Finnairillekin ja valitin asiasta että eihän tämä nyt voi olla totta että laukku on viety tästä 25 minuutin matkan päästä Milanon toiselle puolelle yli tunnin matkan päähän. Ei auttanut valitukset ja lähdimme matkaan.

Olin vuokrannut auton koko kuukaudeksi mutta ajatellut että kauheasti en välittäisi moottoriteitä ajella, kun täällä ajetaan niin mahdottoman kovaa ja rajoituskin on 130 km/h. Miten uskaltaisin mennä liittymistä sinne kovan liikenteen sekaan. Ajattelin, että mukavampi ajella täällä näitä pienempiä maanteitä ja pikku kylissä. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä sillä olin verenpainelääkkeeni vahingossa laittanut sinne ruumaan menemään. Vaikka hyvin tiedän, että tottakai lääkkeet pitäisi aina olla käsimatkatavaroissa.

Henna oli mahdottoman hyvä kartturi ja pääsimme reilussa tunnissa perille ja 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa sain laukun haltuuni. Kylläpä helpotti!

Päätimme lähteä sitten Monzaan loppupäiväksi. Monza oli sunnuntaina todella unelias paikka, aivan rauhallista ja todella vähän ihmisiä liikenteessä. Oli myös mahdottoman kuuma, niin sekin varmaan vaikutti asiaan. Laukkua hakiessamme auton mittari näytti kammottavat 46 °C, Monzassa kaupungin lämpömittari näytti 39 astetta.

Kuumuuteen ja pieneen stressiin helpotusta saatiin heti ensimmäisessä kadunkulmassa olevassa kuppilassa totta kai yhdet aperolit. Kävimme yhdessä kirkossa ja otimme kuuliaisesti ovelta huivit hartioillemme suojaksi.

Kiertelimme Monzan kujia kaikessa rauhassa ja vähän ehdimme shoppailemaankin ennen illallista. Auringon ja laskiessa ajelimme takaisin Italian kotiin.

Maanantaina eli eilen oli tämän reissun viimeinen päivä. Kirjoittelen tätä tiistaiaamuna Malpensan lentokentältä. Nukuttiin pitkään aamulla, olin valvonut yöllä jonkin aikaa ukkosen takia. Sitä se painostava ilma tosiaan oli enteillyt. Urheiltiin vähän, kun ilma oli vielä aamullakin vähän sateinen. Sitten tehtiin salaattia lounaaksi. Pakko keventää jo pikku hiljaa ruokavaliota!

Lähdettin pyörillä viereiseen kylään, Cadrezzaten. Siellä on useita beach clubeja, joissa oltiin oltukin jo viime vuonna. Valitsimme Il Coppolan ja siellä oli todella rauhallista, varmaan kymmenen ihmistä meidän lisäksi. Uitiin ja nautittiin iltaan asti. Monate -järven vesi oli lämmintä ja maisemat hienot. Kuvassa näkyy Cadrezzaten kirkon torni.

Kyllä on ollut rento ja ihana loma. Alussa kirjoitin, että kuin kotiin olisi tullut. Siltä tosiaan on tuntunutkin täällä.

Tuhannet kiitokset Ninalle tästä mahdollisuudesta, olemme todella onnekkaita. Ninan talolle tultaessa, risteyksessä on tämä pieni ja nätti alttari, kastelin kukat kun olivat niin kuivat.

Grazie mille! Arrivederci Italia!

Yhtenä päivänä Reima katseli google mapsista lähitienoita ja bongasi saaren keskellä Orta -järveä, joka on Maggiore -järven länsipuolella. Kuvahaku tuotti aivan ihanan pienen ja täyteen taloja rakennetun saaren keskellä järveä. Kyseessä oli Orta San Giulion -kylä. Sinne oli vain tunnin matkan täältä. Suunnittelimme retken sinne sunnuntaille ja oltiinkin jo kymmeneltä autossa. Iltapäiväksi oli luvattu ukkosta ja siksi kannatti olla ajoissa liikenteessä. Ei se kymmenen kyllä normaalisti olisi ”ajoissa”, mutta täällä ollaan jostain syystä lähdetty liikkeelle vasta puolilta päivin ellei olla erikseen suunniteltu jotain.

Eipä ajeltu turhaan, aivan upea paikka. Vuorten syleilemä järvi ja tuo saari!

Kylä oli täynnä ihania kapeita kujia, kahviloita ja pieniä putiikkeja. Kertakaikkiaan ihana. Emme olleet ikinä kuulleet tästä paikasta, todellinen piilotettu helmi.

Istahdimme kevyelle lounaalle kylän suurimmalle piazzalle ja siitä lähti veneitä saarelle. Päätimme hypätä kyytiin. Saarella oli kirkko ja pieni kävelyreitti saaren ympäri, hiljaisuuden reitti. Käveltiin se läpi, eikä saarella muualle sitten päässytkään. Kuvassa näkyvät talot olivat muurien ja porttien takana, yksityisten asuintaloja.

Reima on kaiken iltaa googlaillut ostettavia taloja täältä Pohjois-Italiasta ja toki piti sitten pysähtyä katsomaan tarjontaa välitysfirman ikkunallekin. Ainahan sitä haaveilla saa.

Aikamme kierreltyämme jatkoimme matkaa vielä Unescon maailmanperintökohteelle kylän yläpuolelle, yhdeksästä erillisestä kappelista koostuvalle Sacri Montelle. Ilma oli mahdottoman painostava ja kuuma vaikka taivas oli aivan pilvessä, todellakin enteili ukkosta. Kappeleita löytyi mielestämme alueelta enemmänkin kuin yhdeksän. Ne olivat kyllä erikoisia, sillä niissä oli maalausten lisäksi uskonnollisia patsaskuvaelmia Fransiscus Assisilaisen elämän vaiheista, joita sai katsella kaltereiden takaa, osa oli tosi vaikuttavia.

Kyseessä ei ole siis maalaus, vaan nämä kaikki hahmot ovat aidon näköisiä patsaita.

Alue oli rauhallinen ja viihtyisä. Ylhäältä oli upeat maisemat. Olipa monipuolinen kohde, mahtavaa että Reima löysi tämän paikan.

Viime vuonna kävimme autolla Maggiore -järven toisella puolella Bavenossa ja kiersimme myös upeat Isola Bella, Isola Madre ja Isola Pescatore -saaret lautalla. Jos olet kiinnostunut niistä, niin löydät näitä koskevat kirjoitukset tästä samasta Pohjois-Italia kategoriasta, valitsemalla sen valikosta ensin ja selaamalla alapäin. Kun viime vuonna ajelimme Bavenoon, niin ohitimme upean Stresan, jonne olin halunnut palata vielä. Sinne olisi päässyt autollakin tästä, noin tunnissa mutta Reima halusi mieluummin mennä lautoilla ja niin päätettiin. Olisihan se ihan mukava katsella maisemia järveltä päin, ne ovat upeat.

Käytiin ensin läheisessä kylässä, Isprassa kyselemässä minulle kynsienhuoltoaikaa ja siitä otettiin suunnaksi Laveno, josta pääsisi Intrassa lauttaa vaihtamalla Stresaan. Olimme ajaneet ennenkin Lavenoon, mutta google maps laitetaan aina päälle. Eihän nämä mutkaiset tiet ja sadat pikkuristeykset jää mieleen. Ajeltiin ohjeiden mukaan ja jossain kohtaa havahduttiin siihen, että nyt näyttää jotenkin oudolta ja oltiin keskellä jotain pientä kylää ja sen läpi ajeltiin.

Pysähdys ja kartan tarkistus, oltiin ihan sivussa reitiltä. Jostain ihmeen syystä maps oli ohjannut meidät kääntymään siltä aivan oikealta tieltä ihan turhaan keskelle pikkukyliä. Tämähän on toki perussettiä, joka lomalla tämä pitää tapahtua ainakin kerran. Eipä siinä mitään, ihan nättiä oli siellä ajella ja saimme tutustua vielä toiseenkin kylään ja mutkitella siellä oikein urakalla, kunnes päästiin taas isommalle tielle. Reimaa ei paljon siinä kylien katsomiset innostaneet ja pari kirosanaakin siinä tais päästä. Olisimme samassa ajassa ajaneet jo sinne Stresaan! Piti olla vain reilun 20 minuutin matka Lavenoon, lautan lähtöpaikalle.

Päästiin vihdoin perille ja eihän meillä kiire ollut minnekään. Laveno oli yhtä nätti kuin viimeksikin.

Lautta meni tietenkin just meidän nenän edestä, mutta seuraava tulisi parinkymmenen minuutin päästä. Mikäs siinä oli odotellessa, sai olla varjossa satamassa. Oli taas tosi kuuma päivä, viralliset lämpötilat ovat olleet kolmenkympin hujakoilla korkeimmillaan. Auton mittari on useasti näyttänyt kuitenkin 35-38 astetta ja Sveitsin puolella parkkipaikalta lähtiessä 44 astetta. Toki laski sitten, kun lähdettiin liikkeelle. Aamulla aikaisin on noin 24-25 astetta ja siitä sitten lähtee nopeasti kohoamaan kun aurinko nousee. Mitenkään tuskaista ei ole kuitenkaan ollut, vissiin ollaan vaan totuttu kuumuuteen. Asunnossa ei ole ilmastointia ja sekin varmaan vaikuttaa. Ei olla kuin auton kyydissä viileämmässä. Elimistö sopeutuu kyllä. Aamuyöstä asunto viilenee, kun ikkunoita pidetään auki ja pitää hyvin viileyden sisällään kun ikkunat ja ikkunaluukut laitetaan kiini päiväksi. Paitsi keittiön ikkuna on auki, että Kimi pääsee siitä kulkemaan. Onkin ollut päivisin sisällä nukkumassa.

Lautta vei meidät Intraan, lyhyen matkan järven toiselle puolelle, sillä olisi vaihto Stresan lauttaan, sinne oli ostettu liput. Intran satamassa olimme noin yhden aikaan ja etsimme tietoja jatkoyhteydestä. Näytöillä luki vaan puolen tunnin välein meno Lavenoon, ei muuta. Kysyimme sitten virkailijalta mistä Stresan lautta lähtisi. Laiturilta 2, mutta vasta 14.25, siis mitä. Puolentoista tunnin päästä vasta. Ei oltu yhtään otettu selvää asioista, just näin siinä käy kun muka tiedetään ja ollaan oltu ennenkin niillä lautoilla. Oltaisiin perillä vasta puoli neljä, kun ensin olisimme siellä Intrassa odotelleet puolitoista tuntia. Löysimme seinältä aikataulun ja jäi vähän epäselväksi koska sieltä edes tulisi lautta takaisin. Muistelimme viime reissulta, että aika alkuillasta loppuivat vuorot. Eihän me edes ehdittäisi olla perillä kauaa. Päivä jatkui siis yhtä huonosti kuin se oli alkanutkin mapsin sekoilujen takia.

Todettiin, että jäädään Ispraan, ei ole järkeä lähteä enää sinne Stresaan, eikä siellä mitään niin ihmeellistä edes olisi. Mennään sinne toisella kertaa. Intrassa oli kaunis vanha kaupunki ja lähdettiin sen kujille seikkailemaan.

Siellä olisi ollut paljon pikkuputiikkeja, mutta ne olivat kiinni pari tuntia keskellä päivää suurin osa ja avautuisivat taas iltapäivällä. Meidän rahat oli jo eilen tuhlattu Sveitsin puolella outlettiin, mutta luulisi että muiden turistien rahat kelpaisivat kauppiaille. Joku siestan tyyppinen juttu siellä kuitenkin oli.

Intran vanha kaupunki oli kyllä kaunis ja idyllinen. Pieniä ravintoloita ja kahviloita kujilla ja piazzoilla isompia.

Kirkkojakin oli useita, olihan kyseessä aika isokin paikka. Kävimme suurimmassa ja se oli upea.

Söimme kevyen lounaan pienellä kujalla ja koska oli niin kuuma niin googletimme oliko kaupungilla uimarantaa. Uimavarusteet kulkee meillä yleensä aina mukana ja niin nytkin. Pieni julkinen ranta löytyikin ja menimme sinne uimaan ja aurinkoa ottamaan. Vesi oli todella lämmintä, mutta virkisti.

Rannan takana oli erikoiset arkkitehtooriset luomukset, joissa toimi ilmeisesti teatteri ja siellä oli muitakin esityksiä ja konsertteja.

Lautta vei meidät iltapäivällä sutjakasti takaisin Lavenoon ja autolle. Nyt katsottiin etukäteen, että varmasti olisi oikea reitti kartassa ja 24 minuuttia oli tosiaan se oikea matka-aika johon tällä kertaa päästiin.

Tullessa pysähdyttiin Isprassa kauppaan ja paikalliseen pikaruokapaikkaan eli piadineriaan, josta saa piadinaa eli tämmöistä tosi hyvää pikaruokaa. Pohja on vähän kuin pitsapohja, mutta ei kuitenkaan ja väliin tulee erilaisia täytteitä ja mozzarellaa. Otimme ilmakuivattua kinkkua, rucolaa ja tomaattia väliin ja söimme omalla terassilla. Tosi hyvää oli.

Torstaina lähdettiin kymmenen maissa jo aamulla kohti Sveitsiä. Lähin outlet sijaitsee nimittäin vain 45 minuutin matkan päässä tästä Monatesta siellä Sveitsin puolella Mendrisio -nimisessä kaupungissa. Lähellä Milanoa olisi monta muutakin outlettiä. Tämä Fox Town -outlet koostuu kahdesta eri rakennuksesta ja sieltä löytyy kaikki yleiset laatumerkit ja lisäksi tosi paljon meille tuntemattomia italialaisia ja muunkinmaalaisia laatubrändejä. Se olikin tosi kiva, ei aina samoja bossit, guessit ja calvin kleinit! Reima etsi kauluspaitoja ja niitä löytyikin, myös puvuntakki. Mun ei pitänyt ostaa oikein mitään, mutta löytyi yhdet korkkarit ja kolme mekkoa. Hyviä löytöjä oli kyllä ja äkkiä siinä viitisen tuntia meni. Välillä käytiin viemässä kasseja jo autoonkin.

Oli oikein kivan kokoinen outlet, ei sellainen valtavan suuri.

Jatkettiin vielä tsekkaamaan viereinen Riva San Vitale, kun se näytti olevan järven rannalla. Ihan nätti se olikin.

Kirkko oli kiinni, mikähän siinäkin on, että täällä haluan aina mennä kirkkoihin.

Sveitsissä kaikki puhuivat italiaa eikä se muutenkaan tuossa rajan tuntumassa oikein poikennut Italiasta.

Kimi odotteli jo nälkäisenä meitä, onneksi löytyi vielä sille salmonia, lohiruokaa. Se on Kimin herkkua.

Maanantaina söimme aamupalaa terassilla ja ihmettelimme, kun alkoi kuulumaan kovaäänistä kissan maukumista. Kuulosti ihan Kimiltä, joka oli syönyt aamuruuan hetki sitä ennen ja lähtenyt ulos keittiön ikkunasta, josta saa kulkea vapaasti. Reima meni talon eteen kuulostelemaan tarkemmin mistä ääni kuuluu. Saman tien karu totuus paljastui, ääni oli Kimin ja se kuului naapuritalon puusta ja korkealta! Siellä Kimi surkeana maukui eikä ilmeisestikään uskaltanut tulla alas. Siis ei voi olla totta!

Hetki siinä ihmeteltiin, että mitä tehdään. Vieressä oli muitakin puita ja keksittiin laittaa Sup-lauta kahden puun väliin. Kimin tarvitsisi hypätä vain laudalle ja siitä pääsisi helposti tulemaan alaspäin ja toista puuta pitkin alas.

Yritimme houkutella Kimiä alas, mutta ei tuntunut ymmärtävän meidän ideaa. Jätimme laudan sinne ja menimme syömään aamupalan loppuun ja miettimään mitä voisimme tehdä. Meillä ei ollut tarpeeksi korkeita tikkaita saatavilla. Nina soitteli Suomesta puutarhurille josko hän voisi tuoda tikkaat. Puutarhuri oli kiireinen, mutta lupaili, että voisi tulla toki auttamaan. Mitään ei ollut tehtävissä ja totesimme, että katsotaan osaisiko Kimi kuitenkin tulla sieltä itsekseen alas, kun kyllästyy siellä olemiseen eikä ihmisiä ole siinä alhaalla pyörimässä.

Olimme yhtenä iltana nähneet kun Kimi kiipesi palmuun ja hyppäsi varmasti kolmen metrin korkeudesta maahan. Nyt oli toki ylempänä, ehkä 4-5 metrin korkeudessa mutta oksia oli joita pitkin pääsi alemmas ja se meidän Sup-lautaviritelmä. Voi Kimi!

Lähdimme lähelle, 5 minuutin kävelymatkan päässä olevalle kylän beach clubille lounaalle ja uimaan puutarhuria odotellessa. Monate -järvessä on aivan todella kirkas ja puhdas vesi ja se on rauhallinen, moottoroiduilla veneillä siellä ei saa ollenkaan ajella. Järvi oli meille tuttu toiselta puolelta viime kesältä, Caddrezzaten puolelta. Kylän kirkontorni näkyikin hienosti tälle puolelle ei kuvassa taida erottua. Kuvan sorsa oli todella kesy, siinä paistatteli päivää ja piti siipien suojassa kuutta poikastaan.

Oltiin rannalla monta tuntia ja viestiteltiin Ninan kanssa puutarhurin tulemisesta ja käytiin välillä katsomassa Kimiä. Siellä se nökötti edelleen puussa. Sillä oli vähän turhankin mukava paikka kahden puurungon välissä. Vaikutti siltä, että sillä ei ollut kiire alas. Olihan syönyt tukevasti aamulla ja juonut vettä juoksevasta bideestä, kuten sillä on tapana.

Kun tulimme rannalta kotiin huomasimme, että siellä oli Kimin pelastusoperastio käynnissä. Naapurin isäntä oli tuonut tikkaat paikalle ja sieltä yritettiin tökkiä Kimiä alas jollain siivousvälineellä. Kimi ei hievahtanutkaan. Naapurit luovuttivat, mutta pyysimme heitä jättämään kuitenkin tikkaat siihen. Saatiinkin sitten paremmat tikkaat naapurin varastosta ja niille Reima kiipesi ja siirsi Sup-lautaa ylemmäs. Kimillä olisi alle metri hypättävää sille.

Reima yritti työntää sillä siivousvälineellä Kimiä pyllystä liikkeelle, jotta aktivoituisi hyppäämään alas oksalle tai laudalle. Kimi saatiinkin liikkeelle, mutta vaihtoi vain paikkaa. Siis ei ole totta, miten ei hoksaa tulla alas.

Aikamme siinä yritettiin kaikenlaista, ruokaa laitettiin alas ja heiteltiin laudalle, näytettiin ruokapussia. Väkeä kertyi paikalle ja saimme neuvoja ja ihmettelyjä italiaksi. Yksi mies kiipesi myös tikkaille, oli Reimaa vähän pidempi ja ylettyi Kimin tassuun, mutta ei siitä ollut mitään apua. Kani kani, puhuttiin eli koirasta, sitä mekin veikkasimme, että viereisen talon koira oli Kimin ajanut puuhun, ei olisi huvin vuoksi sinne mennyt. Mikään ei auttanut ja puutarhurin tulosta apuvälineineen ei ollut tietoa. Kerran jo puutarhuri oli kuulemma pelastanut Kimin samaisesta puusta, nosturilla, sillä oli ollut ylempänä.

Ilta alkoi jo hämärtämään ja Kimi jäi puuhun. Ei ollut mitään tehtävissä enää sille päivää. Tässä kohtaa jo tiesimme, että ei ollut sieltä omin avuin tulossa alas. Tein meille pasta carbonarat ja syötiin illallinen terassilla, Kimi oli hiljaa puussa.

Yö nukuttiin aika levottomasti ja niskakin oli jumissa kun oli niin paljon katsellut sinne yläilmoihin.

Aamulla saimme aikaisin tiedon, että nyt se puutarhuri tulee ja niin hän tulikin, itse asiassa kaksi vanhempaa herraa. Nyt oli asiaankuuluvat varusteet, valjaat joissa turvaköysi. Naapurin isännältä löytyi vielä yksi jatkopala tikkaisiin. Olimme kaivelleet valmiiksi esiin Kimin kuljetuskopan ja puutarhuri kiipesi tikkaille ja sai itsensä tukevasti puuhun kiinni turvaköydellä, koppi hilattiin ylös ja olimme varmoja, että Kimi menee siihen. Neuvojia taas riitti. Puutarhuri oli kärsivällinen ja jutteli rauhallisesti Kimille. Kimin tarvitsisi ottaa vain yksi askel omaan koppaansa ja pääsisi alas. Mutta ei, siis ei ota sitä askelta. Koppaan laitettiin ruokaa, ei vaikutusta. Puutarhuri tuuppasi Kimiä pyllystä kohti koppaa, ei apua siitäkään. Ei ylettynyt kovin hyvin sitä tekemään. Mutta koppa oli Kimin nenän edessä, pää melkein siellä!

Aikaa kului, varmaan tunti yli meni. Menin sisälle laittamaan pyykkiä kuivumaan välillä ja käymään suihkussa. Sitten yhtäkkiä Reima ja Kimi tulivat yhtä aikaa sisälle.

Loppujen lopuksi siinä oli käynyt niin, että puutarhuri oli joutunut lähtemään muualle ja sitonut kopan oksan haaraan. Oli vaikuttanut siltä, että homma loppui siihen. Sitten kuitenkin toinen paikalla ollut puutarhuri oli lähtenyt autolleen ja tullut takaisin sadetakin kanssa, ilmeisesti aikeenaan yrittää jotenkin sen avulla saada Kimi pois. Kimi oli sillä aikaa hypännyt koppinsa katolle ja siitä tämä toinen puutarhuri sitten vaan nappasi niskasta kiinni ja pudotti kissan maahan! Kimi putosi jaloilleen ja oli lähtenyt pinkomaan täysiä viereiselle nurmikolle. Tuli sitten kuitenkin saman tien kotiin, söi ja joi ja meni nukkumaan aivan uupuneena. Huh mikä helpotus, että hurjasta pudotuksesta huolimatta se oli kunnossa.

Keittiön ikkuna laitettiin kiinni ja Kimi jätettiin sisälle, nyt pitäisi rauhassa huilata vuorokauden koittelemuksista, eikä lähteä yhtään minnekään seikkailemaan, oli ollut puussa 27 tuntia.

Me pakkasimme rantapyyhkeet ja uikkarit mukaan ja lähdimme autolla ajelemaan aika päämäärättömästi läheiselle Maggiore -järvelle. Pysähdyimme lounaalle nättiin pikkukylään rannalle ja jatkoimme siitä Luinoon, joka oli jo suurempi kaupunki. Lopulta päädyimme pienelle rannalle Luinon lähelle. Rantaan laski vuoristopuro, josta jäi pieni allas rantaan. Se vesi oli todella kirkasta ja viileää. Maggiore -järvi tuntui melkein liiankin lämpimältä, kirkasvetinen on sekin. Todettiin, että oikeastaan ihan sama mihin kylään järven rannalla pysähtyy, kaikkialla on kauniit maisemat ja idyllistä. Voi että, on täällä vaan niin ihanaa ja rauhallista.