Henna ei ole aiemmin ollut Milanossa ja minäkin vain yhden kokonaisen päivän. En halunnut lähteä ajelemaan autolla sinne ja sen takia menimme junalla. Auton saikin kätevästi Sesto Calenden juna-asemalle parkkiin ja siitä oli noin tunnin matka Milanon päärautatieasemalle. Hennan loma alkoikin olla lopuillaan. Kyllä aika on mennyt äkkiä.
Milanon päärautatieasema on aika kaukana Duomosta ja varsinaisesta keskustasta, mutta päätimme kävellä kuitenkin sinne läpi vehreiden kaupunginosien. Oli järkyn kuuma!
Matkalla pysähdyimme Castello Sforzescon linnaa tutkimaan. Linna toimii nykyään museona. Sen rakentaminen alkoi 1300-luvulla. Castello Sforzesco toimi Milanon hallitsijoiden hovina, myöhemmin pelkkänä sotilasparakkina, kunnes se muutettiin 1800-luvun lopulla taidegalleriaksi.
Se oli puutarhoineen hieno kokonaisuus.
Ydinkeskustaan päästyämme vaeltelimme Duomolla ja sen ympäristössä, jossa vilinää ja turisteja riitti. Tässä pari turistia!
Tutustuimme myös Galleria Vittoria Emanuele II -huippubrändien upeaan kauppakeskukseen, mutta lähinnä sen hienoon arkkitehtuuriin. Pelkät näyteikkunat riittivät meidän kukkaroille.
Totta kai meidän piti käydä myös pyörähtämässä kolme kertaa gallerian keskellä olevan härän kuvan kiveksien päällä oikean kantapään varassa. Se tuo uskomuksen mukaan hyvää onnea ja sen tehtyään tulee myös vielä palaamaan Milanoon. Mielellään tulemme tänne vielä takaisin ja hyvälle onnelle on aina käyttöä. Siinä sai oikein jonottaa ringissä ennen kuin sai vuoron.
Illalla kanaalit Naviglin kaupunginosassa ovat tutustumisen arvoiset ihanine ravintoloineen ja aperitivo -paikkoineen.
Duomo on iltavalaistuksessa ehkä vielä kauniimpi kuin päivällä. Ilma enteili ukkosta, mutta ei sitä kuitenkaan tullut. Oli upea ilta.
Keskiviikolle oli luvattu aivan mahdottoman kuumaa ilmaa, lämpötila Monatella olisi 38 °C korkeimmillaan. On ollut 33-34 °C kyllä joka päivä, mutta tuo tuntui olevan jo aika hurja lukema. Virallinen lämpötila kertoo lukeman varjossa eli auringossa mittari näyttää sitten vielä jotain ihan muuta ja on tuntunut nytkin jo todella kuumalta. Päätimmekim lähteä kuumuutta pakoon ylös vuorille.
Henna katseli kivan vaellusreitin ja lämpötila vuorilla tulisi olemaan korkeimmillaan vain 27 °C. Siis vain! Täällä on todella tottunut kuumuuteen ja lämpötilat ovat ihan eri sfääreissä. Suomessa ei tulisi mieleenkään lähteä vaeltelemaan, jos olisi hellettä.
Pakkasimme keskiviikkoaamuna kaikki tavaramme vaellusta varten mukaan. Riittävästi vettä, eväitä, urheiluvaatteita, bikinit ja pyyhkeet mukaan, sillä vuorilla olisi järvi johon pääsisi vilvoittelemaan. Emme päässeet kuin alkumatkaan, niin Google Maps ilmoitti, että reitillämme olisi metsäpaloja. Aloimme tutkailemaan asiaa tarkemmin ja metsäpalot olivat kyseisen tien molemmin puolin vuoristossa. Sinne paikkaan meni vain yksi tie. Totesimme samantien, että emme kyllä lähde metsäpalojen keskelle vaeltelemaan, emmekä autolla ajelemaan ja teimme sitten nopeasti uuden suunnitelman. Otimme määränpääksi Bavenon, joka on Maggiore järven toisella puolella. Maggiore -järvi ilmeisesti viilentää enemmän kuin tämä pieni Monate -järvi, sillä sinne oli luvattu 3-4 astetta vähemmän lämpötilaa kuin tänne.
Aloitimme uuden suunnitelman toteuttamisen nauttimalla satamassa gelatot. Sen jälkeen käveleskelimme kuumuudessa Bavenon kapeita kujia ja tutkimme pittoreskiä tyypillistä pohjoisitalialaista kylää.
Kylän kirkko ja sen pihapiiri on kyllä uskomattoman kaunis.
Kaiken kuumuuden jälkeen oli parasta lähteä rannalle ja vietimmekin siellä aikaa monta tuntia. Kaksi lentokonetta otti jatkuvasti edessämme vettä Maggiore -järvestä ja lensivät sammuttamaan niitä metsäpaloja. Tuntui kyllä aika toivottomalta hommalta, kamalaa. Täällä ei ole satanut aikoihin ja maa on todella kuivaa. Miten semmoiset palot voidaan saada hallintaan.
Bavenosta tänne Monatelle päin matkan varrella on nätti Stresan kylä. Tien varrella on upeita hotelleja, joita pysähdyimme tutkailemaan tarkemmin. Kävimme katsomassa kuinka rikkaat lomailevat, hulppeasti!
Matkalla pysähdyimme vielä illan jo hämärtyessä Aronaan.
Lavenossa olen ollut jo pariinkin otteeseen, se on vain noin 25 minuutin matkan päässä tästä ja lähdimme aamulla sinne, sillä Henna oli kiinnostunut tynnyri kyydistä vuorelle. Meillä oli aika hidas aamu ja päivä olikin puolessa eli johan oli taas aika ottaa pienet päivä juomat. En tiedä tuleeko yhtäkään blogi päivää jossa ei olisi aperolien kuvia, sori niistä! Olihan taas maisema.
Laveno on vaan nätti paikka, aa että!
Tynnyrissä olo ei näin toisella kertaa pelottanut ollenkaan enää niin paljon.
Kävelimme vielä ylemmäs kuin minne hissillä pääsee, ihan huipulle asti. Maisemat palkitsi hikiset matkailijat.
Oli niin kuuma, että Hennan kengistä liimat irtosivat ja ne hajosivat! Uskomatonta!
Jatkoimme vielä toiselle beach klubille vähän hengailemaan, kun sieltä kuului niin ihanat musat. Siellä oli joku bändi soittamassa. Istuimme laiturilla ja uitimme jalkoja Monate -järvessä. Jos jalkoja ei liikuttanut, niin ei tiennyt että ne ovat vedessä eli taisi olla 37 asteista vesi siinä rannasta. Upea auringonlasku oli.
Edessäni on elämäni pisin matka, sillä minulla on mahdollisuus olla koko neljän viikon kesälomani Italiassa. En tiedä vielä kauanko olen täällä, enkä mistä lennän takaisin, joten en ostanut paluulippua ollenkaan. Tämä on todella jännittävää ja ihanaa! Ihan jo senkin takia, että olen matkalla sinkkuna ja osan aikaa yksin. En ole koskaan ennen matkustellut ulkomailla yksin.
Minulle tarjoutui mahdollisuus tulla tuttuun paikkaan Travedona-Monateen jälleen Ninan kotiin. Valitettavasti ihana Kimi kissa on nyt Suomessa, mutta kesätyötä silti on edes vähän. Pitää muistaa kastella terassin kukat, jotka tässä helteessä kuivuvat todella nopeasti.
Olipa hienoa tulla taas tänne, kuin kotiin olisi tullut. Kaikki tavarat löytyivät tutuilta paikoiltaan.
Tulin tänne ystäväni Hennan kanssa lennolla Vaasa-Helsinki-Milano Malpensan kenttä. Vaihto aika oli aika tiukka eli vain 40 minuuttia Helsingissä ja sen takia varmaan ruumassa ollut matkalaukkuni jäi Helsinkiin. Tuli kyllä samana päivänä jo Malpensan kentälle ja sainkin soittamalla tiedon Finnairin asiakaspalvelusta, että laukut toimitetaan minulle sunnuntaina puoliltapäivin. Toinen vaihtoehto olisi ollut noutaa laukku itse kentältä. Sinne on vain 25 minuuttia eli sekin käväisi mielessä, mutta sitten ajattelin että ei se haittaa vaikka tulee seuraavana päivänä puoliltapäivin.
Lauantaina saapuessamme ennen puolta päivää asunnolle ilma oli kuuma, yli 30 °C pitkälti ja päätimme lähteä viettämään loppupäivän jollekin Cadrezzateen beach clubille. Niistä kaksi oli kuitenkin aivan täynnä vaikka ovat suuria paikkoja ja meiltä kyseltiin onko meillä varausta. Eihän meillä ollut tietenkään, mutta onneksi yhdestä saimme kuitenkin paikat. Auringonvarjo on ihan välttämätön tässä paahteessa ja saimme myös rantatuolit. Olipa ihanaa päästä Monate – järveen vähän virkistäytymään ja huilata matkapäivän jälkeen iltaan asti klubilla.
Kotimatkalla poikkesimme kylään ja ostimme taivaallisen hyvän diavolo-pitsan palan ja söimme sen kirkon tasanteella ilta-auringon paistaessa jo lempeämmin. Ihanaa olla taas täällä!
Sunnuntaiaamuna otimme rennosti ja söimme kaikessa rauhassa aamupalaa terassilla ja odottelimme soittoa tai tietoa laukustani.
Päivä oli kuitenkin jo pitkällä kun minuun otettiin yhteyttä kuljetusfirmasta ja ilmoitettiin, että laukku toimitetaan vasta tiistaina minulle! Laukku on viety Milanon toiselle puolelle Linaten kentällä olevaan varastoon jostain hitsin syystä! Oli vajaa 2 tuntia aikaa kun varasto menee kiinni, laukun voisi kyllä sieltä noutaa. Ei auttanut muu kuin lähteä ajamaan sinne ja hakemaan laukku. Toki siinä jo soittelin Finnairillekin ja valitin asiasta että eihän tämä nyt voi olla totta että laukku on viety tästä 25 minuutin matkan päästä Milanon toiselle puolelle yli tunnin matkan päähän. Ei auttanut valitukset ja lähdimme matkaan.
Olin vuokrannut auton koko kuukaudeksi mutta ajatellut että kauheasti en välittäisi moottoriteitä ajella, kun täällä ajetaan niin mahdottoman kovaa ja rajoituskin on 130 km/h. Miten uskaltaisin mennä liittymistä sinne kovan liikenteen sekaan. Ajattelin, että mukavampi ajella täällä näitä pienempiä maanteitä ja pikku kylissä. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä sillä olin verenpainelääkkeeni vahingossa laittanut sinne ruumaan menemään. Vaikka hyvin tiedän, että tottakai lääkkeet pitäisi aina olla käsimatkatavaroissa.
Henna oli mahdottoman hyvä kartturi ja pääsimme reilussa tunnissa perille ja 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa sain laukun haltuuni. Kylläpä helpotti!
Päätimme lähteä sitten Monzaan loppupäiväksi. Monza oli sunnuntaina todella unelias paikka, aivan rauhallista ja todella vähän ihmisiä liikenteessä. Oli myös mahdottoman kuuma, niin sekin varmaan vaikutti asiaan. Laukkua hakiessamme auton mittari näytti kammottavat 46 °C, Monzassa kaupungin lämpömittari näytti 39 astetta.
Kuumuuteen ja pieneen stressiin helpotusta saatiin heti ensimmäisessä kadunkulmassa olevassa kuppilassa totta kai yhdet aperolit. Kävimme yhdessä kirkossa ja otimme kuuliaisesti ovelta huivit hartioillemme suojaksi.
Kiertelimme Monzan kujia kaikessa rauhassa ja vähän ehdimme shoppailemaankin ennen illallista. Auringon ja laskiessa ajelimme takaisin Italian kotiin.
Tulimme Portoon keskiviikkoiltapäivänä ja olin valinnut meille asunnon läheltä rantaa, sillä tarkoitus oli ehtiä viettää vähän rantalomaakin tällä reissulla. Tällä kertaa tilaa oli oikein mukavasti. Olohuone, jossa levitettävä vuodesohva ja makuuhuone, ihan kunnollinen keittiö ja kylppäri. Lapset lähtivät juoksulenkille, mutta minä livistin yhdelle juomalle lähimpään kuppilaan. Lähdimme myöhemmin yhdessä auringonlaskua bongaamaan rannalle ja se olikin upea.
Kauhean myöhään vasta menimme syömään ja Rasmus bongasi google-arvostelujen perusteella oikein hyvän ravintolan. Siellä ei ollut meidän lisäksi kuin yksi pöytäseurue asiakkaana. Ruoka oli superhyvää – taas!
Torstaina oli tarkoitus ottaa aurinkoa rannalla ja siihen puuhaan ryhdyttiinkin heti aamusta Minean kanssa. Rasmus jäi tekemään töitä ja opiskelemaan asunnolle.
Oli ihanaa vaan viettää rentoa rantapäivää eikä tehdä yhtään mitään. Laskuvesi paljasti todella paljon simpukoita rantakiviltä.
Porton rantaviiva on yhteensä melkein 10 km pitkä ja muodostuu useista eri rannoist. Hiekka on mukavan karkeaa, eikä tartu jalkoihin. Rantaviivalla on useita kahviloita ja ravintoloita. Portossa ei olla tarvittu pullovettä, sillä vesi täällä on todella hyvän makuista. Ei kloorista kuten muualla ollut. Rasmus ehti iltapäivän mittaan meidän seuraan.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun vihdoin lähdimme Porton vanhaan kaupunkiin tutustumaan. Sinne on yli 20 minuutin matkan päässä täältä rannalta. Matka taittui taas nopeasti ja edullisesti Bolt-taksilla. Täällä olisi hyvät julkisetkin yhteydet, mutta kolmestaan on helpointa ja suurin piirtein saman hintaista ottaa Uber tai Bolt.
Vanha kaupunki oli yllättävän suuri ja tottakai sopivan rosoinen, paikka paikoin jopa liiankin.
Kiertelimme katuja, täällä on myöskin vanhanaikainen ratikka, jolla voi liikkua.
Jokirannassa on paljon ravintoloita ja päädyimme yhteen, josta oli hienot maisemat joelle. Rasmus vähän vastusteli, kun oli niin turistipaikalla. Sehän oli tosiaan turistiravintola ja ruoka kallista eikä niin hyvää kuin muina iltoina. Mutta maisemat olivat hienot ja oli kuva katsella alas rantakadun vilinää.
Melkein tuli liian kiire päästä tuonne minun ja Rasmuksen kuvan takana näkyvälle sillalle auringonlaskua katsomaan. Sinne pääsee hissillä, mutta tottakai lasketeltiin ruokaa ja siinä kiireessä kivuttiin portaita varmaan yli 300 ja vielä jouduttiin ylhäällä vähän kiertelemään ennen kuin pääsimme sillalle. Oli niin pilvistä, että auringonlaskusta ei ollut tietoakaan, mutta maisema vanhaan kaupunkiin oli hieno.
Tämä oli meidän loman viimeinen yhteinen ilta. Huomenna Rasmus palaa Coimbraan ja menemme Minean kanssa vielä Lissaboniin ja lauantaina aamulla lähtö Suomeen.
Voi että on ollut mahtava loma lasten kanssa. Tekemistä ja näkemistä on riittänyt ja on ollut ihanaa viettää aikaa yhdessä. Nuo maailmanmatkaajat ovat reissanneet kavereiden kanssa ja yksinkin niin paljon, että ovat niin oma-aloitteisia ettei minun ole tarvinnut selvitellä mitään asioita. He ovat hommanneet taksit, bussiliput, selvitelleet asiat ja aikataulut. Ei ole tarvinnut kuin maksajana toimia, mahdottoman helppoa. Kiitos ihanat kullat ❤️. Oikein huvitti kun illalla kysyin lapsilta, että koska meidän pitää aamulla lähteä! Asiat ovat menneet toisin päin, äidin ei tarvitse enää huolehtia käytännön asioista.
Perjantaina ajelimme Boltilla Flix-bussin asemalle laitakaupungille ja vielä saimme nautiskella aidosta Porton tunnelmasta hieman rähjäisessä kahvilassa, joka oli täynnä paikallisia setiä.
Rasmus on asustellut täällä Coimbrassa helmikuun alusta lähtien ja opiskellut yliopistossa Erasmus-vaihto-oppilaana. Coimbra on Portugalin entinen keskiaikainen pääkaupunki (1139–1260) ja se on historiallisesti merkittävä kaupunki, joka tunnetaan erityisesti yhtenä Euroopan vanhimmista yliopistokaupungeista. Se oli kuningaskunnan keskus varhaisessa vaiheessa, ja sen arkkitehtuuri heijastaa roomalaista, visigoottilaista ja maurilaista perintöä kertoo paikasta wikipedia.
Tulimme tänne tiisraina iltapäivällä ja menimme suoraan Rasmuksen asunnolle. Rasmuksella on oma huone ja yhteinen keittiö 5 muun opiskelijan kanssa ja kylppärin jän jakaa 3 opiskelijan kanssa. Hyvin on täällä viihtynyt ja vuokra on edullinen, reilut 300€ / kk.
Lähdimme samantien paikallisoppaan kanssa tutkimaan kaupunkia. Kävelimme ensin todella kauniin kirkon pihapiiriin, se toimii pappien kouluna. Upea paikka oli, täällä vaan Coimbrassa tämmöinenkin.
Sen takaa avautui kauniit maisemat jokirantaan. Täällä Rasmus kavereineen tapaa viettää aikaa.
Jatkoimme matkaamme kohti yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa, joka oli vaikuttava ja bambukujaa pitkin laskeuduimme jokirantaan. Oli Lissabonin vilinän jälkeen ihanaa olla vain rauhassa.
Jokirannassa on nätti puisto ja ravintoloita. Ilta oli viileä mutta tarkenimme yksille juomille siitä huolimatta.
Jatkoimme kohti vanhaa kaupunkia.
Vanha kaupunki oli aivan ihana!
Ihan kuin olisi ollut pienessä italialaisessa kylässä. Kapeita kujia, pieniä putiikkeja ja ravintoloita. Just sitä mitä rakastan.
Nousimme jyrkkää rinnettä yliopistolle asti ja ehdimme vielä juuri ennen pimeän tuloa kiertelemään yliopiston vaikuttavaa aluetta. Täällä on n. 100 000 asukasta ja yliopistossa opiskelee melkein 30 000 opiskelijaa.
Tässä kuvassa näkyy myös musta-asuisia opiskelijoita. Täällä ei ole haalarit käytössä opiskelijoilla kun bilettävät, vaan enemmänkin pukua muistuttava asu jossa on usein myös viitta.
Meillä ei ollut aavistustakaan, että Rasmus asuu näin kivassa kaupungissa, ei täältä ole kuva- ja videomateriaalia herunut Suomeen päin! Täällä on jonkin verran kesemmällä turisteja, mutta ei vielä. Ilta oli viileä. Tätä paikkaa voi oikeasti suositella päiväretken tai yhden yön kohteeksi.
Laskeudumme yliopistolta takaisin vanhaan kaupungin pienelle kujalle syömään pienen pienen ravintolaan. Siinä oli vain 14 paikkaa sisällä ja muutama pieni pöytä ulkona. Tilasimme taas takapakkia ja lisäksi risottoa sekä jälkkäri. Ruoka oli taas aivan älyttömän hyvää ja itse paikka oli kyllä todella hurmaava. kuvassa näkyvän vanhan kaapin keskellä oli luukku keittiöön ja tarjoilija hoiti juomat ja muut tehtävänsä tuossa kaapin pienellä tasolla. Söimme ruuan vasta puoli kymmenen aikaan, olemme paikallisten rytmissä näköjään.
Tänään keskiviikkona Rasmukselle oli opiskelupäivä, loput tentit ovat tulossa ja iltapäivällä on luentojakin. Tulimme Minean kanssa aamupäivällä jokirantaan ottamaan aurinkoa, sillä nyt aurinko paistaa ja täällä taas tarkenee. Ei täällä toki muita ollut kuin hullut suomalaiset! Neljän aikaan lähdemme bussilla Portoon.
Kaikki ruoka mitä olemme saaneet Lissabonissa on ollut todella hyvää. Olemme syöneet runsaan makuisia juustoja ja makkaroita, mereneläviä ja kalaa eri muodoissa. Meren elävät ovat täällä todella tuoreita, varmasti samana päivänä pyydettyjä. Hintataso on täällä Suomea edullisempi selvästi. Eilen maistoimme friteerattua seepiaa, oli todella hyvä koostumus ja maku. Täällä on lisukkeena usein jotain hyvää aiolia tai muita sen tyylistä kylmää dippiä. Eilen illalla oli viileämpää ja söimme sisällä pienessä ja viihtyisässä ravintolassa.
Täällä ollessamme olimme huomanneet moneen kertaan pääkadulla Rua Augustalla yhden leipomon edessä jatkuvan jonon. Piti oikein ottaa selvää että mistä on kyse, mitä nyt jonotetaan. Ei ainakaan ämpäreitä kuten Suomessa! Leipomossa leivottiin ainoastaan yhtä tuotetta pastel de nataa eli vanukasleivosta. Kyseessä oli oikein kuuluisa ja ikivanha paikka jossa tätä leivotaan. Pitihän meidänkin yhtenä päivänä liittyä jonoon että saisimme maistaa herkkua. Se oli oikeasti todella herkullista, todella rapea voitaikina jonka sisällä ihanaa vaaleaa vaniljaista kananmunan valkuaista tehtyä täytettä.
Eilen hoksasimme, että meillä oli vielä näkemättä Pink street, joka on varmasti ihan Instagramia ja turisteja varten tehty pinkiksi maalattu katu, jossa on sateenvarjoja aseteltuna ylhäälle varjoiksi. Oli vasta alkuilta eikä siellä ollut oikein menoja vielä, mutta otimme muodon vuoksi yhdet juomat kuitenkin siellä.
Aivan lähellä meidän hotellia on hauska sardiinikauppa. Sieltä löytyy vaikkapa matkamuistoksi vuosiluvulla ja muutamalla mietelauseella tehtyjä sardiinirasioita. Koko kauppa on aivan elämys. Kuin karkkikauppa, mutta siellä myydäänkin säilöttyjä sardiineja.
Kirjoittelen, tai oikeastaan sanelen iPhonelle tätä postausta Flix-bussissa matkalla Coimbraan. Pääsemme nyt tutustumaan Rasmuksen kotikaupunkiin. Flix-bussit lähtevät aika kaukana Baixasta, puoli tuntia ajelimme Uberilla asemalle.. Tällä kertaa meillä oli naiskuski ja hän ajoi kyllä vähän turhankin vauhdikkaasti. Vaihteli koko ajan kaistaa, tööttääli ja ajoi bussikaistalla. Navigaattorin mukaan tällä menetelmällä voitettiin 1 minuutti! Minä sen sijaan sain etupenkillä muutamat ylimääräiset sydämenlyönnit hänen liikkeistään.
Ennen lähtöä ehdimme vielä vähän shoppailla Ruo Augustan kaupoissa. Sieltä löytyy tavallisia merkkiliikkeitä, jollain muulla alueella kai varsinaiset luksusmerkit.
Emme olleet aluksi suunnitelleet ollenkaan menevämme Sintraan, koska ajattelimme että olemme nämä kolme ensimmäistä päivää vaan Lissabonissa. Rasmus oli kuitenkin ollut jo monta kertaa Lissabonissa ja mekin ahkeroitiin eilinen pääpaikkoihin tutustuen, niin päätimme, että lähdemme Sintraan kokopäiväretkelle.
Sintraan pääsee Lissabonista todella kätevästi 40 minuutissa paikallisjunalla. Emme tehneet aamulla mitenkään aikaista lähtöä, vaan nukuimme rauhassa ja söimme kunnon aamupalan läheisessä kahvilassa. Juna-aikataulujakaan emme olleet tutkineet ja kun katsoimme niitä ravintolasta lähtiessämme huomasimme, että seuraava juna lähtisi jo kuuden minuutin kuluttua! Asema oli aika lähellä ja otimme kunnon spurtin sinne ja niin vaan ehdittiin nopeasti ostamaan liput automaatista ja hypättiin junaan! Seuraava olisi mennyt vasta 40 minuutin kuluttua, niin olisi harmittanut jos emme olisi ehtineet tähän junaan.
Tämmöinen toiminta kuvastaa jotenkin hyvin koko matkaa, ennen aina suunnittelin kauhean tarkkaan kaiken ja otin etukäteen selvää asioista. Nyt on menty vähän ad hoc -meiningillä ja asioita selvitelty sitä mukaan kun ovat vastaan tulleet.
Olimme suunnitelleet ensimmäisenä menevämme Penan linnaan, sillä se on varmastikin ikonisiin kaikista Sintran linnoista. Sinne päästyämme huomasimme, että nyt olimme oikein kunnon turistirysässä. Siellä oli aivan valtavasti väkeä, vaikka on vasta toukokuu ja voisi kuvitella ettei ihan pahin turistikausi edes ole vielä alkanut. Toki olimme paikanpäällä vasta puolen päivän aikaan eli ainahan aamusta on parempi olla tällaisissa paikoissa. Ylhäällä vuoristossa oli vain 16 astetta ja takit olivat tarpeen.
Penan linna rakennettiin 1800-luvulla vanhan luostarin raunioille. Rakennuttajana toimi kuningas Ferdinand II, joka halusi siitä kesäresidenssin. Palatsi edustaa romanttista arkkitehtuuria ja yhdistää useita eri tyylejä. Se valmistui 1850-luvulla ja toimi kuninkaallisen perheen käytössä. Portugalin monarkian päättyessä vuonna 1910 palatsi siirtyi valtion omistukseen.Nykyään se on yksi Sintran tunnetuimmista nähtävyyksistä ja osa UNESCO-kohdetta. Kukkulalta on upeat näkymät ympäristöön.
ChatGPT oli meille suositellut, että Penan linnaan ei välttämättä kannata mennä sisälle, sillä se ei ole niin ihmeellinen. Ulkotilat ovat tärkeimmät ja kokemisen arvoiset. Se olikin ihan hyvä neuvo, sillä sisälle oli kauheat jonot ja se oli itse asiassa loppuunmyytykin sillä hetkellä. Kiertelimme linnan aluetta turistijoukoissa ja olihan se upea, todella erikoinen paikka jossa yhdistyvät monet eri tyylit. Kuin jokin Disneyn linna, mutta aito ja oikea.
Tutustuimme myös linnan puistoon ja kiertelimme siellä aikamme ja se oli nätti ja rauhallinen.
Puistosta kävelimme vain noin 400:n metrin pituisen matkan Maurien linnaan, joka on rakennettu 1 600 -luvulla. Siellä oli paljon rauhallisempaa eikä sellaisia turistijoukkoja.
Itse asiassa ei olisi oikein kivakaan siellä olla jos on todella täyttä, sillä siellä oli ihan oikea putoamisvaara. Ei ollut kaiteita ja toinen puoli muurista oli aivan matala. Ei muutenkaan korkean paikan kammoisille ole muuten suositeltava paikka.
Linnan muurit pystyy kiertämään ja maisemat ovat aivan huikaiseva ja itse muurit todella vaikuttavat. Ei olisi helppo tuonne vihollisen hyökätä.
Kipusimme ylimpään kohtaan asti joka näkyy kuvassa vasemmalla. Jalat huusi jo vähän hoosiannaa, kun askeleita oli kertynyt eilen ja tänäänkin ihan hyvin.
Korkeimmalta kohtalta oli hieno näkymä viereisen kukkulan Penan linnaan.
Outoa oli, että siellä ei ollut kahvila vielä auki. Meillä oli vesikin aika vähissä, mutta onneksi ei ollut erityisen kuuma. Tai itse asiassa meillä ei ollut pullotettua vettä ollenkaan, vaan Rasmus oli ottanut hanasta vettä. Se on ihan juomakelpoista ja puhdasta täällä, mutta aika pahanhajuista ja makuista, tosi kloorista. Sillä kuitenkin mentiin kun muuta ei ollut eikä saanut.
Alasmenon kanssa oli vähän vaikeuksia, sillä olisimme halunnut mennä taksilla kuten ylöskin. Bolt alhaalta Penan linnoitukseen maksoi vain alle 7 €. Mutta Uberia tai Bolttia ei pystynyt tilaamaan ylös kukkulalle ja meidän oli tyydyttävä sitten mopoauton kyytiin. Olin katsonut, kun semmoisella kotterolla ihmiset menivät sinne ylös ja ajattelin että en mielelläsi semmoisen kyytiin menisi. Pakko oli sitten vain uskaltaa mennä. Ihan hyvin se meni.
Lapset ovat sitten aivan mahtavaa matkaseuraa, sillä jaksavat googlettaa esimerkiksi ravintolat ja ihan kaikki paikat minne olemme menossa etukäteen, eikä minun tarvitse nähdä enää mitään vaivaa näköjään matkoilla. Etsivät Sintran kylästä tapas -ravintolan, joka oli saanut Sintran parhaat arvosanat googlessa ja menimme sinne syömään. Ilman tosi hyviä Google -arvosteluja emme takuulla olisi menneet sinne, sillä siellä ei ollut terassia eikä edes maisemia, vain pari pientä ikkunaa ulos. Mutta ruoka todellakin palkitsi, se oli aivan käsittämättömän hyvää. Oikeastaan kaikki ruuat perustuivat siellä turskaan ja tilasimme turska palleroita, friteeratattua turskaa ja erikoisen kakkusen joka näkyy kuvassa, jossa oli turskaa ja raastettua perunaa sekä sipulia. Lisäksi bataatteja. Kaikki oli todella hyvää.
Hetken vielä kiertelimme idyllisen Sintran kujia ja sitten kävelimme lyhyen matkan keskustasta takaisin juna-asemalle.
Kaunis paikka ja linnoja olisi ollut enemmänkin katsottavana. Täällä olisi mennyt hyvin parikin päivää.
Lissabon on siitä kiva kaupunki, että ei ole semmoisia niin mahdottomia must see- kohteita eli voi vaan mennä ja hengailla ympäriinsä. Koko ajan on hyvä tunnelma ja nättiä katseltavaa riittää. Jotenkin on kivat fibat tässä kaupungissa, tykätään.
Aamu lähti käyntiin aika laiskasti, nukuttiin pitkään ja sitten lähdettiin etsimään aamupalapaikkaa. Melkeinhän siinä jo nälkäkiukku meinasi molemmille tulla, kun aina vaan jostain syystä jatkettiin eteenpäin pitkin Baixan kuuluisaa ostos- ja ravintolakatua Rua Augustaa ja etsittiin aurinkoista paikkaa. Katujen ja kujien ravintoloihin ei aamupäivän aurinko osunut.
Päädyimme Praca do Comercio -aukiolle asti aamupalalle.
Aurinko paistoi ja tilasimme aamupalaksi paninit, ne tuli nachojen kanssa. Ehkä oli ihan hyvä saada vähän suolaa eilisillan pienen juhlimisen jälkeen! Tälle päivälle oli luvattu vähän sadetta, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nautimme siitä.
Jatkoimme kävellen kohti vanhaa kaupunkia eli Alfamaa, joka on aika löyhä käsite. Vanhakaupunki ja Baixa jossa hotellimme on, nivoutuvat yhteen eikä aina huomaa missä se raja oikeastaan menisi. Kaikkialla on nättiä, mutta myös rosoista, ei liian sliipattua. Just sellaista mitä matkoiltani usein haen.
Vanhankaupungin portaita kivutessa löytyy monia näköalapaikkoja eli miradoreja ne kannattaa tsekata. Ihanat oli maisemat vanhan kaupungin kattojen ylle.
Tottakai kirkossakin aina pitää käydä. Vappusynnitköhän siellä tunnustimme!
Vanhan kaupungin kujilla menee Lissabonin ikonisia pieniä raitiovaunuja. Ne ovat kyllä todella söpöjä ja niitähän piti kuvailla kaiken aikaa. Emme menneet kyytiin, sillä tuntui, että ne ovat hienompia katsella kuin mitä se itse ajelu olisi. Katsotaan jos vielä joku päivä mennään kyytiinkin
Uuvuksiin asti kävelimme vanhassa kaupungissa ja vielä pikku shoppailut ehdittiin tehdä. Sitten Rasmus liittyi vihdoin seuraamme iltapäivän mittaan. Hän oli viettänyt koko viikonlopun Albufeirassa vaihtoopiskelijoiden tapahtumassa. Menimme yhdessä syömään, se ei ollut lounas eikä illallinen vaan siinä välissä. Todella hyvää ruokaa saimme. Tilasimme alkupalaksi katkarapuja, sardiini- ja tonnikalalevitettä sekä oliiveja, mustekalariisipataa ja sardiineja pääruuaksi. Oli tuoretta ja todella hyvää. Oli ihanaa päivittää kuulumisia Rasmuksen kanssa ihan livenä eikä vain puhelimen välityksellä.
Illan tullen otimme vielä Boltin hieman sivumpana sijaitsevalle Belem -tornille ja Portugalin löytöretkien monimentille. Samassa näimme myös Hieronymoksen luostarin joka oli kylläkin remontissa eikä enää ollut siihen aikaan auki. Monumentti oli kyllä vaikuttava, aivan valtavan suuri. Se on rakennettu ylistämään Portugalin roolia siirtomaavaltana.
Jatkoimme kävelyä eteenpäin kunnes päädyimme 1600-luvulla rakennetulle Belemin tornille. Se on portti mereltä päin Lissaboniin ja laivaliikennettä on voitu sieltä käsin valvoa ja puolustaakin
Torni kylpi ilta-auringossa ja ilma oli jo viilennyt. Sitä sadetta ei tullut sitten, hyvä niin.
Kaikki olimme tosi väsyneitä illalla ja menimme ajoissa nukkumaan. Suunnitelmissa mennä huomenna Sintraan aamusta.
Olimme seitsemän maissa Lissabonin kentällä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme hyppäämään etukäteen tilattuun taksiin. Jostain syystä Booking.com tarjosi taksin ihan ilmaiseksi. Ilmeisesti minulla oli tarpeeksi yöpymisiä koossa vuosien varrelta.
Olemme Baixan alueella lähellä Rossio -aukiota eli aika lailla Lissabonin ytimessä pienessä hotellissa. Ihan ok huone, mutta ei tässä ylimääräistä tilaa ole.
Tosi kivan näköistä täällä on, juuri semmoista mistä tykkään, sopivan rosoista ja jotenkin tosi hyvä meininki. Heti tässä hotellin ympärillä on ihania pieniä ravintoloita kahviloita ja kuppiloita. Olimme nälkäisiä, joten istuimme suurinpiirtein ensimmäiseen, jossa ihanasti oli tuolit ja pöydät hieman vinossa alamäkeen.
Meille riitti pelkät alkupalat tällä kertaa, sillä annokset olivat suuret söimme paikallisia makkaroita ja juustoja ja isoja katkarapuja.
Sitten piti päästä jo tutkailemaan vähän enemmän ympäristöä ja sitä mitä menoja täältä lauantai-iltana löytyisi. Menoja todellakin löytyi! Nousimme portaita Bairro Alton alueelle, jonka tiesimme olevan yöelämään keskittyvää aluetta. Se oli tosi lähellä, vain muutaman korttelin päässä.
Jo alkuillasta oli väkeä paljon liikkeellä, musiikki soi kovalla volyymillä ihanissa pienissä ja rosoisissa baareissa. Matkalla portaissa oli välillä tasanne ja enemmän ruokapaikkoja, ihanaa!
Ihmiset joivat juomia myös kadulla kävellessään ja tulikin heti semmoinen olo, että ei täällä yhteen kuppilan kauaksi aikaa kannata jäädäkään vaan vaihtaa paikkaa ja kierrellä.
Illan edetessä kaikki paikat alkavat olemaan aivan täynnä ja meno alkoi olemaan jo aikamoista. Baareissa oli todella kuuma ja hikinen ja suorastaan haiseva tunnelma! Mutta sinne vaan me äiti ja tytär soluttauduttiin ja tanssittiin itsemme aivan hikeen! Paljon polttariporukoita näytti olevan liikenteessä täällä, turisteja ja paikallisia sekaisin. Kaiken ikäisiä, toki enemmän nuoriso-osastoa.
Hinnat olivat todella edullisia, kauhean isoja drinkkejä 6-7€, olutta ihan muutamalla eurolla, shotteja ilmaiseksi tai parilla eurolla. Laatu tuli hinnan mukana. Aperoliin kuuluu varsinaisen aperolin lisäksi kuohuviini ja kivennäisvesi. Täällä yhdessä paikassa isoon lasiin laitettiin jäiden päälle summan mutikassa aperolia (paljon) ja tujaus spriteä. Seuraavassa pyysimmekin, että tekee ihan oikean sekoituksen ja sellaiset saimmekin. Kuvassa näkyy myös ikkuna josta myytiin olutta suoraan kadulle.
Kaiken tanssimisen jälkeen alkoi hiukomaan ja tilasimme pizzan vielä yöpalaksi. Aivan hotellimme ulkopuolella olevan minipienen baarin omistaja houkutteli meidät syömään sen pizzan hänen ainoaan pöytäänsä, joka oli kadulla. Jollain asiakkaalla oli mukanaan valkoinen ihana kissa, outoa.
Olipas ilta, pitkän matkustus päivän jälkeen kummasti vaan jaksoi tämmöinen viiskymppinenkin tuosta kakskymppisestä puhumattakaan.
MatkaMakinen 