Viimeisenä päivänä ei ajateltu tehdä mitään muuta kuin nauttia olosta altaalla ja käydä Jimbaranin rannalla uimassa. Niin tehtiin, huoneet piti luovuttaa puolilta päivin ja laukut meni säilöön. Oli tosi kiva yllätys että saisimme käyttää illalla hotellin span suihku- ja oleskelutiloja ja peseytyä siellä ennen lähtöä kentälle. Lähtö olisi vasta puoli kymppi illalla ja lento lähtisi keskiviikon puolella yhdeltä yöllä.

Pieni aktiviteetti siinä Minean kanssa kuitenkin otettiin, sillä menimme ottamaan läheiseen kynsistudioon vielä geelikynnet. Minealle laitettiin pitkät ja minulle vain geelaus koristeluilla omiin kynsiin. Oli kyllä halpa, alle 20€ maksoi geelaus ja 4 kynnen koristelumaalaus.

Auringon laskiessa mentiin rannalle ja siitä suoraan rantaravintolaan. Olipa rento päivä. Kiitos Bali, oli täydellinen loma ja ennen kaikkea rakkaimpien matkakumppaneiden kanssa. Kohteena Bali oli kyllä aivan huippu, todella paljon näkemistä ja kokemista jäi seuraavaan kertaan. Toivottavasti se olisi kuukauden pituinen.

Bali on kuuluisa Beach Clubeista ja maailman parhaaksi itseään mainostaa saaren kuuluisa Finns Club. Paikalla ei ole nimestään huolimatta mitään tekemistä suomalaisten kanssa. Lähdettiin Jimbaranista kympiltä ja olimme ensimmäisten joukossa paikalla Canggun rannalla. Canggu on länsirannikolla ja nykyään suosittu paikka bilettäjille. Kuta ja Seminyak ovat myös suurehkoja paikkoja länsirannikolla ja menomestoja ja muutenkin sellaisia että hylättiin ne heti alussa kuvausten perusteella turhan turistipaikkoina. Ajateltiin että pitäisi kuitenkin päivä Beach Clubilla viettää sillä se on osa balilaista elämystä.

Paikka oli meren rannalla, aivan upea ja suuri, kolme allasta ja ravintoloita ja baareja. Viimeisen päälle hienoa ja viihtyisää. Emme buukanneet mitään loungea tai aurinkotuoleja etukäteen. Aika kalliita olivat nimittäin eikä oikein tiennyt missä ne olisivat ja miten koko homma toimisi. Aamusta kun oltiin asialla niin tilaa oli vielä hyvin vaikka suurin osa paikoista oli jo etukäteen varattuja. Otimme kuuden hengen paikan, mukavan ison loungen VIP-puolelta. Hassua sinänsä että VIP-paikka oli edullisempi kuin lähempänä pääallasta olevat paikat. Hinta oli koko päivästä n. 160€ ja jälleen kerran tämä ei ollut sisäänpääsymaksu, vaan minimissään sen verran piti käyttää rahaa. Tai tämä määrä menisi joka tapauksessa. Lisäksi kaupan päälle tuli tervetulojuomat, kahvia ja vettä koko päivä, leivonnaiset, jätskit, aurinkolasien puhdistus ja varavirtalähteen käyttö puhelimen lataukseen.

Sitten vaan nauttimaan!

Aamupäivällä oli tosi rauhallista mutta aika äkkiä paikat alkoivat täyttämään ja musa alkoi soimaan kovempaa. Paikka oli tosi kiva ja kyllä kelpasi, ruokaa ja juomaa sai tilata paikalle ja kaikenlaista viihdykettä ilmestyi tasaisin väliajoin. Tanssivia viihdyttäjiä päivällä ja illalla sitten vielä lisää.

Jos joku tilasi viinipullon niin se tuotiin näyttävästi paikalle kahden tanssivat nuoren naisen toimesta. DJ soitti musaa koko päivän. Aika nopeasti porukka alkoi tanssia.

Meidän oli tarkoitus lähteä viideltä Tanah Lot -temppelille, mutta ilmoitettiin kuskille että muutos suunnitelmiin. Halutaan nähdä vielä auringonlasku tässä menopaikassa ja ennen kaikkea se minkälaiseksi meno yltyisi.

Auringonlasku oli tosi hieno ja porukka bailasi altaissa ja tanssilattialla. Oli tosi hauskaa!

Illan pimentyessä juhlat jatkuivat mutta meille riitti puoli kasiin ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti hotellia.

Kirjoittelen tätä hotellin altaalta aamupäivällä tiistaina. Tänään on viimeinen päivä, ensi yönä yhdeltä lähtee lento ja heti 18 tuntia sen jälkeen ollaan Suomessa ja siitä vielä juna Vaasaan. Tänään vielä nautitaan omalla altaalla.

Uluwatu on Balin saaren eteläisin osa, koko saaren sanotaan muistuttavan muodoltaan kanaa ja Uluwatu on kanan jalat. Tämä Jimbaran missä nyt olemme on aivan lähellä Uluwatua, eikä aamukumpiltä kauaa nokka tuhissut kun olimme jo Bali Cultural Parkissa. Kyseessä on patsaspuisto, jonne on erikseen rakennettu patsaita jotka esittelevät balilaista mystiikkaa ja jumaliakin kai. Ihan hieno paikka.

Päivä oli tällä kertaa vielä kuumempi kuin edelliset eikä pilven hattaraakaan ollut. Johtuiko siitä vai mistä mutta ei me oikein paikasta innostuttu. Se oli valtava alue joka oli erikseen rakennettu turisteja varten, ei mitään aitoa. Nähtävääkin noin isoksi alueeksi aika vähän. Ne patsaat oli äkkiä katsottu.

Uluwatu on kuuluisa hienoista rannoistaan ja niistä olimme valinneet päivän kohteeksi yhden jonne olisi vähän vaivalloista päästä. Tämä valittiin sen takia että siellä ei olisi turistimassoja. Kyseessä oli Nyang nyang -niminen ranta. Siis apua miten jyrkkä mutta onneksi hyväkulkuinen tie sinne meni! Tämä pitäisi päästä ylöskin vielä. Autolla siitä ei saanut mennä, skootterilla kylläkin.

Upeita maisemia sai katsella jo matkalla auringon kärventäessä meitä ja hien virratessa.

Itse ranta oli todella kaunis ja aallot aivan käsittämättömän suuret. Ei olla kukaan koskaan moisia nähty. Rantakaistale oli kapea ja saimme vuokrattua muutaman aurinkotuolin ja mikä tärkeintä varjon. Niitä ei siinä montaa ollutkaan. Ravintolaa rannalle vasta rakennettiin, mutta siinä oli aivan hurmaava pieni baari josta sai juomaa ja sipsejä ostettua.

Vihdoin päästiin uimaan, mutta aallot olivat niin kovia että ei siinä uimisesta oikein voinut puhua. Lisäksi yhdessä kohtaa rantaa aallot heittelivät mukanaan kiviäkin. Sitten löytyi parempi kohta. Melkoinen oli meren voima, aaltoja ei saa vangittua kuviin mitenkään. Kertakaikkiaan hieno paikka. Viihdyimme rannalla monta tuntia.

Pois pääseminen rannalta ei ollut ihan helppo homma kuten alas laskeutuessa olimme aavistelleetkin. Se kuumuus oli aivan käsittämätöntä ollut koko päivän ja kyllä siinä sai sykkeet hyvin nousemaan kun kävelimme jyrkkää ylämäkeä takaisin. Minea otti skootterikyydin ylös vaikka on meistä varmaan hyväkuntoisin! Sellaisen sai ostaa reilulla eurolla. En itse uskaltanut. En tiedä olenko ikinä ollut niin likainen ja hikinen kun pääsin rannalta. Merivesi teki ihon aivan tahmeaksi, siihen lisätään aurinkorasvaan ja hikeen sekoittunutta hiekkaa. Huh huh! Ylhäällä oli ravintola josta saimme lounasta ja vessassa pääsi vähän virkistäytymään.

Päivän ohjelmassa oli vielä Uluwatun temppeli ja Kecak -tulitanssinäytös siellä auringon laskiessa. Eipä siinä sitten muuta kuin ihmisten ilmoille takaisin sellaisessa räjähtäneessä lookissa. Itse temppeli oli aika pettymys, sinne ei päässyt kuten ei toki muihinkaan temppeleihin, mutta tämän näki vaan kaukaa. Upea paikka oli muuten, jyrkät vuorenrinteet ja maisemat.

Tälläkin temppelialueella oli apinoita ja kuulemma agressiivisempia ottamaan ihmisiltä tavaraa kuin Monkey Forestin apinat. Ne eivät meitä häirinneet mutta ei toisaalta jääty niitä kuvaamaankaan kun oltiin jo tarpeeksi apinoita nähty aiemmin.

Alueelle piti laittaa polvet peittävät sarongit, jos oli lyhyemmässä hameessa tai shortseissa kuten me. Ne sai ilmaiseksi portilta mikä onkin ollut täällä kätevää, ei tarvitse miettiä pukeutumista vaikka menisikin temppeliaukiolle.

Sama kuumuus ja hikoilu jatkui. Oli mentävä varaamaan paikkaa tanssinäytöstä varten. Kadek kakkonen oli superhyvä kuski, hän tuli kanssamme alueelle, meni ostamaan meille liput sillä aikaa kun katselimme muuta aluetta. Sitten kysyin että mistä saisimme ostaa juomaa kun alkoi olemaan jo vähissä. Hän sanoi että odottakaa hetki ja niin hän ilmestyi pikkuisten vesipullojen kanssa joista jostain taikoi meille. Toi vielä lisää meille katsomoon, luksuspalvelua!

Katsomo oli paahtavassa ilta-auringossa, hikoilu jatkui, ihmiset yrittivät suojautua papereilla joita oli saatu lipun oston yhteydessä ja joissa kerrottiin mistä esityksessä olisi kyse. Joillain onnekkailla oli sateenvarjot. Olisi meilläkin ollut, autossa. Jotenkin siinä taas selviydyttiin ja pieni pilviharso tuli auringon eteen juuri kun esitys alkoi ja samaan aikaan alkoi myös upea auringonlasku. Kecek -esityksessä ei ole soittimia ollenakaan, suuri joukko miehiä laulaa ja huutelee rytmin ja musiikin. Aika mystistä hommaa oli se koko esitys. Hieno kokemus, Uluwatun temppeli näkyi taustalla kallion kielekkeellä. Silmät väkisinkin eksyivät välillä esityksestä maisemaan ja auringonlaskuun.

Nyt olimme eilistä viisaampia ja tulimme ajoissa rannalle syömään, jos tällä kertaa näkisi mitä suuhunsa laittaa. Saimme eturivin paikat yhdestä rantaravintolasta ja aluksi oli niin kuuma että tarvittiin auringonvarjoa. Kun aurinko alkoi laskemaan nopeasti henkilökunta tuli ottamaan varjon pois ja saimme nauttia kaikessa rauhassa siitä kauneudesta. Rannalla oli todella paljon taas ihmisiä mutta se on niin suuri että silti tuntui rauhalliselta.

Oli kyllä todella kaunista ja ruoka oli erinomaista.

Viimeisenä aamuna Ubudissa käveltiin aamupalalle läheisen hotellin ravintolaan. Se oli keskellä riisipeltoja ja aamun uhraukset hindujumalille olivat siellä juuri käynnissä.

Hotellin aamupala oli laadukas eli tuskin johtui siitä, mutta vatsassa alkoi vähän olemaan outoja tuntemuksia. Ettei vaan olisi BaliBelly nyt iskemässä. Turistien vatsataudit ovat saarella niin yleisiä että niille on jopa nimitys BaliBelly eli Bali masu. Olemme olleet täällä todella tarkkoja hygienian kanssa, pesseet hyvin käsiä ja desinfioitu aina ennen ruokailua, emme ole tietenkään juoneet vettä hanasta, hampaatkin pesty suositusten mukaan pullovedellä. Salaatit ja muut tuoreet vihannekset olemme jättäneet syömättä sillä ne on monesti pesty hanavedellä ja hanavettä jää esim. salaattiin. Mitään ei ole kenelläkään ollut tähän mennessä. Pahimmillaan Bali Belly on tosi raju ja johtaa nesteystarpeen takia sairaalahoitoon.

Meillä oli retkipäivä tiedossa ensin ja sitten iltapäivällä uuteen paikkaan loppulomaksi, Jimbaranin rannalle. Lähdimme sovitusti aamusta itärannikolle, kohti Virgin Beachiä uuden kuljettajan kanssa. Hän asuu lähempää Jimbarania ja voisi hoitaa meidän loppuloman retketkin sitten. Kadekillakin hinnat tuntuivat vaan nousevan ja alkoi olla hieman uuvuttavaa neuvotella hänen kanssaan hinnoista. Mielellään sitä vaan kuulisi hinnan eikä tarvitsisi käyttää aikaa hänen ja lisäksi vielä ilmeisesti hänen isäntänsä Wayanin kanssa neuvottelemiseen. Hinta päivälle oli melkein tuplat kuin mitä saatiin uudelta kuskilta. Lisäksi homma oli todella helppoa hoitaa uuden kuskin kanssa, hänenkin nimi on muuten Kadek. Lasten nimeämiset ovat täällä nimittäin erikoisia, ekalle lapselle annetaan tietty nimi, toiselle seuraava jne. Kaikilla on siis samat nimet! Kadek2 olkoon tämä kuski.

Mineallakin oli vähän vatsavaivoja, mutta asunnolta oli lähdettävä, eikä seuraavaa vielä saisi. Imodiumit vaan napattiin, toivottiin parasta ja matkaan! Puolisen tuntia oltiin ajettu ja oli jo taas päästävä vessaan. Kuski sanoi että voimme hyvin pysähtyä supermarkettiin, että niissä on vessat. Juu oli, mallia järkky! Seisontamallia ja vieressä ämpäri jossa vettä ”vetämiseen”! Ei toki myöskään paperia sillä se ämpärin vesi oli myös pesemistä varten. No, siitäkin selvittiin.

Alkoi tuntumaan siltä että ei ole järkeä ajaa kohti Virgin Beachiä, josta olisi paluumatka yli kaksi tuntia Jimbaranin hotelliin. Täyskäännös takaisin ja lähimmälle rannalle, Sanuriin. Sanur on iso rantakohde ja siellä pitkä valkohiekkainen ranta. Tämä on vulkaaninen saari ja monet rannat sen vuoksi mustaa hiekkaa. Lisää Imovanea vaan molemmille ja pystyimme nauttimaan rantalomailusta. Taisimme päästä säikähdyksellä.

Päivä oli aivan superkuuma taas ja merivesikin niin kuumaa että ei edes tuntunut vilvoittavalta. Intian valtameressäkin tuli nyt uitua, vielä jos Jäämeressä joskus käy niin on tullut uitua kaikissa maailman suurissa valtamerissä.

Rannalta oli palvelut hyvät, saimme heti aurinkotuolit muutaman euron hintaan per kappale ja kylmälaukusta myytin juomia suoraan rantapedille. Hierontapalveluja oli tarjolla myös ja otin puolen tunnin niska-hartia-selkähieronnan balilaiseen tyyliin. Oli tosi hyvä ja ihan uskomaton hinta, n. 5 euroa.

Äkkiä päivä meni varjossa huilaillessa, silti sai aurinkorasvaa lisätä koko ajan. UV oli 12 eli todella kova kalvakalle suomalaiselle. Lähdimme neljän aikaan kohti uutta paikkaa ja hotellia ja oli aika kovat odotukset sillä kyseessä olisi 5 tähden hotelli.

Yleiset tilat olivat hulppeat ja keskellä kivan näköinen allasalue, laguuni kiertää koko sisäpihan. Ubudin jälkeen toki tämä tuntui vähän persoonattomalta paikalta ja turhan länsimaiselta mitä olin vähän pelännytkin. Saimme heti aulassa tervetulojuomat ja tottakai matkatavaramme huolehdittiin huoneeseen.

Huone oli iso ja hieno. Siellä odotti yllätys synttärimatkalaiselle. Meillä on kaksi samanlaista huonetta joissa on väliovi, tosi kiva.

Aurinko alkoi jo laskemaan ja tämä Jimbaranin on kuuluisia hienoista auringonlaskusta. Äkkiä siis kattoterassille auringonlaskun juomille. Hotellin edessä on Jimbaranin ranta, joka on kuuluisa myös saaren parhaista mereneläväravintoloistaan. Niitä oli vieri vieressä ja niistä nousi aivan kauhea savu ja lieskat vaan näkyivät. Onneksi mereltä ei tuullut eivätkä savut tulleet kattoterassille.

Menimme sitten tutkailemaan illallispaikkaa ravintolasta rannalta. Huh, mitkä lieskat ja savut niissä keittiöissä olikaan, kalat ja äyriäiset odottivat syöjiään altaissa. Miten kukaan pystyy olemaan töissä tuommoisessa savussa, siitähän saa keuhkosyövän parissa vuodessa.

Tiesin, että paikka on kuuluisa ja suosittu mutta en voinut kuvitella että näin suuri. Oli laskuvesi ja pöytiä mahtui paljon rannalle. Ihana paikka!

Saimme paikat onneksi, osa ihmisistä oli jo lähtenyt kun oli jo pimeää. Tilasimme lajitelman meren eläviä ja oli niin pimeää, että jouduimme laittamaan lisävaloja kännyköistä että näimme mitä suuhumme laittaisimme. Huomenna pitää tulla auringonlaskun aikaan tänne ajoissa.

Seesteisen illallisen jälkeen palasimme hotellille. Vähän kostea haju oli ollut Rasmuksen ja Minean huoneessa kun tulimme, mutta nyt huone suorastaan haisi homeelle. Ei voi olla totta, viiden tähden hotelli! Meidänkin huone oli jotenkin kostea mutta ei haissut sillä tavalla.

Mentiin respaan kertomaan asiasta ja he saivat uuden huoneen. Oli huonomman tasoisia kuin meidän omat vain saatavilla mutta huomenna vapautuisi saman tasoinen huone. Kivempi oli nuorison kuitenkin mennä nukkumaan huoneeseen joka ei ole homeinen. Ei ollut ihan täydellinen hotelli todellakaan, meidänkin sänky tuntui jotenkin kostealta mutta hyvin silti uni maittoi. Aamulla tänään hoksasin laittaa kosteudenpoiston päälle ilmastointiin ja aamupäivällä lapset saivatkin uuden huoneen joka oli hyvä.

Tänään nautitaan hotellilla, uima-allas kiertää koko sisäpihan ja swim up -baari on keskellä. Sinne täytyy mennä päivädrinkeille pian. Ai niin, Bali Belly karkoitettu toistaiseksi ja olemme Minean kanssa kunnossa.