Eilen meni aika myöhään, mutta matkanjohtaja ei yhtään armoa antanut aamulla. Eiffeliin oli hommattu opastettu kierros joka alkoi puoli kympiltä. Eihän se kovin aikaisin ole mutta tämä on suurkaupunki ja matkoihin on varattava aikaa. Metron sijaan päädyimme bussiin. Sillä pääsimme vajaassa puolessa tunnissa perille. Aamu oli vähän viileä, vain 17 astetta ja vettäkin alkoi hieman satelemaan. Yllättävää heinäkuussa.

Johtuiko sitten kelistä vai aikaisesta ajankohdasta, mutta todella sujuvasti meni kaikenlaiset turvatarkastukset ja nopeasti olimme jo hississä, joka vei meidät tornin ensimmäiselle tasanteelle. Siellä saimme oikein perusteellisen selostuksen Eiffelin historiasta ja myös muista kuuluisista nähtävyyksistä mitä ympärillämme näkyi. Siitä sai sitten kivuta toiselle tasanteelle, jossa edessä ei ole häiritseviä ristikkoaitoja. Maisemat olivat upeat!

Tornista näkyi myös paljon tulevien olympialaisten rakennelmia, tässä pelataan kohta Beach Volleytä.

Vastakkaisella puolella oli koko Olympialaisten palkintojenjakopaikat tehtynä. Tuleekin olemaan mielenkiintoista katsoa olympialaisia, vaikka en muuten oikein penkkiurheilija olekaan.

Riemukaari oli näkemättä ja sinne käveltiin, sillä metrossa oli jotain ruuhkaa tai ongelmaa Google mapsin mukaan. Perillä ostettiin paikallisia lättyjä eli crepes ja oli kyllä tosi hyvää suklaakastikkeella ja banaanilla täytettynä.

Napoleon Bonaparte tilasi Riemukaaren vuonna 1806, mutta se valmistui vasta 1836 kun herra ei ollut enää hengissäkään. Hän kuitenkin lupasi armeijalleen, että saavat kotiin palata ”suuren kaaren alitse joka kantaa muistianne”. 

Riemukaari onkin omistettu Ranskan suurarmeijan voitoille. Napoleon ei muuten koskaan nähnyt kaarta valmiina. Riemukaari on Rooman vastaavan inspiroima jättimäinen 50 metriä korkea, 45 metriä leveä ja 20 metriä syvä monumentti. 

Sen alla on toisessa maailmansodassa kuolleen tuntemattoman sotilaan hauta ja siitä lähtee ristinmuotoisesti 12 katua, joista kuuluisin lienee tämä, Champs Elysees. 

Luxemburgin puisto on näkemisen arvoinen, se on valtava puisto latinalaiskorttelissa. Metroollahan sinnekin pääsee sujuvasti Riemukaarelta. Sitä ennen nautittiin kuitenkin virkistävät aperolit tosi kivassa La Rotonde -ravintolassa, joka oli aivan täynnä paikallisia nauttimassa lauantain lounastaan.

Puisto oli kaunis, mutta jotenkin ei sinne osattu rauhoittua. Aika oli taas mennyt tosi nopeasti. Siirtymät ottavat oman aikansa. Kaunis puisto toki oli. Paikalliset pelasivat siellä petankia.

Montmartre ja sen kuuluisa Sacre Cour -kirkko oli seuraava kohteemme. Ikoninen kirkko ja maisema. Ilma oli täydellinen, ei liian kuuma eikä kylmä ja istuskelimme aika pitkään portailla. Maisemat alas Montmartreen tältä kukkulalta ovat hienot.

Poliiseja oli aivan kaikkialla ja paljon. Heitä kulki edes takaisin ja seisoskeli 4-6 poliisin ryhmissä ja vähän tuli semmoinen olo että onkohan nyt joku tilanne päällä. Niitä oli todella paljon. Mutta rauhallisena siinä vaan käyskentelivät eikä mitään hätää näyttänyt olevaan. Mietittiin, että olisiko kyse vaan siitä, että tulevien olympialaisten takia poliisin valmiutta ja näkyvyyttä oli vaan jo nostettu. Vai huomisten vaalien takiako olivat siellä.

Montmartren kujat olivat kapeita, alue on aikoinaan ollut boheemia taiteilijoiden asuinaluetta. Nykyään aivan turistien valtaama. Aivan ihania kahviloita täynnä, taiteilijat möivät töitään turisteille ja maalasivat aukiolla.

Ihastuin paikkaan välittömästi. Syötiin tosi hyvät pizzat vaikka oltiin aivan turistialueella. Se oli yllätys. Myös palvelu oli oikein hyvää. Sekin on yllättänyt että olemme kaikkialla saaneet oikein hyvää palvelua, vaikka englantia vaan osaamme.

Hurmaava paikka kertakaikkiaan, katsokaa nyt tätäkin kauppaa.

Montmartresta etsittiin vielä The Wall of Love eli rakkaiden seinä. Siihen on kirjoitettu sadalla kielellä minä rakastan sinua. Löytyi suomeksikin, kun hetken etsi. Ei taida kuvasta erottua. Teos on jonkin taiteilijan väsäämä ja kuvastaa rauhaa ja rakkautta.