Emme olleet aluksi suunnitelleet ollenkaan menevämme Sintraan, koska ajattelimme että olemme nämä kolme ensimmäistä päivää vaan Lissabonissa. Rasmus oli kuitenkin ollut jo monta kertaa Lissabonissa ja mekin ahkeroitiin eilinen pääpaikkoihin tutustuen, niin päätimme, että lähdemme Sintraan kokopäiväretkelle.

Sintraan pääsee Lissabonista todella kätevästi 40 minuutissa paikallisjunalla. Emme tehneet aamulla mitenkään aikaista lähtöä, vaan nukuimme rauhassa ja söimme kunnon aamupalan läheisessä kahvilassa. Juna-aikataulujakaan emme olleet tutkineet ja kun katsoimme niitä ravintolasta lähtiessämme huomasimme, että seuraava juna lähtisi jo kuuden minuutin kuluttua! Asema oli aika lähellä ja otimme kunnon spurtin sinne ja niin vaan ehdittiin nopeasti ostamaan liput automaatista ja hypättiin junaan! Seuraava olisi mennyt vasta 40 minuutin kuluttua, niin olisi harmittanut jos emme olisi ehtineet tähän junaan.

Tämmöinen toiminta kuvastaa jotenkin hyvin koko matkaa, ennen aina suunnittelin kauhean tarkkaan kaiken ja otin etukäteen selvää asioista. Nyt on menty vähän ad hoc -meiningillä ja asioita selvitelty sitä mukaan kun ovat vastaan tulleet.

Olimme suunnitelleet ensimmäisenä menevämme Penan linnaan, sillä se on varmastikin ikonisiin kaikista Sintran linnoista. Sinne päästyämme huomasimme, että nyt olimme oikein kunnon turistirysässä. Siellä oli aivan valtavasti väkeä, vaikka on vasta toukokuu ja voisi kuvitella ettei ihan pahin turistikausi edes ole vielä alkanut. Toki olimme paikanpäällä vasta puolen päivän aikaan eli ainahan aamusta on parempi olla tällaisissa paikoissa. Ylhäällä vuoristossa oli vain 16 astetta ja takit olivat tarpeen.

Penan linna rakennettiin 1800-luvulla vanhan luostarin raunioille. Rakennuttajana toimi kuningas Ferdinand II, joka halusi siitä kesäresidenssin. Palatsi edustaa romanttista arkkitehtuuria ja yhdistää useita eri tyylejä. Se valmistui 1850-luvulla ja toimi kuninkaallisen perheen käytössä. Portugalin monarkian päättyessä vuonna 1910 palatsi siirtyi valtion omistukseen.Nykyään se on yksi Sintran tunnetuimmista nähtävyyksistä ja osa UNESCO-kohdetta. Kukkulalta on upeat näkymät ympäristöön.

ChatGPT oli meille suositellut, että Penan linnaan ei välttämättä kannata mennä sisälle, sillä se ei ole niin ihmeellinen. Ulkotilat ovat tärkeimmät ja kokemisen arvoiset. Se olikin ihan hyvä neuvo, sillä sisälle oli kauheat jonot ja se oli itse asiassa loppuunmyytykin sillä hetkellä. Kiertelimme linnan aluetta turistijoukoissa ja olihan se upea, todella erikoinen paikka jossa yhdistyvät monet eri tyylit. Kuin jokin Disneyn linna, mutta aito ja oikea.

Tutustuimme myös linnan puistoon ja kiertelimme siellä aikamme ja se oli nätti ja rauhallinen.

Puistosta kävelimme vain noin 400:n metrin pituisen matkan Maurien linnaan, joka on rakennettu 1 600 -luvulla. Siellä oli paljon rauhallisempaa eikä sellaisia turistijoukkoja.

Itse asiassa ei olisi oikein kivakaan siellä olla jos on todella täyttä, sillä siellä oli ihan oikea putoamisvaara. Ei ollut kaiteita ja toinen puoli muurista oli aivan matala. Ei muutenkaan korkean paikan kammoisille ole muuten suositeltava paikka.

Linnan muurit pystyy kiertämään ja maisemat ovat aivan huikaiseva ja itse muurit todella vaikuttavat. Ei olisi helppo tuonne vihollisen hyökätä.

Kipusimme ylimpään kohtaan asti joka näkyy kuvassa vasemmalla. Jalat huusi jo vähän hoosiannaa, kun askeleita oli kertynyt eilen ja tänäänkin ihan hyvin.

Korkeimmalta kohtalta oli hieno näkymä viereisen kukkulan Penan linnaan.

Outoa oli, että siellä ei ollut kahvila vielä auki. Meillä oli vesikin aika vähissä, mutta onneksi ei ollut erityisen kuuma. Tai itse asiassa meillä ei ollut pullotettua vettä ollenkaan, vaan Rasmus oli ottanut hanasta vettä. Se on ihan juomakelpoista ja puhdasta täällä, mutta aika pahanhajuista ja makuista, tosi kloorista. Sillä kuitenkin mentiin kun muuta ei ollut eikä saanut.

Alasmenon kanssa oli vähän vaikeuksia, sillä olisimme halunnut mennä taksilla kuten ylöskin. Bolt alhaalta Penan linnoitukseen maksoi vain alle 7 €. Mutta Uberia tai Bolttia ei pystynyt tilaamaan ylös kukkulalle ja meidän oli tyydyttävä sitten mopoauton kyytiin. Olin katsonut, kun semmoisella kotterolla ihmiset menivät sinne ylös ja ajattelin että en mielelläsi semmoisen kyytiin menisi. Pakko oli sitten vain uskaltaa mennä. Ihan hyvin se meni.

Lapset ovat sitten aivan mahtavaa matkaseuraa, sillä jaksavat googlettaa esimerkiksi ravintolat ja ihan kaikki paikat minne olemme menossa etukäteen, eikä minun tarvitse nähdä enää mitään vaivaa näköjään matkoilla. Etsivät Sintran kylästä tapas -ravintolan, joka oli saanut Sintran parhaat arvosanat googlessa ja menimme sinne syömään. Ilman tosi hyviä Google -arvosteluja emme takuulla olisi menneet sinne, sillä siellä ei ollut terassia eikä edes maisemia, vain pari pientä ikkunaa ulos. Mutta ruoka todellakin palkitsi, se oli aivan käsittämättömän hyvää. Oikeastaan kaikki ruuat perustuivat siellä turskaan ja tilasimme turska palleroita, friteeratattua turskaa ja erikoisen kakkusen joka näkyy kuvassa, jossa oli turskaa ja raastettua perunaa sekä sipulia. Lisäksi bataatteja. Kaikki oli todella hyvää.

Hetken vielä kiertelimme idyllisen Sintran kujia ja sitten kävelimme lyhyen matkan keskustasta takaisin juna-asemalle.

Kaunis paikka ja linnoja olisi ollut enemmänkin katsottavana. Täällä olisi mennyt hyvin parikin päivää.