Paikallinen valuutta on zloty, 100 zlotyä on n. 20 euroa. Pankkikortti kävi kaikkialla missä asioimme, nostimme tullessa kentällä varmuuden vuoksi jonkin verran paikallista valuuttaa. Sitä ei olisi tarvittu pakollisena muualle kuin julkiseen vessaan muutaman kolikon. Ilmankin siis pärjää mainiosti, paremmin kuin esim. Italiassa jossa välillä pienemmissä paikoissa esim. ravintoloissa ei ole aina kortti käynyt.

Vessoista puheen ollen niitä löytyy hyvin, siis maksullisia julkisia. Tädille annetaan muutama zloty ja pääsee siistiin ja aivan uudenaikaiseen vessaan. Ravintoloiden vessat ovat myös siistejä ja uuden aikaisia. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa on huonompi vessojen taso. Toki nyt täytyy muistaa että liikuimme turistialueilla. Ylipäätänsä koko matkan ajan ollaan jotenkin yllätytty, että on siistiä ja modernia.

Gdanskin lentokentälle tullessa kätevintä on ottaa taksi, turvalliset Neptum taksit ovat ainoat jotka saavat odottaa matkustajia kentällä ja niitä oli reilusti. Voi tilata myös Uberin tai muun taksin ja ne voivat noutaa siitä kentän edestä, jos ovat saaneet tilauksen. Sunnuntaina taksi vanhaan kaupunkiin maksoi n. 20 euroa ja kentälle tultiin Uberilla 10 eurolla. Myös junalla tai bussilla pääsee toki.

Julkista liikennettä Gdanskissa on hyvin, paikallisjunia, busseja ja ratikka. Jos majoitus on vanhan kaupungin läheltä niin ei niitä tarvita, kaupunki on täysin haltuun otettavissa ihan kävellen.

Ostoksia kannattaa tehdä, vanhan kaupungin kyljestä löytyy suuri ja moderni ostoskeskus Forum. Nyt oli ale-aika, mutta hintataso on selvästi Suomea edullisempi. Aina kannattaa maksaa zlotyissä eikä euroissa, kun maksaa pankkikortilla. Tehtiin hyviä löytöjä ja pienet reput olivat aivan täyteen ahdettuja kun lähdettiin Suomeen. Sattumalta löytyi mekkoa mekon perään ja Reimakin löysi kauluspaitoja ja shortseja.

Gdanskia ja Sopottia voi kyllä suositella, ruoka on hyvää ja kaikki on edullista. Englannin kielellä pärjää hyvin ja homma toimii ravintoloissa ja kaikkialla tehokkaasti. Heippa Gdansk, luulen että tavataan vielä!

Aamulla satoi ja sen takia olikin hyvää aikaa suunnata aamupalan jälkeen meidän hotellin Spa-osastolle. Aamupala on muuten ihan mahdottoman hyvä tässä hotellissa ja hotellin sisustuksessa on kivasti käytetty paikallista meripihkaa valaisimissa.

Alakerrasta löytyi uima-allas hierontasuihkuineen, pari poreammetta, kolme saunaa ja suolahuone. Ihan mukava pieni kompleksi ja kuului tämän huoneen hintaan. Kaikenlaisia hoitojakin saisi kohtuuhintaan mutta niitä ei olla ehditty ainakaan vielä buukkailemaan. Ihana startti oli tähän päivään ja tuhlattiin rauhassa aikaa ja rentouduttiin.

Kello oli jo lähempänä yhtä kun päästiin liikenteeseen, mutta taivas oli sillä aikaa valjennut ja oli taas lomasää. Kaikenlaista kulkupeliä meni pitkin kanaalia.

Olimme ekana päivänä jo kierrelleet aika lailla tämän kaupungin keskustan mutta niille markkinoille meidän piti ehdottomasti vielä palata. Ostimme paikallista leipää suolakurkulla jota olimme nähneet monien syövän ja fetapiirakkaa. Voi että oli hyvää. Oli kiva katsella sitä markkinameininkiä ilman kiirettä minnekään. Ostimme myös vähän tuliaisia.

Toinen asia joka meillä oli tekemättä oli jonkin kirkon torniin kiipeäminen maisemia katselemaan. Siitä olimme jostain lukeneet ja aina kun tuli kirkko vastaan katselin sillä silmällä että näkyykö kattotasanteella tai tornissa ihmisiä. Emme millään muistaneet mikä kirkko se mahtoi olla jonka torniin pääsi. Astuimme sisään suureen Basilica Mariackaan sillä pitäähän ainakin yksi kirkko nähdä sisältä päin kun ulkomailla ollaan. Kirkko oli ortodoksinen ja siellä oli upea ikonostaasi.

Sattumalta se olikin juuri tämä kirkko jonka torniin pääsi maisemia katselemaan. Maksoimme jonkun pikkusumman ja saimme lähteä kiipeämään ylöspäin portaita. 400 askelta se toki vaati ja alun 200 askelta oli tosi kapeassa tornissa, en suosittele ahtaan paikan kammoisille tätä sen takia. Vähän hirvitti, varsinkin alas tullessa. Ylhäällä maisemat palkitsivat kuten aina näissä paikoissa.

Matkalla sai myös ihmetellä kirkon kelloa ja muita rakenteita.

Onnistuimme pääsemään takaisin maan kamaralle ilman kommelluksia. Läheinen Mariacka-katu oli vielä näkemättä ja sieltä löytyi vielä enemmän paikallisia korukauppiaita kuin muilta kaduilta, kadulla oli myös taidegallerioita. Koska yleinen hengailu on meille helppoa ja mitään ihmeellistä nähtävää ei enää ollut niin linnoittauduimme paikalliseen anniskeluravintolaan päiväjuomille ja katselimme kävikö meripihkakorujen kauppa. Aika huonosti tuntui käyvän. Näitä myydään täällä ihan joka paikassa ja kyseessä onkin paikallinen erikoisuus.

Olipa kiva päivä, parasta monesti onkin just se kun ei ole enää kiire ahnehtia nähtävyyksiä. Gdanskin vanhan kaupungin näet helposti puolessa päivässä tai yhdessä päivässä. Varaa kuitenkin aikaa vähän enemmän, sillä kaupungin voi kokea niin eri lailla kun ei ole kiire minnekään.

Pikku lepo hotellilla ja sitten dinnerille. Mieleen meille oli jäänyt ekana päivänä Restauracka Gdanska jossa kävimme vain oluilla. Luimmekin netistä, että sieltä saisi aitoa ja hyvää puolalaista ruokaa. Suuntasimme siis sinne. Sisustus oli semmoinen slaavilainen hässäkkä ettei mitään rajaa ja ihan jo senkin vuoksi jäimme syömään sisälle tällä kertaa. Saimme pöydän ilman varausta vaikka ravintola oli aika täynnä. Valitsimme entisen presidentin Lech Walesan mukaan nimetyn 4 ruokalajin menyn. Ensin lohta ja mätiä, sitten kuvassa näkyviä dumblingseja punajuurikeitossa, pääruuaksi possun ribsejä kaalilla ja perunalla ja jälkkäriksi keitettyä omenaa. Ruoka oli hyvää ja täyteläistä. Se huuhdottiin alas menuun kuuluvalla vodkaryypyllä ja lisäksi tilasimme viiniä. Koko lysti maksoi kahdelta henkilöltä naurettavat 75 euroa. Mukava vanhempi herra toimi tarjoilijana. Muuten tarjoilijat ja ravintoloiden henkilökunta on täällä enimmäkseen aika nuorta. Varmaan osa sesonkityöläisiä näin turistiaikaan. Palvelu oli jälleen ystävällistä, kuten täällä yleensä muutenkin. Nuoret osaavat hyvin englantia ja vanhemmat vähän huonommin mutta oikein hyvin täällä on englannin kielellä pärjännyt.

Vatsat aivan täynnä raahauduimme hotellille nukkumaan.

Tänään maanantaina oli hellepäivä, mittarissa 28 ja olikin erittäin hyvä päivä matkustaa Gdanskista vain 20 minuutin junamatkan päässä olevaan Sopotin kaupunkiin. Pientä sähläystä taas kerran oli junalippujen kanssa, sillä päästyämme junaan hoksasimme, että nehän olisi pitänyt leimata asemalla ennen junaan nousemista, eikä junassa. Sieltä ei minkäänlaista leimausmasiinaa nimittäin löytynyt. Ollaan aika monesti saatu matkoilla sakkoja junassa ja viimeksi jopa Italian moottoritiellä kun ei olla osattu toimia oikein ja päätimme sen takia hypätä seuraavalla pysäkillä pois leimaaman liput. Se taisi olla tällä kertaa hätävarjelun liioittelua, sillä lippu maksoi euron eikä se sakko tai tarkastusmaksu olisi varmaan paljoakaan maksanut jos tarkastaja olisi sattunut junaan edes tulemaan. Parikymmentä minuuttia sitten vietettiin aikaa rähjäisellä juna-asemalla uutta junaa odotellessa. Gdanskin asema ja junalaiturit olivat kyllä olleet hienot, juna aika retromallia. Sen sijaan kaukojunat näyttivät moderneilta.

Sopotissa kävelimme pitkin pääkatu Monte Cassinoa rantaa kohden. Taas oli nättejä taloja, mutta erilaisia kuin Gdanskissa ja joka paikka täynnä ravintoloita. Tunnelma oli eteläeurooppalainen ja rento. Yllättävän hienoa, en tiedä miksi olin ajatellut että siellä olisi vain pitkä ranta ja muuten ehkä vähän semmoista rähjäistä. Kaikkialla oli todella siistiä ja rakennukset upeita, hyvin hoidettuja, osa aivan linnamaisia.

Rannalla oli isoja hotelleja upeine puutarhoineen.

Ranta on pitkä ja hienohiekkainen, näin kuumana päivänä aivan täynnä ihmisiä. Ravintoloita on aivan rantahiekalla ja jotenkin silmiinpistävän tyylikästä siellä oli. Täällä on valkoiset kalusteet ja auringonvarjot kaikkialla. Ruokaa ja juomaa saa syödä ja juoda rannalla olevissa ravintoloissa tai ottaa mukaan rannalle. Tätä juuri kaipasin Floridassa, jossa ravintolat olivat vähän kauempana rannalta ja niihin piti erikseen lähteä.

Rannalla on valtavan pitkä laituri, nimeltään Molo josta suomalaisilla riittää vitsailtavaa. Se on eurooppalaisittain erikoisen pitkä yli 500 metriä, mutta oltiin vastaavia juuri Floridassa nähty niin monta että ei jaksettu lähteä sinne kävelemään ja unohdin kuvatakin sen. Hups, yksi päänähtävyyksistä kyllä!

Oli kuuma ja muutaman tunnin makoilu rantahietikolla riitti tällä kertaa, söimme rantaravintolassa lounaan, jatkoimme kahville pääkadun aukiolle ja siitä takaisin rannalle, laiturin toiselle puolelle. Ollaan kyllä aika hyviä valumaan vaan paikasta toiseen tämmöisissä paikoissa. Jälleen silmiinpistävän tyylikästä ja silti rentoa. Kyllä täällä ihminen viihtyy!

Jossain kohtaa ajattelimme, että menemme illaksi takaisin Gdanskiin, mutta niin vaan päivä meni tehdessä ei yhtään mitään ja olikin jo päivällisaika. Illallinen pääkadulla ei maksanut myöskään melkein yhtään mitään, 42 euroa kaksi annosta ruokaa, aperitiivit ja valkoviinilasilliset, hyvää italialaista viiniä. Täällä elää kyllä pikkurahalla ja hyvä niin. Ruoka oli oikein hyvää kaiken lisäksi. Kanaa sienikastiketta, kasviksia ja ranskalaisia. En tiedä saako täältä huonoa ollenkaan.

Sopot, luulen että tänne palataan vielä ja todellakin voin suositella tätä rantalomakohteeksi. Varsinkin kun ottaa huomioon lyhyen lentomatkan Suomesta ja hintatason.

Radisson Hotel & Suites Gdansk sijaitsee keskeisellä paikalla joen varrella. Huoneen saa jokinäkymällä, joka oli kalliimpi ja sitten oli meidän ”cityview”. Kyllä naurettiin kun avasin verhot.

Huone oli onneksi taattua Radisson tasoa, eli eipä tässä mitään valittamista ole.

Iltapäivää jo elettiin niin lähdimme saman tien kaupunkia tutkimaan. Astuimme ulos hotellista joen puolelta ja upea Gdansk oli heti siinä. Oli sunnuntai ja aivan älyttömästi ihmisiä liikkeellä, ensimmäisenä eteemme tuli upea vanhanaikainen laiva aivan täynnä turisteja.

Meillä meni hetki siinä vaan katsellessa nättejä taloja jokivarren molemmin puolin. Ravintoloita ja terasseja oli jokaisessa talossa, myös paljon erilaisia pieniä myyntikojuja.

Joukosta erottui mustana vanha mylly joka olikin nimetty yhdeksi paikan nähtävyydeksi.

Hotellimme läheltä piti päästä siltaa pitkin toiselle puolelle mutta siltaa ei vaan näkynyt. Sitten tajusimme että sehän oli kääntynyt pois tieltä tuon ison laivan takia. Siellä se makasi keskellä jokea, joen suuntaisesti. Jonkin aikaa ehdimme siinä asiaa ihmetellä, mutta sitten alkoikin kuulua kova piippaus ja silta alkoi kääntyä edessämme, kätevää! Tämä ei ollutkaan nostosilta vaan tämmöinen ratkaisu. Meille ei selvinnyt oliko tämä automaattinen vai ohjasiko jostain ihminen toimintaa.

Harhailimme hetken jokirannassa ja eksyimme sivukujille taaemmas välillä. Kaikkialla oli ihania pikkukojuja joissa paikalliset myivät tuotteitaan.

Nälkä jo oli vähän ja kahvit juomatta, ihana syy istahtaa lähimpään kahvilaan.

Jatkoimme matkaa ja aina vaan vastaan tuli enemmän ja enemmän myyntikojuja, lavalla oli ohjelmaa ja kaikkialla oli erilaisia tehtyjä ja eri teemoilla nimettyjä kukkoja. Joku tapahtuma oli selvästi kyseessä. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä, paikallisia tai ainakin puolalaisia suurin osa, mutta myös paljon turisteja.

Googlettamallahan asia sitten selvisikin, juuri tänään oli alannut Gdanskin suurin vuosittainen tapahtuma Jarmar Dominika (St. Dominics Fair) ja tätä paikallista Oktoberfestin tapaista karnevaalimaista tapahtumaa oli vietetty jo 1200 luvulta lähtien. Elokuun puoleen väliin asti kestää tämä tapahtuma. Olipas meillä säkää. Kojuista leijaili ihanat tuoksut ja tänne pitää tulla uudelleen vielä tämän reissun aikana tyhjällä vatsalla.

Me jatkettiin matkaa kohti vanhan kaupungin pääkatua Dlugaa ja Dluga-aukiota. Ensin kuitenkin yhdet oluet!

Jos olin koko ajan huokaillut ihania taloja katsellessa niin ne eivät itse asiassa olleet lainkaan niin upeita kuin pääkadun varrella olevat. Huokailuni siis vaan jatkuivat, aivan ihana tunnelma tässä kaupungissa ja miten nättejä taloja!

Etukäteen jostain luin että täällä Dluga-kadulla on sitten kaupungin kalleimmat ruuat ja juomat kuten aina turistien suosimilla alueilla. Hintataso on Puolassa niin edullinen että ”kallis” iso olut maksoi alle 4 euroa ja Aperol Sprits vajaat 7 euroa. Ei ollut siis todellakaan kallista! Myös ruoka oli Suomen hintatasoon edullista ja saimme hyvää ruokaa. Palvelu on ollut täällä myös todella ystävällistä kaikkialla, taksikuskista lähtien. Dluga-kadun ravintolassa se vähän kuitenkin tökki ja johtui siitä varmaankin kun nuori tarjoilijanainen oli nauttinut joko alkoholia tai huumeita. Ystävällinen oli toki mutta aika pihalla! No, ei se meitä haitannut.

Jäimme istumaan iltaa kadun varteen, ihmisiä oli paljon liikkeellä ja kadulla esiintyi tulitaiteilijaa ja muita esiintyjiä vuoron perään. Ihastuimme tähän paikkaan heti ekana päivänä.

Helppoa ja vaivatonta oli lähteä Turusta Gdanskiin, pieni kenttä, suoraan turvatarkastukseen ja lento lähti 15 minuuttia etuajassa. Halpalentoyhtiö Wizzair lentää Turusta Gdanskiin ja lento kestää vain 1 h 25 minuuttia. Gdansin sanotaankin olevan turkulaisten Tallinna. Meille kohde on kuitenkin uusi ja monesti on ollut mielessä, että voisi olla tutustumisen arvoinen ja mukavan lähellä. Tällä kertaa karkasimme kaksin matkaan.

Rahaa retkeen ei tällä kertaa kovin paljon tarvinnut varata, meno-paluu irtosi yhdelle hengelle satasella näin heinäkuun sesonkiaikaan. Vieläkin halvemmalla olisi päässyt varmaan ostamalla lennon aikaisemmin tai lentämällä keväällä tai syksyllä. Hyvätasoinen hotelli, Radisson Hotel & Suites irtosi kolmeksi yöksi 250 eurolla, kaupunkinäkymällä, superior huoneella, aamupalalla ja vapaalla pääsyllä spa-osastolle. Wizzairista sen verran, että kyseessä on unkarilainen lentoyhtiö joka koneessa olevan yhtiön oman lehden mukaan on nuori ja tehokas lentoyhtiö ja on yksi Euroopan ympäristöystävällisimmistä lentoyhtiöistä. Koneet ovat uusia ja niissä energiaa säästävät teknologiat. Matkatavaraa en ole koskaan nähnyt tuotavan niin vähän koneeseen kuin tänään. Siihen on selvä syy, ilmaiseksi saa tuoda vain yhden pienen laukun, lähinnä normaalikokoisen repun. Tavallisesta lentolaukusta joutuu jo pulittamaan ekstraa ja melkein yhtä paljon kuin lentolipusta. Kolme päivää kesällä ei paljon matkatavaroita vaadi ja pelkkä reppu riitti minullekin. Sinne mahtui hyvin toiset kengät, pari mekkoa, sukkia ja alusvaatteita. Kosmetiikan kanssa minulla on aina eniten ongelmia, mutta onneksi Reiman litran pussissa oli tilaa parille minun pikkuputkilolle.

Gdansk on yksi kaupunki ns. kolmoiskaupungista johon kuuluu lisäksi rantakohde Sopot sekä Gdynia. Yhteensä näiden kolmen kaupungin alueella asuu 750 000 ihmistä. Gdynia on nostanut suosiotaan viime aikoina ja siellä on erityisesti lapsiperheitä houkuttelevia kohteita. Sinne aikamme tuskin riittää, mutta Gdanskin kuuluisia ja nätti vanha kaupunki ja muut nähtävyydet kiinnostaa kovasti ja Sopottiin on tarkoitus lähteä huomenna kun luvassa on kunnon hellepäivä.

Kirjoittelen tätä koneessa ja tuntui että juurihan vasta lähdettiin ja nyt jo aletaan laskeutumaan. Ihanaa kun ei tarvitse kauaa istua, vielä on tuoreessa muistissa matka Amerikan maille jolloin sitä koneessa istumista onkin ihan eri tavalla.