Auto oli seissyt pari päivää parkissa tyhjän panttina Rovinjissa, mutta tänään sille oli taas käyttöä kun lähdimme kohti Rijekaa, jossa meidän on tarkoitus pitää majapaikkaa loppuloma. Jonkin aikaa arvoimme olisiko loppuloman asunto Opatijassa vai Rijekassa, mutta valitsimme sitten Rijekan loppujen lopuksi sillä perusteella, että sieltä saimme ylipäätään asunnon. Suurin osa asunnoista oli jo myyty, mutta AirBNB:n kautta löysimme muutamia viikkoja sitten asunnon Rijekan laitakaupungilta. Matkan varrella päätimme tsekata Opatijan, joka on matkaoppaan mukaan ollut yksi euroopan tärkeimpiä lomakohteita, kun rautatie Wienistä läheiseen Italian Triesteen saatiin rakennettua jo vuonna 1873. 

Opatija sijaitsee Kvarnerin lahden pohjukassa ja matkaa Rovinjista sinne kertyi vain alle sata kilometriä ja tämäkin tie oli oikein hyvä, osittain moottoritietä. Tietulli moottoritielle maksoi 46 kunaa eli noin 6 euroa. Matkan varrella maisemat olivat hienot, vihreää vuoristoa ja parit tunnelitkin piti ajaa. Metsää ja tyhjää tilaa tässä maassa tuntuu olevan, ihan niinkuin Suomessakin. Kroatian väkilukukin on jotakuinkin Suomen luokkaa, ihan snadisti vähemmän. Tällä matkalla emme nähneet oliiviviljelmiä, mutta matkalla Pulasta Rovinjiin oli paljon oliivipuita. Niin kuivan näköisiä olivat, silti niin hyvää ja maukasta  satoa tuottavat. 

Opatija oli hyvin erilainen kuin Rovinj, siitä tuli mieleen Ranskan Monaco ja Nizza. Hienoja vanhoja hotellirakennuksia ja kiva rantakatu. Jotenkin tämä ei kuitenkaan vaan sytyttänyt Rovenjin jälkeen, en tiedä miksi. Ehkä Rovinj oli vaan niin täydellinen! Täällä oli niin turisteja varten tehdyn oloista. Täytyy myöntää, että pysähdyksemme kesti vain ehkä kolme tuntia eli kovin pintapuolinen se oli. Opatijan pääranta, nk. Rivijera, on kokonaan betonista rakennettua ja se ei houkutellut meitä uimaan, vaikka ilma oli paahteinen. Päätimme pikaisen lounaan jälkeen etsiä jonkin kivemman rannan. Siistiä ja kaunista siellä kyllä todellakin oli. 

Opatijan ranta ei siis oikein napannut ja päätimme lähteä lähemmäs majapaikkaamme ja jollekin Rijekan monista rannoista. Niitä on esitelty netissä monilla sivustoilla ja sieltä bongattiin joku kivannäköinen ranta, jonka nimi naputeltiin google-mapsiin ja menoks. Edellispäivän rannanetsintäreissulta olimme oppineet sen, että Nokian Here Wego ei ole tällaisessa hommassa paras mahdollinen opas, sillä sinne on laitettava aina osoite. Here Wego on muuten siitä hyvä, että ei vaadi nettiyhteyttä kunhan maan kartat on valmiiksi ladattu. Löysimmekin hyvin perille Rijekan ulkopuolella olevalle rannalle, joka oli taas hyvin erilainen kokemus. Sinne oli rakennettu betonista pieniä pyöreitä poukamia ja niiden välissä oli kivirantoja ja luonnonkalliota. Rannalla oli hauska surffityylinen baarikin ja kokonranta olisi ollut muuten tosi kiva, mutta vasemmalle katsottuna maisema olikin tällainen! Siinähän römötti valtava laivatelakka ja korjauksessa oli joku paikallinen sotalaiva. No, ei se nyt niin tarkkaa ole. Veikkaan, että tällä rannalla ei tänä vuonna ole kovin moni suomalainen uinut ja olimme siellä paikallisten seassa varmaan ainoat turistit. Vesi oli taas aivan mahdottoman kirkasta ja lapset snorkkeloivat ja bongailivat monenmoista kalaa meren pohjasta. Mutta silti! Kyllä meitä huvitti, että eksyttiinkin tälle rannalle!

Oikealle puolelle katsottuna maisema olikin jo nätimpi. Kauempana näkyy Rijekan kaupungin satamaa ja sen nostureita ja kaukana Opatija. Nyt ei oltu turisteja varten sliipatussa hotelleja täynnä olevassa kaupungissa, vaan vanhassa teollisuuskaupungissa, joka on Kroatian kolmanneksi suurin kaupunki Zagrebin ja Splitin jälkeen.

Muutaman tunnin lekottelun jälkeen olikin aika siirtyä asunnolle. Ensivaikutelma siitä ei ollut ihan mieleinen! Siitä lisää huomenna.

Rovinj herätti matkamakisen mukavaan lämpöön ja eilen hankittu lasti ruokatavaroita pieneni aamiaisella sopivasti. Suunnitelmissa oli rundailla ympäri kylää ja imeskellä italialaishenkeä kroatialaiskylästä. Maamerkkinä toimiva kirkko oli tarkoitus katsastaa ensimmäisenä. Eli helteestä huolimatta ylämäkeen!

Matkaoppaan kannustamana menimme sen ehdottamaa reittiä ja jykevä kirkko alkoi näkymään jo aikaisessa vaiheessa. Matkaoppaan mukaan kyseessä on Pyhän Eufemian kirkko, joka on 1700-luvulta ja siinä on Istrian korkein kellotorni, joka on vuosisatojen ajan toiminut alueen kalastajien apuna.  Tornin avulla ennustettiin säätä ja suunnistettiin mereltä kotisatamaan.

Itse kirkko oli ihan tavallinen, joskin merkittävällä paikalla. Meille se tarjosi lisäarvoa kellotornillaan joka tarjosi mehevät näkymät tienoon ylitse. Portaat olivat kyllä aika kamalat ja korkeanpaikankammoiset älköön vaivautuko… puiset kulahtaneet kapulat kapeassa kuilussa, ja vielä aika kova trafiikki molempiin suuntiin!

Maisemat kyllä palkitsivat kivasti kevyen effortin ja hammastenkiristyksen.

Kirkon jälkeen kiertelimme ns täydellisten kujien kautta väljemmille vesille ja etsiydyimme majoittajamme mainostamalle ranta-aluelle.

Hotellityömaa-alueen tuolla puolen, lyhyehkön kävelymatkan päässä oli aivan mahtava rantaparatiisi moninaisine poukamineen ja palveluilla höystettynä.

Oli tarjolla niin marmoripäällysteistä luksuslekottelupaikkaa kuin matkamakiselle kelpaavaa luonnonpoukamaakin.

Kotiin palatessa taivas alkoi nostaamaan myrskyrintamaa ja tarjosi kivoja kuvia, onneksi se ei kuitenkaan  riehunut kuin pari tuntia, illalla oli taas niin pittoreskiä, että!

Kroatian matkaa suunnitellessa bongasin netistä Rovinj -nimisen pikkukaupungin ja googlen kuvahaku tuotti heti sellaista kuvaa, että ei tarvinnut kauaa miettiä kannattaisiko sinne lähteä. Ajoimme tänne sunnuntai-illaksi,  matkaa Pulasta on  noin 50 kilometriä ja tie on oikein hyvä. Tämäkin asunto on bookingin kautta otettu ja löytyy nimellä Apartment Premsai.  Täällä Kroatiassa on pitkät perinteet kotimajoitukselle ja sellainen tässäkin on kyseessä. 

Minulla oli itse asiassa jäänyt huomaamatta varausta tehdessäni, että asunnon omistaja asuu samassa talossa, yläkerrassa, jos sitä nyt oli kerrottukaaan. Meillä on yhteinen eteinen tämän ystävällisen bosnialaisrouvan kanssa, sitä ei tarvitse siis säikähtää, jos tämän joku varaa. Nevenka-rouva ei puhu englantia ja asioita hänen puolestaan hoitaa Ivana ja hänet olikin ilmoitettu bookingissa kontaktiksi. Mutta mikä vastaanotto asunnolla meitä odottikaan! Nevenka tuli heti alakertaan esittäytymään meille ja oli valmistanut vieraille jotain yrttiviinaa, paikallista rakia. Sitä sitten heti otettiin hömpsyt tervetuliaisiksi! Lapsetkin hän oli huomioinut ja varannut heille päärynämehua. Punaviinipullo odotti pöydällä ja sekin oli on the house. Ivana tulkkasi ja juttelimme hetken tämän ihastuttavan vuokraemännän kanssa. Kyllä tuli taas todistetuksi, että reissusta saa monesti enemmän irti, kun asuu jonkun omistamassa asunnossa eikä hotellissa. Jotenkin tuli heti niin kotoisa olo.

Asunnon Nevenka oli vimpan päälle sisustanut omintakeisella romanttisella tyylillään ja kaikenlaista huonekalua oli jopa liiaksi asti, sillä aika pieni asunto tämä on ja osittain kellarissa eli ei ollut kyllä ihan paras mahdollinen sisäilma. Huonon sisäilman takia en voi tätä asuntoa suositella. 

Sitten piti heti päästä katselemaan ihastuttavaa Rovinjia. Heti kun tänne tultiin tajusin, että nyt ollaan oikeassa paikassa. Todella siistiä, kujat niin kapeita, että niissä ei saa mennä autoillakaan.  Tämä muistuttaa paljon minun rakastamia Italian pikkukyliä. Lähellä Italiaa sitä ollaankin, tästä on vain noin sata kilsaa Italian puolelle. Tässä asuntomme sisäänkäynti, jonka ulkopuolella eilen kirjoittelin blogia, vähän kalteva oli maasto, mutta jotenkin Reima onnistui jakkaran siihen saamaan, niin ettei keikkunut liikaa. Mutta nyt siis ovi lukkoon ja syömään!

Olimme saaneet ravintolasuosituksen Ivankalta ja menimmekin suoraan satamaan hänen suosittelemaan kalaravintolaan. Satama oli täynnä pieniä veneitä ja muutamia isompia veneitä, joilla pääsee lähisaarille ja kaupunkeihin.

Ruoka olikin todella hyvää ja kohtuuhintaista, kuten täällä muutenkin. Tämä ihana seafood-lautanen taisi maksaa 13 euroa.

Syötiin hyvin ja istuttiin rauhassa, ihmisiä käveli ohi rantakatua pitkin ja ilma oli todella lämmin , auringon laskun jälkeenkin vielä 26 astetta. Aurinko laski siinä edessämme vanhan kaupungin taakse. Ihan parasta.

Jälkkäriksi lähdettiin tietenkin hakemaan jäätelöä, joka sekin on ihan kuin italialainen gelato. Kuljeskeilmme vielä hetken satamassa ja kapeilla kujilla, jotka olivat aivan täynnä ihmisiä. Ihana paikka tämä kyllä on.

Meidän ei ollut Prahan lisäksi tarkoitus tehdä tänä kesänä muuta reissua, mutta on ollut niin kylmä kesä, että hermo petti noin kuukausi sitten ja alettiin katselemaan lentoja. Kroatia on ollut niin sanotusti listoilla jo jonkin aikaa ja Pulaan saatiin vielä ihan ok-hintaiset lennot. Saavuimme lauantaina puoli yhdeksän aikaan illalla Pulan kentälle ja aika sutjakasti saatiin vuokrattua auto ja ajettiin asunnolle. Silti emme ehtineet muuta kuin vähän käveleskellä keskustassa ja käydä syömässä.

Aamu valkeni kuumana ja lämpötila kohosikin äkkiä yli kolmenkymmenen. Päätimme silti  mennä tutkailemaan kaupunkia päivänvalossakin. Meidän asunto oli vajaan kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja aika rosoista siellä matkan varrella oli. Alkoi jopa olemaan vähän rajamailla, että onko vielä idyllistä! Mutta oli se, omalla tavallaan.

Täällä myydään hedelmät ja juurekset pääasiassa tällaisista kojuista teiden varrella tai tietenkin isommilla toreilla. Vesimelonit olivat niin isoja, että pitäisi olla melkein kottikärryt mukana, jos tuollaisen ostaisi!

Keskusta on vähän sekavan oloinen,  siellä ei ole nimittäin niin selvää vanhaa kaupunkia kuin monessa muussa tähän asti nähdyssä Etelä-Eurooppalaisessa kaupungissa. On uudempaakin taloa vanhojen väleissä. Ihan kiva se kuitenkin oli ja ilman muuta näkemisen väärti. Tässä piazzalla käytiin lounaalla ja tilattiin mm. Istrian plate, jossa on paikallista Parman kinkun tyyppistä kinkkua ja paikallista juustoa ja todella hyvä oliiveja. Oliivipuita nähtiinkin jo automatkalla Pulaan kentältä. 

Vanhan kaupungin sisääntuloa hallitsee Sergiuksen riemukaari. Voi vaan kuvitella minkälaisia sotajoukkoja tästäkin on aikanaan kulkenut. Rooman valtakunnan aikainen kun on. Tänään siitä ali meni muutama hikinen matkamakinen.

Kapeita kujia ja vanhaa mukulakivikatua, joka on aikojen saatossa kulutettu ihan liukkaaksi, siitä minä tykkään!

Kaupungin kuulusin nähtävyys on Rooman valtakunnan aikainen amfiteatteri, jonne on alun perin mahtunut noin 23 000 katsojaa seuraamaan veristä viihdettä. Lauantaina illalla siellä esitettiin elokuvia. Pulassa sattui olemaan elokuvafestarit ja sen takia siellä parveilikin pitkäksi jonoksi asti ihmisiä, jotka jonottivat päästäkseen seuraamaan elokuvaa tuossa historiallisessa miljöössä. Varmasti hieno kokemus. Amfiteatteri on muutenkin täällä ahkerassa käytössä, siellä järjestetään mm.  konsertteja ja sitä kutsutaankin Pula-areenaksi. Minea nimesi tämän kuitenkin valecolosseumiksi! Sehän tosiaan onkin kuin Rooman colosseumin pienoismalli. Täällä paikassa ei ole muuten kaikkea sliipattu viimeisen päälle turisteja varten, olkoon pyykit ja vesisäiliöt siinä kaikessa rauhassa kaupungin päänähtävyyden juurella!

Päivä oli tosi kuuma, 32 astetta ja sen takia päätettiinkin lähteä rannalle kaupungilla kiertelyn jälkeen. Kysyimme asunnon omistajalta mikä on paras ranta Pulassa. Kaupungin ulkopuolella on nimittäin paljon pieniä rantoja, joita kartasta olimme ihmetelleet, emmekä osanneet päättää minne lähtisimme. Omistaja sanoi heti, että ei kannata mennä niille kaupungin lähellä oleville rannoille, sillä tähän aikaan vuodesta ne ovat aivan tupaten täynnä turisteja eivätkä sen takia parhaita mahdollisia. 

Hän opastikin meidät Pulan ulkopuolelle olevalle jollekin rannalle, jonka nimen unohdimme saman tien, mutta suuntima oli suurinpiirtein selvillä kartasta. Lähellä oleva kohde vaan navigaattoriin ja menoksi! No, ei sitten löydetty koko rantaa, mutta kuin vahingossa päädyimme jollekin toiselle rannalle, joka oli oikein kiva. Paikallisia siellä pääasiassa oli. Heillä oli mukana telttat, aurinkotuolit ja isot eväät. Monet olivat tulleet sunnuntaipäivää viettämään isolla porukalla.  Totesimme heti, että jo Suomesta ostetut uimakengät tulivat todellakin tarpeeseen. Täällä ei ole paljoakaan hiekkarantoja, vaan rannat ovat pääasiassa kiveä. Uimakengät kannattaakin varata mukaan jos Kroatiaan tulee, toki niitä myydään täälläkin. Vesi oli kuin linnunmaitoa ja oli ihanaa päästä uimaan!

Paikansimme itsemme vasta rannalle päästyämme ja kyseessä oli Fazana -niminen kylä ja sen ranta, joka oli noin 10 km Pulasta Rovinjiin päin. 

Nämä ovat niitä paikkoja joihin päädytään aivan vahingossa, rento rantakylä vailla ulkomaisia turisteja. Jes!



Majapaikkamme Pulasssa oli varattu bookingin kautta, yksityinen asunto ja löytyy nimellä Apartment Erin. Se sijaitsee pienen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja nähtävyyksistä, oli todella siisti ja nätisti sisustettu. Kahvia ja teetä oli valmiina keittiössä vieraille. Kaksi huonetta, kylppäri, tilava ja täysin varusteltu keittiö ja pikkuinen parveke. 

,