Myöhään iltapäivällä, kun Reima oli saanut työpäivänsä päätökseen lähdimme autolla katsomaan läheistä luostaria Maggiore -järven reunassa. Se oli rakennettu aikoinaan aivan kallioon kiinni ja sieltä pitäisi olla huikeat maisemat järvelle. Portaita oli tietenkin taas luvassa, mutta ne olivat loivat ja kasvillisuus suojasi paahteelta.

Kaunista siellä tosiaan oli ja ihanan rauhallista. Vain muutamia turisteja meidän lisäksi. Siellä oli kirkko kauniine maalauksineen ja sen sisällä soi rauhallinen musiikki.

Kaunis paikka kertakaikkiaan ja maisemat olivat juuri niin upeat kuin kuvitella saattaa.

Lämpötila oli taas yli 30 astetta. Olin pakannut meidän minikylmälaukkuun vähän hedelmiä ja muuta evästä. Ajatuksena oli etsiä joku ranta luostarin lähistöltä ja mennä uimaankin. Mapsin mukaan sellainen löytyi läheisestä Renosta. Sinne ajeltiin pieniä kiemurtelevia teitä pitkin.

Hauska pikkuranta löytyikin, mutta sitten hoksasin että olin unohtanut bikinit asunnolle. Ei voi olla totta! Olin niitä eväitä siinä vaan häslännyt ja mukamas kiireellä lähdettiin. Oli aika tukalan kuuma ja olisi ollut ihana pulahtaa uimaan. No, sinnillä syötiin ja juotiin eväät kivilaiturilla. Vähän väkinäiseltä nuo hymyt kyllä taitaa näyttää!

Mutta maisemat palkitsi taas.

Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin väliaikaiseen kotiimme ja siellä Kimi -kissa heti ilmestyikin paikalle ja sai ruokaa. Saman tien lähdimme vihdoin sinne uimaan, nyt omalle järvelle vaikkakin automatkan päähän Monate Beachille. Vesi oli kirkasta ja sopivasti vilvoitti auringon jo lähtiessä laskuun. Päivisin ranta on maksullinen, kuten monet täällä, jotka ovat ravintoloiden ylläpitämiä, mutta illalla maksua ei enää pyydetty. Illallinen maistui rannan ravintolassa märissä bikineissä, päällä pieni mekko. Tämä se on elämää!

Meille tarjoutui mahdollisuus asua kaksi viikkoa ystävämme Ninan talossa Pohjois-Italiassa pikkuruisessa Cadrezzaten kylässä. Nina lähti Suomeen ja talo on näillä main hyvä olla asuttuna ja lisäksi kissakin tarvitsee hoitajaa. Eipä tarvinnut kahta kertaa tätä asiaa meidän miettiä! Lennot Milanoon ostettiin Finskiltä ajoissa ja eihän ne maksaneet kahta sataakaan. Ollaan aiemmin oltu Comolla ja Gardalla ja ihastuttu niihin. Cadrezzatesta on vain tunnin matka Comolle, mutta itse kyläkin on Monate -järven rannalla. Talolta on vain vartti autolla läheiselle ja suuremmalle Maggiore -järvelle joka on ainakin yhtä kaunis vuoristojärvi ellei kauniimpi kuin Garda ja Como. Eikä niin turistien kansoittama. Nähtävää alueella riittää, ehkä piipahdetaan myös Sveitsin puolella.

Meillä kesti reilu puoli tuntia ajaa kentältä tänne Cadrezzateen. Talo on aivan ihana ja tosi nätti terassi kukkineen ja kiva pieni puutarha.

Täällä kasvaa myös palmuja, sillä järvet tuovat merellisen kosteuden alueelle.

Oltiin vasta illalla perillä eikä paljon muuta ehditty kuin etsiä läheinen rantabaari Summer Beach ja mennä sinne syömään. Vaikka kylä on tosi pieni löytyy tästä kuitenkin 3 rantaravintolaa. Ekat aperolit Italiassa, ah miten hyvää!

Maanantai oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään, kaksi viikkoa on pitkä aika. Talon suloinen ja seurallinen kissa, Kimi näyttää mallia miten täällä pitää olla.

Lounaalle lähdettiin muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevaan La Playaan, kiva rantaravintola sekin. 15€ arvoisen lounaan alkupalana oli pastaa ja pääruuan sai valita parista eri vaihtoehdosta, tilasimme kalaa ja kanaa. Oli oikein maistuvaa ja viini, vesi sekä espresso kuuluivat vielä hintaan. Ilma on nyt kuumaa täällä, yli kolmekymmentä astetta päivällä. Isot varjot toivat suojaa ja pieni tuulenvire järveltä viilensivät vähän olotilaa. Kyllä tähän kuumuuteen taas pian kroppa tottuu.

Kylässä ei ole kauppaa ja suuntasimmekin läheiseen hieman suurempaan kylään Ispraan ruokaostoksia varten. Ispriassa asuu n. 5000 asukasta ja sieltä löytyi oikein hyvä supermarket. Sen jälkeen ansaitut iltapäivän aperolit nautittiin omalla terassilla.

Talosta löytyy polkupyöriä ja ajattelimmekin, että illalliselle pitäisi päästä Maggiore -järven rannalle. Google Mapsin mukaan sinne on vain vartin pyöräily ja kyseessä melkein sama reitti kuin kauppaan. Olimme huomanneet, että pieni osa reitistä olisi ainakin pyörätietä. Liikenne ei ollut kovin kovaa, onneksi, sillä jos pyörätietä ei ole, niin ei ole kyllä piennartakaan. Perille päästiin sujuvasti eikä ihme sillä alamäkeähän se oli. Hieman alkoi jo hirvittämään se paluu. Vuoret ympäröivät Maggiorea ja näky oli jotenkin taianomainen kun usva peitti osan vuorista.

Pikkuruisella rannalla oli vain yksi ravintola, mutta enempää ei tarvittukaan. Otin aikamoisen riskin kun tilasin lähinnä alkupalaksi tarkoitettua buffala-mozzarella- ja anjovisleipää. Riskinä siis se anjovis. Se oli kuitenkin juuri sopivan suolaista ja mozzarella taivaallista. Pääruokaa ei tarvittu.

Sitten edessä oli enää pahin eli nousu pyörillä takaisin omaan kylään. Siitäkin hikisenä jotenkin selvittiin. Cadrezzaten kirkko ja kylän keskusaukio toivottivat meidät tervetulleeksi yön jo hämärtyessä takaisin. Aikaa kului kyllä tähän suuntaan yli puoli tuntia ja reidet oli lujilla. Hyvä niin, tulipa vähän urheiltuakin. Ihana, rento päivä. Ihana Italia.