Tänään päätimme lähteä tästä Palma Novan hotellihässäkkäalueelta oikeaan kaupunkiin, Palmaan. Kaupunki on Mallorcan suurin ja siellä asuu noin 400 000 asukkasta ja lähialueella yli 600 000. Lisäksi siellä vierailee kymmeniä tuhansia turisteja päivittäin. Kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä on katedraali La Seu joka on rakennettu 1300-1600 luvuilla. Myöhemmin sitä on muokannut Antonio Gaudi, joka on kuuluisan Barcelonassa sijaitsevan Sagrada di Familian kirkon arkkitehti myös. Katedraali on vaikuttava ja hallitsi kaupunkikuvaa kun saavuimme taksilla perille.
Tulimme Sussun kanssa kahdestaan, Hanna ja Mirkka halusivat jäädä vielä hotelille huilailemaan. Lupasivat tulla perässä. Menimme ensi töiksemme tutustumaan tarkemmin katedraaliin. Monen monituista kirkkoa on tullut matkoilla nähtyä, tässä oli erikoista valtavan koon lisäksi Gaudin teokset. Kovin erikoinen ikonostaasi/alttari, en tiedä miksi sitä pitäisi kutsua. Suorastaan pahaenteinen. Kuva ei tee oikeutta sen näkemiselle.
Myös ihmeellinen metalliteos oli vaikuttava näky keskeisimmällä paikalla kirkossa.
Kirkon takaa alkaa vanhakaupunki kapeine kujineen. Shoppailimme Mallorcan helmiä, ostin klassiset nappikorvikset. Kiertelimme poispäin katedraalista ja kapeat kadut olivat tosi nättejä ja talot hienoja. Alkoi olla lounasaika ja istahdimme yhdelle aukiolle syömään todella hyvät ceacar -salaatit. Hanna ja Mirkkakin ilmestyivät paikalle ja jatkoimme päivää yhdessä shoppaillen. Oli kivoja kauppoja ja teimme hyviä löytöjä.
Kahvia ja sangriaa nautimme Plaza de Majorilla.
Kyllä oli mukavaa!
Kun lähdimme kohti taksiasemaa oli oikea kultainen hetki, auringon viimeiset säteet osuivat katedraaliin.
Palman kaupunki oli hieno ja linnat ja vanha puusta rakennettu raitiovaunu jäivät tällä kertaa näkemättä. Ilta meni rauhallisissa merkeissä tällä kertaa, hotellilla ja rannalla käyskennellessä.
Maanantai meni aika lailla hotellin uima-altaalla ja hotellilla all inclusiven tarjottavista nauttiessa. Ruokaa on käytännössä koko ajan saatavilla, sillä snack baari on auki ellei ole aamupala, lounas tai illallisaika. Juomaa saa useasta baarista. Illalla on show turistien iloksi. Perussettiä siis tämän tyyppisille all inc -hotelleille.
Tiistaina heräsin aikaisin ja lähdin rantaan kävelylle, aurinko paistoi vielä alhaalta mutta lämmitti jo aivan ihanasti.
Aamupalan jälkeen päätimme lähteä porukalla läheiselle rannalle. Merivesi oli lämmintä ja viihdyttiinkin rannalla monta tuntia. Vähän siinä oli orpo olo kun ei ollut ilmaista juomaa tarjolla, olimme jo yhdessä päivässä vissiin laitostuneet all inc -tarjontaan. Mirkka ratkaisi asian toteamalla että hän lähtee hakemaan kylmän oluen kaupasta ja ottavatko muut. Hannalle ei olut maistu, enkä minäkään sitä juo muuten kuin näillä etelän mailla ja etelän kuumuudessa, Sussu lupasi ottaa. Kolmen oluen kanssa Mirkka kuitenkin palasi ja otin minäkin sitten kuitenkin oluen. Niitä siinä rannalla kaikessa rauhassa sitten joimme. Lämpötila oli sopiva ja juttua riitti.
Rantakadulla oli kivan näköisiä ravintoloita ja istahdimme yhteen. Ai että aperol maistui hyvältä oikeasta lasista.
Omalla hotellilla kaikki tarjoillaan samanlaisesta muovisesta mukista. Mutta hyvä kun ei kuitenkaan ole kertakäyttöastioita. Sitten olikin jo kiire hotellille, koska oli lounasaika. Kaikki irti all inclusivesta tietenkin.
Lounaalla mun mieleen tuli yhtäkkiä, että eihän täällä Mallorcalla saa juoda julkisella paikalla alkoholia! Täällä on öykkäröivien brittituristien takia tiukennettu toukokuussa sääntöjä. Nopea googletus kertoi, että 500 euron sakot olisi voinut napsahtaa/ henkilö niistä meidän päiväoluista siinä rannalla. Kyllä meitä nauratti, oltiin säästetty 1500€, kun poliisi ei sattunut onneksi paikalle. Ei kyllä tuo asia tullut mieleenkään siinä rannalla vaikka olin asiasta lukenut joskus aiemmin. Itse asiassa tarkemman selvittelyn jälkeen selvisi, että kielto onkin vain tietyillä alueilla, kuten Magaluffissa eikä täällä Palma Novassa ollenkaan. No, hyvät naurut saatiin kyllä tästä asiasta ja kuvitelmasta kuinka poliisi olisi meitä tullut sakottamaan. Olisi tullut kalliit oluet.
Iltapäivällä ehdittiin tekemään vähän ostoksia ja istuskella snack baarissakin vielä pienellä suolapalalla. Mirkalla oli pelikortit mukana ja Sussulla kivat kysymyskortit 70-80 luvun asioista. Aika meni taas siivillä ja tuli melkein kiire suihkuun ja laittautumaan iltaa varten. Meikkailtiin meidän terassilla.
Dinneri meni jo rutiinilla, kun toista päivää oltiin ja sen jälkeen lähdettiin katsomaan minkälaisia menoja tästä Palma Novasta löytyi. Toiveena oli päästä tanssimaan. Kaikissa ravintoloissa joko vaan syötiin tai sitten niissä katsottiin futista isoilta screneiltä. Ei oikein innostanut se meno ja otettiin taksi Magaluffiin. Magaluff on kasvanut melkein kiinni tähän Palma Novaan. Tämä on rauhallinen paikka, Magaluff sen sijaan nuorten suosiossa ja sinne mennään lähinnä juhlimaan, sitä kutsutaan myös brittien bilehelvetiksi. Meno vissiin aikamoista. Ajateltiin että jospa sieltä löytyisi muitakin menopaikkoja kuin vain clubeja joihin mennään vasta puolen yön jälkeen ja joissa pitäisi jaksaa aamuun asti.
Taksimatka kesti alle 10 minuuttia ja olimme jo perillä aivan eri maailmassa. Neonvaloja kaikkialla, pelkkiä baareja silmän kantamattomiin. Menimme melkein ensimmäiseen Tigers baariin.
Drinkin kun osti, niin pöytään tuotiin kaupan päällisenä kaksi shottia. Oho! Jäi juomatta kuitenkin meikäläiseltä nuo vihreät kaupanpäälliset.
Kello oli vasta kymmenen ja aika rauhallista siellä vielä oli. Pikkuhiljaa tanssilattialle alkoi kuitenkin kertyä porukkaa ja mekin tanssimme itsemme aivan hikiseksi. Jossain kohtaa ei enää jaksettu ja lähdettiin katselemaan katua eteenpäin. Meille tultiin tarjoilemaan korviin kuulokkeita ja pyydettin silent diskoon. Siis hiljaiseen diskoon jossa musiikki soi kaikilla kuulokkeista. Pitihän sitä kokeilla.
Eipä olisi uskonut että voisi olla hauskaa tuommoinen. Kaikilla omat kuulokkeet, monta kanavaa mistä valita musaa. Kaikki tanssii siis omaan musaan ja fiilistelee ja laulaa. Välillä huomaa, että jollain on sama musa kuin itsellä joko siitä että molemmat laulaa samaa biisiä tai helpommin kuulokkeissa olevista valoista. Joka kanavalla on oma värinsä.
Tanssittiin taas itsemme siellä uudelleen hikisiksi ja jatkettiin matkaa, sitten meidät houkuteltiin toiseen silent discoon ja mehän mentiin sinnekin. Paikka oli kiva, kokonaan ulkona ja paljon porukkaa.
Tanssi jatkui ja jatkui vaan, voi että meillä oli hauskaa!
Loppuillasta kuultiin ekaa kertaa suomea koko matkan aikana ja vaihdettiin kuulumisia kahden pariskunnan kanssa. Toinen naisista oli jotenkin tutun näköinen ja kysyin että oletkohan vaasalainen, kyllä! Ei voi olla totta. Maailma on pieni. He jatkoivat vielä iltaa mutta meille alkoi riittämään, kello oli jo yli yksi. Hotellille nukkumaan. Olipa hauska ilta näiden huippunaisten kanssa.
AirBaltic lentää Tampereelta suoraan Palma de Mallorcalle ja se olikin yksi syy tämän kertaisen matkakohteen valinnassa. Lennot olivat edulliset ja Mallorcalla pitäisi näin syyskuun puolivälissäkin vielä olla kunnon kesäkelit. Tällä kertaa lähdimme matkaan neljän naisen kaveriporukalla. Mirkka asuu Tampereella ja pääsimmekin hänen luokse yöksi. Aamuneljältä oli killeriherätys ja jo ennen viittä ajelimme kohti lentokenttää. Kohteessa olimme jo kymmeneltä, kiva kun koko päivä aikaa. Päänvaivaa meille kaikille oli aiheuttanut 8 kg:n matkatavaroiden painoraja. Sisältäen myös käsilaukun. Pitkin viikkoa whatsapp -ryhmämme onkin piippaillut, kun on tehty koepakkauksiaa ja punnittu matkalaukkuja. Hieman ylipainoa meillä kaikilla taisi olla, mutta mitään ei punnittu. Aivan turha stressi siis! Lisäpainoa olisi kyllä voinut ostaa 12 kiloon 15€:n hintaan. Paluumatkalle olemmekin ostaneet lisäpainon, jos tulee shoppailtua kohteessa.
Mallorca on ikiaikainen lomakohde ja melkoinen turistirysä. Joskus aikoinaan olen kerran siellä käynyt ja mieleen jäi Palman nätti kaupunki. Yritimme ensin etsiä majoitusta sieltä, mutta valinnanavaraa ei kovin paljon ollut. Päädyimmekin Palman läheiseen Palma Novaan. Siellä on paljon hotelleja ja otimme loppujen lopuksi Palma Del Sol -nimiseen hotelliin jossa oli saatavilla All Inclusive. Niitä ei ole tullut viime aikoina harrastettua, yleensä suosin paikallisia ravintoloita ja osa matkaa on syöminen eri ravintoloissa. Yleensä emme oleile muutenkaan kovin paljon hotellilla, vaan ympäriinsä nähtävyyksiä katselemassa. Tällä reissulla ja tässä kohteessa pääosassa taitaa olla chillailu altaalla ja läheisellä rannalla eikä ehkä niinkään nähtävyyksien katselu. Niinpä all inc tuntui helpolta ratkaisulta. Sen hinta oli tosi edullinen, sillä majoitus ja all inc maksoivat yhteensä 78€/ hlö/ yö. Jos haluaa jonnekin lähteä päiväretkelle tai mennä välillä muualle syömään niin voi hyvin mennä. Ei olla itseämme kipeäksi maksettu ruuista.
Lauantaina otettiin rennosti ja lähdettiin Il Laricen Beach Clubille ottamaan vielä talteen Italian aurinkoa. Borromeon saaripäivä oli ollut sen verran pitkä, että oli mukava ottaa taas vähän rennommin. Monate -järvi on muuten kokonaan rauhoitettu moottoriveneiltä ja varmaan siksikin suosittu näille beach clubeille. Vesi on tosi kirkasta ja tässä aika matalaakin, joten olosuhteet uimiselle ovat mainiot.
Kyläjuhlat olivat alkaneet jo keskiviikkona ja jatkuvat maanantaihin asti. Illalla lähdettiin sinne eilistä paremmalla energialla. Taas oli tosi paljon porukkaa paikan päällä ja ihmiset söivät pöydissä. Nuoriso tarjoili ruokaa pöytiin ja kaikilla oli samanlaiset paidat. Jotenkin tuntui, että oli talkooväkeä, ainakin nämä nuoret. Ehkä jopa ruuan laittajatkin. Pöydät olivat taas täynnä joten kävimme pikaisesti pizzalla viereisessä Il Larisessa ja palasimme takaisin kun bändi aloitteli soittamistaan. Jos eilen oli lattari-ilta, niin tänään oli rokki-ilta. Illan päätti Ladies of the rock, jossa oli kovatasoiset naislaulajat.
Aika rauhallista se meno oli, ihmiset eivät paljoakaan tanssineet. Paljon lapsia ja perheitä oli paikalla vielä kahdentoista aikaan, kun lähdettiin sieltä. Myös paikallinen tanssiryhmä esiintyi ja se vaikutti olevan kiinnostavin yleisölle. Mietittiin että mistä kaikkialta ihmiset sinne tulivat, niin paljon porukkaa oli että ehkä hieman kauampaakin. Kiva ilta oli ja hieno kokemus. Kuvassa näkyy ruokalista, litra viiniä 7 euroa!
Maggiore -järvellä sijaitsevat kuuluisat Borromeon suvun saaret. Niitä on neljä: Isola Bella, Isola Madre, Isola Pescatori ja yksityinen vain suvun käytössä oleva Isola San Giovanni.
Borromeon aristokraattisuku hankki saaret omistukseensa 1600 -luvulla. Suku alkoi rakentaa upeita palatseja ja puutarhoja saarille. Borromeon suku oli yksi Milanon alueen tärkeimmistä suvuista. He hankkivat omaisuuttaan jo 1300- luvulla kaupan käynnillä ja pankkiliiketoiminnalla. Angeran prinssiksikin joku suvun jäsen oli aikanaan nimitetty ja tämä selittikin nyt jälkikäteen sen Angeran linnan. Piti oikein goolettamalla hankkia tämä tieto, sillä vieraillessa saarilla asia ei ihan auennut, että mistä suvun rikkaidet ovat peräisin.
Ajelimme Lavenoon aamusta ja hyppäsimme laivaan, joka vei meidät suoraan järven toiselle puolelle Intraan. Siellä oli vähän odottelua ja sitten pääsimme toiseen laivaan, joka vei meidät parin pysähdyksen taktiikalla saarista suurimmalle eli Isola Bellalle. Saarta hallitsee Borromeon suvun palatsi, joka puutarhoineen käytännössä kattaa melkein koko saaren pinta-alan. Tämä palatsi oli näkynyt hyvin Bavenoon ja silloin päätimme että tuolla on päästävä käymään.
Ostimme liput palatsiin sisälle, taisi maksaa parikymppiä per henkilö. Palatsi oli aivan käsittämättömän upea, sitä ei voi vangita kuviin ja vaikea on kuvailla sitä loistoa. Ensimmäiset huoneet, joita taisi olla 4 ja yksi valtavan suuri viides huone olivat lattiasta kattoon täynnä tauluja upeine kullattuine kehyksineen. Kaikki katot, seinät ja lattiat olivat älyttömän koristeellisia.
Makuuhuonekin oli melkoisen hulppea.
Sitten tultiin suurempiin saleihin, joista toinen oli kuin kirkon sali.
Siellä oli myös tanssisali, jossa prinsessa Diana ja Charles olivat olleet illallisella vuonna 1984, sekin kertoo suvun vaikutusvallasta. Upeat huoneet vaan jatkuivat ja jatkuivat. Kaikkialta oli upeat merimaisemat joka suuntaan. Linnan alakerta oli aivan eri tyyppinen ja pinnat tehty kivistä ja simpukoista.
Sitten päädyimme ulos puutarhaan. Mitäpä muuta se olisi voinutkaan olla kuin upea.
Oltiin tiedetty, että saaret ovat kauniit, mutta ei tämmöistä osannut kuvitellakaan. Onhan sitä jonkin verran tullut nähtyä kuninkaallistenkin palatseja, mutta tämä oli omaa luokkaansa.
Lyhyen lautan odottelun jälkeen menimme naapurisaarelle, joka tarkkaan ottaen ei olekaan enää Borromeon suvun omistuksessa. Stresan kaupunki on ostanut sen ja Isola Pescatore -nimeä käytetään kaikissa lauttakartoissa, netistä olimme sen sijaan lukeneet Isola Superioresta joten vähän oltiin sekaisin jossain kohtaa näistä saarista. Saari oli aivan eri tyyppinen kuin äskeinen Isola Bella. Tämä on vanha kalastajasaari ja se on täynnä ihania vanhoja taloja ja muutamat kapeat kujat menevät talojen välistä.
Saarella asuu pysyvästi 25 asukasta ja kesällä saari täyttyy päiväturisteista ja asuntoja vuokrataan myös lomalaisille. Saarelle kannattaa suunnata ruoka-aikaan, sillä se on aivan täynnä ravintoloita ja elää turismista nykypäivänä. Oli tunnelmallinen paikka ja siellä pääsee myös halutessaan uimaan. Oli todella paahteinen päivä, mutta onnistuimme löytämään lounaalle varjoisan rantaravintolan ja siinä istuessa olo vähän viileni.
Aika kului äkkiä ja lauttoja menee aika usein, silti niitä joutui aina vähän odotella. Aikaa oli vielä kuitenkin tutustua Isola Madreen, joka on puutarhasaari.
Siellä oli toki myös suvun palatsi, ensimmäinen niistä. Sinnekin piti pulittaa sisäänpääsymaksu, mutta näkemistä riitti taas.
Koko saari on käytännössä yhtä valtavaa puutarhaa, siellä on kasveja ympäri maailman ja siellä on vapaana papukaijoja ja riikinkukkoja. Eivätkä nekään mitään tavallisia.
Itse linna oli sekin hieno, mutta ei niin upea kuin juuri nähty Isola Bellan palatsi. Tämä oli kuitenkin enemmän eläväinen, kun siellä oli myös vahanukkeja kalusteiden keskellä.
Puutarha oli kuitenkin se juttu tällä saarella.
Aikatauluista kannattaa pitää huolta saarilla liikkuessa, ainakin jos on matkassa näillä isommilla lautoilla. Paikka meni jo kiinni ja meidän olisi pitänyt tunti odotella lauttaa takaisin Intraan, mutta pienen odottelun päästä pääsimme läheiseen Pallanzaan odottelemaan jatkoyhteyttä. Tilasimme siellä Aperolit rannan kahvilassa ja ilmaiseksi tuotiin pientä syötävää. Aika kiva, suolainen maistui hikisen päivän iltana.
Tosi väsyneinä pääsimme kotiin yhdeksän aikaan. Caddrezzaten kylässä oli kyläjuhlat ja olimme pitkin viikkoa seuranneet niiden valmistumista. Iso teltta oli pystetty ja lapsille joitain tivolilaitteita ja esiintymislavakin löytyi. Viimeisillä voimilla raahauduimme vielä sinne katsomaan menoja ja voisimme myös syödä siellä.
Hups, kaikki pöydät olivat aivan täynnä väkeä eikä ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada sieltä ruokaa ja pöytää.
Siellä alkoi bändi soittamaan lattarimusaa, mutta olimme liian väsyneitä ja päätimme lähteä läheiseen kylän ravintolaan La Paradaan vaan nopeasti syömään. Raikas salaatti ja piadina ja kotiin nukkumaan. Ikkunasta kantautui musiikki myöhään yöhän. Huomenna sitten paremmalla jaksamisella kyläjuhliin jotka jatkuvat vielä perjantain ja lauantainkin.
Aronaa vastapäätä oli se linna joka eilen nähtiin, pitihän se lähteä katsomaan. Oli vain vartin päässä meidän kylästä. Kyseessä oli Angera -niminen pieni kylä ja lähdimme ajamaan ylös kohti linnaa. Emme olleet ottaneet selvää mikä se on, tai pääseekö sinne edes. Lippukassa sieltä löytyi ja maksamalla reilun kympin sisäänpääsyn sai vierailla linnassa , sen puutarhassa sekä nukkemuseossa.
Rocca di Angera on 1200 -luvulta ja kuulunut alun perin Viscontin suvulle. Se sijaitsee strategisesti tärkellä paikalla ja siitä on voinut hyvin tarkkailla liikennettä merellä ja tarvittaessa puolustaa linnaa. Nykyään se kuuluu Borromeon suvulle.
Linna oli ihan hieno, siellä oli upea puutarha ja nukkemuseo oli todella iso. Parasta taisi kuitenkin olla taas maisemat jotka sieltä avautuivat alas Maggiore -järvelle.
Koska mittari oli taas 34 astetta plussan puolella niin katsoimme parhaaksi lähteä loppupäiväksi omaan kylään ja beach clubille. Vuokrattiin tällä kertaa aurinkotuolit, uitiin ja nautittiin myöhäiseen iltaan.
Tänään saimme Ninan tyttären Paulinan kotiin vajaaksi vuorokaudeksi. Hän kävi vain pikaisesti kotona ja jatkoi sitten matkaansa Laiguegliaan. Siellä olemmekin olleet käymässä varmaan viitisen vuotta sitten. Olipa kiva jutella Paulinan kanssa kuulumisia. Veimme hänet syömään kylän keskustan La Parada -ravintolaan. Kello oli nimittäin kolme ja kaikki rannan ravintolat olivat juuri menneet kiinni. Oli lounaan ja illallisen välinen aika. Mutta ehkä juuri La Parada olikin oikea valinta, sillä ilman Paulinaa emme olisi osanneet tilata sieltä piadinaa, joka on vähän kuin tortillan tai quesadillan ja pitsan välimuoto. Piadinan sisälle saa useita täytteitä, ne ovat tortillatyylisen mutta paksumman lätyn sisällä. Otin mozzarellaa ja tomaattia, Reimalla oli pekonia, provola-juustoa ja sieniä. Olivat todella herkullisia ja täyttäviä. Jälkiruuaksi otin saman kuin Paulina eli affogaton, joka on kahvi, jossa on gelatopallo mukana. Sekin oli uusi tuttavuus ja herkulllista.
Olipa mukavaa kun saimme olla paikallisoppaan kanssa syömässä ja muutenkin jutella tämän fiksun ja mukavan nuoren naisen kanssa, joka tulee syksyllä Suomeen opiskelemaan.
Iltapäivällä lähdimme Aronaan, joka on Piemonten puolella Maggiore -järven rantaa.
Siellä oli taas nätti rantabulevardi.
Kylän läpi meni kapea kauppakuja ja pikkuruisissa putiikeissä näytti olevan ihan hyvät alennuksetkin. Jotain tarttui mukaankin Suomeen viemisiksi.
Rantakadulla maisemaa hallitsi vastarannalla vuoren päällä oleva linna. Mietittiin pääsisiköhän sinne sisälle käymään.
Meillä ei ollut oikein nälkä ja päädyttiin rantaravintolaan vaan juomille. Siellä sai maksamalla juoman lisäksi 2€:n lisähinnan pientä aperitivoa. Se vaikutti sopivalta tähän iltaan. Syötävää tuli itse asiassa tosi paljon.
Reima oli jostain syystä alkanut katsomaan netistä mitä täällä Maggiore -järven rannalla ja seutuvilla maksaa talot. Olemme leikitelleet ajatuksella, että ostaisi täältä jonkun talon ja remontoisi sen, kuten Ellen Jokikunnas ja miehensä juuri nyt Suomessa telkkarissa näkyvässä sarjassa. Reima oli huomannut myös että Aronassa oli hyvällä paikalla ravintola myynnissä. 350 000 eurolla. Siinähän se oli rannalla, ei muuta kuin rahat tiskiin ja tämä olisi meidän! Reima voisi kuulemma toimia baarimikkona ja kyllähän minä voisin sitten emännöidä ravintolaa ja toimia tarjoilijana. Enää tarvittaisiin joku joka osaisi pyörittää ravintolabisnestä ja kokata hyvää italialaista ruokaa.
Se oli kaikista hiljaisin ravintola, todella hyvällä paikalla rannan aukiolla. Mikähän siinä oli vikana, ehkä vähän fiinimpi kuin naapuriravintolat. Tulisikohan Sukula laittamaan tämän kuppilan kuntoon? Hän asuu Piemontessa ymmärtääkseni.
Laveno on vain noin 20 minuutin päässä tästä Caddrezzatesta ja Maggiore -järven rannalla. Ollessamme Bavenossa olimme huomanneet järven toisella puolen vuoren jossa oli puita kaadettu kohtisuoraan ylöspäin ja illalla siinä näkyi valotkin olevan. Päättelimme, että kyseessä voisi olla vuoren huipulle vievä funikulaari. Googlen avulla selvisikin, että kyseessä oli Lavenon kylä ja vuoren päälle tosiaan pääsisi maisemia ihailemaan. Maanantaina olikin aika taas aktivoitua laiskan sunnuntain jälkeen jolloin vähän siivoiltiin taloa ja hengailtiin vaan oman kylän beach clubeilla.
Äkkiä olimme perillä ja funikulaari löytyi pienestä kylästä äkkiä. Maksoimme 12€ lipun ja sitten selvisikin, että eihän kyseessä ollutkaan funikulaari joka menee raiteita pitkin, kuten Luganossa. Vastassa oli enemmänkin kiikkerät tynnyrit jotka veisivät meidät ylös, apua!
Vaihtoehtoina oli tämmöinen avomalli tai vielä kamalamman näköinen kopillinen versio. Se vaikutti kuumalta ja ahtaan paikan kammo siellä olisi iskenyt. Nyt oli vaan luotettava italialaiseen tekniikkaan ja tynnyrikyytiin hypättävä. Jonoa ei ollut joten eipä ollut aikaa miettiä mennäkö vai ei.
Tynnyreitä ei pysäytetty ollenkaan vaan vauhtiin mentiin ihan sujuvasti merkityiltä kohdilta ja setä paukautti sitten oven kiinni. Laveno jäi allemme ja Maggiore järvi avautui kauniina edessämme.
Alun järkytyksestä toivuttuani pystyin nauttimaan noususta, kunnes vauhti pysähtyi ja jäätiin siihen paikalleen heilumaan. Mielessä ehti jo käydä että jos tämä masiina nyt hajoaa, niin kauanko kestää ennen kuin meidät saadaan pelastettua sieltä kiikkumasta. Onneksi ei tuullut, mutta jonkin verran tynnyri heilui. Matka jatkui pienen paussin jälkeen ja muutama pysähdys vielä tuli nousun aikana. Ehkä kyse oli vaan siitä, että joku ei päässyt sujuvasti kyytiin tai kyydistä pois. Nousu kesti noin 15 minuuttia ja olimme noin kilometrin korkeudessa perillä.
Ylhäällä oli hotelli (varmaan aika kallis), ravintola ja kahvila. Arvasimme, että ravintola olisi hieman ylihintainen, mutta päätimme mennä sinne kevyelle lounaalle. Harvemmin saa lounastaa niin upeissa maisemissa.
Matka alas oli yllättäen helpompi, tiesin jo että laite voi välillä pysähdellä ja että korin heilumisen kanssakin pärjää. Tutkittiin hetki Lavenon kylää joka uinui aika hiljaisena vaikka wikipedia kertoi, että se olisi vilkkain Lombardian puolen lomakohde Maggiore -järvellä. Illalla ravintolat olisivat varmaan täynnä, me harhailimme pikkukujilla ja kävelimme rantakatua pitkin.
Saavuttuamme omaan kylään, päätimme vielä lähteä saman tien uimaan. Emme viitsineet iltapäivän ollessa jo pitkällä maksaa aurinkotuoleista, pulitimme vain yhteensä 6€ sisäänpääsymaksun suurimmalle kylän Beach Clubille Il Laricelle, jossa olikin tosi paljon väkeä. Suurin osa oli kuitenkin jo pois lähdössä ja ranta hiljeni mukavasti. Tuuli kävi vähän järveltä eikä ollut niin mahdottoman kuuma.
Pyörällä takaisin väliaikaiseen kotiimme ja illallisen tekoon.
Lauantaiaamuna kun kastelin kukkia terassilla, kuului iloinen ”Moi!”. Ninan libanonilainen kaveri Fatme, jolla on suomalainen mies ja joka puhuu hyvää suomea, käveli talon ohi. Olimme hänet jo muutamaan kertaan tässä kylällä tavanneet ja hän vinkkasi, että Maggiore -järven toisella puolella Bavenossa olisi illalla valoshow, puoli kymmenen aikaan. Paikka olisi muutenkin hänen mielestään käymisen arvoinen, kiva rantabulevardi ravintoloineen ja rantakin löytyisi. Meillä ei ollutkaan mitään suunnitelmia tehty päivälle. Ainoastaan ajatuksena oli vähän urheilla. Niinpä tehtiin lihaskuntotreeni sisällä tuulettimen puhaltaessa päälle, sillä ulkona se olisi ollut aivan liian raskasta. Suihku ja pikainen grillauslounas ja sitten kohti Bavenoa.
Mapsin mukaan Bavenoon ajelisi järven rantaa pitkin reilussa tunnissa. Ajelimme idyllisen näköisten pikkukylien läpi ja välillä suurempienkin kylien läpi, saavuttaessa vastarannalle tie meni lähellä rantaa ja tietä reunusti hulppeat huvilat ja hienoja vanhoja hotellejakin alkoi näkymään. Stresan kylä oli todella hieno upeine hotelleineen ja ajateltiin, että sinne ajellaan erikseen joku päivä vielä. Jatkettiin suoraan Bavenoon ja auto parkkiin kylän keskustaan. Rannassa oli satama josta lähti järven eri kohteisiin matkustavia laivoja ja pienempi hop on – hop off -veneitä joilla olisi päässyt kätevästi rannasta näkyville Borromeon kolmelle kauniille saarelle. Istuttiin lähimpään kahvilaan cappucinolle ja Coppa Casa -jätskiannos piti myös testata.
Istuskeltiin siinä aika tovi kunnes aktivoiduttiin katselemaan nättiä Bavenoa.
Kirkon pihaan johti hieno ja erikoinen paviljonki.
Rantakin paikasta löytyi ja iltapäivän aurinko kuumotti sen verran kovaa, että pulahdus oli taas tarpeen. Pienellä rannalla oli paljon väkeä, mutta sekaan mahtui vielä.
Illan mittaan rannan ravintolassa alkoi musan volyymit nousemaan ja osa ihmisistä jo tanssikin. Siellä olisi voinut olla ihan kiva meno, mutta päätimme kuitenkin kävellä takaisin kylän keskustan rantabulevardille. Se olikin jo vilkastunut kovasti. Satuimme juuri ennen pahinta ruuhkaa onneksi paikalle ja saimme kivat paikat yhdestä rantaravintolasta. Siellä oli paljon etukäteen varattuja paikkoja ja ihmisiä alkoi jonottamaan pöytiä puolisen tuntia meidän sinne tulon jälkeen.
Käveleskeltiin rantaa pitkin illan jo hämärtyessä.
Käytiin katsomassa myös lähempää yhtä todella suurta taloa, se oli kuin linna.
Yritimme selvittää mikä se on ja mahtaako olla vierailukohde. Yksityisessä omistuksessa oli ilmeisesti eikä sinne päässyt, google mapsin mukaan kyseessä oli vuosuna 1879-1873 rakennettu Villa Henfrey-Branca. Yksityisessä omistuksessa on suvulla eli sinne ei pääse vierailemaan.
Aurinko alkoi laskemaan ja valaisi takana näkyvän saaren Isola Bellan palatsin. Mietittiin tullaanko vielä uudelleen tänne autolla tai läheiseen Stresaan, josta myöskin pääsisi saarille kätevästi.
Valoshowta odotellessa luonto järjesti oman valoshown ensin auringon laskiessa ja heijastaessa viimeiset säteet vastarannelle ja sitten valtavan suuren täysikuun noustessa vuorten takaa.
Olipa kiva päivä taas. Ai niin se valoshow, se oli semmoinen, jossa vesipatsaat nousevat eri värein valaistuna musiikin tahtiin. Ihan nätti, samantyyppisiä ollaan nähty muuallakin, kuten Dubaissa. Itse Baveno teki suuremman vaikutuksen meihin.
Perjantaiaamuna otettiin pyörät alle ja lähdettiin kohti Lago Maggiorea, Ispraan. Rannalla näytti olevan kiva reitti ja jatkettiin pyöräilyä kunnes tie meni huonoksi eikä sitä pitkin viitsinyt enää jatkaa. Korkeiden muurien takana oli ison näköinen piha ja varmaan hieno talo. Pikkuruinen ranta jäi tontin ja järven väliin. Suurimmat talot ovat usein aivan näkymättömissä, sillä kaikkia taloja täällä ympäröi vähintään rauta-aita portteineen ja lisäksi korkea pensasaita. Täällä on ilmeisesti myös paljon loma-asutusta, ”mökkejä”.
Pitkin rantaa oli pieniä uimarantoja, osa nurmikolla ja osa pikkukiveä/ hiekkaa. Jatkoimme takaisin lähemmäs keskustaa, päärannalle ja monta tuntia oikein huilailtiin ja otettiin aurinkoa ja uitiin. Maggiore -järven vesi on myös aivan kirkasta ja siinä on miellyttävä uida.
Aivan rannan tuntumasta lähtee pieni kävelyreitti joka on rakennettu aivan järven reunaan. Sen nimi on romanttisesti Passeggiata Dell’Amore eli kai rakkauden polku. Aktivoiduttiin kaiken makoilun jälkeen sen verran, että käytiin kävelemässä se. Kaunista oli, kuten arvata saattaa.
Hien määrällä ei ollut taas mitään rajaa, kun ajoimme takaisin ylös omaan kylään, mutta hyvää teki kun sen otti urheilun kannalta. Ajoimme suoraan oman kylän puistossa olevaan rantaan ja pulahdimme vielä siellä uimaan ennen kotiin menoa.
Vaikka oli perjantai-ilta, niin emme jaksaneet lähteä minnekään syömään. Tehtiin salattia ja laitettiin grilli kuumaksi ja syötiin omalla terassilla. Limoncellot maistuivat myös.
Illan hämärtyessä alkoi kova ukkonen, se ei onneksi tullut aivan päälle, mutta saimme ihailla todella kovaa salamointia vähän kauempana ja kovaa jyrinää. Alkoi sataa ja se oli hyvä, puutarhan kasvit saivat vähän vettä. Pihassa on upeita mehitähtiruukkuja palmujen juurella, nekin saivat nyt vettä ja kukoistavat nyt lauantai-aamuna kun tätä kirjoitan.
MatkaMakinen 