Reima: Ensimmäisenä päivänä tienaamamme vapaaliput Palmitos Park -puistoon päätimme käyttää viimeisenä kokonaisena kanarianpäivänä. Ja ei kun tuhti pekonipainotteinen aamupala huiviin ja menoksi.

Luotettavalta taholta (Fredi siitä alakerran kojusta) olimme kuulleet että vähän ennen kymmentä lähtee linkkari perille asti meidän laakson liikenneympyrästä. Matkan kestostakin saimme valistuneen arvion mutta epäselväksi oli jäänyt että sanoiko se fifty vai fifteen minutes.

Bussi tuli about ajoissa, otti kyytiin ja lähti. Se kiersi joka kylän huolellisesti ja pysähtyi kaikilla pysäkeillä, loppuhuipennuksena oli vielä mutkainen vuoristotie. Mutta päästiin kuitenkin perille puolentoistatunnin kuluttua, mahat sekaisin ja jo vähän taas nälkäisenä. Thanks Fredi!

Vesipullot oli kuitenkin mukana ja olo helpottui aika äkkiä. Minealle ei ollut vapaalippua herunut ja mentiinkin kassalle. Siellä saatiin selvästä asiasta aikaan merkillinen hässäkkä ja Minskun lipun hinta vaihteli muutaman kerran mutta onneksi asettui lopulta alimpaan. Siinä kävi myös selväksi että siellä vuorten keskellä muovista korttia ei pidetty kovinkaan kummoisena maksuvälineenä. Cash only.

Päräytettiin pikana papukaijojen sirkukseen ja katseltiin hetki upeiden siivekkäiden hauskoja temppuja. Kivasti tehty show!

Sitten siirryttiin vatsojen jo kurniessa katselemaan muitakin eläimiä vaikka kaijat olivatkin puistossa pääosissa. Samalla laskeskeltiin vähäisiä pennosia ja mietittiin mitä maksaa ruoka, tarvitaanko juomaa ja millä mennään takaisin hotellille. Rahaa oli parikymppiä ja pelkkä bussi maksoi 18,40€.

Miten sitä voikin olla niin turistiaasi ettei tajua ottaa riittävästi massia messiin? Jotenkin tuo täysi ylläpito oli tuudittanut kaikki suomimoodiin jossa palvelu pelaa eikä tekniikka yski. Nyt sitä oltiin sitten vuorilla perheen, visan masterin ja parin setelin kanssa. Katastrofa!

Siirrettiin huolet hetkeksi syrjään ja mentiin katsomaan delfiiniesitystä. Ja se oli kyllä hieno! Omat kokemukset vastaavista näytöksistä rajoittuvat ihan vaan manseen ja nyt oli kyllä hiukan korkeamman tason esitys. Päällimmäisenä jäi mieleen yhden naiskouluttajan surffaus fisun nokalla, eli käytti delfiiniä ikäänkuin lautana, tyylikästä!

Sitten syöksyttiin korkealle kukkulalle ja ryhdyttiin odottelemaan petolintushowta. Näköalat olivat upeat kaukana vuorten välistä pilkisti jopa Atlantin aallot. Luultavasti lyhyempi etäisyys tietoliikennemastoihin sai maksuliikenteenkin toimimaan ja kortit kelpaamaan, niinpä ehdimme ottaa välipalahodarit ennen esitystä.

Ja mikä show! Aluksi elokuvatähden näköinen jantteri lennätti monenkirjavia papukaijoja päittemme yllä ja sitä seurasi yksi hauskannäköinen megalintu ja parvi ibiksiä. Hurjaa! Sitten siirryttiin kotkiin ja haukkoihin. Aluksi päästettiin pari amerikankotkaa vapaaksi ja ne lähtikin samantien kauas vuorille. Ihmeteltiin että miksi ne sieltä enää takasin tulisivat?

Siinä isoja kotkia odotellessa pienemmät haukat ja kotkat viihdyttivat meitä tekemällä matalia syöksyjä päittemme yllä niin että tukat hulmusivat. Muutama kotka löysi istumapaikan hatullisista päistä. Sitten alkasi jo ne vapaat kotkatkin siintämään horisontissa ja pikkuhiljaa ne liihotteli meidän päälle ja tekivät mahtavan syöksyn noin puolen metrin korkeudelta meistä, ja ne menivät ristus lujaa.

Puisto oli kokonaisuudessaan hieno ja esitykset todella laadukkaita, vaikea kuvitella ketään joka ei noista tykkäisi. Suosittelen.

Time is Money, lomallakin. Niinpä sovimme parkkipaikalla odottelevan taksikuskin kanssa että hän heittää meidät nopeasti hotellille jotta ehdimme olla altaalla vielä viimeisen illan. Hinnaksi alejandro arvioi 38€, cash only. Hotellin pihassa oli onneksi automaatti ja saimme maksettua matkamme perille päästyämme, mukavaa että se masiina toimi. Parikymppiä enemmän se matka maksoi kuin bussilla mutta aikaa säästyi yli tunti, ei harmittanut.

Ilta meni taas tutun ja rennon kaavan mukaan: paljon ruokaa, vähän juomaa ja illan show. Viimeinen auringonlasku oli jotenkin haikea.

Nyt istuskelenkin jo koneessa ja pienen turbulenssin ravistellessa takaisin arkeen pitää ihmetellä että kuinka sitä olikin epäluuloja koko reissusta. Kanarian piti olla tylsä, läpeensä koluttu rysä ilman persoonallisuutta ja ilmettä. Ja silti nyt on lomasta hyvä fiilis. Oli kivaa, rentouttavaa, helppoa, toimeliasta ja antoisaa. Kanaria ON hyvä lomamesta. Over and Out.

Maanantaina suunnattiin ekaa kertaa omalle Tauriton rannalle ja tutkailtiin pikku luolia joita sieltä löytyi. Atlantti oli yllättävän lämmin, mutta tyrskyihin heittäyyi vain Minea. Otettiin myös kaikki irti hotellin Animation Teamin järjestämistä aktiviteeteista. Turisteja viihdyttää hotellilla iltapäivisin ja iltaisin mahtava jengi nuoria aikuisia ympäri Eurooppaa. Rasmus ja Reima lähtivät pelaamaan pingistä, minä ja Minea mentiin zumbaamaan. Kyllä olikin ihanaa zumbata palmujen katveessa merinäköalaa katsellessa. Tosi tehokastakin oli auringon lämmittäessä ja hiki kyllä virtasi. Reima meni vielä ampumaan jousella ja Rasmus meni pelaamaan futista. Ei täällä aika tulisi pitkäksi vaikka olisi vaan hotellilla, siitä tuo mahtavan energinen porukka pitää huolen. Eilen olin vielä vesizumbassa, joka oli aivan uusi kokemus. Tätä hotellia Paradise Lago Taurito voinkin suositella kaikille lapsiperheille, ehkä paras vähän isommille lapsille, sillä aivan taaperot eivät vielä vesipuistosta pysty nauttimaan ja täällä ei ole esim. aivan pienten lasten allasta. Tämä on sen verran pieni ja turvallinen paikka, että lapset ovat täällä saaneet liikkua ihan omin päinkin. Matkan tänne voi tilata ainakin Finnmatkojen kautta.

Tiistaina suunnattiin heti aamusta kuuluisille Maspalomasin dyyneille, sillä eihän tältä saarelta voi lähteä, jos ei ole siellä käynyt. Lapset olivat niin pieniä kun täällä viimeksi oltiin, että eivät niitä enää oikein muistaneet. Väkeä siellä oli aivan valtavasti, oikea ihmismassa vyöryi rantaa pitkin kävellen edes takaisin. Siinä rannassa riittääkin kävelemistä ja juoksemista. Me poikettiin hetken käveleskelyn jälkeen rannalta kipuamaan kauniita dyynejä ylös ja alas ja lopulta päädyttiinkin Playa del Inglesin puolelle asti. Siinä matkan varrella ihmeteltiin nudisteja. Maspalomasin puolella on virallinen nudistiranta ja kaikennäköistä ihmistä sitä makoili ilkosillaan hiekassa. Aika iäkästä porukkaa pääasiassa. Ei taida olla ihan nuorten juttu tuo nudismi. No, mikäs siinä, jos ei halua rusketusraitoja :). Voisivat ne alastomat papparaiset kuitenkin pysytellä poissa kuvista, kun minä yritän poseerata dyynin päällä! Ks. kuva alla.

Puolen päivän jälkeen palattiin jo takaisin hotellin altaalle, all inclusiven luvattuun maahan. Siellä loikoilikin jo Joensuulainen perhe, johon tutustuttiin heti alkumatkasta. Me aikuiset tultiin heti hyvin juttuun ja samoin lapset. Oli oikein mukavaa, kun saatiin juttuseuraa ja Minealle ja Rasmukselle oli seuraa melkein samanikäisistä lapsista Idasta, Ronista ja Lindasta. Päätettiinkin mennä yhdessä illalliselle ja katsomaan illan show. Päädyttiinkin sitten vielä jatkoille vähän jortsuilemaan disco La Bambaan, jossa ei oikein muita ollutkaan! Se sijaitsee keskellä vesipuiston altaita eli melkoisen kosteat tunnelmat siellä oli.

Sunnuntaina oli puolipilvistä ja päätimmekin sen takia lähteä heti aamusta taksilla viereiseen Moganin kylään. Se olikin ihan näkemisen arvoinen, idyllinen pikkukylä. Nykyään sekin on turistien valtaama, mutta on oikea kalastajakylä, toisin kuin nämä muut kohteet, jotka on rakennettu turisteja varten ja ovat käytännössä vain hotelleja, kauppoja ja ravintoloita vieri vieressä. Nättejä pieniä valkoisia taloja täynnä, vähän Kreikka tuli mieleen. Joulu se tulee tännekin, mutta joulukoristeet näyttävät täällä maassa jotenkin niin korneilta, katso vaikka!

Hurautimme sitten lounaalle takaisin hotellille lounalle ja menimme muutamaksi tunniksi altaalle ihmettelemään, että paistaako vai sataako. Tuli ihmeellinen sääilmiö, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta jostain satoi silti vähän vettä. Vuorilla oli tummia pilviä, mutta ei kyllä voitu käsittää miten sieltä olisi voinut kierteellä sataa!

Iltapäivällä lähdimme Puerto Ricoon ostoksille. Muistelin, että kosmetiikka olisi täällä edullista ja tinkiä kannattaa. Teinkin hyvät kaupat parissa Perfumeriassa ja shoppailtiin jotain muuta pientä. Puerto Ricon ostoskeskus on täynnä matkamuistokrääsää, mutta erityisesti Minea tykkää kierrellä matkamuistokaupoissa. Illan hämärtyessä oli mukava käveleskellä siellä Puerto Ricon tutuissa maisemissa ja rannalla.

Illan showssa ei ollutkaan eilen ulkopuolisia esiintyjiä, vaan hotellin pariskunnista lavalle raahattiin puolipakolla kolme pariskuntaa, joista sitten kilpailulla selvitettäisiin ”Best couple” eli paras pariskuna. Meillä oli siinä hyvät paikat melkein eturivissä eli tietenkin meitä tultiin pyytämään ja Minea yllytti kovaa, että menkää menkää! Rasmuskin näytti myöntyvää naamaa eli suostuttiin sitten. Ensin oli kysymyksiä Tuttu juttu-tyyliin ja sitten piti tanssia. Kilpailun vetäjät esittivät helpon koreografian Dirty Dansing-musaan, jossa oli kolme nostoa. Sitten jokaisen parin piti vuorollaan esittää sama koreografia. Me vetäistiin omat kuviot nostojen väleihin, ei sitä turhaan ole kilpatanssitunneilla kuljettu, sekoitettiin samban ja cha chan koreografioita ja voitettiin yleisön huutoäänestys ylivoimaisesti. Sitten kun vielä Reima voitti kaljanjuontikilpailun pillillä ja minä tunnistin Reiman silmät sidottuna miesrivistöstä rintakarvoja tunnustelemalla, niin voitto oli meidän! Hauskaa oli ja saatiin skumppapullo ja liput Krabi Spahan, joka on hotellia vastapäätä :). Naurettiinkin, että tällä lomalla ei tuhlata huvituksiin, vaan ne ansaitaan! All inclusive!

Reima:

Viiffiä, eli toimivaa langatonta datayhteyttä on ollut vaikeampaa löytää kuin missään koskaan ennen tätä. Jotenkin ajattelin että täällä turistimestassa se on ilman muuta nykypäivänä hoidossa. Mut juu, ei.

Otin oikein maksullisenkin yhteyden kuudella eurolla päiväksi mutta tunnin kikkailun jälkeen vein tunnarit respaan ja otin rahat takaisin. Ei täti edes ihmetellyt.

Nämä kuvat kuitenkin saimme ladattua nipinnapin ’internet’ kahvilassa.

Mesta on kyllä hieno, hyvää ruokaa saa paljon ja usein ja vesiliukumäetkin on pirun korkeita. Maisematkin on kivat, ei voi valittaa.

Terhi:

Tämä tuntuu jo varsin tutulta. Kello on kuusi aamulla ja minä kirjoitan blogia ulkomailla. Vaivainen kahden tunnin aikaero ja eilinen matkustuspäivä aamuviiden herätyksellä aiheuttivat sen, että uni tuli kaikille aikaisin, jopa minulle, yön kukkujalle. Pimeätä on vielä ulkona, avasin ikkunaverhot ja odottelen auringon nousemista. Yöllä satoi ja tuuli kovaa, mutta nyt taivas näyttäisi kirkkaalta.

Gran Canaria on varmasti tuttu suurimmalle osalle lukijoista eikä täältä todennäköisesti ole mitään erityisen eksoottista kerrottavaa. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa blogia täältäkin, ei saa syrjiä tällaisia perusturistimestojakaan :). Olemme vuosia sitten olleet tällä saarella, kun lapset olivat pieniä. Kerran Playa del Inglesissä, kerran Puerto Ricossa ja kerran Bahia Felizissä. Nyt olemme Playa Lago Tauritossa ja tänne päädyimme kun matkan olennaisina kriteereinä olivat: aurinkoa, hotellissa vesipuisto, viikon matkan pitää riittää ja all inclusive. Tämä on nyt lasten matka, heitä on raahattu pitkin Barcelonan ja New Yorkin katuja parhaimmillaan/pahimmillaan 10 tuntia päivässä, kun oli niin paljon nähtävää. Costa Rican reissu oli vähän rennompi. Nyt on joka tapauksessa lasten vuoro. Luvassa on uintia, vesipuiston liukuja, notkuvat ruokapöydät 3 krt päivässä, jäätelobaari auki koko päivän, ruokien välissä voi napata jotain kahdesta eri snack baarista, jos alkaa hiukomaan. Varmasti löytyy mieleistä mahan täytettä jokaiselle! Kaikki kuuluu hintaan, joten niistä nautitaan täysillä. Eikä tällainen helppo lepoloma ole kieltämättä pahaksi meille aikuisillekaan.

Eilen tultiin iltapäivällä ja hotelli näytti olevan paljon hienompi kuin kuvissa ja mitä olin ajatellut. Lago Taurito on viimeisimpiä lomakohteita lentokentältä etelärannikolle tultaessa. Tämän jälkeen on enää Puerto de Moganin pieni kylä. Tämä paikka on kyllä vielä pienempi laakso, jonka vuoren seinämät on rakennettu täyteen hotelleja ja keskellä hotellien omat uima-altaat, vesipuisto, keilahalli, lasten leikkialueet, minigolf, tenniskenttiä, pelihalli, liikunta-alue, disco, show-areena, jossa joka ilta ohjelmaa ja spa. Täältä ei tarvitse tosiaankaan lähteä minnekään ellei halua :).

Yllä oleva teksti on kirjoitettu aamulla, mutta eipä sitä sitten julkaistukaan, kun nämä yhteydet on jälleen huvittavan huonot.

Aamupalan jälkeen otettiin vähän ympäristöoppia ja yhtäkkiä meidät oli hotellin edessä olevasta kojusta houkuteltu lomaosakekaupoille. Kiitokseksi luvattiin kolme lippua Palmitos Parkiin. Tinkasin ne, ensin tarjottiin jotain veneretkeä, mutta se ei meitä kiinnostanut. Tuoreena muistona kun oli vielä epäonninen Costa Rican katamaraaniajelu. Ilma oli pilvinen ja todettiin, että ei ole kuitenkaan vesipuistokelit ja Palmitos Parkiin oltiin suunniteltu joku päivä menevämme. Taksilla sitten lähdettiin tietenkin kauppiaan piikkiin ja kolmen tunnin jälkeen palattiin liput taskussa takaisin hotellille. Oli hienot hotellit, joita meille esiteltiin. Helposti kävi kuitenkin loppuneuvottelut ja EI:n sanominen.