Dubai: Aurinkoa, aavikkoa ja pilvenpiirtäjiä

Dubai on ollut monesti mielessä, kun mieli tekisi lähteä Suomen talvesta jonnekin lämpimään. Jos ei halua tehdä tosi pitkää lentoa, niin vaihtoehtoja ei ole kovin paljon. Vuosi sitten päädyttiin sitten kotoisaan Kanarian matkaan, kun tuntui että aurinkoon pitää päästä. 

 Aika kalliita ovat Dubain matkat olleet, pakettimatkojen hinnat ovat olleet pilvissä ja varsinkin jos haluaisi olla jossain hienommassa hotellissa, niin neljän hengen matkan hinta on tuntunut liian korkealta. Norwegian avasi viime kesänä lentoreitin Dubaihin ja oltiinkin heti asialla. Saatiin tosi edullisesti lennot, tonnilla meno-paluu koko perheelle ja vielä hiihtoloma-aikaan. Sitten vaan majoitusta etsimään meidän vakkarisivustolta eli AirBNB:ltä. Tarjontaa on Dubaissa tosi paljon, valittiin kaksio parvekkeella Dubai Marinasta, 1200 euroa siitä pulitettiin, mikä ei ole hotellien hintatasoon nähden yhtään mitään. Ja tilaa on kivasti verrattuna yhteen hotellihuoneeseen. Dubai Marinan aluetta sanotaan uudeksi Dubaiksi ja sen edessä on kuuluisa palmunmuotoinen tekosaari.

Etukäteen tuli jonkin verran kohteeseen tutustuttua ja se vaikuttikin melko mielenkiintoiselta. Dubai on ollut alun perin helmenkalastajien pikkukaupunki ja alkoi kasvaa 1960-luvulla kun sieltä löytyi öljyä. Öljyn myötä kaupunkia alettiin kunnianhimoisesti rakentamaan ja myöhemmin rakennusprojektit ovatkin saaneet hurjia mittasuhteita. Öljytuloja alettiin heti käyttämään kaupungin rakentamiseen ja infrastruktuuriin. Kaupungista kehittyikin nopeasti verovapauden myötä liike-elämän keskus, jossa kulta ja timantit vaihtoivat omistajaa. Kaikki tuntuu nykyään olevan mahdollista tässä  aavikolla sijaitsevassa kaupungissa ja monet asiat ovatkin maailman suurimpia täällä, maailman korkein rakennus, maailman hienoin hotelli, maailman suurin tekosaari, maailman suurin ostoskeskus, eniten pilvenpiirtäjiä ja lista tuntuu jatkuvan loputtomiin. Aurinko paistaa täällä 360 päivää vuodessa ja rantaa löyty 20 kilometriä kaupungin edustalta, joten ei ihme että turistit viihtyvät täällä. Päivälämpötila tulevalla viikolla näytti olevan alimmillaan 24 ja korkeimmillaan 30 eli palella ei luultavasti tarvitse. 

Muslimimaassa ollaan, mutta Dubaita sanotaan hyvin länsimaiseksi ja suvaitsevaiseksi kaupungiksi. Uskonnonvapaus täällä on, kunhan ei yritä käännyttää muita. Eri uskontokunnat saavat tänne rakentaa jopa omia kirkkojaankin. Silti, ei tämä ihan peruspaikka ole meidän muihin lomakohteisiin verrattuna. Alkoholia ei myydä kaupoissa ollenkaan, sitä on saatavissa vain suurimpien hotellien ravintoloista ja Suomen hintaan.  Julkiset hellyydenosoituksista ovat kiellettyjä ja paikalliset pukeutuvat kaapuihin, miehet valkoisiin ja naiset mustiin. Pukeutumissääntöjä on myös turisteille, uima-altaalla ja rannalla saa olla bikineissä, ei muualla, esim. hotellien auloissakaan. Suositeltavaa on, että naiset pitävät olkapäät ja polvet peitettyinä, vähintään jommat kummat. Olikin vähän omassa kesävaatevarastossa ihmeteltävää, kun kesämekot ovat sen verran pieniä, että takuulla paljastavat sekä polvet, että olkapäät. Tuo ei ole pakollinen sääntö ja turistinaiset kulkevat kyllä pienemmissäkin vaatteissa, mutta voi täällä saada huonoa palvelua sen takia ravintolassa tai ei pääse esim. jonnekin nähtävyyteen, jos ei ole asiallisesti puettu. Ainakin aluksi otetaan varman päälle, ei sitä halua herättää turhaa huomiota kuitenkaan. 

Tällaiset asiat vähän mietityttävät, mutta tänne sitä lähdettiin ja huomenna nähdään millaista täällä on käytännössä. Lento oli viime Suomen aikaa yhdeltä yöllä perillä eli paikallista aikaa kolmelta. Taksilla huristeltiin tänne asunnolle, yöllisessä maisemassa parvekkeelta ei ainakaan ole valittamista!

  

Dubrovnik: Miljenkon kämppä

Tämä Miljenkon meille vuokraama asunto on ollut tosi hyvä. AirBNB on kyllä huippu sivusto. Asunnoista on hyvät esittelyt ja yhteydenpito vuokranantajaan käydään meilillä, mutta AirBNB:n kautta. Kaikki viestit vuokranantajan ja vuokralaisen välillä tallentuvat sinne. Jos jotain epäselvyyksiä tulisi sieltä asioita voitaisiin tarkistaa ja selvitellä AirBNB:n kanssa. AirBNB:lle maksetaan useimmiten koko vuokran hinta varattaessa, mutta vuokranantaja saa summan vasta asumisen jälkeen eli kun kaikki oli kunnossa eikä mistään ole reklamoitu.  En tiedä onko ollut hyvää säkää vai mitä, mutta kertaakaan ei ole ollut ongelmia asunnon kanssa, kun on tätä kautta vuokrattu.

Meillä on täällä kaksi makkaria parisängyillä, yksi huone, jossa on sohva, keittiö ja kaksi kylppäriä. Kaiken kruunaa ihana terassi, josta on kivat maisemat merelle ja alas kaupunkiin. Jos olisimme asuneet hotellissa, olisimme joutuneet olemaan eri huoneissa. Tässä ollaan kaikki saman katon alla ja tilaa on mukavasti. Hintakin oli todella edullinen, koko asunto kolmeksi yöksi yhteensä 345€. Vuokraisäntämme Miljenko asuu perheineen alakerrassa ja tässä heillä on ilmeisesti muutama muukin vuokra-asunto. Terassia ympäröi nätti puutarha, jossa kasvaa ainakin granaattiomenoita, limejä, päärynöitä, tomaatteja ja viinirypäleitä. Tästä on noin kymmenen minuutin matka vanhaan kaupunkiin, mutta takaisin kuluu enemmän aikaa kaikkien portaiden takia. Täällä meidän on ollut turvallista asustaa, seutu on todella tauhallista. Kirjoitan tätä aamulla tässä terassilla, kun kirkonkellot soivat ja linnut alkavat pikkuhiljaa sirkuttamaan. Muut vetelevät vielä sikeitä. Se on näköjään aivan sama olenko perheen tai kavereiden kanssa matkalla, olen aina ekana hereillä!    

  
  

Dubrovnik: Copacabana Beach ja kaupungin muurit

Eilen totesimme, että Dubrovnikin kaupungin lähimmät rannat eivät ole kummoisia. Aamulla hypättiinkin paikallisbussiin ja matkasimme noin 15 minuutin matkan Copacabana-rannalle. Se olikin oikein kiva pikkukiviranta, jota vastapäätä oli vuoria ja ihmetykseksemme siitä kapeasta kohtaa meni myös aika reilun kokoisia risteilijöitä. Oli ihanaa relata rannalla eilisen hektisen päivän jälkeen. Babin kuk on kaupunginosan nimi ja siellä olikin enemmän isoja hotelleja ja perinteisempää turistirantakaupungin menoa kuin Dubrovnikin keskustassa. Jos tänne Dubrovnikiin pienten lasten kanssa tulee, niin tämä olisi se oikea paikka, ei portaita. Pakollisia rantahameita ja matkamuistoja ehdimme vielä lähtiessä shoppailemaan.

  
  

Tässä matkan synttärisankarit, Hanna ja Susanna:

 

image

 

Rannalla löhöilyn ja ihanan lämpimässä meressä uimisen jälkeen suuntasimme Dubrovnikin vanhan kaupungin muureille. Sieltä oli upeat maisemat merelle ja vanhaan kaupunkiin. Ilta oli jo pitkällä ja se oli hyvä, sillä keskipäivällä kaikkien rappusten ja kahden kilometrin muurikävely olisi voinut olla aika tuskainen homma. Alhaalla vuoren rinteellä oli pari kivaa kahvilaa. Sieltä kalliolta hyppi ihmisiä mereen uimaan. On tämä vaan upea kaupunki ja muuri tekee tästä mielestäni erityisen. Uskomatonta ajatella, että vain reilu reilu parikymmentä vuotta taaksepäin ihmiset olleet tykeiltä suojassa näiden muurien sisällä.

  
      
  

Vasta illan jo pimentyessä pääsimme asunnolle ja kaikeessa rauhassa laittauduimme iltaa varten. Onneksi asunnossa on kaksi kylppäriä, muuten ei oltaisi ehditty minnekään! Kyllähän siinä kestää, kun viisi naista laittaa hiuksensa ja meikkaa, siinä on kuulkaa melkoinen lakkapullojen suihke! Ehdimme kuitenkin hetken istuskella omalla terassilla ja juoda kuohuviiniä. Ilta alkoi pimentyä ja kello taisi olla jo kymmenen ennen kuin päästiin vanhaan kaupunkiin syömään. Tilasin taas mustekaloja, tällä kertaa friteerattuja. Aivan älyttömän hyvää oli. Muissa ruuissa kuin seafoodissa ei ole ollut täällä oikein kehumista. On vähän Kanariatyyppistä se muu ruoka, ranskalaiset ja pihvi, ei kastikkeita eikä pahemmin lisukkeitakaan.

Vanhassa kaupungissa oli paljon ihmisiä liikkeellä yöllä. Musiikki soi ja baarit pullistelivat ihmisiä. Ihmettelimme menoa muutaman tunnin ajan, mutta sitten väsymys voitti eikä voimia eikä oikeastaan intoakaan riittänyt yökerhoon asti. Ei me taidetakaan olla enää 25-vuotiaita!

Dubrovnik: Kohteessa!

Täällä ollaan ja hikisinä ollaan jo ehditty vähän tallailemaan vanhassa kaupungissa ja maistelemaan mereneläviä. Vähän kiireinen tahti meillä ehkä on ollut näin ekana päivänä, vaikka ei olla mitään ihmeellistä tehtykään. Kaupassa käynti ja kamojen roudaaminen tänne ylös vuorenrinteelle oli melkoinen puserrus väsähtäneiltä matkalaisilta, mutta aamupalavärkit ja vettä oli saatava. No, saattoi siinä muutama siideri ja kuohuviinipullokin tosin vähän painaa.

Ensinäkemältä kaunis kaupunki, muurit ovat vaikuttavat ja vuoristoinen maisema on viehättävä.

  

      

Kings Landing sarjasta Game of Thrones käytiin tietenkin tsekkaamassa.

Yllä oleva maisema on meidän talon terassilta. Asunto on oikein hyvä, noin 500 portaan päässä vanhasta kaupungista. Nyt ilta alkaa hämärtyä ja on lähdettävä suihkuun, että päästään syömään.

Dubrovnik: Kroatiaan kavereiden kanssa, jee!

Terhi:

Kello on vähää vaille viisi ja Vaasan lentokentällä on vielä unelias meininki. Tulin niin aikaisin, että bag drop ei ole vielä edes auki. Kuudelta lähtee lento Hesaan ja sieltä jatkolento Dubrovnikiin. Matkamakinen on tällä reissulla ohuesti edustettuna. Minä lähden reissuun nykyisten ja entisten työkavereiden ja nykyään oikein hyvien ystävieni kanssa. Kuvissa ja teksteissä tuleekin vilahtelemaan Hanna, Anu, Merja ja Susanna. Tällä porukalla olemme tavanneet käydä syksyisin vaeltamassa tai keksitty muuten jotain kivaa. Nyt päätettiin lähteä vähän kauemmaksi, kun joillakin tuli jotain pyöreitä vuosia täyteen. Tästä ei kuulemma tarvitse mainita sen tarkemmin, kun kuitenkin kaikki ollaan 25-vuotiaita!

Olemme vuokranneet asunnon AirBNB:n kautta. Miljenko toimii vuokraisäntänämme ja hän on järkännyt meille myös kyydin lentokentältä asuntoon. Se on (toivottavasti) kätevä tapa päästä perille asuntoon. Eilen piti kyllä vielä puoli yhdentoista aikaan laittaa viesti vuokraisännälle, että huomennahan sitä tullaan ja onhan kuski tulossa!

Dubrovnikia pidetään matkaoppaan mukaan yhtenä Euroopan upeimmista kaupungeista ja sitä kutsutaankin Adrianmeren helmeksi. Dubrovnik on muurien ympäröimä n. 50 000 asukkaan kaupunki ja suosittu turistikohde erityisesti kesäkuukausina. Nyt syyskuussa toivottavasti pahin turistikausi on jo ohi. Alueella on ollut asutusta jo 600-luvulta alkaen. Vuonna 1667 kaupungin aluella on ollut voimakas maanjäristys ja kaupunki on tuhoutunut lähes maan tasalle. Jälleenrakennuksen tuloksena syntyi upea barokkikeskusta, joka on edelleen nähtävissä.

Vuonna 1991 Slovenia ja Kroatia julistautuivat itsenäisiksi ja entisen Jugoslavian alueella oli sota. Dubrovnikin piiritys on silloin saanut paljon huomiota ympäri maailman. Dubrovnik ei ollut erityisen tärkeä strategisesti eivätkä serbit voineet todellisuudessa väittää sitä omakseen. Laivasto kuitenkin saarsi kaupungin ja sitä pommitettiin ympäröiviltä vuorilta seitsemän kuukauden ajan. Kaupunkilaiset jäivät mottiin kaupungin keskiaikaisten muurien sisäpuolelle. Sähkönjakelu ja yhteydet ulkomaailmaan olivat poikki ja asukkaat piilottelivat kellareissaan. Jopa satamassa olleet purjeveneet räjäytettiin. Piirityksen loppuun mennessä yli 500 historiallista rakennusta oli kärsinyt tuhoja ja 43 dubrovnkilaista menettänyt henkensä (lähde: Berlitz, Pieni matkaopas Kroatia).

Sodan jälkiä voi jostain vielä löytää kaupungista, vaikka se onkin tänä päivänä kokonaan kunnostettu. Vanhan kaupungin kapeita kujia, muureilla kävelyä, rantaa ja uimista, ehkä vähän shoppailua ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa on ainakin suunnitelmissa. Ja kun tällä porukalla liikenteessä ollaan niin naurulihakset ovat takuulla välillä lujilla ja tullaan kaikki kyllä nauttimaan tästä niin täysillä!

Ranskan-Italian Riviera: Monaco-Monte Carlo

Reima: 

Viimeisenä päivänä otettiin vielä asiaksemme piipahtaa raharikkaitten leikkikentällä Monacossa. Sinne oli Nizzasta parinkymmenen minuutin matka. Täällä tosin noi aikataulut ovat olleet enemmänkin suuntaa antavia, nytkin meno sinne kesti pauttiarallaa puolituntia. Paikallisjunaan piti ostaa lippu automaatista joka puhui vain ja ainoastaan Ranskaa. Onneksi kielitaitoinen kanssaturisti auttoi käännöshommissa ja homma hoitui kunnialla, meillä kun on junalippuhankaluuksia ollut historiassa jonkin verran.

  

 

Mutta joo, perille päästiin ja OMG! Mikä mesta! Paikan näyttävyys tuli kuitenkin puskista vaikka töllöstä on tätä kylää toukokuisin katellutkin. On muuten siistiä ja ylenpalttista. Ihmetellä täytyi sitä megaluokan paattien tarkoitusta kun ne siinä laiturissa lillui. Oli kokoa ja näköä mutta kuinka paljon käyttöä? Mä olisin keksinyt kyllä paljonkin.

  

  
  

Kierreltiin ja kaarreltiin montut auki formula tunnelit ja kasinot. Kasinolla palloili tukku turisteja mutta rantaläpsyissä ei kukaan edes yrittänyt sisään. Oli vaan koko kylässä tuuletonta ja niin pirun kuuma että se meinasi viedä turisteista parhaan terän, onneksi fiiniit liikkeet oli ansiokkaasti ilmastoituja ja niissä piipahtaminen hiukan helpotti. Ja pikkuisen piristi myös matalat ajoneuvot.

 

  
  

  

Äkkiä se kuitenkin oli nähty. Melkein koko F1-rata kierrettiin ja nähtävyydet nähtiin linnaa lukuunottamatta. Rasmuksen kanssa pysähdyttiin paalupaikalle hetkeksi. Hieno paikka piipahtaa, tuskin kuitenkaan tulee enää uudelleen käytyä. Pahin pettymys oli julkkisbongausten puute, tai sitten ei vaan tunnistettu… ja kotiinkin piti lähteä, kone lähti illalla.

  

  

  

Ranskan-Italian Riviera: Nice Ville

Reima:

Jätimme taaksemme idyllisen ja lämpöisen Laigueglian haikeana mutta toiveikkaana, josko tänne vielä joskus voisimme palata. Lomailu siellä oli helppoa ja jotenkin eilistä; paikkaa leimasivat omalaatuiset omistajavetoiset ravintolat, sarjakuvamaiset rannat uimakoppeineen ja etenkin käsittämättömän pikkukylämäinen yhteishenki ja tunnelma. Molto Tutti Bene!

Aamusella otimme kuitenkin pikaisen lähdön Monacoon ja jätimme Laigueglian taakse, Reijo heitti medät pikkufiiatilla Alassion assalle. Totesimme kuitenkin pienen kuuklettamisen jälkeen että järkevintä on hurauttaa Nizzaan saakka kun matkatavarasäilytys on melkoisen ongelmallista Monacossa. Ja muissakin pienemmissä paikoissa Rivieralla. Katellaan se eri kerralla.

Nizzaan siis, taas. Päivä paahtoi soijaisia suomalaisia järkyttävän kuumana kävellessämme juna-asemalta majapaikkaa kohti kaikkien matkatavaroiden kanssa. Hotelli Verdun oli huippupaikalla, kivenheiton päässä kaikesta. Hotelli itsessään oli parhaat päivät nähnyt omalaatuinen asumus. Hintansa väärti kylläkin, varsinkin sijaintinsa takia. Lasten makkarin nurkassa nököttänyt suihkukoppi herätti huvitusta.

 
Hotellilta lähdettiin pikapikaa kierrokselle ja nähtiin Nizzaa monelta kantilta, alavat vanhan kaupungin kujat, kukkulan mahtimaisemat ja rannan mukulakivet tulivat tutuiksi. Varsinainen rantalomakohde tämä ei ole mutta kiviset ja jyrkät rannat olivat houkutelleet kyllä ihmisiä tungokseksi asti. Sen täytyi johtua kyllä keleistä koska mereen pääseminen oli hankalaa, merestä pois pääseminen epämukavaa ja myös rannalla makoilusta nauttiakseen oli oltava melkoinen fakiiri. Tosin toisena päivänä oltiin toisessa kohtaa rantaa ja homma oli olennaisesti mukavampaa!

 
  
  

  

  

   
 Pikainen visiitti jätti kyllä hieman nälkää, kaupunki vaikutti todella kivalta vaikka ehdimme vasta raapaista pintaa. Ravintoloita oli ylenpalttisesti ja niistä olisi mukava etsiä helmiä ajan kanssa. Ruuat olivat maistuvia ja jälkkärit legendaarisia! Puistot olivat hienoja ja Minea erityisesti tykkäsi upean puistoalueen vesisuihkualueesta jossa sai leikkiä sadoilla suihkuilla jotka päräyttivät vilvoittavaa vettä välillä yllättäen ja välillä hienoissa sarjoissa.

    
  

  

Nizza on Nice, saatetaan tulla toistekkin.

Ranskan-Italian Riviera: Rasmus 15-vuotta, Laigueglia by night

Joskus on vaan huonoa säkää, Rasmus sairastui vatsatautiin juuri syntymäpäiväänsä edeltävänä yönä. Iltapäivään asti olo oli sen verran huono, että hänen oli parasta pysytellä sisätiloissa. Onneksi kyseessä ei ollut tavallista turistitautia kummempi juttu ja apteekin tehojuomat auttoivat pojan aika pirteäksi iltapäivän mittaan ja sankari pääsi rannalle varjoon lepäilemään ja käväisi uimassakin.


Minealla ja Paulinalla sen sijaan oli vauhdikas rantapäivä. Enrico teki parhaansa pysyäkseen menossa mukana. Tytöt tulivat hyvin juttuun ja tässä pelaillaan Paulinan kavereiden ja muiden lasten kanssa. Uinti oli kuitenkin päivän pääjuttu tytöille. Välimeri on todella lämmin, siellä voi olla vaikka kuinka kauan. Ilman lämpötila lähentelee kolmeakymmentä eli hiki on koko ajan.

Illaksi oli varattu pöytä Ravintola Chassaan, jossa söimme taas pastaa ja mereneläviä. Enpä uskoisi, että ne voivat olla niin hyviä. Minusta on tällä reissulla tullut simpukoiden ystävä! Käveleskeltiin pimeän tullen aallonmurtajalla ja lapset leikkivät leikkipuistossa. Laigueglia on tunnelmallinen paikka, pienehkö kylä ja ravintolat, pienet aukiot ja rannan kauppakatu aivan täynnä ihmisiä iltaisin. Paikalliseen tapaan menimme vielä myöhään gelaterioon jätskille. En tiedä montako gelateriota näin pienestä paikasta löytyy, mutta monta. Jäätelö on älyttömän hyvää. Paulina opasti Minean myös jukurttijäätelön saloihin. Jukurttijäätelöön sai valita kahta kastiketta ja kolmea karkkia/strösseliä. Hyvää oli sekin ja sitä lähdettiin hakemaan varta vasten kylän pääkadun toisesta päästä.

    

On ollut mahtavaa olla täällä Ninan ja Giorgion vieraina. Monika ja Reijo ovat olleet täällä myös niin monta kertaa että ovat myös toimineet paikallisoppaina. Ruoan tilaaminen olisi ollut aika hankalaa ilman italiankielentaitoista, sillä menut ovat italiaksi.

Tässä vielä kuva Solarin suvun talosta. Kun katsotte sitä tarkkaan huomaatte, että osa ikkunoista on maalattuja. Joskus aikanaan ikkunoista on kannettu veroa ja niitä on tehty vain vähän, on sitten maalattu ikkunat sellaisiin paikkoihin joihin ne kuuluisivat! Solarin aukio on talon vieressä.

  

 

Laiguegliassa ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja puhuneet meille italiaa, sitä pitäisi varmaan vähän opetella…

  

 

kLaigueglian Kirkko on kaunis ulkoa, mutta upea sisältä. Tänään, kun kävelimme Reiman kanssa hotellille vähän ennen puoletayötä, kirkon ovet olivat vielä auki. Astuimme sisään ja siellä ei ollut ketään. Se oli hiljainen ja mieleenpainuva hetki. 

Goodbye Laigueglia, huomenna aamusta Monacoon.