Meillä oli viimeisenä päivänä vaihtoehtoina, että lähdetäänkö Versaillesin puistoon vai kierrelläänkö vain paikkoja jotka jäi näkemättä. Oltiin eilen vielä katsottu pääsisikö Versaillesiin sisälle, no eihän sinne enää lippuja saanut. Louvren liput taas olisi pitänyt ostaa jo kuukausia sitten ja silloin totesin, että ei ehkä se Mona Lisa ole niin tärkeä, että sinne mentäisiin. Sehän on aivan järkyttävän suuri museo ja vaikka kiertäisi vain pienen osan, niin aikaa olisi varattava ainakin 4 tuntia. Ajateltiin, että ehkä ollaan enemmän sellaisia go with the flow -tyyppejä, että ei haluta liikaa suunnitella etukäteen ja aikaa pitää olla notkua kahviloissa ja muutenkin mennä sinne minne huvittaa. Tämä tuntui olevan hyvä ratkaisu. Jääpä sitten nähtävää ensi kertaankin.

Emme lähteneet Versaillesin puistoonkaan, jonne toki pääsisi ilman lippua, vaan lähdimme aamusta Monet -museoon. Se oli ollut minulla mielessä, että voisi olla hieno kokemus. Menimme metrolla sinne ja kävelimme toki taas ainakin kilsan. Etäisyydet täällä ovat isot ja aikaa kuluu yllättävän paljon siirtymiin.

Perillä yritimme ostaa lippuja, mutta meille kerrottiinkin että päivä oli jo loppuunmyyty. Ei oltu ymmärretty yhtään, että sekin paikka oli niin suosittu. No, olihan siinä kiva kahvila vieressä. Sinne lasilliselle ja tekemään uutta suunnitelmaa.

Eilen oltiin Riemukaarelle kävelty niin, että kuuluisa Champs Elysee -katu oli jäänyt näkemättä. Teki mieli palata sinne vielä uudestaan. Sinne saavuttuamme oli kauhea määrä poliiseja ja poliisiautoja vastassa ja koko katu oli suljettu autoliikenteeltä. Harvinaista oli pystyä kävelemään keskellä tätä katua!

Veikkailimme, että kadun sulkeminen liittyi parlamenttivaalien äänestyspäivään, joka on tänään sunnuntaina. Huomasimme myös, että useammankin liikkeen näyteikkunat olivat peitettyinä ja mellakoihin siellä varmaankin varauduttiin. Ei ehkä olisi ollut kiva olla täällä enää illalla. Meidän lento lähtee seiskalta eli hyvin ehdimme jo kentälle ennen mahdollisia mellakoita. Luimmekin sitten Hesarista, että Pariisiin on siirretty 30 000 poliisia ympäri ranskaa juurikin vaalien takia.

La Fayette -tavaratalo on kuuluisa, eikä vähiten sen takia, että Dodi al Fayet oli prinsessa Dianan viimeisin puoliso ja kuoli hänen kanssaan autokolarissa. Dodin isä on perustanut kyseisen tavaratalon. Tavaratalossa on erityisen kaunis keskusaukio.

Shoppailut ei nyt kuitenkaan meitä kiinnostaneet ja tavaratalo on täynnä vain kalliita luksusmuotituotteita. Vielä oli joitakin tunteja aikaa jäljellä ennen lentokentälle lähtemistä. Montmartre päälliset ovat lähellä meidän hotellia ja vielä haluttiin iltapäiväksi sen kapeille ja tunnelmallisilla kujille ja syömään. Sieltä olisi nopea mennä hotellille hakemaan laukut. Niin tehtiin.

Laukut hotellilta ja kotimatka voi alkaa. Voi kiitos rakas sisko, oli aivan huippureissu!

Vaikka Pariisi on todella suuri niin aika hyvin sen sai haltuun kolmessa päivässä. Metrolla pääsee tosi hyvin paikasta toiseen. Metroliput ovat perinteisiä, tosi pieniä jotka portilla laitetaan koneen läpi. Muista säilyttää lippu mahdollista jatkoyhteyttä varten! Ne taisivat olla voimassa 2 h, yllättävän pitkän ajan kuluttua vielä toimi ja pääsi uudelleen samalla lipulla. Kannattaa siis muistaa myös tämä. RER-juna kulkee kätevästi lentokentän ja Pariisin väliä. Siihen taas yhdistyy metro eli hyvin pääsi sillä myös lentokenttämatkat.

Yllätyin siitä miten hyvää palvelua saimme kaikkialla vaikka emme ranskaa osaakaan. Ystävällistä, kohteliasta ja välillä vitsailua tarjoilijoilta. Aina naama peruslukemilla ja välillä tuli hämmentäviä hetkiä kun ei oltu ensin varmoja, että oliko kyseessä vitsi vai ei! Voi, ihana reissu, ihana Pariisi. Tänne(kin) palaan vielä.

Tanssia harrastavana minulle oli tärkeää päästä katsomaan Mouling Rouge Ferie -show, joka lienee maailman kuuluisin kabaree-esitys. Liput olivat aika hintavat klo 9 näytökseen. Yhdeltätoista olisi ollut vielä toinen näytös, joka olisi ollut edullisempi, mutta tuntui aivan liian myöhäiseltä. On mahdollista ostaa pelkkä lippu, lippu ja puoli pulloa shamppanjaa tai kokonainen illallinen ennen showta. Päädyimme ottamaan shamppanja-vaihtoehdon sillä pullon hinta tuntui varsin järkevältä ja olisi sitten valmiina juotavaa koko esityksen ajaksi valmiina.

Menimme paikalle aikaisin. Ovet aukeavat tuntia ennen esitystä, mutta olimme paikalla jo puolitoista tuntia ennen. Pääsimme saliin etuajassa, siellä olivat jo dinneriä syövät ja suurin osa paikoista täynnä. Lipuissa ei ole numerointia ja meidät ohjattiin ensin eturiviin, toinen olisi ollut siis selin lavaan! Siellä on pöydät, joissa istutaan. Heti sanottiin, että eikös olisi parempiakin paikkoja ja meidät ohjattiin sitten aivan vasempaan laitaan mutta ylemmäs. Hetki siinä ihmeteltiin ja todettiin että ei nekään oikein hyvät paikat olleet sillä olisimme katsoneet show’n sivusta. Siskoni meni sitten vielä keskustelemaan tarjoilijan kanssa ja lopulta saimme oikein hyvät paikat keskemmältä ja olimme lisäksi pöydän ensimmäisenä. Meidän taakse suhteessa lavaan tuli vielä 4 henkilöä. Jos joku iso on edessä niin takaa ei näe kovin hyvin. Ei siis kannata tyytyä ensimmäisiin paikkoihin jos tänne menet joskus. Jos menee ajoissa niin paikkaa voi vielä vaihtaa.

Meillä oli siinä tunti aikaa nautiskella olotilasta ja katsoa lämppäriesiintyjiä.

Sali oli aivan upea, todella Mouling Rouge!

Kännykät sai olla esillä ja salissa kuvata ennen esitystä, mutta esityksen kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty.

Itse show alkoi ensin diskoteemaisella esityksellä ja nopeasti siirryttiin kabaree -maailmaan. Tanssijoita esityksessä on yhteensä 60 ja välillä kaikki olivat yhtä aikaa lavalla. Aivan upeita pukuja, valoja, lavasteita. Kabareetunnelmaa eri aikakausilta, paljastavia asuja naisilla, miehet sen sijaan olivat täysissä pukeissa koko ajan! Naisista suurin osa välillä rinnatkin paljaina. Tyylikästä oli silti koko ajan.

Tapahtumaa oli koko ajan ja esitykset ja teemat vaihtuivat nopeaan. Tanssi- ja lauluesitysten välissä oli ihan erillisiä pienempiä esityksiä, kuten hurja rullaluisteluesitys, jossa mies välillä piti vain yhdestä jalasta naista ja he pyörivät hurjaa vauhtia lavalle nostetulla erillisellä pyöreällä alustalla joka tuntui olevan vähän liian pieni. Siinä olisi tullut pahaa jälkeä yleisössäkin jos ote olisi livennyt! Oli myös uskomatonta pariakrobatiaa.

Kyllä kokemus oli ainutlaatuinen, sellaisia once in a lifetime -elämyksiä. Nautittiin koko rahan edestä.

Eilen meni aika myöhään, mutta matkanjohtaja ei yhtään armoa antanut aamulla. Eiffeliin oli hommattu opastettu kierros joka alkoi puoli kympiltä. Eihän se kovin aikaisin ole mutta tämä on suurkaupunki ja matkoihin on varattava aikaa. Metron sijaan päädyimme bussiin. Sillä pääsimme vajaassa puolessa tunnissa perille. Aamu oli vähän viileä, vain 17 astetta ja vettäkin alkoi hieman satelemaan. Yllättävää heinäkuussa.

Johtuiko sitten kelistä vai aikaisesta ajankohdasta, mutta todella sujuvasti meni kaikenlaiset turvatarkastukset ja nopeasti olimme jo hississä, joka vei meidät tornin ensimmäiselle tasanteelle. Siellä saimme oikein perusteellisen selostuksen Eiffelin historiasta ja myös muista kuuluisista nähtävyyksistä mitä ympärillämme näkyi. Siitä sai sitten kivuta toiselle tasanteelle, jossa edessä ei ole häiritseviä ristikkoaitoja. Maisemat olivat upeat!

Tornista näkyi myös paljon tulevien olympialaisten rakennelmia, tässä pelataan kohta Beach Volleytä.

Vastakkaisella puolella oli koko Olympialaisten palkintojenjakopaikat tehtynä. Tuleekin olemaan mielenkiintoista katsoa olympialaisia, vaikka en muuten oikein penkkiurheilija olekaan.

Riemukaari oli näkemättä ja sinne käveltiin, sillä metrossa oli jotain ruuhkaa tai ongelmaa Google mapsin mukaan. Perillä ostettiin paikallisia lättyjä eli crepes ja oli kyllä tosi hyvää suklaakastikkeella ja banaanilla täytettynä.

Napoleon Bonaparte tilasi Riemukaaren vuonna 1806, mutta se valmistui vasta 1836 kun herra ei ollut enää hengissäkään. Hän kuitenkin lupasi armeijalleen, että saavat kotiin palata ”suuren kaaren alitse joka kantaa muistianne”. 

Riemukaari onkin omistettu Ranskan suurarmeijan voitoille. Napoleon ei muuten koskaan nähnyt kaarta valmiina. Riemukaari on Rooman vastaavan inspiroima jättimäinen 50 metriä korkea, 45 metriä leveä ja 20 metriä syvä monumentti. 

Sen alla on toisessa maailmansodassa kuolleen tuntemattoman sotilaan hauta ja siitä lähtee ristinmuotoisesti 12 katua, joista kuuluisin lienee tämä, Champs Elysees. 

Luxemburgin puisto on näkemisen arvoinen, se on valtava puisto latinalaiskorttelissa. Metroollahan sinnekin pääsee sujuvasti Riemukaarelta. Sitä ennen nautittiin kuitenkin virkistävät aperolit tosi kivassa La Rotonde -ravintolassa, joka oli aivan täynnä paikallisia nauttimassa lauantain lounastaan.

Puisto oli kaunis, mutta jotenkin ei sinne osattu rauhoittua. Aika oli taas mennyt tosi nopeasti. Siirtymät ottavat oman aikansa. Kaunis puisto toki oli. Paikalliset pelasivat siellä petankia.

Montmartre ja sen kuuluisa Sacre Cour -kirkko oli seuraava kohteemme. Ikoninen kirkko ja maisema. Ilma oli täydellinen, ei liian kuuma eikä kylmä ja istuskelimme aika pitkään portailla. Maisemat alas Montmartreen tältä kukkulalta ovat hienot.

Poliiseja oli aivan kaikkialla ja paljon. Heitä kulki edes takaisin ja seisoskeli 4-6 poliisin ryhmissä ja vähän tuli semmoinen olo että onkohan nyt joku tilanne päällä. Niitä oli todella paljon. Mutta rauhallisena siinä vaan käyskentelivät eikä mitään hätää näyttänyt olevaan. Mietittiin, että olisiko kyse vaan siitä, että tulevien olympialaisten takia poliisin valmiutta ja näkyvyyttä oli vaan jo nostettu. Vai huomisten vaalien takiako olivat siellä.

Montmartren kujat olivat kapeita, alue on aikoinaan ollut boheemia taiteilijoiden asuinaluetta. Nykyään aivan turistien valtaama. Aivan ihania kahviloita täynnä, taiteilijat möivät töitään turisteille ja maalasivat aukiolla.

Ihastuin paikkaan välittömästi. Syötiin tosi hyvät pizzat vaikka oltiin aivan turistialueella. Se oli yllätys. Myös palvelu oli oikein hyvää. Sekin on yllättänyt että olemme kaikkialla saaneet oikein hyvää palvelua, vaikka englantia vaan osaamme.

Hurmaava paikka kertakaikkiaan, katsokaa nyt tätäkin kauppaa.

Montmartresta etsittiin vielä The Wall of Love eli rakkaiden seinä. Siihen on kirjoitettu sadalla kielellä minä rakastan sinua. Löytyi suomeksikin, kun hetken etsi. Ei taida kuvasta erottua. Teos on jonkin taiteilijan väsäämä ja kuvastaa rauhaa ja rakkautta.

Olimme Pariisissa jo aamusta ja juna-metroyhdistelmällä pääsimme kätevästi kentältä hotellimme B Montmartreen. Siitä taas metroon ja kohti Notre Damea, matkalla piti kuitenkin pysähtyä aivan ihanaan kahvilaan rose-viinille ja sipulikeitolle. Miten ranskalainen fiilis heti tulikaan!

Käveleskeltiin Notre Damea katsomaan, sen korjaustyöt palon jäljiltä olivat jo aika hyvällä mallillaan.

Museo itsessään oli vaikuttava, tauluja ja erilaisia teoksia. Tunnetuin meidän silmään oli tämä pinkki koira, joka on Jeff Koonsin ilmapallokoira.

Sitten alkoi jo nälkä tulemaan ja olimme lähikadulta tullessamme bonganneet idyllisen näköisen juustokaupan. Sinne suunnistimme takaisin ja kyllä kannatti, superhyviä juustoja ja maistuvaa roseviiniä nautimme kaikessa rauhassa. Ilma on ollut ihanan lämmin 24-25 astetta.

Matka jatkui kohti Louvren puistoa.

Kävelimme läpi upeiden sisäpihojen ja meinasimme jatkaa puistoa pitkin, mutta se olikin jo osittain suljettu tulevien olympialaisten järjestelyjen takia. Aivan valtavia katsomoita, ja monta erillistä, oli sinne rakenteilla. Sitten alkoi jo Eiffel -tornikin näkymään.

Louvren lähellä on ilmainen ”pikkumuseo”, siis nimen mukaan pieni Le Petit Palace. Eihän se aivan pieni kuitenkaan ollut.

Puiston sisäpihalla oli vehreä ja siellä oli kahvila jossa oli hyvä lepuuttaa välillä jalkoja. Tänne kannattaa mennä vaikka ihan vasta vasten sisäpihan takiakin.

Sitten jatkettiin kohti Eiffeliä. Eiffel -torni ei paljon esittelyjä kaipaa. Rakentajansa Gustave Eiffelin mukaan nimetty torni on Pariisin kaupungin symboli ja Euroopan kuuluisimpia nähtävyyksiä.Tornissa vierailee vuosittain kuusi miljoonaa kävijää. Se on rakennettu vuonna 1889 juhlistamaan Pariisin maailmannäyttelyä ja on aikansa insinöörien ja arkkitehtien taidonnäyte, aikanaan myös maailman korkein rakennus.

 Valmistumisen jälkeen se ei kuitenkaan ollut Pariisilaisten mieleen, sillä heidän mielestään se ei sopinut lainkaan Pariisin katukuvaan. Sen purkamista oli jopa vaadittu. Eiffel oli jo ehtinyt hankkia luvan pitää torni pystyssä 20 vuoden ajan, kunnes vuonna 1909 tornin omistus siirtyisi Pariisin kaupungille. Alkuperäisten kilpailusääntöjen mukaisesti tornin täytyi olla helposti purettavissa, joten myös kaupunki oli jo alun perin suunnitellut hävittävänsä tornin määräajan umpeuduttua. (Wikipedia). Siihen se kuitenkin jäi, yhdeksi maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Tällä hetkellä koristeltuna olympiarenkailla.

Isoja turistiristeilylaivoja menee jatkuvasti Seineä pitkin. Illan mittaan niissä näytti vauhti kiihtyvän ja osassa oli kunnon bileet menossa, toisissa syötiin hienostuneemmin illallista.

Kyllä on ollut helppoa mennä vaan mukana, kun siskoni on toiminut aivan kuin ammattioppaana täällä. Taitaa olla nimittäin jo kuudes kerta hänellä tässä kaupungissa.