Rasmus ja Minea tulivat sunnuntai-iltana Balille, oli aivan superihanaa kun saatiin heidätkin tänne paratiisiin. Minea ainakin oli loman tarpeessa kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi ja Rasmuksellekin kelpasi breikki opiskelujen ja työn väliin.

Tilattiin yllätyksenä lapsille paikallinen erikoisuus eli kelluva aamiainen oman villan altaalle. Olipa upea kokemus ja miten kaunis kattaus!

Siitä oli hyvä aloittaa päivä ja rauhassa nautittiin oman villan altaasta ja auringosta. Aamupalan jälkeen lähdettiin tutkailemaan ympäristöä. Olemme melkein maalla, tämä on Tampaksiringin kylä n. 10-15 minuutin päässä Ubudin keskustasta. Paikallisia pääasiassa ja jonkin verran yksityisiä turisteille vuokrattavia asuntoja, muutamia ravintoloita on lähellä. Minea ja Rasmus lähtivät aamupäivällä lyhyelle juoksulenkille ja me Reiman kanssa kävelylle. Kuten kaikkialla täällä, katua pitkin kun kävelee niin heti on temppeli vastassa. Kello taisi olla puolessa päivässä ja lähimmässä temppelissä oli hindujumalien palvontamenot loppumaisillaan. Saimme todistaa kun kylän miehiä, naisia ja perheitä lähtivät sieltä hienoissa asuissaan. Vanhoja uhrilahjoja tuotiin pois sieltä pään päällä.

Monta kertaa päivässä ymmärtääkseni hindujumaille uhrataan, omassa kotitemppelissä, työpaikalla ja temppelissä. Kaikkialla on uhrilahjoja, kauniita pieniä ja temppeleihin viedään isompia. Kun kylän naiset siinä iloisesti juttelivat keskenään ja menivät koteihinsa tuli sellainen olo, että kyllä uskonto on varmaan täällä todella iso yhdistävä tekijä. Kokoonnutaan säännöllisesti yhteen, tuli tunne että ketään ei jätetä yksin eikä varmaan pulaankaan jos jotain sattuisi. Täällä ihmiset huolehtivat toisistaan, meillä viimekädessä yhteiskunta. Meillä olisi paljon opittavaa tästä yhteisöllisyydestä kyllä. Heillä olisi paljon opittavaa meiltä kyllä myös, ihan lähtien perusasioista kuten jätehuollosta.

Lähdettiin iltapäivällä näyttämään Rasmukselle ja Minealle Ubudin keskustaa ja käytiin uudelleen apinametsäkin tsekkaamassa. Balilainen tanssiesitys vol 2 nähtiin tällä kertaa Saraswati Templessä (Ubud water palace), jossa puitteet olivat hulppeammat kuin Ubud Royal Palacessa, tanssiesitys kesti tunnin ja oli sopivan pituinen. Se aiempi kesti melkein 2 tuntia ja alkoi jopa tanssista kiinnostunutta vähän pitkästyttämään.

Ubudin keskusta tuntuu ensin aika kaoottiselta, mutta nyt siihen on jo jotenkin tottunut. Autoja, skoottereita, ihmisiä, myytävää tavaraa, kahviloita, ravintoloita, temppeleitä, majataloa, hotelleja, hostelleja, spa-palveluja, taksia tarjoavia kuskeja ihan joka paikassa. Myös paljon taidetta ja käsitöitä, jotka ovatkin Ubudin erikoisuus.

Käveltiin apinametsästä keskustaan päin ja koko ajan vastaan tuli pieniä temppeleitä ja tavallisten talojen upeita portteja.

Kaupan teko on täällä onneksi aika maltillista, eikä mitään mahdotonta houkuttelua ostamaan. Toki kun jotain pysähtyy katsomaan, niin heti tullaan kauppaa tekemään ja tinkiäkin saa ja kuuluukin. Kaikkea on niin paljon, että ei sitä oikein osaa keskittyä mihinkään, jotain pientä matkamuistoa toki pitää aina ostaa mukaan.

Me oltiin aivan järkyttävän hikisiä ja uiminen alkoi tuntumaan hyvältä idealta. Päivälämpötila on ollut täällä 34-35 ja Forecan mukaan ”tuntuu kuin” 40 ja siltä se tuntuu ihan oikeastikin. Tuule ei yhtään ja ilma on kosteaa. Mentiin tällä kertaa hotellin yleiselle altaalle. Aurinko oli juuri laskemassa. Tämä on viimeinen ilta tässä hotellissa, huomenna vaihdetaan majapaikkaa, mutta pysytään Ubudin alueella. Ihana hotelli ollut kyllä kaikki puolin.

Ubudin apinametsä on yksi kuuluisimpia Ubudin ja koko Balin nähtävyyksiä. Se on vain 10 minuutin kävelymatkan päästä tästä hotellilta ja sen takia niitä apinoita on tässäkin liikkunut.

Alueella on n. 1300 balilaista pitkähäntämakakia. Siellä käy kuukauden aikana 10 000- 15 000 vierasta. Alueella on paljon muutakin nähtävää kuin vain apinat. Upea sademetsä, patsaita ja temppeleitä. Hindutemppelit on rakennettu 1350-luvulla.

Luonnollisesti apinat ovat tottuneet ihmisiin ja se ei ole välttämättä hyvä asia. Apina voi hypätä olkapäälle, napata silmälasit, laukun ja olla agressiivinenkin, jos huomaa että ihmisellä on vaikka ruokaa mukanaan. Säännöt olivat kyllä selkeät.

Ihan kivasti omissa oloissaan apinat kuitenkin pääosin olivat eivätkä ottaneet kontaktia ihmisiin. Pari kertaa nähtiin kun apina nappasi kädestä vesipullon tai halusi alkaa tutkimaan tarkemmin jonkun reppua.

Siellä osa hengaili pyhien temppeleiden katoilla. Oli näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka ja tänne tullaan vielä uudelleen Rasmuksen ja Minean kanssa tällä viikolla.

Siis viiskyt, apua! Tuntuu numeroina paljolta, ei meinaa ymmärtää, että kyllä se nyt vaan oma ikä on. Heräsin aamulla apinoiden kolisteluihin katolla, ihan huippua. Aamupalalla sain hotellin henkilökunnalta synttärikakun ja tottakai laulun kanssa se tuotiin pöytään.

Ihan rauhassa syötiin ja nautittiin ja ehdittiin synttäriaamun yhteiskuvakin ottaa ravintolan terassilla.

Sitten napattiin taksi Grab-sovelluksella, joka on muuten tosi kätevä täällä, hinnat näyttää etukäteen eikä tarvi niistä neuvotella. Reilun tunnin matkan päässä ovat kuuluisat Tegalalangin riisiterassit. Päivä oli aivan liian kuuma siellä kävelemiseen ja siksi skipattiin se heti suosista. Riisiterasseja ja viidakkoa oli niin paljon kivempi vaan katsella uima-altaalta ja nauttia hyvistä juomista Tis Cafeesta. Läheinen Cretya Ubud on kuuluisa paikka tähän hommaan, mutta se oli täynnä. Ei todellakaan haitannut sillä tämä taisi olla parempi valinta, sillä paikka oli pieni ja idyllinen. Siellä oli ravintolan lisäksi pari pientä infinity poolia riisiterasseille päin ja onnistuimme saamaan paikat altailta, ihana ympyrän muotoinen aurinkopeti. Siis mitkä maisemat, aivan uskomattoman hienot!

Hinta ei päätä huimannut, kahdelta hengeltä piti maksaa n. 50€ sisälle ja se ei ollut sisäänpääsymaksu, vaan sen verran sai käyttää ruokaan ja juomaan. Palvelu oli aivan superhyvää balilaista tasoa taas kerran ja viihdyimme paikassa monta tuntia. Viidakko ja riisiterassit, tätä olin tullut hakemaan ja tässä se nyt oli. Olipa hienoa! Drinkkejä tuli suoraan pedille ja ruokakin tuotiin siihen.

Yritin tehdä parhaani, että saisin edes yhden hyvän viiskymppiskuvan siellä kuumuudessa. Siis hiki vaan virtasi, auringossa ei käytännössä pystynyt olemaan ollenkaan. Altaiden vesi sentään vilvoitti. No, jotenkin se kuitenkin onnistui!

Aika kului aivan liian äkkiä, Reima oli buukannut kello kolmeksi meille hotellin Spa-osastolle parin tunnin elämyksen. Puolen tunnin matkaan meni taas tunti, mutta siihen alkaa pikku hiljaa tottumaan täällä. Ehdittiin nipin napin ajoissa paikalle. Hotellin Spa on kyllä tosi hieno, rauhallinen musiikki ja hienot tilat.

Hoito oli meille kahdelle, samassa huoneessa saimme balilaisen kokovartalohieronnan, kuorinnan ja kaikenlaisia öljyjä ja rasvoja siinä siveltiin niin moneen kertaan ettei mukana meinannut pysyä. Aluksi oli myös minijalkahoito ja lopussa päähierontakin vielä. Sitten pääsimme balilaiseen erikoisuuteen eli kukkakylpyyn. Olipa upea kokemus kertakaikkiaan. Niin rentouttava kuin olla ja voi. Olipa myös romanttista, vaikka tämä ei mikään honeymoon ollutkaan. Voi kiitos Reima.

Siitä omalle pihalle ja shamppanjat juhlan kunniaksi. Raahasin pullon oikeasti Suomesta asti kun en ollut ihan varma olisiko täältä edes saanut shamppanjaa. Sain sen tanssikavereiltani lahjaksi lähtiessä. Kentällä Denpasarissa näytti shamppanjaakin kyllä olevan myynnissä, mutta täältä ei taida saada. Aurinko jo laski ja päivä oli ollut mun mielestä jo täydellinen.

Luvassa oli vielä kynttiläillallinen hotellin ravintolassa. Siis aivan liikaa, Reima oli kyllä ylittänyt itsensä kaikessa järjestelyissä tänään. Oli kuulemma myös ollut helppoa sillä hotellilla todella palvelu oli pelannut myös etukäteen, kun oli näistä kysellyt.

Kynttiläillallinen oli todella katettu vaan meille ja lisänä oli tosi kauniit kukista tehdyt kuviot lattiaan ja pöytäkin oli täynnä tulipunaista ruusunlehtiä. Kävelimme paikkaan kukka-kynttiläpolkua pitkin. Ympärillä viidakon äänet ja tropiikin kuumuus. Sääappien mukaan vieläkin oli 26 astetta eikä tuulen henkäystä todellakaan käynyt, aika kuumaa siis illallakin. Palvelu oli erinomaista ja ruoka ja juoma oli tosi hyvää. En olisi osannut tämmöistä edes kuvitella.

Tämä oli täydellinen päivä – tai ainakin melkein. Vain lapset puuttuivat ja hekin tulevat tänne ylihuomenna ❤️. Sitten jatketaan lomaa heidän kanssa – meikäläinenkin nyt sitten viiskymppisenä.

Eka aamu oli kyllä upea, aamupala tarjoillaan tämän hotellimme Tejaprana Bisman ravintolassa, jonka yhteydessä on myös hotellin uima-allas. Palvelu oli aivan erinomaista ja aamupalavalikoima runsas. Kaikki tuotiin pöytään. Hedelmätkin niin nätiksi laitettuna.

Sitten äkkiä omalle altaalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Ilma oli tukahduttavan kuuma. Ei siinä kauaa ehditty oleilla kun katolta alkoi kuulua rapinaa ja apinoita tuli pihaan!

Kääk! En oikein tiennyt miten päin olla. Uskaltaako niitä kuvata jos tulevat nappamaan kännykän tai tulevatko liian lähelle.

Siellä onneksi kuitenkin pysyivät katon rakenteissa tai puissa eivätkä tulleet meitä kohti. Olihan niitä mukava seurailla mutta rentoutumisesta ei tullut kyllä mitään.

Onneksi apinat lähtivät sitten teilleen ja viivyttiin altaalla aika pitkään. Sitten alkoi tuntumaan siltä, että pitäisi vähän lähteä katselemaan tätä Ubudia. Aivan lyhyen kävelymatkan päässä onkin Ubudin pääkatu, jossa tunnelma oli heti hektinen. Autoja, skoottereita, kauppoja, kaupustelijoita, ravintoloita, kahviloita ja baareja. Ubud Palace tuli tsekattua joka olikin nätti, ostimme samalla sinne liput illaksi. Siellä järjestetään joka ilta balilaistanssiesitys. Vaivaiset 5€ maksoi lippu. Kahvi, ruoka, juoma, mikään ei muuten maksa täällä ylipäätänsä oikein mitään.

Ubud Palace on avattu 1920 -luvulla jo yleisölle ja on alun perin 1800-luvulta, mutta on kunnostettu maanjäristysten jälkeen. Se on toiminut aikanaan kuninkaan palatsina.

Katua pitkin kun jatkettiin, niin siinähän tuli jo seuraava palatsi vastaan Ubud Water Palace (Pura taman saraswati) sinne oli pieni pääsymaksu ja sisäänpääsyn edellytyksenä oli pukeutua perinneasuun. Nätti paikka oli sekin.

Hindutemppeli on tämäkin ja se on omistettu jumala Saraswatille. Ei tiedetä mitä jumalien tuoleja nämä oli mutta istua niihin sai.

Taivas alkoi uhkaavasti tummenemaan ja hipsimme lähimpään kuppilaan kevyelle ja myöhäiselle lounaalle. Ihmeteltiin siinä istuessa liikennettä, paikallisia tuli varmasti jostain temppelistä sillä ohi meni paljon skootterilla paikallisia perheitä perinneasuissaan. Kyllä, koko perhe mahtuu yhteen skootteriin täällä. Sade oli äkkiä ohi eikä tuntunut viilentävän ilmaa yhtään.

Balilainen tanssiesitys oli sitten luvassa. Se oli aika kiva, erikoista limputusta kylläkin musiikki, sitä soitti parinkymmenen miehen orkesteri ksylofonin tyyppisillä soittimilla. Tanssijoina oli miehiä ja naisia.

Joku tarina tanssissa kerrottiin, mutta se jäi vähän epäselväksi. Asut olivat upeita ja tanssijat taitavia. Erityisesti sormet näyttelevät näköjään tuossa paikallisessa tanssissa isoa roolia. Niitä heiluteltiin todella nopeasti, pieniä liikkeitä. Erikoista.

Meidän piti vain piipahtaa keskustassa mutta jäimmekin sinne koko iltapäiväksi ja illaksi. Jälleen iltapulahdus altaaseen ja nyt nukkumaan.

Saavuimme eilen illalla ja lentokentällä meni aika pitkään vaikka kovin pitkiä jonoja ei ollutkaan, ensin viisumijono ja sitten vielä piti tietokoneella hoksata tehdä tullausilmoitus/maahantuloilmoitus. Etukäteen tilattu kuski löytyi sujuvasti ja yllättävän pitkä automatka Ubudin alkoi. Todella kuuma ja kostea oli ilma, autossa ilmastointi pelasi. Paljon liikennettä ja melko vauhdikasta, skoottereita ja autoja. Päätiet olivat hyvässä kunnossa mutta Ubudissa tiet vaan kapenivat ja oli tosi ruuhkaista.

Saavuimme melkein parin tunnin ajomatkan jälkeen ensimmäiseen majapaikkaamme Tejaprana Bisma -hotelliin joka koostuu pienistä taloista omalla pihalla ja uima-altaalla. Kuin taikaiskusta kaikki liikenteen melu oli hävinnyt, tämä on hiljaisen kadun päässä vaikka aivan Ubudin sydämessä, apinametsän vieressä. Oli jo pimeää, emmekä nähneet maisemaa, mutta pieni talomme oli aivan ihana ainakin sisältä, balilaistyylinen kuten halusin. Oma pieni uima-allas ja piha, hurmaavaa!

Tuskin maltoin odottaa aamua, että näkisin tarkemmin minne olimme tulleet. Äkkiä piti kuitenkin lähteä vesiostoksille vaikka muutaman pullon talo tarjosikin ja nälkäkin oli. Lähimpään kauppan ja syömään melkein ensimmäiseen kuppilaan ja sitten iltapulahdus altaaseen ja vihdoin nukkumaan. Matka oli pitkä mutta ihan ok se meni, ainut huono puoli oli, että Dohasta tänne Balille oli jatkuvasti turbulenssia eikä oikein saanut nukuttua.

Etukäteen olin jonkin verran miettinyt kaikkia ötököitä mitä viidakkotalomme mahtaisi tarjota ja sen takia olimme ostaneet mukaan oman hyttysverkon sängyn päälle. Huoneessa ei muutamaa pikkumuurahaista lukuun ottamatta mitään kyllä näkynyt, mutta Reima alkoi kuitenkin säätämään sitä verkkoa sängyn päälle ja hyvin saatiin teipillä seinään kiinni. Jospa uni tulisi sen alla paremmin silmään. Gekot tai sammakot ääntelevät ulkona, mutta kyllä nukahdin hyvin.

Aamulla heti kun silmäni sain auki oli pakko mennä avaamaan verhot ja katsoa minne oltiin tultu. Vähän liikutuin, maisema oli upea, mikä sirkkojen siritys, linnun laulu ja trooppinen aamun lämpö.

Suihku on sisällä, mutta amme ulkona, tänään pitää mennä testaamaan.

Tässä kirjoitellessani samalla apinoita odottelen terassilla, mutta ei ole vie näkynyt. Varoitusteksti tuossa yläpuolella että ovet aina kiinni eikä saa jättää mitään ulos, apinat voivat viedä ne. Nyt suihkuun ja aamupalalle. On tämä kyllä aivan ihana paikka, onneksi tultiin tänne.

10 vuotta on siitä kun olin viimeksi sademetsässä, silloin olin nelikymppismatkalla perheen kanssa Costa Ricassa. Silloin kirjoitin ekaa kertaa tätä Matkamakinen blogia, olkoon tämä samalla Matkamäkisen kymmenvuotisjuhlamatka! Nyt tuli taas tarve päästä sademetsään ja tropiikkiin, kokemaan jotain erilaista. Kohteeksi valikoitui Bali. Emme ole mieheni Reiman kanssa Aasiassa reissaneet Dubaita idempänä ja Bali vaikuttaisi olevan helppo kohde aloittaa. Thaimaa olisi ollut toinen helppo vaihtoehto, mutta kaunista maisemaa, jota aina haen matkoillani, olisi ehkä helpommin luvassa Balilla. Bali on myös pienuudessaan helposti hallittava.

Bali on saari Indonesiassa, kahdeksan astetta päiväntasaajan alapuolella. Pohjoispuolella on Jaavan valtameri ja eteläpuolella Intian valtameri. Indonesia on muslimimaa, mutta Bali on poikkeuksellisesti hindulainen ja on onnistunut säilyttämään omintakeiset hinduperinteensä. Turismin alku saarella juontaa juurensa 1960-1970 -luvuille ja on tänä päivänä massiivista. Odotettavissa on paljon ihmisiä pienellä alueella, autoja ja skoottereita jumissa pienillä ja suht huonokuntoisilla teillä. Mutta ennen kaikkea odotettavissa on upeaa luontoa eli trooppista sademetsä, riisipeltoja ja riisiä vuorten rinteillä kasvamassa, tulivuoria, vesiputouksia, apinoita, gekkoja, lintuja ja kaikenlaista hyönteistä, lentävää ja maassa vilistävää. Jälkimmäisiä en niinkään odota!

Luvassa on myös hindu-uskonnon kauniita temppeleitä, paikallisia perinnetanssiesityksiä ja ihania spa-hoitoja. Eniten odotan näkeväni upeita maisemia ja lämpöä, joka taitaa tosin mennä trooppisen kuumuuden puolelle, sillä päivälämpötilat huitelevat yli kolmessakympissä ja viilein aika osuu aamuyöhön jolloin on muutaman tunnin ajan ennusteiden mukaan 22 astetta. Kosteus tulee olemaan kovaa, sillä sadekausi on menossa joka tarkoittaa kovia iltapäiväkuuroja tai sateita pidempäänkin. Onneksi ne ajoittuvat yleensä yöhön ja ovat muutenkin oletettavasti lyhytkestoisia.

Kirjoittelen tätä junassa matkalla kohti Helsinki-Vantaata, ulkona vilisee talvinen lumimaisema. Lento lähtee iltapäivällä tänään neljän maissa ja perillä olemme 18 h myöhemmin eli keskiviikkona klo 10.30 Suomen aikaa. Kauas on taas pitkä matka. Parin tunnin vaihto Quatarissa, Dohassa. Tämä oli nopein yhteys mikä löydettiin. Kaksin ollaan matkassa Reiman kanssa aluksi ja ”lapset” tulevat perässä lauantaina. Minean ylioppilaskirjoitukset ja meikäläisen 50-vuotispäivä osuivat samaan aikaan. Halusin kuitenkin olla jossain ihanassa paikassa juhlapäivänä ja näinhän se ratkaistiin. Tervetuloa mukaan matkalle 😀!