Terhi:

Matkanteko on jo paremmalla puolella. Odotellaan Panaman kentällä San Josen lentoa. Kello on kotisuomessa yksi yöllä ja matkalaiset alkavat kieltämättä olemaan jo aika väsyneitä. Hienosti lapset ovat jaksaneet matkustaa, ovat aina olleet reippaita reissaajia. Tuleva lento on onneksi enää pieni rykäys, kestää vain 1 h 20 min. Aamuseitsemältä ollaan lähdettu ja lennettiin ensin Amsterdamiin ja saatiin siellä ihmetellä Shipcholen (miten se mahdetaan kirjoittaa) kentän suuruutta. Matka jatkui 11 tuntia tänne Panamaan. Molemmat lennot oli aikatauluissa eikä tuo 11 tuntiakaan ollut niin paha, kun siihen oli asennoitunut. Kaikki nukuttiin jonkin verran, Rasmus vähiten. KLM:llä palvelu pelasi ja ruoka maistui ja lento meni muutenkin hyvin. Siinä on aina oma jännityksensä kun meidän matkapahoinvointiperhe liikuu erilaisilla kulkuneuvoilla. Reima on ainut jota mahdollinen huono lentosää ei haittaa.

Täällä on kiva katsella lähtevien lentojen kaupunkien nimiä, Rio de Janeiro, Sao paulo, Bogota, Lima ja liuta minulle tuntemattomia kohteita. Ilma on lämmin 32 astetta :). Pian ollaan kohteessa! Muutama tunti meidän jälkeen siellä pitäisi olla myös Ansku ja Vesku. He ovat lentäneet eilen New Yorkiin ja lentävät parhaillaan sieltä Costa Ricaan.

Niin, se meidän check in. Vaikka ohjelma ilmoitti, että ei onnistunut kuin minun osalta perille asti, niin täällä portilla sanoivat että koko perhe on kuitenkin tsekattu. Matkatavarat pitäisi myös olla tsekattu perille asti, saapa nähdä… Yhden päivän vaatteet meillä on varmuuden vuoksi käsimatkatavaroissa ja tärkeimmät eli uikkarit ja bikinit!

Reima:

Hypättiin VR:n kyyttiin kohti costariikkaa. Matkan alkamisajankohtaa ei oltu mietitty riittävän tarkkaan vaan se meni pahasti päällekkäin FIN – SWE olympiavälierän kanssa. Joutuisa GPRS – tiedonvälitystekniikka yritti pysyä videostriimin tahdissa mutta jo about Laihian mettissä tuli hankaluuksia. Loppuratkaisua ei livenä nähty mutta lopputuloksesta päätellen se oli ehkä parempi näin. Pronssia sitten.

Juna on kyllä leppoisa tapa matkustaa vaikka pientä tavaroiden kantamista ja muuta säätöä onkin jonnin verran enämpi kuin omalla autolla matkustellessa. Rentoa ja vaivatonta. Aika hyvin täällä sietää hiihtolomaliikenteen hässäkkää, eikä olla vielä myöhästelty pätkääkään.

Illalla pitäis vielä saada unen päästä kiinni Sinin ja Markon luona ja tuo Terhin polvikaan ei ole sataprosenttisessa lyönnissä, joten pientä stressitekijää kehittelee jo nyt.

Aamulla on kyllä aikainen herätys kun netti check-in ei mennyt ihan niinkuin strömsössä, näillä näkymin vain Terhi pääsisi perille asti ja me muut jäätäis Panamaan. Pitää mennä virkailijan kanssa hieman viilaamaan noita heti aamusta. KLM:n asiakaspalvelun tyhjentävä vastaus pikku probleemaan oli vain että ”i’m sorry, we can’t help you”

Täältä tähän.

Terhi:

Muutaman päivän sisällä meidän perheen jäseniin on tuikattu yhteensä 7 piikkiä! Minä olen johtoasemassa kolmella piikillä, MPR-rokotus, polven punkteeraus ja kortisonipiikki. Reima sai myös MPR:n ja jäykkäkouristuksen ja lapsille haettiin vielä viime tingassa influenssarokotteet. Täyttä suojaa ei ehdi enää kertyä ennen matkaa, mutta jos nyt niin ikävästi sattuisi että saisivat taudin, niin ehkä tulisi sitten lievempänä. Influenssa riehuu nimittäin Vaasassa parhaillaan. Ei kyllä houkuttele 20 tunnin matkustusrupeama kuumeessa, siinä on tekemistä ihan terveenäkin. Toivotaan nyt parasta että siltä säästyttäisiin. Me ei Reiman kanssa voitu sitä piikkiä enää ottaa kun MPR sisältää myös eläviä bakteereja.

Dollareita pitäisi käydä vaihtamassa. Niillä pärjää hyvin Costa Ricassa, vaikka virallinen valuutta onkin colon. Vaikea on tietää paljonko rahaa pitäisi vaihtaa. Hintataso ei ole erityisen halpaa CR:ssä, mutta syöminen ja juominen kuitenkin selkeästi edullisempaa kuin Suomessa. Luottokortit pelaavat siellä onneksi myös. Costa Rica onkin varsin edistyksellinen valtio, sanotaan että turvallisin ja sivistynein Latinalaisen Amerikan maa. Siellä on vähemmän asukkaita kuin meidän kotosuomessa, 4,5 miljoonaa. Maan keskiosassa on vuoristo ja pinta-alasta on suojeltuna suurempi osuus kuin minkään muun valtion alueesta. Matkan ensimmäinen kohde tuleekin olemaan Manuel Antonio, joka upeine rantoineen on yksi kuuluisimmista maan kansallispuistoista. Oioi, kun olisikin jo siellä!