Olimme Pariisissa jo aamusta ja juna-metroyhdistelmällä pääsimme kätevästi kentältä hotellimme B Montmartreen. Siitä taas metroon ja kohti Notre Damea, matkalla piti kuitenkin pysähtyä aivan ihanaan kahvilaan rose-viinille ja sipulikeitolle. Miten ranskalainen fiilis heti tulikaan!

Käveleskeltiin Notre Damea katsomaan, sen korjaustyöt palon jäljiltä olivat jo aika hyvällä mallillaan.

Museo itsessään oli vaikuttava, tauluja ja erilaisia teoksia. Tunnetuin meidän silmään oli tämä pinkki koira, joka on Jeff Koonsin ilmapallokoira.

Sitten alkoi jo nälkä tulemaan ja olimme lähikadulta tullessamme bonganneet idyllisen näköisen juustokaupan. Sinne suunnistimme takaisin ja kyllä kannatti, superhyviä juustoja ja maistuvaa roseviiniä nautimme kaikessa rauhassa. Ilma on ollut ihanan lämmin 24-25 astetta.

Matka jatkui kohti Louvren puistoa.

Kävelimme läpi upeiden sisäpihojen ja meinasimme jatkaa puistoa pitkin, mutta se olikin jo osittain suljettu tulevien olympialaisten järjestelyjen takia. Aivan valtavia katsomoita, ja monta erillistä, oli sinne rakenteilla. Sitten alkoi jo Eiffel -tornikin näkymään.

Louvren lähellä on ilmainen ”pikkumuseo”, siis nimen mukaan pieni Le Petit Palace. Eihän se aivan pieni kuitenkaan ollut.

Puiston sisäpihalla oli vehreä ja siellä oli kahvila jossa oli hyvä lepuuttaa välillä jalkoja. Tänne kannattaa mennä vaikka ihan vasta vasten sisäpihan takiakin.

Sitten jatkettiin kohti Eiffeliä. Eiffel -torni ei paljon esittelyjä kaipaa. Rakentajansa Gustave Eiffelin mukaan nimetty torni on Pariisin kaupungin symboli ja Euroopan kuuluisimpia nähtävyyksiä.Tornissa vierailee vuosittain kuusi miljoonaa kävijää. Se on rakennettu vuonna 1889 juhlistamaan Pariisin maailmannäyttelyä ja on aikansa insinöörien ja arkkitehtien taidonnäyte, aikanaan myös maailman korkein rakennus.

 Valmistumisen jälkeen se ei kuitenkaan ollut Pariisilaisten mieleen, sillä heidän mielestään se ei sopinut lainkaan Pariisin katukuvaan. Sen purkamista oli jopa vaadittu. Eiffel oli jo ehtinyt hankkia luvan pitää torni pystyssä 20 vuoden ajan, kunnes vuonna 1909 tornin omistus siirtyisi Pariisin kaupungille. Alkuperäisten kilpailusääntöjen mukaisesti tornin täytyi olla helposti purettavissa, joten myös kaupunki oli jo alun perin suunnitellut hävittävänsä tornin määräajan umpeuduttua. (Wikipedia). Siihen se kuitenkin jäi, yhdeksi maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Tällä hetkellä koristeltuna olympiarenkailla.

Isoja turistiristeilylaivoja menee jatkuvasti Seineä pitkin. Illan mittaan niissä näytti vauhti kiihtyvän ja osassa oli kunnon bileet menossa, toisissa syötiin hienostuneemmin illallista.

Kyllä on ollut helppoa mennä vaan mukana, kun siskoni on toiminut aivan kuin ammattioppaana täällä. Taitaa olla nimittäin jo kuudes kerta hänellä tässä kaupungissa.