Reima:

”I hate Mondays!” sanoi Karvinen mutta herkkuaamiainen omalla terdellä sai tunnelmat toisenlaiseksi.

Suunnitelmana tälle päivää oli ottaa turistimeiningillä kyytiinhyppybussi ja mennä ihan perinteinteiselle sightseeingille. Keräiltiin aamupalan jälkeen kamat kasaan, dallailtiin ison kirkon luo ja ostaa paukautettiin parin päivän nähtävyysluvat. Ja eikun kyytiin!

Jonot hop-on-hop-off linkkareihin olivat pitkiä mutta vetoisia. Double-deckereitä tuli tiheään tahtiin ja mekin päästiin jo toiseen kyytiin. Viileä alakerta tosin tuuditti turistit seesteiseen tunnelmaan ja nukuimme sujuvasti ensimmäisen pysäkin ohi. No, Park Guell pitää tsekata toisella kertaa kun bussit kulkevat vain yhteen suuntaan.

Otettiin sitten tunteella seuraava pysäkki kun kehuivat niin siinä oppaassa. Ja olihan siellä kaikkea. Päästiin taittamaan matkaa ajan patinoimaan ratikkaan ja huvipuistolaitteelta vaikuttaneeseen hammasratasjunaan.

Jotenkin kepeä rahastuksen sivumaku saatteli meitä yhä ylöspäin vaikka ihan tarkalleen emme tienneet minne olemme menossa. Mutta mitä vielä, ylhäällä odotti huvipuisto, älyttömän hieno kirkko ja parhaat näköalat piiitkään aikaan.

Vaikka oltiin korkella Tibidabo-vuorella niin kuuma oli, vettä kului vaikka kävelyä oli melko vähän.

No mutta maisemat tuli nähtyä ja palailtiin takaisin, skipattiin ratikka ja tultiin patikkahengessä alas ja hypättiin seuraavaan bussiin ja istuttiin hetki kaupunkia katsellen ja täytyy sanoa että koko yllätti. Isoksi aavistin mutta silti sen laajuus ja monipuolisuus yllätti.

Sitten oli vuorossa hieman ihmettelyä aiheesta nahkajalkinepallo. Äimisteltiin porukalla touhun suureellisuutta ja markkinavetoisuutta, montako Messipaitaa maailmaan mahtuu? No suomeen ei tullut yhtään lisää meidän toimesta.

Käväistiin kuitenkin ”tourilla” koska hyvä turisti tekee niin. Tytöt jäivät tälläkertaa vain megastoreen hengailemaan.

Tämä CampNouExperience piti sisällään piipahduksen stadikalla ja mahdollisuuden katsella jos jonkin sortin pyttyä, paitaa, palloa ja kenkää museossa.

Mutta joo, olihan siellä siistejä juttuja ja jo se stadion oli sellainen että sen ottelutunnelman kokeminen paikan päällä olisi melko mukavaa! Ehkä jonain päivänä vielä…

Seuraavaksi lähdettiin jo melko väsyneinä kohti bussia ja takaraivossa painoi pojilla jo välimeren aallot. Vanhempia olisi kuitenkin hutsittanut tsiigailla lisää kivoja taloja ja muita paikkoja. Kompromissiä lähdettiin sovittelemaan ja päädyimme hyppäämään bussista La Ramblan kohdilla ja siitä lähdettiin ihmettelemään monekirjavaa ihmismassaa ja kaunista kaupunkia suuntana kuitenkin biitsi. Pisteltiin samantien koko katu läpi ja poikettiin vielä kauppahallissakin. Jaksaajaksaa.

Satama-alue on Barcelonassa äärettömän upeaa seutua. Meillä oli kuitenkin hiukan hoppu pulikoimaan emmekä ehtineet oikein edes ruokkia lokkeja eikä tolkuttoman kokoisia kaloja joita laiturien alla uiskenteli parvissa.

Lopulta kuitenkin pääsimme rantaan ja ipanoille koitti koko päivän odotettu uintisessio. Aallot olivat kovia ja märkiä.

Aurinko alkoi jo iltapuulle kun me keräiltiin pyyhkeitä sannasta. Nälkä oli taas liian kova siihen että jaksaisimme etsiä mukavan ruokapaikan. Niin aina. Tai löytyihän niitä mukavia ravinteleita, mutta siihen aikaan oli jo niin täyttä kaikissa kivoimmissa paikoissa ette emme niihin mahtuneet.

Päädyimme lopulta ottamaan tapas-oppitunnin mukavassa ravintolassa Barcelonettassa lähellä rantaa. Oli mentävä sisätiloihin syömään mikä ei tuntunut suomalaiselle mukavalta hellesäässä. Ja jotenkin se etelän tunnelmakin katoaa.

Vaikeuksien kautta voittoon mentiin täälläkin ja loppujen lopuksi kaikilla oli vatsa täynnä ja hymy huulilla. Mentiin pirunkyytiä metrolla uggumaan. Olisko ollut melkeen ykstoista kello… painaapainaa.