Terhi:

Päästeltiin nelikaistaista moottoritietä Milanon ja Genovan ohi ja sitten maisemat alkoivat muuttumaan vuoristoisemmiksi ja autostrada pieneni muutamakaistaiseksi ja tie alkoi mutkitella oikein kunnolla. Ohitimme idyllisen näköisiä pikkukyliä, joiden kaikkien keskellä kohosi pieni kirkontorni. Saavuimme viiden aikaan Rapalloon, jota ei matkaoppaiden sivuilta löydy. Tämä olikin vaan välttämätön yöpymispaikka, sillä Portofinon hintataso oli sellainen, että siellä ei kannattanut yöpyä. Olemme menossa sinne huomenna päiväseltään.  Yllätys olikin melkoinen, kun saavuimme tänne, tämähän on aivan ihana paikka! Kapeita kujia, kauniisti maalattuja taloja ikkunaluukkuineen ja kiva satama täynnä ravintoloita. Lämpötila vielä illan hämärtyessäkin 25, eipä tarvinnut pitkähihaista kaivella laukusta. Meillä oli kauhea nälkä ja ruokalista oli vaan Italiaksi. Siitä sitten vaan äkkiä jotain pitsaa tilattiin.  Minä sain tosi hyvää, mutta Reima sai Napolitanon, jossa oli täytteenä anjovista! Ei ole kovinkaan montaa ruokalajia, mitä Reima ei syö, mutta anjovis on yksi niistä. Saatiin siitä sitten ekat kunnon naurut ja syötiin mun pitsa puoliksi ja meni sitä Napolitanaakin jonkun verran. Ei se nyt mitään herkkua tosiaankaan ollut. 
Hotelille palatessa käväistiin ihanassa pikkuruokaputiikissa ja siellähän oli katto täynnä kinkkuja, ilmakuivattuahan se paikallinen tosiaan on. Illan hämärtyessä nautimme vielä proseccot pikkupiazzalla hotellin edessä ja sitten alkoi tuntumaan, että hotellihuone kutsuu. Hotellimme La Piazzetta on aivan keskustassa ja pikkuruinen ja kohtuuhintainen. Seinät on paperia tai ainakin ihan kaikki äänet kuuluu huoneeseen, viereisten huoneiden, respan ja varsinkin viereisen kirkon kellot :).  Palvelu on ollut joka paikassa aivan ihanan ystävällistä. Ensivaikutelma Italiasta on kyllä tosi hyvä. Olemme täällä ensimmäistä kertaa.

Reima:

Aamuseiskalta lähdettiin uuteen seikkailuun, nyt hieman ohuemmalla kokoonpanolla. Kotiin jääviä varamiehiä olivat tällä kertaa Morris (niinkuin aina), kanat (ei munia, ei palkintoa) sekä lapset. Ensi kertaa sitten vuoden 2004 Budapestin synttärimatkan, lähdettiin Terhin kanssa kahdestaan reissun päälle ja tällä kertaa juhlan aiheena oli neljännesvuosisadan kestänyt yhteinen matka.

25-vuotta on pitkä aika ja sitähän pitää juhlia vähintään viikon reissulla, kohteena tällä kertaa Italia, sen eri muodoissa. Tilkkutäkkiä etäisesti muistuttavasta matkasuunnitelmasta koitetaan parsia asiallinen ja rentouttava reissu. Ihan kaikkea ei olla suunniteltukaan, koitetaan elää ainakin hiukan hetkessä. Sen verran ollaan kuitenkin etukäteen huolehdittu että saadaan katto pään päälle joka yöksi ja sehän antaakin jo sopivat raamit retkelle.

Lento Mansesta Milanoon meni kuin siivillä ja kohta seisoskeltiin Aviksen autonvaraustiskin kyljessä ja odoteltiin pirssiä. Kuumuus löi lärviin mutta hiki ei haitannut. Täti antoikin avaimet uudenkarheaan Audiin ja pääsiin kokeilemaan autostradan vauhtia. Viistoista kilsaa ajettu A1 olisi ehkä vaatinut sisäänajon mutta en sitä sille suonut. Brrrm!