Reima: 

Viimeisenä päivänä otettiin vielä asiaksemme piipahtaa raharikkaitten leikkikentällä Monacossa. Sinne oli Nizzasta parinkymmenen minuutin matka. Täällä tosin noi aikataulut ovat olleet enemmänkin suuntaa antavia, nytkin meno sinne kesti pauttiarallaa puolituntia. Paikallisjunaan piti ostaa lippu automaatista joka puhui vain ja ainoastaan Ranskaa. Onneksi kielitaitoinen kanssaturisti auttoi käännöshommissa ja homma hoitui kunnialla, meillä kun on junalippuhankaluuksia ollut historiassa jonkin verran.

  

 

Mutta joo, perille päästiin ja OMG! Mikä mesta! Paikan näyttävyys tuli kuitenkin puskista vaikka töllöstä on tätä kylää toukokuisin katellutkin. On muuten siistiä ja ylenpalttista. Ihmetellä täytyi sitä megaluokan paattien tarkoitusta kun ne siinä laiturissa lillui. Oli kokoa ja näköä mutta kuinka paljon käyttöä? Mä olisin keksinyt kyllä paljonkin.

  

  
  

Kierreltiin ja kaarreltiin montut auki formula tunnelit ja kasinot. Kasinolla palloili tukku turisteja mutta rantaläpsyissä ei kukaan edes yrittänyt sisään. Oli vaan koko kylässä tuuletonta ja niin pirun kuuma että se meinasi viedä turisteista parhaan terän, onneksi fiiniit liikkeet oli ansiokkaasti ilmastoituja ja niissä piipahtaminen hiukan helpotti. Ja pikkuisen piristi myös matalat ajoneuvot.

 

  
  

  

Äkkiä se kuitenkin oli nähty. Melkein koko F1-rata kierrettiin ja nähtävyydet nähtiin linnaa lukuunottamatta. Rasmuksen kanssa pysähdyttiin paalupaikalle hetkeksi. Hieno paikka piipahtaa, tuskin kuitenkaan tulee enää uudelleen käytyä. Pahin pettymys oli julkkisbongausten puute, tai sitten ei vaan tunnistettu… ja kotiinkin piti lähteä, kone lähti illalla.

  

  

  

Reima:

Jätimme taaksemme idyllisen ja lämpöisen Laigueglian haikeana mutta toiveikkaana, josko tänne vielä joskus voisimme palata. Lomailu siellä oli helppoa ja jotenkin eilistä; paikkaa leimasivat omalaatuiset omistajavetoiset ravintolat, sarjakuvamaiset rannat uimakoppeineen ja etenkin käsittämättömän pikkukylämäinen yhteishenki ja tunnelma. Molto Tutti Bene!

Aamusella otimme kuitenkin pikaisen lähdön Monacoon ja jätimme Laigueglian taakse, Reijo heitti medät pikkufiiatilla Alassion assalle. Totesimme kuitenkin pienen kuuklettamisen jälkeen että järkevintä on hurauttaa Nizzaan saakka kun matkatavarasäilytys on melkoisen ongelmallista Monacossa. Ja muissakin pienemmissä paikoissa Rivieralla. Katellaan se eri kerralla.

Nizzaan siis, taas. Päivä paahtoi soijaisia suomalaisia järkyttävän kuumana kävellessämme juna-asemalta majapaikkaa kohti kaikkien matkatavaroiden kanssa. Hotelli Verdun oli huippupaikalla, kivenheiton päässä kaikesta. Hotelli itsessään oli parhaat päivät nähnyt omalaatuinen asumus. Hintansa väärti kylläkin, varsinkin sijaintinsa takia. Lasten makkarin nurkassa nököttänyt suihkukoppi herätti huvitusta.

 
Hotellilta lähdettiin pikapikaa kierrokselle ja nähtiin Nizzaa monelta kantilta, alavat vanhan kaupungin kujat, kukkulan mahtimaisemat ja rannan mukulakivet tulivat tutuiksi. Varsinainen rantalomakohde tämä ei ole mutta kiviset ja jyrkät rannat olivat houkutelleet kyllä ihmisiä tungokseksi asti. Sen täytyi johtua kyllä keleistä koska mereen pääseminen oli hankalaa, merestä pois pääseminen epämukavaa ja myös rannalla makoilusta nauttiakseen oli oltava melkoinen fakiiri. Tosin toisena päivänä oltiin toisessa kohtaa rantaa ja homma oli olennaisesti mukavampaa!

 
  
  

  

  

   
 Pikainen visiitti jätti kyllä hieman nälkää, kaupunki vaikutti todella kivalta vaikka ehdimme vasta raapaista pintaa. Ravintoloita oli ylenpalttisesti ja niistä olisi mukava etsiä helmiä ajan kanssa. Ruuat olivat maistuvia ja jälkkärit legendaarisia! Puistot olivat hienoja ja Minea erityisesti tykkäsi upean puistoalueen vesisuihkualueesta jossa sai leikkiä sadoilla suihkuilla jotka päräyttivät vilvoittavaa vettä välillä yllättäen ja välillä hienoissa sarjoissa.

    
  

  

Nizza on Nice, saatetaan tulla toistekkin.

Joskus on vaan huonoa säkää, Rasmus sairastui vatsatautiin juuri syntymäpäiväänsä edeltävänä yönä. Iltapäivään asti olo oli sen verran huono, että hänen oli parasta pysytellä sisätiloissa. Onneksi kyseessä ei ollut tavallista turistitautia kummempi juttu ja apteekin tehojuomat auttoivat pojan aika pirteäksi iltapäivän mittaan ja sankari pääsi rannalle varjoon lepäilemään ja käväisi uimassakin.

Minealla ja Paulinalla sen sijaan oli vauhdikas rantapäivä. Enrico teki parhaansa pysyäkseen menossa mukana. Tytöt tulivat hyvin juttuun ja tässä pelaillaan Paulinan kavereiden ja muiden lasten kanssa. Uinti oli kuitenkin päivän pääjuttu tytöille. Välimeri on todella lämmin, siellä voi olla vaikka kuinka kauan. Ilman lämpötila lähentelee kolmeakymmentä eli hiki on koko ajan.

Illaksi oli varattu pöytä Ravintola Chassaan, jossa söimme taas pastaa ja mereneläviä. Enpä uskoisi, että ne voivat olla niin hyviä. Minusta on tällä reissulla tullut simpukoiden ystävä! Käveleskeltiin pimeän tullen aallonmurtajalla ja lapset leikkivät leikkipuistossa. Laigueglia on tunnelmallinen paikka, pienehkö kylä ja ravintolat, pienet aukiot ja rannan kauppakatu aivan täynnä ihmisiä iltaisin. Paikalliseen tapaan menimme vielä myöhään gelaterioon jätskille. En tiedä montako gelateriota näin pienestä paikasta löytyy, mutta monta. Jäätelö on älyttömän hyvää. Paulina opasti Minean myös jukurttijäätelön saloihin. Jukurttijäätelöön sai valita kahta kastiketta ja kolmea karkkia/strösseliä. Hyvää oli sekin ja sitä lähdettiin hakemaan varta vasten kylän pääkadun toisesta päästä.

    

On ollut mahtavaa olla täällä Ninan ja Giorgion vieraina. Monika ja Reijo ovat olleet täällä myös niin monta kertaa että ovat myös toimineet paikallisoppaina. Ruoan tilaaminen olisi ollut aika hankalaa ilman italiankielentaitoista, sillä menut ovat italiaksi.

Tässä vielä kuva Solarin suvun talosta. Kun katsotte sitä tarkkaan huomaatte, että osa ikkunoista on maalattuja. Joskus aikanaan ikkunoista on kannettu veroa ja niitä on tehty vain vähän, on sitten maalattu ikkunat sellaisiin paikkoihin joihin ne kuuluisivat! Solarin aukio on talon vieressä.

  

 

Laiguegliassa ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja puhuneet meille italiaa, sitä pitäisi varmaan vähän opetella…

  

 

kLaigueglian Kirkko on kaunis ulkoa, mutta upea sisältä. Tänään, kun kävelimme Reiman kanssa hotellille vähän ennen puoletayötä, kirkon ovet olivat vielä auki. Astuimme sisään ja siellä ei ollut ketään. Se oli hiljainen ja mieleenpainuva hetki. 

Goodbye Laigueglia, huomenna aamusta Monacoon.

 

Terhi:

Laiguegliassa meitä odotti lounas talolla. Reiman veli Reijo, veljenvaimo Monika ja heidän lapsensa Walter ja meidän Rasmus olivat käyneet aamulla markkinoilla ja ostaneet erilaisia lihoja, nakkeja ja pastaa. Lisukkeena mozzarella oli salaattia. Talon omistaja Giorgio Solari oli myös saapunut eilen Laiguegliaan, muu perhe eli vaimo Nina ja lapset Paulina ja Enrico tulevat sunnuntaina. Talo on melkein rannassa ja on ollut Solarin suvulla 400 vuotta, Giorgion perheellä talo on toiminut kesähuvilana. Katoissa on kauniit maalaukset ja talolla on oma pieni puutarha, kerrassaan hurmaavaa!

  

Sitten suunnattiin rantaan, sillä päivä oli todella kuuma ja kostea. Relasimme monta tuntia aurinkotuoleilla, jotka meille oli ystävällisesti etukäteen varattu. Säännöt ovat tiukat täällä Italian Rivieralla, pyyhkeen päällä saa loikoilla ainoastaan yleisellä rannalla ja siellä on todella täyttä. Yksityisellä rannalla on sallittua oleilla vain vuokratuilla aurinkotuoleilla. Siinä samassa tuli auringonvarjokin ja se oli tarpeen. Välimeri on ihanan lämmin ja vedessä viihtyikin erityisesti Minea. Uimassa käytiin kyllä me kaikki muutkin moneen kertaan.

Meille oli illaksi varattu pöytä kalaravintola Pescatoreen. Tilasimme alkuruuaksi sekalaisia mereneläviä ja simpukoita. Me ei Reiman kanssa olla erityisen kovia seafoodin ystäviä, mutta kyllä maistui. Onhan se aivan eri asia kun kaikki on niin tuoretta kuin vaan voi olla. Pääruuaksi Rasmus ja Walter tilasivat hummeria, minä ja Minea friteerattuja mereneläviä ja kaikki muutkin jotain merestä saatua.  Mineakin rohkaistui pienen pohdinan jälkeen maistamaan simpukan, mustekalaa pisteli menemään hyvällä ruokahalulla. Kaikki oli todella hyvää, maistelimme toistemme annoksia. Oli tosi kiva istua piazzalla rannan läheisyydessä, jutella ja nauttia isolla porukalla hyvästä ruuasta. Täysikuukin nousi taivaalle siinä meidän ruokaillessa ja ilta oli ihanan lämmin. Gelateriosta vielä jätskit jälkkäriksi ja sitten oltiinkin ihan valmiita nukkumaan. Olipa kiva hääpäivä, meidän 16.

  

Terhi:

Hyvällä tekosyyllä päästiin tänä kesänä vielä toisen kerran reissuun. Reiman veljen perhe pyysi keväällä Rasmusta heidän mukaansa Italian Rivieralle, Laiguegliaan. Heidän suunnitelmissa oli olla siellä 2 viikkoa, mutta Rasmus tuumasi, että se on vähän turhan pitkä aika olla siellä, kun on just ollut riparillakin. Niinpä siinä hetki mietittiin, että eipä se kovin kova rangaistus olisi lähteä hakemaan poikaa maailmalta ja viipyä reissussa itsekin muutamia päiviä. Norwegianin hinnat eivät myöskään olleet esteenä, sillä liput Nizzaan maksoivat 220€/ henkilö.

Suomen kesä!  

Nizzasta on Laiguegliaan muutaman tunnin junamatka. Ollaan just koneessa ja laskeudutaan pian Nizzaan. Lämpötila siellä on illalla puoli kahdeksalta 27 astetta ja se on aivan mahtavaa, kun Suomessa on ollut kylmin kesä 50 vuoteen ja siltä se on tuntunutkin. Ajomatkalla Jalasjärvellä auton mittari näytti vaivaiset 12,5 astetta plussaa aamulla puoli kymmeneltä. Hellemekoille on vihdoin käyttöä! Tämä ilta ja yö ollaan Nizzassa. Ekaa kertaa ollaan muuten ranskassa ja käytännössä ei osata sanaakaan paikallista murretta, mutta eiköhän siellä englannilla pärjää.