Terhi:

Ei oltu kaikilta nähtävyyksien katsomiselta yhtään ehditty shoppailemaan ja pyhitimmekin viimeisen aamupäivän tähän tarkoitukseen. Prahan suurin ostoskeskus Palladium oli hotellin lähellä ja siellä mainostettiin olevan parisataa liikettä. Sinne siis! Hintataso oli ehkä aavistuksen Suomea edullisempi, mutta ei merkittävässä määrin. Valikoima oli hyvä ja kauppakeskus oli järkevän kokoinen verrattuna Dubain järkyttävän suuriin vastaaviin. Vaatteita löytyikin ihan mukavasti ja lapsille tuliaisia.

Eilen illalla todettiin, että yksi paikka keskustan alueelta oli vielä näkemättä, nimittäin vastarannalla Mala Staranalla eli pienellä puolella sijaitseva Kampasaari. Siellä oli modernin taiteen museo, jonne ei menty, sen sijaan käveleskelimme rauhallisessa ja varjoisassa puistossa. Itse saari on pieni, kapealla kanavalla mantereesta erottuva kaistale. Kanava oli nätti ja sen yli meni kivoja pikku siltoja.

Kampasaaren vieressä oli jokin seinämä täynnä graffiteja ja siellä seassa John Lennonin kuvia.

Sillä Lennonin kuvalla on ollut matkaoppaan mukaan suuri merkitys prahalaisille kommunismin kaatuessa. Ei oikein päästy kärryille mikä se Lennonin kuva loppujen lopuksi oli, sillä niitä monta. Ilmeisesti kuitenkin jokin niistä on edustanut länsimaista vapautta heille. Reima on ollut täällä 1988 pelaamassa jääkiekkoa ja silloin tämä onkin ollut varsin erilainen paikka. Olivat heitelleet hotellin parvekkeelta purkkaa ja tarroja lapsille.

Oli rento loma, Praha on mielenkiintoinen, kaunis ja sopivan kokoinen kaupunki pitkälle viikonloppulomalle. Kiitos Praha!

Terhi:

Yksi Prahan kuuluisimpia nähtävyyksiä on Vanhan kaupungin sydämessä oleva vanhan raatihuoneen tähtitieteellinen kello. Se nähtiin jo ekana iltana, mutta ei tasatunnin aikaan. Kaksi kertaa ollaan oltu lähellä minuuttia vaille tasan ja ollaan oikein juostu paikan päälle, vain todetaksemme, että ohi meni! Matkaoppaassa kelloa kuvaillaan näin: ”Kaupunginisät ihastuivat kelloon välittömästi ja määräsivät sen rakentaneen kellosepän sokeutettavaksi, jotta tämä ei voisi tehdä toista samanlaista mestariteosta. Tasatunnein kellon hahmot heräävät henkiin. Kuolema katsoo kellotaulua ja kiskaisee soittokellon narusta. Kristus ja apostolit ilmestyvät yläpuolelle ja kukko kiekuu kaiken lopuksi. Kello mittaa aikaa eri tavoin, sekuntien kulumisesta auringon ja kuun kiertoon. Silloisen käsityksen mukaisesti maapallo oli maailmankaikkeuden keskus.”

Eilen illalla saatiin todistaa tätä ”merkittävää” tapahtumaa., kun kello kymmenen löi. Ei tämän takia nyt olisi kannattanut sitä kelloseppäparkaa tappaa. Varmasti aikanaan ollut kyllä todella hieno ja erikoinen juttu.

Ilta oli todella lämmin ja mentiin syömään aasialaista street foodia, sillä alkoi tuntumaan siltä että perinteistä tsekkiläistä oltiin jo saatu tarpeeksi. Ihanaa, kun tarkeni olla kevyessä mekossa.

Reima:

Aikalailla kaikki ’mustsee’ kohteet oli koluttu, mutta tanssivat talot toki oli vielä nähtävä, kun ne jotenkin sopi nähtävyytenä meille. Mentiinkin sitten sillälailla rennommalla otteella pihalle ja aateltiin, että mitähän nämä prahalaiset tekis, jos olis sunnuntaki ja helle. Kuukkelista katottiin, että onko täällä rantoja tms. hellepäivän touhuja tarjolla ja joku epämääräinen nimi saatiin selville ja summittainen sijaintikin – eikun menoksi.

Metroiltiin muutama pysäkin väli etelään ja noustiin aurinkoon Nove Mestossa ja tutkimusten mukaan tämän piti olla ’uusi mesta’ mutta samanlaista eleganttia pytinkiä siellä oli vieri vieressä kuin vanhallakin puolella.

Tultiin jokirantaan ja siellä oli samanlaisia jokilaivaravintoloita jonossa kuin muuallakin. Monessa oli myös majoitusta tarjolla ja boat-hotellit olivatkin kekseliäästi nimeltään Botelleja. Idyllisiä ilmestyksiä olivat ja tarjosivat hyvät näkymät Vltavalle ja kosteat päiväjuomat paahteeseen.

Tanssivat talot, paikallisten mukaan Fred & Ginger, on jonkunasteinen nähtävyys ja hassunmallisena ne muistuttivat tanssivaa paria ja otimme innoittuneina siinä niin hyvän tanssiasennon kuin D-luokkalaiset vain osaavat! Kuhinaa oli ympärillä mutta ei annettu sen haitata.

Helle alkoi jo karpaloimaan otsalla ja ryhdyttiin metsästämään ratikkalippua, että päästäisiin sinne biitsille. Sonera tarjoaa edukkast mobiilidatat Euroopassa ja sen avulla homma eteni näppärästi, pian oltiinkin jo portilla.

Zlute Lazne oli hauska mesta! Se oli aidalla rajattu alue jossa oli monenlaista kesäpäivän aktiviteettia tarjolla. Siis ihan ranta kaikkine palveluineen, safkaa, bissee, biitsikenttiä, hiekkarantatottakai, lastenaltaita, rantadiscoo yms. Ihan kaikki. Sisälle maksoi 100 korunaa (apaut neljä euroo) per lurkki ja sitä vastaan sai samalla arvolla ostokortteja joita pystyi käyttämään palveluihin, ylikätevää! Sillä sai siis kolme pitkää, hah. Miksei tällästä oo suomessa?

Siellä sattui oleen mm beachhandball turnaus käynnissä ja jengejä oli jenkkilästä asti joten vilskettä riitti ja aika meni siivillä, kello oli likempänä viittä kun ruvettiin tekemään lähtöä. Oli kiva, semmonen paikallishenkinen päivä.

Terhi: Mentiin tällä kertaa hotellin läheltä löytyvään kellariravintolaan syömään. Se oli oikein perinteinen ja viihtyisä tsekkiläispaikka sisustukseltaan. Siellä oli ritarimiekkaa ja villisian päätä seinillä. Palvelu pelasi nopeasti.

Tilattiin alkuruuat ja pääruuat, Reima joi ison ja pienen oluen, minä kaksi lasillista lambruskaa. Lasku oli 887 korunaa eli noin 33 euroa. Hyvin syöminen on täällä siis todella halpaa, kunhan pysyttelee poissa kuuluisimpien nähtävyyksien lähimmistä ravintoloista. Eikä niissäkään oikeastaan hinta päätä huimaa, juomat ovat kuitenkin paljon halvempia kuin Suomessa, ruoat lähempänä Suomen hintatasoa. Ruoka on täällä tyypillisesti lihaa ja lisukkeena usein kaalimuhennosta ja peruna- tai leipämykyjä, joita näkyy tuossa minun kaninkoipien vieressä. Reimalla oli monenlaista lihaa lautasella ja erikseen perunat. Perinteinen ruoka on kevyesti maustettua ja liha aina lähes ylikypsää. 

Meillä on muuten nykyään yhdenmukainen matkamäkinen edustusvaatetus  keltainen alaosa ja musta yläosa!

Käveleskelimme Stare Meston eli vanhan kaupungin katuja pitkin ja eksyimme jonkin talon sisäpihalle. Siellä oli pieniä yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa ja pieni esiintymislava. Olutta ja pientä purtavaa myynnissä. Meno näytti mukavalta ja ostettiin oluet. Yritin ostaa pienen, mutta sanottiin, että ei täällä sellaisia ole ollenkaan, vain isoja. No, sellainen sitten. Reima hoksasi, että se oli 11 prosenttista! Hyvää se kyllä oli, ihme kun ei maistunut väkevälle. Ihmeteltiin siinä hetken paikallista menoa ja sitten jatkettiin kaduilla vaeltelua, ne olutmukit kädessä. Täällä ei Suomen tapaan nipoteta anniskelualueista ja nuoremmalla väellä lauantai-iltana näytti olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus kävellä kadulla muovinen kaljatuoppi kädessä. Sulauduttiin siis hyvin porukaan, jota oli kadut täynnä. Taas nähtiin monta polttariporukkaa ja huomattiin, että niissä oli monesti mukana myös joku organisaattori, joka keksii porukalle ohjelmaa ja vie oikeisiin baareihin. Tänne myydään varmaan paljon valmiita polttaripaketteja. Halvat juomien hinnat varmaan osaltaan houkuttelevat. Ne meidän juuri ostamamme kaljat maksoivat 1,20€ /kpl. 

Kävelimme rantaan ja sieltä oli upeat maisemat linnan alueelle ja Kaarlensillalle, siitä kuva heti kirjoituksen alussa. Jatkoimme vielä kohti Kaarlensiltaa ja joimme oluet loppuun penkillä, josta oli hauska seurata turisteja,  jotka ottivat kilvan selfieitä Kaarlensilta taustalla. Pitihän se kuuluisa silta iltavalaistuksessa itsekin kokea ja käytiin siellä pussailemassa, sillä sehän kuuluu asiaan. Maisema Kuningas Kaarlen patsaalle ja takaisin kaupunkiin päin oli tunnelmallinen myös.

Terhi: 

Tänään oli luvassa sellaista hyvää suomalaista kesäkeliä eli vaan reilut 20 astetta lämpöä ja päätettiin käyttää tämä reissun viilein päivä tehokkaaseen nähtävyyksien tsekkailuun. Vltava-joki virtaa muutaman korttelin päässä hotellista ja sen reunustaa pitkin käveleskelimme kohti linnan aluetta, joka kohoaa joen toisella puolella vastapäätä vanhaa kaupunkia. 

Ylitimme joen jotain siltaa pitkin, josta näimme ekan kerran Prahan kuuluisimman sillan, Kaarlensillan.

Siinä linnalle vieviä portaita etsiskellessä astuimme portista sisään mukavan näköiseen puutarhaan ja matkaoppaan mukaan kyseessä oli Wallensteinin palatsin puisto. Linnan alueella on palatseja vieri vieressä, sillä aikoinaan silmää tekevät halusivat asettua asumaan lähelle kuningasta. Vanha kuninkaanpalatsi oli Böömin kuninkaiden asuinpaikka 1000-luvulta Hbasburgien valtaannousuun asti. 

Hikihän siinä tuli linnan portaita kiivetessä ja palatsin alue oli laaja. Tärkeimpänä nähtävyytenä siellä taisi olla Pyhän Vituksen katedraali. 

 Halusin välttämättä jonottaa sinne sisään ja se ehkä hiukan aiheutti Reimassa sitä olotilaa mihin katedraalin nimikin suomalaisittain viittaa. Kyllä sinne kymmenisen minuuttia kannatti jonottaa, suurihan se oli kuin mikä, sivuilla 18 erillistä kappelia ja upeat mosaiikki-ikkunat.

Linnan alueella oli kiva käveleskellä, eikä oltu tietenkään ainoita siellä. Turisteja oli joka paikka täynnä, mutta alue laaja eli ei pahemmin ahdistanut, vaikka välillä aasialaisryhmät tukkivat tiet. Matiaksen portti taistelevine jättiläisineen on linnan alueen pääportti. 

Turisteja houkuteltiin vanhanaikaisiin autoihin kiertoajelulle, mutta me päätimme kävellä alas kohti Kaarlensiltaa.

Olutjano kuitenkin yllätti Reiman heti alhaalla ja tässä todistusaineistoa, että minäkin sitä oikeasti join!

Kuuluisa Kaarlensilta oli ihan ok, mutta ei nyt niin ihmeellinen. Parasta sillassa oli hienot maisemat joka suuntaan. 

Patsaitahan siellä oli joka lähtöön, mustia, sinänsä erilaisia.

Harhailtiin vielä Stare Meston kujilla ja oli kiva kun ei ollut kiirettä minnekään. Kaikkialla oli kuvauksellisia taloja ja kujia. Aurinko alkoi välillä paahtamaan jo liiankin kuumasti, mutta varjopaikkoja löytyi onneksi. Turisteja joka paikka täynnä, paljon polttariporukoita ja jotain peliporukoita, ehkä täällä on joku futisturnaus.

Lähikaupasta haimme vielä vettä, ei ostettu kuitenkaan kannabis-suklaata. Sitä kyllä joku valveutumaton turisti voisi täällä ostaa vahingossakin, sillä siinä sitä oli tavallisten matkamuistosuklaiden vieressä. Ilmeisesti laillista käyttää täällä, kun ei tiskin alla myyty. Oli myös kannabisjääteetä. Kannattaa olla tarkkana mitä kaupasta ostaa tuliaisiksi!

Terhi: 

Menin päivällä viemään kanoille ruokaa ja McNugget – se ruskea kananen, livahti oven raosta salamannopeasti ulos. Se jäi siihen nokkimaan nurmikkoa muina kanoina ja hain äkkiä Rasmuksen kiinniottopuuhiin. Viime vuodesta viisastuneena tiesin, että kana ei lähde kauas ellei se ala panikoimaan kiinniottotilanteessa. Se todennöklisesti menisi itse takaisin koppiin, mutta eihän ovea voi avata, kun McChicken sieltä lähtisi sitten myöskin ulos! Yritimme pariin otteeseen napata kanaa, mutta sehän on niin älyttömän nopea ja lenteli meidän pihassa ympäriinsä, oman kopin päällä, isojen kivien päällä ja lopulta lähti pihasta tien yli metsään ja lensi tiheään kuuseen. Sinne se jäi nököttämään ja me luovutettiin. Lentokentällekin piti alkaa lähtemään ja pakkaaminen oli vähän kesken sillä siihen hässäkkään kului aikaa. Sinne jäi kana kuusen latvaan ja toiveena oli, että tulisi sieltä itsekseen alas ja takaisin omaan pihaan. Rasmuksen oli tarkoitus houkutellä se leikkimökkiin ruualla. Naapureille asiasta ilmoittelimme face-ryhmässä ja Rasmus meinasi että hän illalla koittaa saada sen kavereiden kanssa kiinni. 

Kana siis jäi karkuteille kun lähdimme matkaan Vaasan kentältä ja tällä kertaa kaksin Reiman kanssa. Lähellä on Praha, tunti Vaasa-Hesa ja kaksi tuntia Helsingistä tänne. Prahan kentältä hypättiin paikallisbussiin, joita tuli siihen alle 10 minuutin välein ja bussi vei lähimmälle metroasemalle. Airport Express junalla oli alunperin tarkoitus keskustaan heilahtaa mutta kun emme kyselyistä huolimatta löytäneet pysäkkiä niin otettiin käyttöön plan B. 

Bussimatkalla saatiin ilmoitus, että naapurit olivat haavin kanssa käyneet kanametsällä ja McNugget oli palautettu omaan koppiinsa. Tuli heti huomattavasti vapautuneempi lomafiilis! Mainioita naapureita meillä kyllä, kiitos!

Ilma oli kuin linnunmaitoa ja keskustassa kävelimme kohti hotellia.  Kaupunki näyttikin heti ensisilmäyksellä just niin kauniilta kun olin kuvitellutkin, vaikka vaan muutama katu siinä ehdittiin nähdä.

Nälkä oli jo kova ja heitettiin vaan laukut hotelille ja lähdettiin syömään. Tiedostettiin, että otettiin ylihintainen ruokapaikka turismin ytimestä Stare Meston eli vanhan kaupungin aukiolta. Mutta siinä oli kiva ottaa ensikosketus Prahaan ja Reima tilasikin heti juomaksi olutmaistelun eli neljää erilaista olutta. Ja kyllä minäkin otin olutta tapojeni vastaisesti ja oli kyllä hyvää. Praha onkin oluenjuojan taivas ja maailmankuulu hyvistä oluista. Minun piti kuitenkin saada myös kuohuvaa, sekin oli paikallista eikä ollenkaan hullumpaa.