Olen joitakin vuosia sitten netissä törmännyt upeisiin kuviin Plitvicestä ja ihmetellyt miten niin upea paikka voikin olla niin lähellä Suomea ja kuitenkin melko tuntematon. Tänään oli killeriherätys, kuudelta puhelimen kello soi ja alettiin valmistautua pitkään päivään Plitvicen luonnonpuistossa. Plitvice on n. 2,5 tunnin ajomatkan päässä Rijekasta ja Splitistä taitaa kertyä saman verran matkaa. Se on vähän kaukana kaikesta siis. Mietin hetken, että olisiko kannattanut ottaa yhdeksi yöksi majoitus läheltä järviä, mutta tämä on jo kolmas majapaikkamme viikon sisällä ja se tuntui liian vaivalloiselta.

Olimme tutkailleet netistä blogikirjoituksia ja kaikkialla varoiteltiin kauheista määristä turisteja ja että puistossa käveltäisiin aivan ahtaassa  jonossa eikä pysty pysähtymään paljon kuvia ottamaan, kun kaikkien pitää pysähtyä. Ei mahdottomalta kuulosta tuo kuvailtu tilanne, sillä alueella käy näin sesonkiaikaan n. 11.000 turistia päivässä. Sen takia yritimme lähteä ajamaan mahdollisimman pian aamusta sinne, sillä aivan pahin ruuhka ajoittuu kuulemma klo 11-15 välille. Jos olisi oikein aikaisin aamusta perillä, esim. kahdeksalta, kannattaisi kiertää ensin alajärvet, sillä suurin osa isoista turistimassoista suuntaa sinne ja aamusta olisi paras mahdollisuus olla siellä, kun on vähän väljempää. Me oltiin perillä kuitenkin vasta puoli yhdentoista aikaan, sillä kolmisen tuntia siinä matkassa vaan tuhraantui ja olikin hyvä, että olimme jo etukäteen päättäneet valita reitin H, joka meni ensin yläjärville. Olihan siellä porukkaa paljon, mutta ei mitään sen kummempia ruuhkia ja saimme nauttia puroista, vesiputouksista ja uskomattoman kirkkaasta vedestä ihan hyvissä olosuhteissa.

Vesi oli niin kirkasta, että kalat olivat kuin akvaariossa!

Puisto on mielestäni helppokulkuinen, paljon tällaista alla olevassa kuvassa näkyvää  puupolkua, välillä hiekkaa ja kivipolkuja ja loppupäässä mukulakivipolkuakin.  Joka tapauksessa lenkkarit kannattaa laittaa jalkaan. Meidän reitti oli 8 kilometrin pituinen ja ensin mentiin bussilla ylimmälle järvelle eli saimme lasketella koko ajan alaspäin. Paljon tuli porukkaa vastaan ja se olisikin ollut iso urakka kiertää reitti ylämäkeen, sillä lämpötila oli jotain 25 ja 30 välillä. Yksi siirtymä järven yli oli laivalla. Reitteihin kannattaa ehdottomasti tutustua etukäteen ja valita itselle sopivin. Vettä kannattaa ottaa mukaan paljon ja vähän evästäkin. Alueella on ravintoloita ennen sisään menoa ja H-reitin puolivälissä myös, mutta muuten alueelta ei voi ostaa mitään ja alue on suuri.

Tämä H-reitti oli mielestäni siitä hyvä, että se alkaa vaatimattomammista putouksista, jotka nekin tuntuvat alkuun upeilta. Nämäkin kuvat kun otettiin, ei tiedetty mitä upeaa vielä oli edessä.

Kuten tällaista!

Ja tälläistä!

Meillä meni ajoitus aika nappiin, sillä tuhrasimme yläjärvillä ja ruokapaussilla niin paljon aikaa, että kello alkoi olla jo yli kolme kun tulimme alajärville, eikä siellä onneksi enää ollut netin ”lupailemaa” pahaa tungosta. Aivan käsittämättömän upea paikka tämä kyllä on. Kuvat puhukoon puolestaan, ei tätä voi kuvailla ja kuvissahan mikään ei näytä miltään verrattuna millaista tilanteessa oli oikeasti.

 Tämä täytyy kokea itse, matkamakinen suosittelee! Älä missaa tätä paikkaa, jos tulet Kroatiaan! Tämä on myös syy lähteä Kroatiaan.

Vain puolen matkan päässä Rijekasta on Krk:n saari, josta oltiin luettu, että siellä olisi kaunista maisemaa ja kivoja rantoja. Annettiin aamulla teinien nukkua rauhassa kymmeneen ja startattiin meidän pikkuruinen Volkkari Polo vasta yhdeltätoista. Saarelle pääsee siis autolla, hienoa siltaa pitkin ja tie oli jälleen todella hyvä ja liikenne sujuvaa. Kohteena meillä oli Baska Beach! Onhan sen nimiselle rannalle pakko päästä!

Se oli myös, jossain listoilla ”Best beaches in Croatia” netissä. Se on kaukaisin kohta koko saarella ja sinne kesti ajaa noin tunti. Heti sinne saavuttaessa hoksattiin, että ei se nyt meidän unelmaranta tainnut kuitenkaan olla. Kivat maisemat kyllä oli, iso poukama vuorten ympäröimönä, mutta se oli aivan kertakaikkiaan liian täynnä ihmisiä! Baskan kylä on oikein suosittu lomakohde paikallisten keskuudessa. Siellä oli aika iso camping alue ja kylä täynnä apartmentteja turisteille. Jotenkin onnistuttiin saamaan pieni pyyhkeiden mentävä tila itsellemme kaiken keskeltä ja alettiin keskittymään auringon ottoon ja uimiseen.

Tämän piti olla hiekkaranta, mutta ei siellä mitään hiekkaa ollut, paitsi vedessä. Pikkukiviranta oli kyseessä. Ranta oli aivan täynnä ravintoloita ja beach baareja ja siellä olikin mukava välillä istua, vähän varjon alla.

Parkkiaikaa oltiin laitettu kolmisen tuntia ja kun tuli se hetki että parkkiaika on loppumassa, totesimme, että Baska oli nyt niin nähty ja katsellaan joku idyllisempi ranta loppupäivälle Krk:n saareilta. Reima oli bongannut google mapsista ihan sattumalta tänne reittiä katsellessa kivan näköisen poukaman ja kylän nimen, jossa oli taas säästetty vokaaleja – kyseessä oli Vrbnik. Päätettiin lähteä sinne. Vau mikä kylä olikaan kyseessä! Voi vitsi mikä säkä. Aivan ihana pikkuinen kylä vuoren rinteellä. Ei oikein tiedetty missä ranta on ja ajettiin vaan satamaan. Siellä oli tosi pieni ranta ja ajateltiin, että ei varmaan ole ainut eikä se pääranta ja laitettiin google mapsiin Vrbnik beach ja lähdettiin uskollisena seuraamaan google mapsin ohjetta. Aivan kamalan kapealle kujalle googlemaps pyysi ajamaan ja Reima siinä jo sanoikin, että voiko tästä tosiaan ajaa… no, ajettiin ja hetken päästä edessä oli portaat! Sinne portaita pitkin meitä kovasti neuvottiin menemään! Ja oltiin kyllä valittu autoilija reitti! Voi hemmetti! Reima osasi onneksi aika sujuvasti peruuttaa sitä kapeaa kujaa pitkin takaisin, kun me muut välillä varmisteltiin sivuilla. Oli siinä pari tosi tiukkaa paikkaa nimittäin ollut jo etuperinkin. Sitten olikin porukalla jo kova nälkä ja todettiin, että mennään nyt vaan siihen pikkurannalle ainakin syömään eväät. Oltiin nimittäin ostettu edellisiltana wrappeja muuta pikkulounasta mukaan. Eväät maistuivat taivaallisen hyviltä siinä pikkiriikkisellä rannalla!

Eikä ihme, sillä katselimme tätä maisemaa ylös kylään.

Se oli aivan ihana paikka, mutta lapset halusivat lähteä vielä etsimään sitä varsinaista rantaa, sillä tässä oli tosi pieni alue missä voi uida. Lasten piti päästä snorklailemaan ja kaloja ja merisiilejä bongailemaan. Lähdimme samaa tiedä takaisin ja kohti kirkon tornia. Eiköhön sieltä rantakin jostain löytyisi. Löytyi! Ihana ranta, jossa toinen puoli oli rakennettua betonista ja keskellä pikkukivirantaa  ja toinen puoli oli kalliota. Ihmisiä toki sielläkin oli mutta paljon hillitymmin kuin Baska Beachilla.

Kun oltiin tarpeeksi uitu ja otettu aurinkoa yhdelle päivälle lähdimme vielä katselemaan kylää. Matkan varrella oli yksi ravintola, josta näytti olevan hienot maisemat merelle ja kuin ihmeen kaupalla terassilta löytyi meille pöytä ja saatiin syödä todella kauniissa maisemassa. Byt the way, käsittämättämän hyvää pitsaa saatiin. Taisi olla oikein vanha pitseria se paikka. Mr matkamakinen kyllä vähän hönkäili siitä pizza diavoloa syödessään, oli nimittäin sen verran tujut kastikkeet siinä. Tässä ravintola.

Massut pulleina kierreltiin pikkuista kylää. Siellä oli, ainakin kyltin mukaan, maailman kapein katu. Se oli vain noin 40 senttimetriä leveä.

Kirkko oli tietenkin keskellä kylää ja se oli jo 1500-luvulla rakennettu. Koko kylä on ollut muurien suojassa, merirosvoja ja vieraita mahteja vastaan.

Voi että mikä ihana kylä se olikaan. Minä vaan huokailin sen ihanuutta ja lapsia nauratti. Olivat kyllä sitä mieltä, että tänne voisi tulla lomailemaan. Katsoinkin majoitusta tältä saarelta, mutta ne mitä oli jäljellä olivat ainakin ylihintaisia. Varmasti täältä tai jostain muusta kylästä  saisi ihan ok-hintaisen, jos on ajoissa asialla.

Olipa hieno juttu, että päädyttiin vähän vahingossa tänne. Tällaista matkailun pitää olla, pitää olla tilaa pienelle ex-temporeelle ja voi päästä vaikka kuinka kivoihin paikkoihin. Oli pakko lähteä alaspäin parkkipaikalle autolle.

Siellä odottikin parkkisakko! No, mitäs pienistä. Ei oltu huomattu, että oli maksullinen pysäköinti. Minä olin lisäksi jättänyt ikkunan auki. No, ei se mitään haitannut, ei autossa arvotavaroita ollut, mutta silti? Nyt tarkkuutta! Ei siitä suuri tappio tullut, 13 euron sakko, mutta ei harmainta hajua miten se maksetaan. Siihen pitää perehtyä myöhemmin.

Tiistaina kun saavuimme navigaattorin opastamana Rijekan asunnolle jouduimme pari kertaa hieraisemaan silmiä, sillä olin mielestäni varannut meille oikein kivasti sisustetun asunnon, mutta talo olikin tällainen!! Eka AirBNB-feili?

Tällaisia aika rujon näköisiä taloja oltiin nähty Rijekaan saavuttaessa matkan varrella, mutta ei ajateltu, että yövyttäisiin sellaisessa! Kyllä se osoite oli oikein ja vähän hirvitti, mutta sisälle päästäessä hätää ei ollutkaan, sillä asunto oli aivan kuvia vastaava. Ulkoa ei kuvaa ollutkaan. Oikein kiva, tilava, siisti ja moderni asunto, eipä sitä ulkopuolta katsella, kun kämpillä ollaan. Lapsille ja meille omat makkarit, moderni kirkkaanpunainen kiiltävä keittiö, kylppäri, olohuone ja partsi. Ikkunat uusittu. Olemme noin 4 km:n päästä Rijekan keskustasta Opatijaan päin ja asunto löytyy AirBNb:stä nimellä ”Close to the beach”.  Seutu on rauhallista ja ihan tavallisia paikallisia tässä talossa asuu. Lapset leikkivät ilallla talon edustalla olevalla parkkipaikalla. Yöllä oli todella hiljaista yöllä ja nukuimme kaikki hyvin. Tämä oli kyllä tosi edullinen, muistaakseni vain n. 240 euroa neljältä yöltä.

Tänään katsottiin vähän tarkemmin netistä mille biitsille lähdetään ja valitsimme pikkuruisen Slabovice -nimisen rannan ja se olikin tosi nätti.

Oltiin raahattu Suomesta asti pari uimapatjaa mukaan ja joka kerta unohdettu ottaa ne mukaan rannalle.  Nyt muistettiin ja lapset eivät paljon muuta tehneetkään kuin lekottelivat niillä vedessä. Niillä pääsi myös viereiselle rannalle, joka olikin se meidän eilinen ranta. 

Oli ihana vaan loikoilla auringossa ja uida eli chillailla, kuten perheen teinit sanovat. 

Rannalla oli todella kuuma, sillä tuuli ei osunut siihen poukamaan yhtään ja lämpötila pysytteli vajaassa kolmessa kymmenessä.  Kaunis paikka kertakaikkiaan.

Lähdimme myöhäiselle lounaalle keskustaan, jonka läpi olimme jo muutamaan kertaan ajaneet. Rijeka ei ole suurimmaksi osaksi mitenkään erityisen kaunista katsottavaa, mutta kävelykadun varrella oli hyväkuntoisia ja hienoja taloja. Aika epäsiistejä satamarakennuksia ja laivanlastausnostureita näkyy ydinkeskustan tuntumassa. Muutenkaan talot eivät ole vimpan päälle kunnossa heti kun lähdetään keskustasta ja monet ovat aika rumia ylipäätänsäkin. Jos haluat kauniin ympäristön niin valitse näistä kahdesta lähikaupungista se Opatija, jos haluat aitoa Kroatiaa, niin tule rohkeasti tänne Rijekaan. Minun mielestä tämä on kuitenkin jotenkin mielenkiintoisempi näistä kahdesta. Mutta myönnettäköön, että matkamäkisen silmä on tottunut reissatessa jo kaikenlaiseen eli joku muut voi ajatella eri lailla tästäkin paikasta!

Alkoi ukkostaa, kun olimme syömässä ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Päätettiinkin jatkaa päivää shoppailemalla ja todettiin hintataso paljon Suomea edullisemmaksi. Näin kiva aukio oli vastassa, kun tulimme ulos jostain kaupasta ja ukkospilvet olivat hävinneet!

Ostokset autoon ja menoksi!

Sitten sitä rumempaakin maisemaa, tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista täällä.

Ei jaksettu ilallla lähteä enää uudelleen keskustaan. Tarkoitus oli käydä syömässä jossain lähempänä. Miesväki tutki Tripadvisoria, kuten eilenkin ja eilen päädyimme sen perusteella tosi kivaan ja hyvään seafood-ravintolaan tähän aika lähelle asuntoa. Nyt olisi vuorossa Tripadvisorissa asiakkiden kehuma grilliravintola. Lihaa ja kalaruokia tarjoava ravintola oli saanut todella hyvät arvostelut. 

Matkaa googlemapsin mukaan tulisi 800 metriä ja meinattiin, että eihän se nyt ole makiselle matka eikä mikään ja lähdettiin kävellen. No, oli sitten aikamoista ylämäkeä koko matka ja hikihän siinä tuli. Tunnelma ei oikein muutenkaan ollut ihan katossa, kun käveltiin aina vaan hiljaisemmille sivukujille ja näytti siltä että koko ravintolaa ei ehkä ole olemassakaan… Eikä se nyt kovin hyväkään voi olla, kun on niin syrjässä kaikesta. Maisemat matkan varrella palkitsivat onneksi välillä.

Päästiin vihdoin hikisinä perille ja ihan ok- näköinen ravintola se oli, vaikkakin tosi syrjässä. Tarjoilija osasi kroatian lisäksi lähinnä saksaa ja ruokalista oli vain kroatiaksi! Siinä vaiheessa alkoi jo huvittamaan tämä matkamakisten touhu! Ravintolan nimi oli muuten Lovorka.

Google-kääntäjän avulla selviteltiin suurin piirtein mitä kauhean laajassa listassa lukee. Sitten kun yritettiin tilata, niin ei kaikkea ollutkaan saatavilla. Loppujen lopuksi 50 %:sta tilatuista ruuista oli joku aavistus ja lopuista ei oikein mitään tietoa. Jotain lihaa kaikille oli kuitenkin ymmärtääksemme tulossa ja pommes eli ranskalaisia. Lopputulos oli kuitenkin todella hyvä! Saatiin älyttömän hyvää ruokaa ja sitä oli aivan kamalan paljon. Kyllä Tripadvisoriin näköjään vaan voi luottaa! Halpaakin oli, pulitettiin 54 euroa koko porukan ruuista ja puoli litraa oli ihan kelpo valkkariakin.

Auto oli seissyt pari päivää parkissa tyhjän panttina Rovinjissa, mutta tänään sille oli taas käyttöä kun lähdimme kohti Rijekaa, jossa meidän on tarkoitus pitää majapaikkaa loppuloma. Jonkin aikaa arvoimme olisiko loppuloman asunto Opatijassa vai Rijekassa, mutta valitsimme sitten Rijekan loppujen lopuksi sillä perusteella, että sieltä saimme ylipäätään asunnon. Suurin osa asunnoista oli jo myyty, mutta AirBNB:n kautta löysimme muutamia viikkoja sitten asunnon Rijekan laitakaupungilta. Matkan varrella päätimme tsekata Opatijan, joka on matkaoppaan mukaan ollut yksi euroopan tärkeimpiä lomakohteita, kun rautatie Wienistä läheiseen Italian Triesteen saatiin rakennettua jo vuonna 1873. 

Opatija sijaitsee Kvarnerin lahden pohjukassa ja matkaa Rovinjista sinne kertyi vain alle sata kilometriä ja tämäkin tie oli oikein hyvä, osittain moottoritietä. Tietulli moottoritielle maksoi 46 kunaa eli noin 6 euroa. Matkan varrella maisemat olivat hienot, vihreää vuoristoa ja parit tunnelitkin piti ajaa. Metsää ja tyhjää tilaa tässä maassa tuntuu olevan, ihan niinkuin Suomessakin. Kroatian väkilukukin on jotakuinkin Suomen luokkaa, ihan snadisti vähemmän. Tällä matkalla emme nähneet oliiviviljelmiä, mutta matkalla Pulasta Rovinjiin oli paljon oliivipuita. Niin kuivan näköisiä olivat, silti niin hyvää ja maukasta  satoa tuottavat. 

Opatija oli hyvin erilainen kuin Rovinj, siitä tuli mieleen Ranskan Monaco ja Nizza. Hienoja vanhoja hotellirakennuksia ja kiva rantakatu. Jotenkin tämä ei kuitenkaan vaan sytyttänyt Rovenjin jälkeen, en tiedä miksi. Ehkä Rovinj oli vaan niin täydellinen! Täällä oli niin turisteja varten tehdyn oloista. Täytyy myöntää, että pysähdyksemme kesti vain ehkä kolme tuntia eli kovin pintapuolinen se oli. Opatijan pääranta, nk. Rivijera, on kokonaan betonista rakennettua ja se ei houkutellut meitä uimaan, vaikka ilma oli paahteinen. Päätimme pikaisen lounaan jälkeen etsiä jonkin kivemman rannan. Siistiä ja kaunista siellä kyllä todellakin oli. 

Opatijan ranta ei siis oikein napannut ja päätimme lähteä lähemmäs majapaikkaamme ja jollekin Rijekan monista rannoista. Niitä on esitelty netissä monilla sivustoilla ja sieltä bongattiin joku kivannäköinen ranta, jonka nimi naputeltiin google-mapsiin ja menoks. Edellispäivän rannanetsintäreissulta olimme oppineet sen, että Nokian Here Wego ei ole tällaisessa hommassa paras mahdollinen opas, sillä sinne on laitettava aina osoite. Here Wego on muuten siitä hyvä, että ei vaadi nettiyhteyttä kunhan maan kartat on valmiiksi ladattu. Löysimmekin hyvin perille Rijekan ulkopuolella olevalle rannalle, joka oli taas hyvin erilainen kokemus. Sinne oli rakennettu betonista pieniä pyöreitä poukamia ja niiden välissä oli kivirantoja ja luonnonkalliota. Rannalla oli hauska surffityylinen baarikin ja kokonranta olisi ollut muuten tosi kiva, mutta vasemmalle katsottuna maisema olikin tällainen! Siinähän römötti valtava laivatelakka ja korjauksessa oli joku paikallinen sotalaiva. No, ei se nyt niin tarkkaa ole. Veikkaan, että tällä rannalla ei tänä vuonna ole kovin moni suomalainen uinut ja olimme siellä paikallisten seassa varmaan ainoat turistit. Vesi oli taas aivan mahdottoman kirkasta ja lapset snorkkeloivat ja bongailivat monenmoista kalaa meren pohjasta. Mutta silti! Kyllä meitä huvitti, että eksyttiinkin tälle rannalle!

Oikealle puolelle katsottuna maisema olikin jo nätimpi. Kauempana näkyy Rijekan kaupungin satamaa ja sen nostureita ja kaukana Opatija. Nyt ei oltu turisteja varten sliipatussa hotelleja täynnä olevassa kaupungissa, vaan vanhassa teollisuuskaupungissa, joka on Kroatian kolmanneksi suurin kaupunki Zagrebin ja Splitin jälkeen.

Muutaman tunnin lekottelun jälkeen olikin aika siirtyä asunnolle. Ensivaikutelma siitä ei ollut ihan mieleinen! Siitä lisää huomenna.

Rovinj herätti matkamakisen mukavaan lämpöön ja eilen hankittu lasti ruokatavaroita pieneni aamiaisella sopivasti. Suunnitelmissa oli rundailla ympäri kylää ja imeskellä italialaishenkeä kroatialaiskylästä. Maamerkkinä toimiva kirkko oli tarkoitus katsastaa ensimmäisenä. Eli helteestä huolimatta ylämäkeen!

Matkaoppaan kannustamana menimme sen ehdottamaa reittiä ja jykevä kirkko alkoi näkymään jo aikaisessa vaiheessa. Matkaoppaan mukaan kyseessä on Pyhän Eufemian kirkko, joka on 1700-luvulta ja siinä on Istrian korkein kellotorni, joka on vuosisatojen ajan toiminut alueen kalastajien apuna.  Tornin avulla ennustettiin säätä ja suunnistettiin mereltä kotisatamaan.

Itse kirkko oli ihan tavallinen, joskin merkittävällä paikalla. Meille se tarjosi lisäarvoa kellotornillaan joka tarjosi mehevät näkymät tienoon ylitse. Portaat olivat kyllä aika kamalat ja korkeanpaikankammoiset älköön vaivautuko… puiset kulahtaneet kapulat kapeassa kuilussa, ja vielä aika kova trafiikki molempiin suuntiin!

Maisemat kyllä palkitsivat kivasti kevyen effortin ja hammastenkiristyksen.

Kirkon jälkeen kiertelimme ns täydellisten kujien kautta väljemmille vesille ja etsiydyimme majoittajamme mainostamalle ranta-aluelle.

Hotellityömaa-alueen tuolla puolen, lyhyehkön kävelymatkan päässä oli aivan mahtava rantaparatiisi moninaisine poukamineen ja palveluilla höystettynä.

Oli tarjolla niin marmoripäällysteistä luksuslekottelupaikkaa kuin matkamakiselle kelpaavaa luonnonpoukamaakin.

Kotiin palatessa taivas alkoi nostaamaan myrskyrintamaa ja tarjosi kivoja kuvia, onneksi se ei kuitenkaan  riehunut kuin pari tuntia, illalla oli taas niin pittoreskiä, että!

Kroatian matkaa suunnitellessa bongasin netistä Rovinj -nimisen pikkukaupungin ja googlen kuvahaku tuotti heti sellaista kuvaa, että ei tarvinnut kauaa miettiä kannattaisiko sinne lähteä. Ajoimme tänne sunnuntai-illaksi,  matkaa Pulasta on  noin 50 kilometriä ja tie on oikein hyvä. Tämäkin asunto on bookingin kautta otettu ja löytyy nimellä Apartment Premsai.  Täällä Kroatiassa on pitkät perinteet kotimajoitukselle ja sellainen tässäkin on kyseessä. 

Minulla oli itse asiassa jäänyt huomaamatta varausta tehdessäni, että asunnon omistaja asuu samassa talossa, yläkerrassa, jos sitä nyt oli kerrottukaaan. Meillä on yhteinen eteinen tämän ystävällisen bosnialaisrouvan kanssa, sitä ei tarvitse siis säikähtää, jos tämän joku varaa. Nevenka-rouva ei puhu englantia ja asioita hänen puolestaan hoitaa Ivana ja hänet olikin ilmoitettu bookingissa kontaktiksi. Mutta mikä vastaanotto asunnolla meitä odottikaan! Nevenka tuli heti alakertaan esittäytymään meille ja oli valmistanut vieraille jotain yrttiviinaa, paikallista rakia. Sitä sitten heti otettiin hömpsyt tervetuliaisiksi! Lapsetkin hän oli huomioinut ja varannut heille päärynämehua. Punaviinipullo odotti pöydällä ja sekin oli on the house. Ivana tulkkasi ja juttelimme hetken tämän ihastuttavan vuokraemännän kanssa. Kyllä tuli taas todistetuksi, että reissusta saa monesti enemmän irti, kun asuu jonkun omistamassa asunnossa eikä hotellissa. Jotenkin tuli heti niin kotoisa olo.

Asunnon Nevenka oli vimpan päälle sisustanut omintakeisella romanttisella tyylillään ja kaikenlaista huonekalua oli jopa liiaksi asti, sillä aika pieni asunto tämä on ja osittain kellarissa eli ei ollut kyllä ihan paras mahdollinen sisäilma. Huonon sisäilman takia en voi tätä asuntoa suositella. 

Sitten piti heti päästä katselemaan ihastuttavaa Rovinjia. Heti kun tänne tultiin tajusin, että nyt ollaan oikeassa paikassa. Todella siistiä, kujat niin kapeita, että niissä ei saa mennä autoillakaan.  Tämä muistuttaa paljon minun rakastamia Italian pikkukyliä. Lähellä Italiaa sitä ollaankin, tästä on vain noin sata kilsaa Italian puolelle. Tässä asuntomme sisäänkäynti, jonka ulkopuolella eilen kirjoittelin blogia, vähän kalteva oli maasto, mutta jotenkin Reima onnistui jakkaran siihen saamaan, niin ettei keikkunut liikaa. Mutta nyt siis ovi lukkoon ja syömään!

Olimme saaneet ravintolasuosituksen Ivankalta ja menimmekin suoraan satamaan hänen suosittelemaan kalaravintolaan. Satama oli täynnä pieniä veneitä ja muutamia isompia veneitä, joilla pääsee lähisaarille ja kaupunkeihin.

Ruoka olikin todella hyvää ja kohtuuhintaista, kuten täällä muutenkin. Tämä ihana seafood-lautanen taisi maksaa 13 euroa.

Syötiin hyvin ja istuttiin rauhassa, ihmisiä käveli ohi rantakatua pitkin ja ilma oli todella lämmin , auringon laskun jälkeenkin vielä 26 astetta. Aurinko laski siinä edessämme vanhan kaupungin taakse. Ihan parasta.

Jälkkäriksi lähdettiin tietenkin hakemaan jäätelöä, joka sekin on ihan kuin italialainen gelato. Kuljeskeilmme vielä hetken satamassa ja kapeilla kujilla, jotka olivat aivan täynnä ihmisiä. Ihana paikka tämä kyllä on.

Meidän ei ollut Prahan lisäksi tarkoitus tehdä tänä kesänä muuta reissua, mutta on ollut niin kylmä kesä, että hermo petti noin kuukausi sitten ja alettiin katselemaan lentoja. Kroatia on ollut niin sanotusti listoilla jo jonkin aikaa ja Pulaan saatiin vielä ihan ok-hintaiset lennot. Saavuimme lauantaina puoli yhdeksän aikaan illalla Pulan kentälle ja aika sutjakasti saatiin vuokrattua auto ja ajettiin asunnolle. Silti emme ehtineet muuta kuin vähän käveleskellä keskustassa ja käydä syömässä.

Aamu valkeni kuumana ja lämpötila kohosikin äkkiä yli kolmenkymmenen. Päätimme silti  mennä tutkailemaan kaupunkia päivänvalossakin. Meidän asunto oli vajaan kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja aika rosoista siellä matkan varrella oli. Alkoi jopa olemaan vähän rajamailla, että onko vielä idyllistä! Mutta oli se, omalla tavallaan.

Täällä myydään hedelmät ja juurekset pääasiassa tällaisista kojuista teiden varrella tai tietenkin isommilla toreilla. Vesimelonit olivat niin isoja, että pitäisi olla melkein kottikärryt mukana, jos tuollaisen ostaisi!

Keskusta on vähän sekavan oloinen,  siellä ei ole nimittäin niin selvää vanhaa kaupunkia kuin monessa muussa tähän asti nähdyssä Etelä-Eurooppalaisessa kaupungissa. On uudempaakin taloa vanhojen väleissä. Ihan kiva se kuitenkin oli ja ilman muuta näkemisen väärti. Tässä piazzalla käytiin lounaalla ja tilattiin mm. Istrian plate, jossa on paikallista Parman kinkun tyyppistä kinkkua ja paikallista juustoa ja todella hyvä oliiveja. Oliivipuita nähtiinkin jo automatkalla Pulaan kentältä. 

Vanhan kaupungin sisääntuloa hallitsee Sergiuksen riemukaari. Voi vaan kuvitella minkälaisia sotajoukkoja tästäkin on aikanaan kulkenut. Rooman valtakunnan aikainen kun on. Tänään siitä ali meni muutama hikinen matkamakinen.

Kapeita kujia ja vanhaa mukulakivikatua, joka on aikojen saatossa kulutettu ihan liukkaaksi, siitä minä tykkään!

Kaupungin kuulusin nähtävyys on Rooman valtakunnan aikainen amfiteatteri, jonne on alun perin mahtunut noin 23 000 katsojaa seuraamaan veristä viihdettä. Lauantaina illalla siellä esitettiin elokuvia. Pulassa sattui olemaan elokuvafestarit ja sen takia siellä parveilikin pitkäksi jonoksi asti ihmisiä, jotka jonottivat päästäkseen seuraamaan elokuvaa tuossa historiallisessa miljöössä. Varmasti hieno kokemus. Amfiteatteri on muutenkin täällä ahkerassa käytössä, siellä järjestetään mm.  konsertteja ja sitä kutsutaankin Pula-areenaksi. Minea nimesi tämän kuitenkin valecolosseumiksi! Sehän tosiaan onkin kuin Rooman colosseumin pienoismalli. Täällä paikassa ei ole muuten kaikkea sliipattu viimeisen päälle turisteja varten, olkoon pyykit ja vesisäiliöt siinä kaikessa rauhassa kaupungin päänähtävyyden juurella!

Päivä oli tosi kuuma, 32 astetta ja sen takia päätettiinkin lähteä rannalle kaupungilla kiertelyn jälkeen. Kysyimme asunnon omistajalta mikä on paras ranta Pulassa. Kaupungin ulkopuolella on nimittäin paljon pieniä rantoja, joita kartasta olimme ihmetelleet, emmekä osanneet päättää minne lähtisimme. Omistaja sanoi heti, että ei kannata mennä niille kaupungin lähellä oleville rannoille, sillä tähän aikaan vuodesta ne ovat aivan tupaten täynnä turisteja eivätkä sen takia parhaita mahdollisia. 

Hän opastikin meidät Pulan ulkopuolelle olevalle jollekin rannalle, jonka nimen unohdimme saman tien, mutta suuntima oli suurinpiirtein selvillä kartasta. Lähellä oleva kohde vaan navigaattoriin ja menoksi! No, ei sitten löydetty koko rantaa, mutta kuin vahingossa päädyimme jollekin toiselle rannalle, joka oli oikein kiva. Paikallisia siellä pääasiassa oli. Heillä oli mukana telttat, aurinkotuolit ja isot eväät. Monet olivat tulleet sunnuntaipäivää viettämään isolla porukalla.  Totesimme heti, että jo Suomesta ostetut uimakengät tulivat todellakin tarpeeseen. Täällä ei ole paljoakaan hiekkarantoja, vaan rannat ovat pääasiassa kiveä. Uimakengät kannattaakin varata mukaan jos Kroatiaan tulee, toki niitä myydään täälläkin. Vesi oli kuin linnunmaitoa ja oli ihanaa päästä uimaan!

Paikansimme itsemme vasta rannalle päästyämme ja kyseessä oli Fazana -niminen kylä ja sen ranta, joka oli noin 10 km Pulasta Rovinjiin päin. 

Nämä ovat niitä paikkoja joihin päädytään aivan vahingossa, rento rantakylä vailla ulkomaisia turisteja. Jes!



Majapaikkamme Pulasssa oli varattu bookingin kautta, yksityinen asunto ja löytyy nimellä Apartment Erin. Se sijaitsee pienen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja nähtävyyksistä, oli todella siisti ja nätisti sisustettu. Kahvia ja teetä oli valmiina keittiössä vieraille. Kaksi huonetta, kylppäri, tilava ja täysin varusteltu keittiö ja pikkuinen parveke. 

,