Monesti on ollu tarkoitus mennä Pietariin, sinne kun pääsee Suomesta kätevästi junalla ja kaupunki on kuulemma näkemisen arvoinen. Ei ole koskaan tullut käytyä koko Venäjälläkään. Matkaa ei vaan olla saatu aikaiseksi, kun pitää olla viisumikin ja aina on ollut joku muu kohde mielessä, kun lomamatkaa on suunniteltu. Tällä kertaa oli tarpeeksi hyvä syy hoitaa viisumirumba ja tulla tänne, sillä matkan varsinainen tarkoitus on tulla katsomaan cheerleadingin EM-kisoja ja kannustaa vaasalaista juniorijoukkuetta West Coast Vikingsin IRONia. Meidän Minea kilpailee joukkueessa.
Varattiin aikaa myös nähtävyyksien katselulle ja eilen olimmekin Allegron tuomina Pietarissa jo yhdentoista aikaan. Yövyimme sukulaisten luona Lahdessa ja lähdimme sieltä kahdeksalta eli hämmentävän nopeasti olimme jo Venäjällä. Junassa piti täyttää maahantulokortti, joka pitää olla täällä liikkuessa koko ajan mukana. Rajamuodollisuudet hoituivat junassa kätevästi, tosin todella tarkkaan syynättiin passi ja viisumi. Ylipäätänsä kaikenlaista rajamuodollisuuksiin liittyvää henkilökuntaa junassa oli pilvin pimein. Viisumit hoituivat Lähialuematkat Oy:n kautta eli itse täytettiin lomakkeet ja lähetettiin Lähialuematkoille ja he hoitivat viisumin valmiiksi meille Matkahuoltoon. Hinta oli n. 80€/ viisumi ja postikulut päälle.
Juna-asemalta sompailimme itsemme kahdella metrolla hotellille. Metroasemat on merkitty suhteellisen pienillä M-kirjaimilla eikä asemaa heti meinannut löytyä, mutta Finladskaja- juna-asemalta kun lähtee kävelemään vasemmalle niin siinä tulee kadunkulmassa kyllä metroasema vastaan. Metroasemat on merkitty täällä nykyään myös länsimaisin kirjaimin eli hyvin pärjää siinä mielessä.
Hotellikin löytyi, mutta ei ihan vaikeuksitta, sillä vanhanaikaisen paperikartan perusteella suunnistimme, netin käyttö on täällä nimittäin aika kallista suomalaisella liittymällä, kun ei olla Euroopassa. Vaikeuksia tuottaa hieman se, että katujen nimet eivät ole talojen seinissä heti risteyksessä, vaan jossain talon seinässä myöhemmin, jos ollenkaan. Mutta löytyihän se kun otti silimän kätehen ja muutamat ylimääräiset askeleet.
Ei muuta kuin laukut respaan säilytykseen ja Pietaria tutkimaan!
Päätimme lähteä ensimmäiseksi tutustumaan Kristuksen ylösnousemuksen katedraaliin eli Kirkkoon veren päällä. Kirkko on saanut nimensä siitä kun tsaari Aleksanteri II murhattiin siihen paikalle ja kirkko rakennettiin hänen muistokseen. Siellä on matkaoppaskirjasen mukaan pidetty aikanaan vain yksi jumalanpalvelus ja se on toiminut Neuvostoliiton aikana varastona. Herran jestas, komea varasto! Kirkko on avattu 30 vuoden kunnostuksen jälkeen vasta 1997. Pääkupoli oli harmiksemme just remontissa.

Kirkko on sisältä kokonaan mosaiikkia ja on todella kaunis. Ei millään meinaa tajuta, että kaikki se upeus sisällä on tehty mosaiikista.

Kirkon vieressä on paljon museoita ja suuri puisto. Venäläinen museo oli valtavan suuri, mutta tyydyimne ihailemaan sitä vain ulkoa päin.

Rauhallisen ja kauniin vihreän puiston kujilla oli mukava vaellella.


Hetken unohti, että olimme viiden miljoonan asukkaan kaupungissa, sillä kulkijoita ei ollut meidän lisäksi torstaipäivänä puistossa paljon.
Jatkoimme eteenpäin kohti kesäpuistoa, joka oli graafisempi ja täynnä patsaita ja suihkulähteitä. Siellä runoilija Aleksadr Pushkin on matkaopaskirjasen mukaan ollut kuin kotonaan ja ilmeisesti asunut niillä huudeilla. Pushkin: ”Kesäpuisto on minun pihani. Kun herään, menen sinne aamutakissa ja tohveleissa. Luen, kirjoitan ja otan iltapäivänokoseni siellä. Se on minulle kuin toinen koti.” Eikä ole ihme, että hän on siellä viihtynyt, kaunista oli.



Kaikenlaista hienoa puistoa oli kävelty ja suuta kuivasi jo kovasti. Huonosti oli ollut näkyvissä terasseja, joista matkalaisille saisi sopivaa suun kostuketta. Kiersimme puistoalueelta Miljoonakatua pitkin takaisin Verikirkolle ja pääkadulle Nevski Prospektille päin kävellessä löysimme vihdoin terassin, josta sai kuohuvaa ja olutta! Aurinkokin näyttäytyi sopivasti ja pieni tauko oli tarpeen.

Päätimme vielä jatkaa kohti Eremitaasia kanavan reunaa pitkin. Neva-joen kanavat halkovat kaupunkia monin kohdin ja ovat kyllä kivan näköisiä ja tuovat kaupungille sen omaleimaisen ulkonäön.

Nevski Prospektin varrella tuli heti vastaan Kazanin tuomiokirkko, jonka voisi tsekata myöhemmin lähemmin.

Pienen taivaltamisen jälkeen päädyimme Eremitaasille, jonne mennään myös sisälle joku toinen päivä. Siihen pitää olla hyvin valmistautunut, sillä siellä on nähtävää 15 vuoden ajaksi, jos katsoisi teoksia 8 h joka päivä ja jokaista vain minuutin!


Yllättävän hyvin kävellen haltuun otettava kaupunki tämä on. Erehdyimme ottamaan metron takaisin hotelille, se oli pikkuisen väärä metro ja kävelimme loppujen lopuksi enemmän kuin suoraan Nevski Prospektia pitkin olisi kertynyt matkaa! Metro ei ole muutenkaan täällä kätevä lyhyillä matkoilla, sillä matka liukuportaita pitkin maan alle kestää pitkään, sillä metro on täällä todella syvällä. Se kulkee välillä Neva-joen alta. Maan alla joutuu monesti vielä lisäksi kävelemään paljon, ennen kuin pääsee metroon. No, sekin opittiin, kantapään kautta, kuten yleensä!