Aamupalalla ostimme netistä liput kuninkaanlinnaan ja ennakkolippuja voikin suositella. Jonoa oli taas, kun sinne puoli kahdentoista aikaan pääsimme, mutta netistä ostetuilla lipuilla saimme painella suoraan sisälle ja pääsimme tutustumaan linnan kertakaikkiaan upeisiin huoneisiin. Oli tosi harmi, että siellä ei saanut kuvata muualla kuin pääportaikossa. Ansku yritti heti ekassa salissa kuvauskieltoa rikkoa ja heti tuli madamelle huomautus! Katoissa oli kertakaikkiaan upeita maalauksia ja huoneet olivat eri tyyppisiä ja eri värisiä. Oli kultaa ja kimallusta ja upeita kattokruunuja. Tuonne linnaaan kannattaa mennä sisälle asti, jos tänne tulee.

Linnan jälkeen lähdimme kävelemään kohti madridilaisten sunnuntaikirppistä La Huertasin alueella. Paikan nimi tarkemmin oli RASTRO. Siellä oli todella paljon porukkaa liikenteessä, kujat ihan täynnä ihmisiä ja siellä myytiin kaikenlaista tavaraa lewiksistä antiikkiin.

Opimme, että kaikkea sitä voi kaupata. Siellä oli myynnissä mm. vanhoja valokuvia. Perhealbumit oli vaan laatikoihin kaadettu ja siitä myytiin kuvia. Olisin ottanut kännykällä kuvan yhdestä laatikosta, mutta heti kiellettiin: ”No fotos!” En ymmärrä miksi ei voinut ottaa kuvaa niistä. Eikö se nyt ole ihan sama, kun siinä olivat myynnissä. Oli kiva kierrellä pitkin kujia ja ihmetellä myytävää tavaraa, jota oli laitettu pitkin katuja esille.

Kun olimme siellä aikamme kierrelleet lähdimme suunnistamaan kohti Retiro-puistoa, sillä se olisi iso ja hieno puisto, jonka laitamilla on monia museoitakin. Ajattelimme, että voisimme vielä piipahtaa jossain museossakin ja sivistää hieman itseämme kaiken huvittelun lisäksi. Kirpparialueelta oli melkein puolen tunnin matka puistoon ja sinnikkäästi sinne päin kävelimmekin, vaikka askeleita olikin taas kertynyt kiitettävästi. Olimme jo melkein perillä, mutta sitten tulikin pissahätä ja nälkä. Yhtäkään ravintolaa ei näkynyt siellä puistoalueella päin, eikä googlemapsikaan ollut meitä viisaampi siinä asiassa. Totesimme, että lähdemme takaisin  päin kohti Santa Anan plazaa, sillä siellä saisi ainakin syötävää. Plaza oli aivan täynnä ihmisiä, mutta onnistuimme saamaan pöydän auringosta.  Sitten päästiin taas asian ja miniloman ytimeen, cavaa ja tapaksia. Päälle vielä cappucinot ja browniet. Ei pidetty kiirettä, aurinko lämmitti ihanasti ja imimme siitä valoa ja energiaa tulevan talven varalle. Ei siitä enää mihinkään puistoon tai museoon jaksettu lähteä. Kiertelimme ydinkeskustan katuja ja ihmisiä oli kyllä aivan valtavasti liikkeellä sunnuntai-iltanakin. Päädyimme kauppahalliin vielä yöpalalle ja loman kruunasi lasilliset shamppanjaa hyvillä tapaksilla. Äkkiä kello olikin jo kaksitoista ja ajeltiin taksilla hotellille. Aamulla olikin luvassa kauhean aikainen herätys, sillä puoli kuudeksi oli tilattu taksi lentokentälle.

Madrid on todella eläväinen kaupunki ja kävellen haltuun otettava. Museot ja puistot jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Oli niin rentoa ja molempien stressaavaan arkeen sopivaa nauttia ilman nähtävyysstressiä kaupungin sykkeestä ja niistä kivoista tapas- ravintoloista. Emme syöneet koko reissulla aamupalan lisäksi mitään muuta kuin tapaksia ja nyt taitaa olla kaikesta suolasta sellaiset silmäpussit, että ihan hirvitttää. Helppoa, mukavaa ja rentoa – sellainen miniloman pitikin olla. Kiitos Ansku huippuseurasta ja kiitos Madrid!

Pieni huilitauko piti ottaa hotelilla koko päivän kävelemisen jälkeen, mutta sitten piti alkaa miettimään iltavaatetusta ja alkoikin melkoinen suihkinta, kun kaksi naista alkoi valmistautumaan Madridin yöelämää varten.  Tässä kaupungissa on ilmeisesti Euroopan kaupungeista eniten ravintoloita suhteessa väkilukuun ja se näkyykin katukuvassa. Tuntuu, että ravintoloita on todella kaikkialla ja ne ovat koko ajan täynnä ihmisiä. Voi kun Suomessakin olisi tällaista! Mentäisiin ulos syömään ja tapaamaan tuttuja melkein joka päivä eikä olisi kallista ja olisi lämmintä. Illalla täälläkin kyllä viileni heti kun aurinko laski, mutta silti lämpötila pysytteli alkuillasta vielä lähempänä kahtakymmentä.

Matkaoppaan mukaan paljon erilaisia ravintoloita, flamengopaikkoja ja muutenkin iltamenoja pitäisi olla Huertan alueella, joka on aika kaukana hotellilta ja otimmekin heti suosista taksin sinne. Plaza Santa Anan laitamalta löytyi heti kivan näköisiä ravintoloita ja saimme hauskat paikat yhdestä tapasravintolasta. Olimme siinä melkein kuin näyteikkunalla, välitilasssa, ei sisällä eikä ulkona.

Maukkaita  tapaksia vedettiin taas navat täyteen ja siinä oli kiva istuskella ja katsella ohi virtaavaa ihmismassaa. Porukkaa oli tosi paljon liikenteessäja kiertelimme illallisen jälkeen pitkin poikin katuja ja kujia, kunnes olimme jo aika lähellä La latinaa. Korkkarit painoivat jo jalkoja , mutta taksin ottaminen siinä vaiheesssa tuntui tyhmältä ja niinpä sinnittelimme La latinan kaupunginosaan pienen harharetken jälkeen, kun hairahduimme uskomaan google mapsia. Se on kyllä sekoillut täällä. Onneksi on perinteinen kartta ja sillä ollaan hyvin suunnistettu.  Mahduimme sisään kivan näköiseeen viinibaariin, jossa olimme vain piipahtaneet edellisenä iltana, sillä silloin se oli liian täynnä.

Kello oli jo yli puolen yön ja päivä oli ollut aika pitkä. Piipahdimme vielä muutamassa umpitäyteen tungetussa pienen pienessä meluisassa baarissa ja totesimme, että ei pysty, ei kykene. Nyt on lähdettävä nukkumaan. Sinnittelimme vielä korkkarikävelyä hotelille monta kilsaa, kun taksejakaan oikein näkynyt. Madrid on kyllä todella eloisa kaupunki ja hyvin kävellen haltuun otettava, oikein sopivan kokoinen.

• Pikareissu Madridiin hyvän ystäväni Anskun kanssa tulisi oletettavasti sisältämään paljon juttelua, hyvää ruokaa ja juomaa. Perjantai-iltana tultiin, eikä paljon muuta ehditty kuin mennä syömään La Latinan alueelle, joka olikin ihan kivasti noin vartin kävelymatkan päässä hotelliltamme NH Ribera Madrid. Matkaoppaan mukaan alueella on paljon tapas-paikkoja ja varsinainen illallinen jäikin syömättä. Tultiin nimittäin tapaksista niin täyteen, että muuta ei enää kaivattu. Todella hyvää ruokaa saatiin , kunhan ensin onnistuimme saamaan paikat ravintolasta. Serranon kinkku oli tässä paikassa todella hyvää ja se leikattiin perinteiseen tapaan veitsellä. La Latinalla oli muutama aukio ja kadunvarsi aivan täynnä idyllisen pieniä tapas ravintoloita ja hengailubaareja. Muutama menopaikan näköinen pikkubaarikin oli, mutta onneksi me suunnistettiin suht ajoissa nukkumaan.

Tänään herättiin ihan mukavasti puoli ysin aikaan ja heti hotellin hieman ylihintaisen, mutta todella hyvän aamupalan jälkeen suunnistettiin kohti kuninkaan linnaa. Sitä ennen vastaan tuli kuitenkin kirkko Cathedral Almudena, jonne kannattikin mennä sisälle asti. Siellä oli messu meneillään ja hissukseen yritimme hiiviskellä siellä ja otimme kuvia. Kirkko oli suuri ja tyypillinen eurooppalainen monine sivualttareineen ja lasimaalauksineen. Huomion kiinnittivät upeat kaarholvit ja se, että lattia oli täynnä hautoja! Ajateltiin ensin, että sinne varmaan oli haudattu pappeja, mutta siellä luki familiariaakin eli eli ehkä taviksetkin voivat ostaa sieltä hautapaikkoja. Kaunis kirkko.

Kuninkaan linnalle eli El Palacio Realille päästyämme totesimme, että jono sisälle oli liian pitkä ja aurinkokin paistoi niin ihanasti, että ei huvittanut jäädä siihen jonottamaan ja mennä sisälle moneksi tunniksi. Katsotaan, jos huomenna huvittaisi. Linna oli ihan ok ulkoa ja valtavan suuri, mutta ei nyt niin ihmeellinen. Vähän tuli naapurimaamme kuninkaanlinna mieleen. Puistossa kävimme ihmettelemässä hetken ja jatkoimme matkaa kohti Plaza Espanjaa.

Å

Plaza Espanjalla oli myynnissä matkamuistoja ja oli siellä kaikenlaista muutakin kojua. Plazalla maisemaa hallitsee Torre de Madrid -rakennus ja keskellä oli suihkulähde patsaineen.

Gran Viaa pitkin päädyimme Plaza Mayorille ja siellä todettiin, että onkin jo päiväcavan aika. Aurinko oli noussut ja lämmitti jopa kuumasti. Aamu oli aika viileä, mekossa ja hameessa kuitenkin hyvin tarkenimme,  kunhan oli ohut villatakki päällä. Yllättävän lämmintä täällä vielä onkin ollut vaikka on jo lokakuun loppu. Päivällä sääennusteen mukaan korkeimmillaan 27 astetta. Plaza Mayor on neliskanttinen ja kokonaan yhtenäisten talojen ympäröimä ja taloihin on rakennettu parvekkeet, joista voi seurata aukion tilaisuuksia. Aikanaan siellä järjestettiin teloituksia ja härkätaisteluja. Tänä päivänä sen täytti iloinen turistien ja paikallisten muodostama sekamelska ja bongattiin yksi hääparikin.

Istuimme varmaan tunnin verran siinä plazalla ja ihmettelimme maailman menoa ja muun muassa miksi kukaan ajattelisi, että turistit viitsisivät antaa rahaa, jos laittaa päähänsä intiaanivaatteet ja näyttää peukkua ohikulkijille. Sellaisellakin tavalla siellä elantoa yritettiin hankkia. Lähdimme eteenpäin ja  oli ihanan rentoa kuljeskella Madridin kaduilla. Madrid sopii hyvin tällaiseen muutaman päivän lomailuun, sillä täällä ei ole mitään must see -nähtävyyksiä, eikä niistä siten tarvitse stressata.

Päädyimme kauppahallille, joka on lähellä Plaza Mayoria ja se oli aivan ammuttuna täyteen ihmisiä. Sinne sekaan kaikkeen hälinään vaan sukellettiin rohkeasti ja onnistuimmekin saamaan paikat juustotapastiskiltä. Todella herkullisia tapaksia syötiin useammastakin tiskistä ja paikan tunnelma oli kertakaikkiaan ihana! Saatiin todella hyvät sangriatkin. Monet herkullisen näköiset tapakset jäivät kuitenkin ostamatta, kun tultiin niin täyteen. Voipi olla, että huomenna mennään sinne uudelleen, paikkaa  voi todellakin suositella. Espanjalaiset ovat kovia puhumaan, mutta voin vakuuttaa että me ei kyllä kakkoseksi jääty! On ollut niin paljon puhuttavaa, sillä emme ole nähneet moneen vuoteen ja välillä yhteydenpitokin on ollut vain facebookin varassa. Päivitettävää siis riittää kuulumisissa!

Kaikki menikin ruuan ja juoman suhteen koko päivän erinomaisesti, mutta sitten istahdimme jollekin plazalle kahville tapas-baarin puolelle, vaikka luulimme olevamme kahvilassa. Tilasimme cappucinot ja saatiin kyllä niin surkeat kahvit ettei niitä oikein kahviksi voinut kutsua. Kanelia oli ripoteltu päälle ja kyseessä oli lähinnä kanelivesi maitovaahdolla! No, muuten olisikin ollut täydellinen päivä!