Terhi:

Tässä lopuksi vielä joitain vinkkejä Dubain matkaa suunnitteleville. Rahayksikkö on Arabiemiraattien dirham (AED). Käteistä ei tarvitse paljon matkalle mukaan vaihtaa, sillä pankkikortit toimivat Dubaissa käytännössä kaikkialla. Takseihin käteistä tarvitaan, mutta niissäkin osassa voi maksaa kortilla. Myös Debit-puoli toimii, mikä oli yllätys meille. Pienenkään summan maksamista kortilla ei siellä vierasteta. Eli homma toimii niin kuin Suomessa. Me ei käyty Dubain vanhassa kaupungissa eli Deirassa, jossa on ulkoilmamarkkinoita. Voisin kuvitella, että siellä pitää käyttää käteistä.

Ostoskeskuksissa mikään ei ollut halpaa eli hintatason takia shoppailemaan ei Dubaihin kannata lähteä, ellei mene alennusmyyntiaikaan, joka on tammikuussa. Tarjontaa toki on rajattomasti eli siinä mielesssä kannattaa shoppailla, sieltähän voi ostaa mitä vaan! Myynnissä on muutakin kuin luksustuotteita. Hintataso peruskaupoissa on ainakin sama kuin Suomessa, ellei jopa kalliimpi. Elintarvikkeet kaupoissa myös Suomen hinnoissa suurin piirtein. Ulkona syömisen hinta vaihtelee tietenkin paikasta riippuen aivan valtavasti. Kaupunki on kuuluista myös luksusluokan ravintoloista ja tarjontaa on tietenkin laidasta laitaan. Me saimme ensimmäisen illan failin jälkeen joka kerta hyvää ja laadukasta ruokaa. Kävimme ns. perusravintoloissa, ei hienoimmissa. Erilaisia vaihtoehtoja on vähintäänkin riittävästi:  italialaista, meksikolaista, libanonilaista, japanilaista, amerikkalaista ja paljon fusion ravintoloita, joista sai vähän kaikkea. Meidän perhe söi lounaan  Marinan alueella noin 200-300 dirhamilla eli noin 40- 60 eurolla. Illaliseen kului rahaa neljältä hengeltä noin 50-100 euroa. Ei syöty pitkän kaavan mukaan ekan illan jälkeen  kertaakaan, joskus tilattiin yhteisiä alkupaljona muutama pöytään. Alkoholiahan ei saanut eli niiden hintaa tuohon ei sisältynyt. Minea söi pääasiassa aikuisten annoksia, muutaman kerran lasten annoksen, jotka reilun kokoisia. Sellainen fiilis jäi, että saman hinnan ruuasta joutuu pulittamaan esim. Kanarialla ja laatu oli Dubaissa paljon parempi.
Sitten siihen minulle pakkaamisen kannalta hankalaan asiaan eli naisten pukeutumiseen. Raahasin tavallista enemmän vaatteita mukaan, kun en oikein tiennyt mitä siellä loppujen lopuksi tarvitaan. Kuinka peittävää pitää olla ja jos on kuuma, niin mitä laittaa päälle, ettei ole aivan tuskainen olo. Minulla oli paljon hihattomia mekkoja, jotka peittivät juuri ja juuri polvet. Olkapäiden suojaksi kääräisin alkuviikosta huivin, loppuviikosta en enää laittanut, kun se tuntui turhalta. Lähinnä Marinan alueella ja rannan läheisyydessä pukeutuminen on ei-muslimeilla tosi vapaata. Metrossa seistessä ja kun ympärillä oli lähinnä pakistanilaisia ja intialaisia työläisiä, olin tyytyväinen melkein nilkkoihin ylettyvään mekkoon ja olkapäät peittävään boleroon. Dubai Mallissa olin samassa peittävässä vaatetuksessa, samoin Burj Khalifassa. Mielestäni keskikaupungilla ja nähtävyyksissä kannattaa noudattaa sääntöä, että on ainakin polvet tai olkapäät ovat peitettyinä. On vaan itselle kivempi ja suurin osa länsimaisista naisista oli pukeutunut niin. Kauppakeskuksissa on myös aika kylmä eli ei niissä tarkenisikaan kovin pienissä vaatteissa. Kevyt huivi on tosi kätevä pitää mukana, ei paina laukussa mitään ja sen voi tarpeen tullen laittaa olkapäille.

Saimme kaikkialla todella hyvää palvelua, olimme aina sir ja madame. Oikein huvitti kun yhtenäkin aamuna lähdin unisena suoraan sängystä kauppaan ostamaan aamupala-aineksia ja meidän talon alakerrassa olevassa pienessä kaupassa oli varmaan 7 ihmistä töissä ja kaikki vuoron perään toivottelivat ” Good morning madame”. Se tuntui olotilaan ja ulkonäköön verrattuna kovin hienolta! Työvoima on halpaa ja palvelevaa henklökuntaa, security miehiä ja siivoojia on kaikkialla.

Asumiseen suosittelen lämpimästi Dubai Marinan aluetta, koko ranta on yleisessä käytössä, päin vastoin kuin keskikaupungin lähellä,  jossa osa rannasta on vain hotellien käytössä. Marinassa on satsattu kävelemiseen, toisin kuin keskikaupungilla, jossa voi jotua ottamaan taksin lyhyellekin matkalle, sillä kävellen ei vaan pääse etenemään.  The Walk -kävelykatu on koko rannan pituinen ja Marinan tekoallasta kiertää 7 km pituinen kiemurteleva kävelykatu. Muutenkin jalkakäytäviä on kiitettävästi ja kävellen pääsee liikkumaan. Marina oli myös satumaisen kaunis.

Tässä lopuksi Marina Palmusaarelta kuvattuna.

Ja kaupungin maamerkki Burj Al Arab myös Palmusaarelta päin.

 Terhi:

Ajatukset alkoivat aamulla siirtyä pikku hiljaa Suomeen. Pitkä päivä on jo ollut, ollaan nyt lentokentällä ja kello on yöllä puoli kolme. Lento lähtee neljältä. Koko päivä ollaan vielä ehditty nauttia Dubain auringosta. Sää on ollut koko viikon aivan mahtava, päivisin on ollut 25 asteen molemmin puolin. Loppuviikosta lähempänä kolmekymmentä. Aurinko on paistanut melkein koko ajan. Muutama utuisampi aamu on ollut. Yötkin ovat olleet lämpimiä, yli 20 astetta reilusti. Ilma ei ole kosteaa eli nuo lämpötilat eivät ole tuntuneet tukahduttavilta. 

Tänään juhlittiin Minean synttäreitä. Päivää  etukäteen. Sankari halusi mennä Starbucksiin ja sinnehän sitä mentiin. Kupeista päätellen siellä oli kuitenkin Minia, Rasmu, Rocky, ja Tehy! Nyt voisi jo Mineaa onnitella, kun oikean päivän puolella ollaan. Minea täyttää tänään 11 vuotta, harmi kun menee nyt synttäripäivä matkustaessa. Juna kotiin lähtee yhdeltä ja ollaan puoli kuuden aikaan illalla vasta perillä. Oli kuulemma kuitenkin kivempi vaihtoehto, kuin mennä kouluun!

 

Illalla kävimme syömässä The Walkilla ja siellä oli paljon porukkaa liikkeellä, turisteja ja paikallisia kaavuissaan. Monen monta hienoa autoa taas bongailtiin. Vuokrasimme Ferrarin, kuten kuvasta näkyy.

  
Ei vaiskaan, kunhan pelleiltiin! Pelkäsin, että hälytyslaitteet alkaa huutamaan, kun liian lähellä siinä hengailtiin. 

Ihmeteltiin vielä kerran Dubai Canvas  maalauksia, joita oli ilmestyny The Walkille lisää. Kyseessä oli joku taidetapahtuma. Oli hauskan näköistä kun ihmiset kuvauttivat itseään eri maalauksissa hassuissa asennoissa. Lopputulokset ovat kuvina kyllä tosi aidon näköisiä ja kolmiulotteisia.
  
   

Alla olevassa kuvassa taustalla näkyvät kaksi pilvenpiirtäjää ovat Bay Central West ja East. Me asuttiin vasemmanpuoleisessa 12. kerroksessa. Kämppä oli tosi hyvä, kotoisa ja siisti. Parveke oli tosin aika pieni, mutta kyllä siinä mahtui iltaisin maisemia ihailemaan. Asunnon omistaa venäläinen Slava. Hän asuu Pietarissa ja paikan päällä asioita hoitikin omistajan puolesta Sasha. Kun tulimme silloin yöllä neljän aikaan, niin avain oli jätetty meille maton alle. WhatsApilla Sasha heti meille viestitteli, kun oltiin laskeuduttu ja hyvin huolehti meistä koko matkan ajan. Tarjoutui tulemaan seuraavana päivänä paikan päälle, jos haluamme apua tai opastusta, mutta ei sitten tarvittu eli aika hassua että ei koskaan häntä edes tavattu. Avain nimittäin jätettiin lähtiessä taas maton alle, kun puolen yön jälkeen lähdimme asunnolta. Kertoo kyllä aika paljon siitä miten vähäistä rikollisuus täällä on. Talo on toki vartioitu, alakerrassa päivysti security mies yötä päivää eikä sinne pilvenpiirtäjään ollut kenelläkään asiattomalla asiaa. Muutenkin security miehiä on täällä kaikkialla, turvallisen tuntuista on.

  

Kiitos Dubai, kyllä oli mahtava reissu. Maailmankuva on taas vähän avarampi, meillä kaikilla. Kirjoitan vielä kotoa vinkkejä Dubain reissua suunnitteleville, hintatasoa ja muuta. Luulen, että tänne palataan vielä uudelleen, on niin sopivan lentomatkan päässä ja tosi paljon jäi vielä näkemättä tästä kauniista kaupungista. Abu Dhabiin on Dubaista vain 100 km ja siellä olisi myös mielenkiintoista käydä.

 

Reima: 

Tänään oli turistitäkyn vuoro. Isolla rahalla rakennetun palmusaaren perälle oli rakennettu hulppea hotelli joka on rakennettu muistuttamaan vastaavan ketjun Bahaman Atlantis Paradise Island -hotellia. Tässä oli pieni itämainen twisti kuitenkin. Ja joo, jumalattoman iso tietenkin. Näkyi mantereelle asti ja oli aika näyttävä jo matkan varrelta.

  
Meidän suuntana oli sen yhteydessä oleva vesipuisto Aquaventure. Se oli siis ainakin maailman kaunein ja korkeimmat laskut yms. Niinkuin täälläpäin kaikki.

Ja pakko sanoa että oli se näyttävä. Hotellin prameista sisätiloista lähtien aina vesipuiston viimeiseen kolkkaan asti oli ihan vimosen päälle. Ja lifeguard-miehiä oli joka kulmalla, ei pääse tolvanat turistit uppoamaan täällä vaikka tahtoisivatkin.

   
 

Laskuja ja liukuja ja jokia ja koskia oli niin monta ja monenmoista että kaikissa ei ehditty seitsemässä tunnissa koluamaan. Maailman jyrkin vesiliukumäki toki koeponnistettiin Rasmuksen kanssa. Se oli sattuvasti nimetty Leap of Faith:ksi. Se meni jonkun hai-altaan läpi mutta silmät täynnä vettä oli paha katsella.

  

  

  

Näki niitä haita ja kaloja vähän rauhallisemmalla kyydillä, joka oli vieressä. Tännekin toki tultiin jyrkän laskun ja puolen minuutin pimeän pätkän jälkeen. Minean mielestä tuntui että on sokea, kun silmät on auki, eikä yhtään mitään näe. Siellä kun ilmapatjan kyydissä kääntyilee, niin ei tajua kuinka päin menossa ja minne päin. 

  

Päivä meni kuin siivillä ja auringon tipahtaessa oli lähdettävä. Tätä voi kyllä suositella lämpimästi. Supersiisti ja viihtyisä paikka ja näkoalatkin on upeat. Palvelu oli myös ensiluokkaista. 

  

Kannattaa tilata liput netistä ja jättää safkat kotiin. Meiltä meni eväät roskikseen tarkastusmiesten toimesta, mutta onneksi aamulla hoksattiin ottaa liput internetistä, siinä säästi aika paljon. Toki menot aina tasaantuu ja ne säästöt paloi kotimatkalla epähuomiossa otetulle luksustaksille. No, olipahan hyvä kyyti.  

 

Terhi:

Eilen käveltiin varmaan kymmenen kilsaa ja todettiin,  että tänään otetaan vähän rennommin. Oltiinkin altaalla melkein koko päivä. Iltapäivällä vasta aktivoiduimme ja otimme lennosta taksin Madinat Jumeirahiin. Se on kahden hotellin väliin rakennettu lomakeskus Dubain kuuluisimman maamerkin Burj Al Arabi-hotellin vieressä. Alue on uusi, vaikka näyttää vanhalta.  Todella kaunis kokonaisuus!

Näissä kuvissa näkyy tuulitorneja. Ennen kuin koneellinen ilmastointi oli keksitty, niin sellaisia rakennettiin täällä taloihin, että pysyisivät viileämpinä täällä paahteessa. 

  
  

  
Burj Al Arab oli vaikuttava, pimeän tullen hienosti valaistu. Se on 7 tähden hotelli ja ravintola. Sinne ei ole asiaa muilla kuin hotellissa asuvilla tai pöytävarauksen tehneellä. Ei tehty pöytävarausta, alkudrinkki maksaa kuulemma 100€! Hienoimpien sviittien hintaan kuuluu oma hovimestari. Rakennus sisältää myös helikopterin laskeutumispaikan, tottakai! Se näkyy oikealla puolella edessä, aika pyöreän muotoinen. Vasemmanpuoleinen uloke on ilmeisesti yökerho. Katsoin just hotels.comista, että halvimman huomeen sieltä saisi 1700€/yö. No, olisin luullut että on kalliimpaakin.

  
Alue on rakennettu arabialaiseen vanhaan tyyliin ja sen keskuksena on sisätilassa oleva Souk eli perinteinen arabialainen markkinapaikka. Siellä oli myynnissä kultaa ja mirhamia ja muutakin kiiltelevää.

  
Tästä olisi saanut vesipiipun eli shishan ostettua, mutta ei olisi mitenkään mahtunut matkalaukkuun! 

  
  

Madinatista sai kaikista ravintoloista alkoholia.  Onnistuimme saamaan kivat paikat veden ääreltä Burj Al Arabin siintäessä taustalla. Lapset nauttivat tässä moctaileja eli alkoholittomia coctaileja. Niitä myydään kaikkialla Dubaissa ja niistä on omat listansa. Reima sai matkan ensimmäisen ravintolaoluen ja minä valkoviiniä. Tähän asti aikuisten juomat on nautittu omassa asunnossa, ostettiin tullessamme lentokentältä niitä onneksi riittävästi.

 

Alueella oli ihania ravintoloita, paljon turisteja ja paikallisia. Ilta oli lämmin ja oli kertakaikkiaan mukavaa. Tässä kun istuskelimme käveli upea vaalea nainen ohitsemme, Krista Siegfridshän se siinä oli! Ei viitsitty mennä häiritsemään, tuli samaan ravintolaan miesseuralaisensa kanssa. Suomalaiselta näytti hänkin. 

  

  
 
 

Pariinkin otteeseen ollaan oltu Dubai Mallissa, mutta nähty siitä vain osa, ehkä puolet. Se on niin järkyttävän iso, että ei sitä sisällä ollessa oikein edes hahmota. Kauppakeskus vaan jatkuu ja jatkuu joka suuntaan. Sitten kun on kävelty kamalan pitkäa matka, niin aina vaan jatkuu! Siellä on tietenkin kiiltävän puhdasta ja kaikki maailman luksusmerkkituotteet myynnissä. 

  
Oli erilaisia keskusaukioita ja suihkulähdeseinä. Samanlainen kuin alla oleva suihkulähdeseinä jatkui kulman taakse, tyypillistä täällä tuntuu olevan, että mitään ei saa kokonaan kuvaan!

  
  
Liikkeitä on 1200 ja ravintoloita on parisen sataa. Ei kai ole mitään mitä sieltä ei saisi – rahalla. Dirhameita pitääkin laittaa jonoon ihan kunnolla, jos siellä meinaa shoppailla. Oli siellä vaatteista toki ihan normimerkkien myymälöitäkin, kuten Mango ja Zara. Hintataso sama kuin Suomessa, ellei kalliimpi. Jos tänne shoppailemaan haluaa tulla, niin paras aika olisi tammi-helmikuussa, jolloin täällä on Shopping Carneval eli aleaika. Niitä kauppoja on niin paljon, että ei me oikein osattu mennä mihinkään, käveltiin vaan ja ällisteltiin sitä hommaa. 

Paikallista tyyliä sisustukseen: 

   
Luksussuklaakauppa:

 

Luistelemaankin voi mennä, tämä ei ollut kuitenkaan jäätä, vaan jotain muuta materiaalia.

  

Kyllä vähän ihmetyttää, että riittääkö kaikkiin kauppoihin oikeasti asiakkaita. Myyjiä joka kaupassa paljon, mutta  suurin osa kaupoista oli ihan tyhjiä asiakkaista. Ihmisiä tuolla oli vaikka kunka paljon, mutta hajaantuneena isolle alueelle eli ei taaskaan tungokseen asti. Ravintoloistakin suurin osa oli melkein tyhjillään. Oltiin eilen siellä päivällä ja edellispäivänä oltiin iltamyöhään. En huomannut eroa ihmismäärässä. 

Dubain ydinkeskustaan rakennetaan koko ajan uusia pilvenpiirtäjiä ja samaten tässä Marinassa nousee uutta taloa koko ajan. Ihmisiä täällä silti ei ole kuin 2,5 miljoonaa. Manhattanilla asuu puolta enemmän porukkaa ja tungosta oli lähes joka kadunkulmassa. Jotenkin täällä on suuruudenhulluusmeininki suhteessa ihmismäärään. Toki, onhan täällä osattu tyhjästä luoda tällainen valtava imperiumi eli varmaan sitä ihmismäärän oletetaan edelleenkin kasvavan. Tuohan ei tokikaan ole ainut iso kauppakeskus täällä, metromatkan varrella Marinasta Dubai Malliin on The Mall of the Emirates, jossa on se kuuluisa sisälaskettelumäki. Ei jaksettu enää pysähtyä sinne, sillä käveltävää olisi taas ollut todennäköisesti kilometrikaupalla, että olisi päässyt kauppakeskuksen siihen osaan. Tässä meidän lähellä on pieni 130 liikkeen Marina Mall ja vastaavia ympäri kaupunkia. 

Reima:

Taksikuski sen jo sanoi, täällä on kaikki pikkusen isompaa, korkeampaa, kauniimpaa ja kalliimpaa kuin muualla.

Matkalla lentoasemalta majapaikkaamme ohjastajamme kävi tarkkaan läpi matkan varrella näkemämme rakennelmat ja niiden suhteen muualta maailmasta löytyviin kilpailijoihin: this is like Vegas, only bigger. Se muitaparempi-meininki tuntuukin olevan kaikessa se itse tarkoitus täällä ja pienen otannan perusteella myös täällä asuvien ylpeyden aihe. Eivätkä ne kyylävalomiehen puheet olleet toki kokonaan hatusta vedettyjä, onhan täällä pramiaa!

  

Keskiviikkoiltana lähdettiin tutustumaan yhteen noista superlatiiveista ja otimme suunnan metropysäkille. Meidän majapaikasta asema näkyy mutta kellotimme siirtymäajaksi 15 minuuttia. Täällä ei jalankulkijat eivät ole kovin korkealla tienkäyttäjähierarkiassa. 

Metro meni maan pinnalla ja maisema vaihtui, lamboja ja ferrareja myytiin monessa paikassa matkan varrella ja pieni ihminen metrossa tunsi itsensä köyhäksi. Tämä metrokin, niinkuin kaikki muukin täällä, oli vimosen päälle siisti, hyvin suunniteltu ja toimiva, ihan niinku asiat suomessa.

Metrosteissin nimi oli Burj Khalifa, joka näin böndemiehelle kuulosti siltä että oltiin ihan kohteessa, jopa ovella. Ei oltu. Semmonen puolen tunnin taivallus putkessa liukkaasti liikkuvilla liukuportailla ja sitten alkoi näkymään. Ja on se iso.

 Maailman korkein rakennus, suurin ihmisen rakentama rakennelma, eniten kerroksia…. ja paljon muuta. Burj Khalifa on to-dell-la iso. Ja näyttävä. Sitä ei meinaa saada kameran ruutuun ja sieltä näkee niin kauas ettei enää kauemmas näe.

   

Illalla kierreltiin Dubai Mallia, maailman suurinta ostoskeskusta ympäri ja pysähdyttiin ihailemaan näitä paikallisten remonttireiskojen luomuksia pikku ravintolaan josta näkikin kivasti koko tienoon. Ja myös Dubai Fountainin joka semmonen aika iso suihkulähde. Tai no, maailman suurin ja kallein. Aamulla tultiin uudestaan ja mentiin ihan torniin asti.Vesipaasien tanssiva näytös Thrillerin biitin tahtiin ja sitä seurannut käsittämätön valoshow Burj Khalifan pinnalla alleviivasivat tämän paikan suuruudenhulluutta. Onhan se upeata mitä rahalla saa. Tarpeellisuutta ja muita yhteiskunnallisia tai maailmanpoliittisia arvoja peilaamalla tähän kerskakulutukseen ei saa kuin pahan mielen. Parempi vaan nauttia kun on lomalla.

   

  
  

 
Kauppakeskuksissa saisi kyllä ajan kulumaan koska siellä on kaikkien mahdollisten valmistajien uusimmat jutut esillä, vähän niinku jatkuvat messut. Uutta ja innovatiivista juttua löytyy kyllä joka lähtöön. Ja onhan siellä muutakin, tässä Dubai Mallissa mm. akvaario, luistelurata ja kivoja pikku kauppoja. Mutta kun on niin pirun lyhyt loma ettei kaikkee ehdi millään, pakko oli lähtee kävelemään taas metrolle, jos pelastetaan ensin Terhi ja mennään omalle poolille 😀

   

  

  
 

Terhi:

Aamu aloitettiin ilman kiirettä ja syötiin rauhassa aamupalaa parvekkeella. 

  

Rannalle kävellessä ihmeteltiin taas sitä siivoojien määrää, joka tässä kaupungissa on. Kadut aivan kiiltelee puhtauttaan, kertakaikkiaan missään ei ole roskia. Kaiken huippu on, että rannan viereisiä katuja mopataan ja lakaistaan kaiken aikaa. Ettei tule hiekkaa laatoitukselle! Työvoima täällä on halpaa ja pääasiassa intialaisia ja pakistanilaisia täällä on duunareina. Jos on itsellä hiekkaiset jalat, niin on melkein huono omatunto mennä rannan vessaan, kun siivooja tulee heti perässä moppaamaan hiekat pois. 

Käveltiin rantaa pitkin ja ihmeteltiin tekosaaren rakennushässäkkää. Onkohan tuo se suomalaisten suunnittelema, luin jostain, että tänne on rakenteilla suomalaisten taidonnäyte.  

  

Uskomatonta, että tämä 20 kilometrin ranta ei ole luonnon ranta, tämä kaikki hiekka on tuotu Saharasta ja Atlantin pohjasta. Ihan kuin sitä ei olisi riittänyt ympäröivällä aavikolla. Ilmeisesti haluttiin jotain hienompaa. Hiekka on oikein hienojakoista ja pehmeää. Kävelimme kohti palmusaarta ja otettiin paikat sattumalta saaren kiitoradan edestä. Pienkoneita nousi ja laskeutui siihen koko ajan, veivät laskuvarjohyppääjiä yläilmoihin. Rannalla ei paikallisia kaapuihmisiä pahemmin näkynyt, turisteja kaikki tyynni.
   

 
  

Pukeutumisesta etukäteen vähän stressasin, mutta turhaan. Ainakin tässä Marinan alueella näkee kaikenlaista vaatetusta länsimaisten ihmisten päällä. Ehkä pääsääntö kuitenkin on, että jos on lyhyet shortsit, niin sitten on olkapäät peittävä yläosa ja jos on hihatonta yläosa, niin alaosa on pidempi. Kyllä täällä näkee myös jonkin verran ihan hihatonta yläosaa + minishortseja tai lyhyitä hihattomia mekkoja. Paikallisten tyypillistä  vaatetusta näkyy vähän kuvassa, kun istuimme lounaalla the Walkilla.

  

The Walkilla on paikallisten taidetta, kolmiulotteisia maalauksia. Minea ei tässä tosiaankaan istu noilla rappusilla, vaan kyseessä on kulmaukseen tehty maalaus ja Minea istuu maassa.

  

Vielä piti päästä altaalle uimaan, sillä Persianlahden vesi oli kamalan suolaista!

   

Zen-master ☝Vedenneidon bad hairday 👇

  

Terhi: 

Aamulla heräsimme tosi lyhyen yön jälkeen malttamattomina näkemään missä sitä oikein ollaan. Asunnon ikkunoista avautuivat oikein kivat maisemat Dubai Marinaan.

  

  

 

Nälkä oli jo kova ja lähdimmekin heti rantaa kohti etsimään aamupalapaikkaa. Muutaman minuutin päässä tästä asunnolta onkin The Walk, joka on pitkä kävelykatu rannan suuntaisesti. Se on aivan täynnä kahviloita ja ravintoloita ja pilvenpiirtäjien ympäröimä. Jotain outoa saatiin aamupalaksi, lukuunottamatta Mineaaa, joka ymmärsi tilata croissantin. Lähdettiin vielä tsekkaamaan biitsi. Jos ei lasketa ihania Costa Rican sademetsärantoja, niin tämä ranta on kyllä minun mieleen. Urbaani, pilvenpiirtäjien reunustama. Ensimmäisenä meitä vastaan tuli joku perhe kamelin kyydissä! 

  

Supermarketin etsiskelyssä tuhlaantui jonkun verran aikaa, mutta vihdoin löysimme pienen kaupan, josta saatiin huomiselle aamulle aamupalaa ostettua. Samalla saatiin tuntumaa lähiympäristöön, niskathan  siinä väsyy, kun joutuu korkeuksiin koko ajan katselemaan! 

    

Sitten olikin jo kova kiire päästä katsomaan minkälainen uima-allas meidän talossa on. Rasmus oli niin energinen, että meni ensin talon 41. kerroksessa olevalle kuntosalille. Me muut menimme nauttimaan auringosta ja relaamaan poolille. Lyhyiden yöunien ja viime viikkojen pitkien työpäivien jälkeen oli ihanaa vaan maata ja nauttia koko iltapäivä. Ei ollut kiirettä minnekään. 

   

Illan suussa lähdimme tutkimaan tarkemmin Marinan aluetta ja sen kauneus ja suuruus yllätti meidät täysin. Oli todella vähän ihmisiä liikenteessä, kun viiden aikaan lähdimme kävelemään ympäri Marinan kävelyreittiä. Vasta illan tullen ihmisiä tuli enemmän, mutta ei koskaan tungokseen asti. Täällä on aivan käsittämättömän puhdasta ja turvallisen tuntuista. 

   

 
  

Päätimme kokeilla illalliseksi aitoa arabialaista ruokaa. Kolme ruokalajia tuotiin minulle, Reimalle ja Minealle. Rasmus otti grillattuja lihoja ja se taisikin olla paras annos. Ei ihan tarkkaan tiedetty mitä sieltä oli tulossakaan, päätettiin vaan kokeilla. Keitto, salaatti ja pääruoka. Keitoista Minea sai ihan hyvää kermaista kanakeittoa, minä mautonta nuudelikeittoa ja Reiman keitosta ei tiedetty oikein mitä lientä mahtoi olla. ”Salaatti”  tarkoitti minun osalta paahdettua leipää ja hummusta, Reiman kohdalla paahdettua leipää ja jotain epäilyttävää mömmöä. Minealla osui parhaiten kohdalle taas eli hän sai salaattia ja paahdettua leipää. Pääruuaksi minulla oli egyptiläisiä lihapullapötkylöitä, joissa oli ihan hyvä kastike, mutta jotenkin oli vaan liian tulista, eikä erityisen hyvänmakuista. Minea sai vihreätä kanaa, väri johtui jostain mausteesta, jonka maku ei kolahtanut. Reima sai jonkun patatyyppisen keitoksen, jossa oli lihaa, sieniä ja kasviksia, ei vaan ollut hyvää sekään.  No, tulipa kokeiltua! Kaiken kruunasi kauhea paikallinen musiikki, jota alettiin yhtäkkiä huudattaa täysillä! 

Aurinko laskee täällä jo kuudelta. Huonosta ruuasta ja siitä kamalasta mökästä huolimatta oli kiva istuskella siinä ravintolassa ja ihailla pilvenpiirtäjien iltavalaistusta. 

  

  

Dubai on ollut monesti mielessä, kun mieli tekisi lähteä Suomen talvesta jonnekin lämpimään. Jos ei halua tehdä tosi pitkää lentoa, niin vaihtoehtoja ei ole kovin paljon. Vuosi sitten päädyttiin sitten kotoisaan Kanarian matkaan, kun tuntui että aurinkoon pitää päästä. 

 Aika kalliita ovat Dubain matkat olleet, pakettimatkojen hinnat ovat olleet pilvissä ja varsinkin jos haluaisi olla jossain hienommassa hotellissa, niin neljän hengen matkan hinta on tuntunut liian korkealta. Norwegian avasi viime kesänä lentoreitin Dubaihin ja oltiinkin heti asialla. Saatiin tosi edullisesti lennot, tonnilla meno-paluu koko perheelle ja vielä hiihtoloma-aikaan. Sitten vaan majoitusta etsimään meidän vakkarisivustolta eli AirBNB:ltä. Tarjontaa on Dubaissa tosi paljon, valittiin kaksio parvekkeella Dubai Marinasta, 1200 euroa siitä pulitettiin, mikä ei ole hotellien hintatasoon nähden yhtään mitään. Ja tilaa on kivasti verrattuna yhteen hotellihuoneeseen. Dubai Marinan aluetta sanotaan uudeksi Dubaiksi ja sen edessä on kuuluisa palmunmuotoinen tekosaari.

Etukäteen tuli jonkin verran kohteeseen tutustuttua ja se vaikuttikin melko mielenkiintoiselta. Dubai on ollut alun perin helmenkalastajien pikkukaupunki ja alkoi kasvaa 1960-luvulla kun sieltä löytyi öljyä. Öljyn myötä kaupunkia alettiin kunnianhimoisesti rakentamaan ja myöhemmin rakennusprojektit ovatkin saaneet hurjia mittasuhteita. Öljytuloja alettiin heti käyttämään kaupungin rakentamiseen ja infrastruktuuriin. Kaupungista kehittyikin nopeasti verovapauden myötä liike-elämän keskus, jossa kulta ja timantit vaihtoivat omistajaa. Kaikki tuntuu nykyään olevan mahdollista tässä  aavikolla sijaitsevassa kaupungissa ja monet asiat ovatkin maailman suurimpia täällä, maailman korkein rakennus, maailman hienoin hotelli, maailman suurin tekosaari, maailman suurin ostoskeskus, eniten pilvenpiirtäjiä ja lista tuntuu jatkuvan loputtomiin. Aurinko paistaa täällä 360 päivää vuodessa ja rantaa löyty 20 kilometriä kaupungin edustalta, joten ei ihme että turistit viihtyvät täällä. Päivälämpötila tulevalla viikolla näytti olevan alimmillaan 24 ja korkeimmillaan 30 eli palella ei luultavasti tarvitse. 

Muslimimaassa ollaan, mutta Dubaita sanotaan hyvin länsimaiseksi ja suvaitsevaiseksi kaupungiksi. Uskonnonvapaus täällä on, kunhan ei yritä käännyttää muita. Eri uskontokunnat saavat tänne rakentaa jopa omia kirkkojaankin. Silti, ei tämä ihan peruspaikka ole meidän muihin lomakohteisiin verrattuna. Alkoholia ei myydä kaupoissa ollenkaan, sitä on saatavissa vain suurimpien hotellien ravintoloista ja Suomen hintaan.  Julkiset hellyydenosoituksista ovat kiellettyjä ja paikalliset pukeutuvat kaapuihin, miehet valkoisiin ja naiset mustiin. Pukeutumissääntöjä on myös turisteille, uima-altaalla ja rannalla saa olla bikineissä, ei muualla, esim. hotellien auloissakaan. Suositeltavaa on, että naiset pitävät olkapäät ja polvet peitettyinä, vähintään jommat kummat. Olikin vähän omassa kesävaatevarastossa ihmeteltävää, kun kesämekot ovat sen verran pieniä, että takuulla paljastavat sekä polvet, että olkapäät. Tuo ei ole pakollinen sääntö ja turistinaiset kulkevat kyllä pienemmissäkin vaatteissa, mutta voi täällä saada huonoa palvelua sen takia ravintolassa tai ei pääse esim. jonnekin nähtävyyteen, jos ei ole asiallisesti puettu. Ainakin aluksi otetaan varman päälle, ei sitä halua herättää turhaa huomiota kuitenkaan. 

Tällaiset asiat vähän mietityttävät, mutta tänne sitä lähdettiin ja huomenna nähdään millaista täällä on käytännössä. Lento oli viime Suomen aikaa yhdeltä yöllä perillä eli paikallista aikaa kolmelta. Taksilla huristeltiin tänne asunnolle, yöllisessä maisemassa parvekkeelta ei ainakaan ole valittamista!