Terhi:

Joka matkalla sattuu jotain kommelluksia ja niin tälläkin. Menetykset olivat onneksi kuitenkin vain rahallisia, eikä kenellekään meistä sattunut mitään. Ensimmäinen moka tuli metrolippuja ostettaessa. Arvioimme, että käytämme yhteensä n. 50 matkaa ja ostimmekin automaatista sellaisen lipun heti ensimmäisenä päivänä. Saman tien selvisi, että se olikin yhden henkilön lippu, eikä sitä voinut käyttää peräkkäin samalla asemalla, vaikka sellaista kepulikonstia siinä yritimmekin. Ostimme sitten lisää lippuja 10 matkan paketeissa ja käyttämättä jäi 40 matkaa siitä yhden hengen lipusta. Tappiota noin 40 euroa.

Kotimatkalle lähtiessä istuskelimme bussiaseman vieressä ravintolassa ja bussin lähtöön oli vielä 20 minuuttia aikaa. Yhtäkkiä tuli mieleen, että missäs ne meidän bussiliput onkaan. Edestakainen matka Gironan lentokentältä Barcelonaan oli maksanut 25 € yhdeltä hengeltä. Ainut muistikuva mikä minulla oli lipuista oli, että ne olivat ehkä jääneet Reimalle, enkä ollut laittanut niitä passipussiin, mikä olisi ollut looginen paikka. Reima kaiveli reppunsa, minä käänsin käsilaukun ympäri, tutkin varmuuden vuoksi kaikki passipussin sivulokerotkin, mutta eipä vaan löytynyt lippuja mistään. Yhtäkkiä bussin lähtöön olikin aikaa enää kymmenen minuuttia ja tilaamamme tapakset tuotiin vasta pöytään. Olimme niitä siinä aika kauan jo odotelleetkin. Ei auttanut muu kuin lähteä juoksemaan bussiaseman yläkertaan lasten kanssa ostamaan uudet liput ja Reima jäi maksamaan tilauksen. Batatas Bravas ja Manchego-juustot jäivät pöytään syömättöminä. Mitä nyt Reima oli muutaman tulikuuman perunan suuhunsa heittänyt lähtiessään!

Bussiasema oli aika suuri, eikä Sagalesin lipputiskiä meinannut löytyä millään. Viimeisenähän se siellä oli, vähän jonoakin oli. Justiinsa kerettiin ostaa liput ja Reima piti bussia, ettei lähde vielä. Itse asiassa ei edes myöhästytty. Tappiota 80 €. Lentokentällä ne alkuperäiset liput sitten putosivat Reiman passin välistä, ei vaan siinä hädässä niitä löydetty. Minun mielestä Reima oli pitänyt liput ja oli laittanut ne ”varmaan paikkaan” passinsa väliin ja myöhemmin laittanut passin muiden passien kanssa samaan paikkaan eli passipussiin. Aina pitäisi itse huolehtia kaikesta 🙂 !! Kumma kyllä emme saaneet tästä kuitenkaan mitään sanaharkkaa aikaiseksi, sillä kummallakaan ei ollut varmaa muistikuvaa lippujen kohtalosta.

Mahtava matka on ollut ja paljon jäi vielä näkemättä tuosta upeasta kaupungista. Yleensä olemme olleet kaupunkilomalla pidennetyn viikonlopun, paitsi New Yorkissa viikon. Paljon nähtiin ja ehdittiin käydä joka päivä uimassakin. Viimeisenä päivänä taidettiin olla pisimpään liikenteessä. Lähdettiin puoli kymmeneltä ja oltiin kämpillä vasta puoliltaöin. Ei voi kuin ihmetellä miten lapset jaksoivat mukisematta senkin päivän. Tässä vielä muutama otos matkan varrelta:

Nämä kyltit hämmensivät turisteja. Käytävällä Mont Juic vuoren linnakkeelle. Siitä pystyi vain kävelemään, nuoli vasemmalle, oikealle kielletty suunta, mutta toisaalta kävelymerkki oikealle, hmmm… 🙂 Nämäkin Mont Juicilta:
Gaudin Park Guell: Plaza de Catalynia Aina ulkomailla täytyy äimistellä miten paljon vaivaa ja rahaa on mennyt kirkkoihin.

Thank you and goodbye Barcelona!

Terhi:

Otettiin kaikki irti viimeisestä päivästä. Olimme kerrankin aamusta asialla ja päästiin liikenteeseen jo puoli kymmeneltä kämpiltä (monena aamuna mennyt lähemmäs yhtätoista…). Taivaalta ripsautti vähän vettä niskaan, mutta se ei menoa haitannut. Todella kuuma oli silti. Jaksoimmekin kävellä Park de la Ciutadellaan, jonka ohi olimme menneet monta kertaa, mutta aina oli ollut joku muu määränpää mielessä. Sehän olikin näkemisen väärti. Todella kaunis puisto vanhan kaupungin kyljessä ja keskipisteenä oli hieno suihkulähde, jonka suunnittelussa Gaudilla oli taas ollut sormensa pelissä.

Sitten suuntasimme Aquariumiin. Perusakvaarioiden värikkäiden kalojen ja merenelävien lisäksi hait ja rauskut uiskentelivat yläpuolellamme mega-isossa akvaariossa ja se olikin jännää katseltavaa. Euroopan suurin akvaario olikin kyseessä. Aquariumin vieressä oli sopivasti Maremagnum ostoskeskus, jossa vietettiin muutama tunti tehokkaasti shoppaillen. Sitten tapaksia ja jätskit rantaravintolassa ja uimaan vielä viimeisen kerran. Rannalla ei tällä kertaa kaun loikoiltu, sillä tavoitteena oli vielä lähteä metromatkan päässä olevaan Placa Espanyoliin, jossa on ilta yhdeksästä yhteentoista suihkulähdenäytös aina puolen tunnin välein. Sinne olimme olleet menossa monena iltana, mutta aina oli tullut jotain muuta. Oli aivan upea näytös! Pitkä puistikko, jonka päässä on kaunis Katalonian kansallismuseo ja sen edessä puistikolla lukuisia suihkulähteitä ja yksi ympyränmuotoinen, jossa musiikin tahtiin vesisuihkut lensivät ja värit vaihtuivat. Onneksi mentiin sinne. Väkeä siellä oli aivan valtavasti, vaikka sama show on joka ilta. Saatiin hyvät paikat sillalta.

Olimme päivän mittaan syöneet jo pariin kertaan tapaksia, mutta kaikilla oli kamala nälkä, kun puoli kymmenen jälkeen lähdimme kotia kohti. Menimme muutaman korttelin päässä asunnolta olevaan ravintolaan ja sepä osoittautuikin parhaaksi kaikista. Tilasimme tapaksia ja ravintolan omistaja suositteli talon erikoisuuksia ja muutti tilauksiamme niin että emme oikein tienneet mitä sieltä loppujen lopuksi tulee! Lisäksi isäntä ei paljoa englantia puhunut, mutta opetti meille auliisti espanjaa. Saimme parasta ruokaa koko reissulla ja jälkkäriksi vielä talon puolesta jotain likööriä ja lapsille mehujätskit. Oli oikein ihana paikallinen perheravintola kadun varrella. Emäntä ja poika laittoivat ruokaa ja isäntä tarjoili ja vitsaili asiakkaille. Tällaiset aidot kokemukset ovat ihan parasta tällaisissa reissuissa. Kauempana turistipaikoista saa monesti parhaat ruuat ja kokee aidon tunnelman.

Kamalan myöhään, vasta puoli kaksitoista tulimme kämpille ja saimme lapset nopeasti nukkumaan. Huomenna on matkapäivä Suomeen ja Morrista onkin jo kova ikävä. Mahtava reissu on ollut, todella hieno kaupunki. Paljon on vielä näkemättä, tänne voisi tulla koska tahansa uudellen. Lapset ovat olleet taas kerran parasta matkaseuraa ja myös Walter on ollut kuin oma lapsi tällä reissulla.

Sunnuntaina yhteenvetoa matkasta ja hieman lisäkuvia.

Täältä tähän:

Terhi:

Tänään on ollut kaikista kuumin päivä, mutta siitä huolimatta lähdimme aamupäivällä urheasti metrolla Gaudin suunnittelemaan ja matkaoppaan kovasti kehumaan Park Guelliin. Luvassa pitäisi olla huikaisevan hieno puisto patsaineen ja rakennuksineen. Tiesimme, että kävelyä metroasemalta puistoon olisi jonkun matkaa. Kävelymatkaa olikin vajaa pari kilometriä ja meinattiin aivan nääntyä siihen kuumuuteen. Loppumatka oli vielä ylämäkeäkin. Matkamuistomyymälän lämpömittari näytti varjossa 30 astetta ja kapeilla kaduilla ilma ei pahemmin liikkunut. Perille kuitenkin pääsimme vain kuullaksemme, että lippuja ei myydä kahteen tuntiin, sillä alue oli täynnä. Koko puistoa tämä ei koskenut, vain varsinaista rakennusten aluetta. Muuhun puistoalueeseen ei lippuja tarvittu ja päätimme sitten tsekata edes sen, kun olimme sinne vaivalla päässeet.

Ostimme laittomalta myyjältä pari jäädytettyä vesipulloa, sillä yllättäen vesi oli loppu jo siinä vaiheessa, eikä Supermercadoa tietenkään missään. Puisto olikin hieno, mutta emme jaksaneet kiertää siitä kuin pienen palan kuumuuden takia. Kohtuullisen turha reissu kaikkeen vaivaan nähden ehkä oli. Pojista hauskinta oli, kun laittomat matkamuistomyyjät salamannopeasti yhtäkkiä keräsivät kamansa ja lähtivät juoksemaan pakoon vartijaa ja piileskelivät puskissa. Samanlaisia myyjiä on rannallakin, myyvät olutta, drinkkejä, rantapyyhkeitä ja tekevät lettejä hiuksiin. Yhtäkkiä kaikki maastoutuvat tai jättävät myyntikamat maahan ja jatkavat matkaa muina miehinä/naisina.

Tarkoituksena oli viettää iltapäivä kaupungin parhaimmilla shoppailukaduilla, mutta eipä siinä paljon tarvinnut lapsia suostutella kun muutimmekin suunnitelmaa ja lähdimme rannalle uimaan. Ei ollut paukkuja enempään kävelyyn siinä paahteessa enää kellään. Illalla kiertelimme vielä Barcelonetan katuja ja lapset naureskelivat minulle, kun kuvailin ja ihailin katuja, joissa pyykit roikkuvat joka parvekkeelta. Barcelonetassa on muutenkin kiva ja rento rantameininki. Löydettiin suht vaatimattoman oloinen terassiravintola ja nautimme päivän tapakset siinä illalliseksi ja seurasimme paikallisten touhuja. Ruoka oli taas todella hyvää, samoin Cavasangria. Päivällä maistoimme valkkarisangriaa ja sekin oli ihan ok. Kyllä perinteinen punaviinistä tehty on kuitenkin minun suosikki. Tulipa kaikki testattua tällä reissulla!

Reima:

Lämpöä ei puuttunut keskiviikkoaamustakaan ja jotenkin tuntui etteivät suomen paria astetta kovemmat lämpötilat edes harmita. Illat ja yöt oltiin kuitenkin vaasaa voiton puolella lämpötiloissa ja soijaa pukkaa ihan aamusta iltaan.

Lähtö tänä torstai aamuna oli rento ja päämäärätön. Havaitsimme sen olevan melko huono yhdistelmä lasten kanssa matkustaessa ja ylimääräistä hammastenkiristelyä oli ilmassa. Pitää olla selvät sävelet heti aamusta lähtien.

Hetken kesti päästä vauhtiin mutta hiljalleen voitonkaaren ja tunnelmallisten kujien katveessa kaikki saivat leppeän turistimoodin päälle. Ja myös jätski auttaa hätätilanteissa. Ja Cava:)

Pyörimme historiaa tulvivilla kaduilla, kurkistimme komeisiin kirkkoihin ja pieniin putiikkeihin. Kuumat kujat Barcelonan vanhalla puolella ovat vekkulin oloisia. Näitä toki on muuallakin mutta jotenkin turistitörinästä huolimatta näissä on sellainen omanlaisensa tunnelma. Sellainen puhtoinen. Saattaa toki johtua niistä partseilta roikkuvista pyykeistä. Tai Cavasta 🙂

Sitten mentiin ottamaan löysin rantein rannalle. Olihan loma. Siellä oli satatuhatta samallatavalla ajattelevaa mutta silti sekaan sovittiin. Ranskis nimeltä Cidric työnsi varpaat melkein suuhun mutta lopulta päädyimme ottamaan punnerruskisaa sen kanssa. Terhin kanssa otettiin Cavaa 🙂

Rentoilua siis koko päivä, illemmalla tutustuttiin hieman myös naapuruston ravintoloihin ja kauppoihin. Ja maisteltiin vähän Cavaa 🙂

Terhi:

Ollaan oltu tosi tyytyväisiä tähän asuntoon. Meillä on iso olohuone, kunnollinen keittiö, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylppäriä. Pojille on kerrossänky toisessa makuuhuoneessa ja Minea nukkuu olohuoneen sohvalla. Ollaan ihan tavallisessa kerrostalossa Carre de Sicilialla ja terassilta saamme tarkkailla naapuruston elämää. Iltaisin kun valot on päällä, niin sitä tuntee itsensä melkein tirkistelijäksi, kun kaikki näkyy. Joku käärii pyykkiä, toinen katsoo telkkaria, kolmas siivoilee. Talon asukkaita olemme tietenkin kohteliaasti aina tervehtineet, jos olemme käytävässä heitä kohdanneet. Pari vanhempaa pappaa on vasta tavattu. Keittiön ikkunasta saa suoraan ripustaa pyykkiä ulkopuolella olevalle pyykkinarulle ja vastassa on heti vastapäisen talon seinä, ei siis ihan room with the view! Maisemat olohuoneesta ja meidän makuuhuoneesta sen sijaan ovat hienot. Tämä oli myös edullinen ratkaisu. Tälle porukalle ei löydy Barcelonasta hotellihuonetta, olisi pitänyt ottaa kaksi ja hintakin olisi ollut todella vaatimattomasta hotellista yli kaksi tonnia. Tämä irtosi vähän vajaa tonnilla. Lentojenkaan hinta ei päätä huimannut, oli vain muutamaa kymppiä kalliimmat kuin edestakainen Pendolino Vaasa-Helsinki. Tänne pääsi siis matkustamaan varsin edullisesti ja sehän sopii meille :).

Nappasin nämä kuvat IPadilla eli pahoittelen heikohkoa laatua. Täällä on niin hitsin hitaat nettiyhteydet, että kameralla otettujen kuvien lataaminen blogiin on tuskallisen hidasta. Kyllä ollaan taas ihmetelty, että miten nämä ihmiset täällä pärjää näillä huonoilla yhteyksillä.

Terhi:

Yöllä oli kuuma ja heräilin pariin kertaan ja laitoin jäähdytystä päälle ja sitten se puhalsi liian kylmää ja oli taas laitettava pois päältä. Hankalaa! Aika väsyneenä heräsinkin tähän tiistaipäivään. Eilinen oli pitkä päivä, 12 tuntia putkeen liikenteessä ja muutenkin ollaan aika lailla ahnehdittu nähtävyyksiä. Loppuloma olisikin tarkoitus ottaa vähän löysemmällä tahdilla. Tälle päivälle oli vielä ostettuna hop-on-hop off-bussiliput ja sillä lähdettiinkin aamusta kiertämään. Oli kyllä hyvä sijoitus, näkee kaupunkia ihan eri lailla kuin jaksaisi kävellen. Metrolla taas mennään maan alla niin eipä siinä paljon näe. Varsinkin siellä bussin ylätasanteella on mukava istuskella, kuunnella selostusta kuulokkeista ja antaa tuulen tuivertaa tukkaa.

Lähdimme ajelulle kaupungin länsipuolelle ja tarkoituksena oli käydä katsomassa Gaudin ihmeellistä La Pedrera-taloa, mutta se olikin harmiksemme remontissa. Näimme kuitenkin Gaudin oudon Basilica-talon ja sen hainhammasparvekkeet.

Jatkoimme matkaa Montjuic-vuorelle. Vuoren juurelta menimme ylös vaijereita pitkin ja matkalla oli aivan mahtavat maisemat koko kaupungin ylle.

Ylhäällä oli linna, jossa on aikanaan katalonialaisia teloitettu ja kidutettu oikein urakalla, mutta linnan synkkä maine on nyt unohdettu, se on kunnostettu ja on nyttemmin maisemien takia yksi Barcelonan suosituimmista nähtävyyksistä.


Rannalle piti tänäänkin päästä, tottakai. Yritimme löytää vähän rauhallisemman paikan. Kaikki on toki suhteellista eli eihän sekään Barcelonetan itäpuolella oleva ranta ei mikään rauhallinen ollut mutta sinne sentään mahtui sekaan. Rantabulevardi on pitkä ja hieno venesatamakin siinä oli matkan varrella. Ihmisiä oli valtavasti joka paikassa. Onhan täällä kaupungissa toki vähän vajaa kaksi miljoonaa asukasta ja ympäristöineen yli kolme miljoonaa asukasta. Kyllä muutama muukin oli iltapäivällä päättänyt rannalle lähteä.


Jatkoimme uintireissun jälkeen vielä vanhaan kaupunkiin eli Barri Goticin alueelle ja kamalan nälkäisinä päädyimme takuuturistihintaiseen ravintolaan, joka oli aivan Katedraalin kyljessä. Siellä palvelu pelasi ripeästi ja auringonvarjoista tuli tasaiseen tahtiin pieni vesisuihkaus turisteja vilvoittamaan, sekin oli meille uutta. Tapaksien tilaus sujui eilistä paremmin ja saatiinkin pöytä täyteen todella maittavia herkkuja, oikein yllätyttiin siitä. Pojat söivät kaikenlaista ja kiva oli, että Mineakin rohkaistui maistamaan uusia ruokia. Sijainnista huolimatta oli todella kelpo paikka.

Tässä kirjoittelen blogia terassilla ja alakerran Supermercadosta ostettu Cava maistuu hyvälle. Ipanoita yritetään tässä hätistellä nukkumaan ja pakko kai se on pian itsekin mennä. Ei vaan malttaisi, on niin mukavaa.

Reima:

”I hate Mondays!” sanoi Karvinen mutta herkkuaamiainen omalla terdellä sai tunnelmat toisenlaiseksi.

Suunnitelmana tälle päivää oli ottaa turistimeiningillä kyytiinhyppybussi ja mennä ihan perinteinteiselle sightseeingille. Keräiltiin aamupalan jälkeen kamat kasaan, dallailtiin ison kirkon luo ja ostaa paukautettiin parin päivän nähtävyysluvat. Ja eikun kyytiin!

Jonot hop-on-hop-off linkkareihin olivat pitkiä mutta vetoisia. Double-deckereitä tuli tiheään tahtiin ja mekin päästiin jo toiseen kyytiin. Viileä alakerta tosin tuuditti turistit seesteiseen tunnelmaan ja nukuimme sujuvasti ensimmäisen pysäkin ohi. No, Park Guell pitää tsekata toisella kertaa kun bussit kulkevat vain yhteen suuntaan.

Otettiin sitten tunteella seuraava pysäkki kun kehuivat niin siinä oppaassa. Ja olihan siellä kaikkea. Päästiin taittamaan matkaa ajan patinoimaan ratikkaan ja huvipuistolaitteelta vaikuttaneeseen hammasratasjunaan.

Jotenkin kepeä rahastuksen sivumaku saatteli meitä yhä ylöspäin vaikka ihan tarkalleen emme tienneet minne olemme menossa. Mutta mitä vielä, ylhäällä odotti huvipuisto, älyttömän hieno kirkko ja parhaat näköalat piiitkään aikaan.

Vaikka oltiin korkella Tibidabo-vuorella niin kuuma oli, vettä kului vaikka kävelyä oli melko vähän.

No mutta maisemat tuli nähtyä ja palailtiin takaisin, skipattiin ratikka ja tultiin patikkahengessä alas ja hypättiin seuraavaan bussiin ja istuttiin hetki kaupunkia katsellen ja täytyy sanoa että koko yllätti. Isoksi aavistin mutta silti sen laajuus ja monipuolisuus yllätti.

Sitten oli vuorossa hieman ihmettelyä aiheesta nahkajalkinepallo. Äimisteltiin porukalla touhun suureellisuutta ja markkinavetoisuutta, montako Messipaitaa maailmaan mahtuu? No suomeen ei tullut yhtään lisää meidän toimesta.

Käväistiin kuitenkin ”tourilla” koska hyvä turisti tekee niin. Tytöt jäivät tälläkertaa vain megastoreen hengailemaan.

Tämä CampNouExperience piti sisällään piipahduksen stadikalla ja mahdollisuuden katsella jos jonkin sortin pyttyä, paitaa, palloa ja kenkää museossa.

Mutta joo, olihan siellä siistejä juttuja ja jo se stadion oli sellainen että sen ottelutunnelman kokeminen paikan päällä olisi melko mukavaa! Ehkä jonain päivänä vielä…

Seuraavaksi lähdettiin jo melko väsyneinä kohti bussia ja takaraivossa painoi pojilla jo välimeren aallot. Vanhempia olisi kuitenkin hutsittanut tsiigailla lisää kivoja taloja ja muita paikkoja. Kompromissiä lähdettiin sovittelemaan ja päädyimme hyppäämään bussista La Ramblan kohdilla ja siitä lähdettiin ihmettelemään monekirjavaa ihmismassaa ja kaunista kaupunkia suuntana kuitenkin biitsi. Pisteltiin samantien koko katu läpi ja poikettiin vielä kauppahallissakin. Jaksaajaksaa.

Satama-alue on Barcelonassa äärettömän upeaa seutua. Meillä oli kuitenkin hiukan hoppu pulikoimaan emmekä ehtineet oikein edes ruokkia lokkeja eikä tolkuttoman kokoisia kaloja joita laiturien alla uiskenteli parvissa.

Lopulta kuitenkin pääsimme rantaan ja ipanoille koitti koko päivän odotettu uintisessio. Aallot olivat kovia ja märkiä.

Aurinko alkoi jo iltapuulle kun me keräiltiin pyyhkeitä sannasta. Nälkä oli taas liian kova siihen että jaksaisimme etsiä mukavan ruokapaikan. Niin aina. Tai löytyihän niitä mukavia ravinteleita, mutta siihen aikaan oli jo niin täyttä kaikissa kivoimmissa paikoissa ette emme niihin mahtuneet.

Päädyimme lopulta ottamaan tapas-oppitunnin mukavassa ravintolassa Barcelonettassa lähellä rantaa. Oli mentävä sisätiloihin syömään mikä ei tuntunut suomalaiselle mukavalta hellesäässä. Ja jotenkin se etelän tunnelmakin katoaa.

Vaikeuksien kautta voittoon mentiin täälläkin ja loppujen lopuksi kaikilla oli vatsa täynnä ja hymy huulilla. Mentiin pirunkyytiä metrolla uggumaan. Olisko ollut melkeen ykstoista kello… painaapainaa.

Terhi:

Otettiin ensimmäinen aamu iisisti omalla terassilla, syötiin rauhassa ja Reiman kanssa nautittiin pari lasia Cavaa. Vasta puolen päivän aikaan lähdettiin katsomaan yhtä Barcelonan tärkeintä nähtävyyttä, joka näkyykin tästä meidän terassilta eli Sagrada Familiaa. Se onkin varsinainen iisakin kirkko ja paikallisen kuuluisan arkkitehdin Antonio Gaudin merkittävin työ. Rakennustyöt on aloitettu v.1882 ja valmista ei ole vieläkään. Yrittävät saada sen valmiiksi vuonna 2026, kun Gaudin kuolemasta on kulunut sata vuotta. Gaudi omisti elämänsä tälle kirkolle, muutti lopulta jopa asumaan sinne. 18 suunnitellusta tornista valmiina on kahdeksan. Erikoinen luomus tuo onkin, ei kuitenkaan mielestäni erityisen kaunis ulkoapäin. Joku päivä olisi tarkoitus mennä sisällekin katsomaan miltä siellä näyttää.
Riemukaaren näköinen luomus on Arc De Triomf on portti Parc de la Ciutadellaan. Sinne emme tänään kuitenkaan ehtineet, sillä nälkä yllätti ja kuumuudessa etsimme epätoivoisesti lounaspaikkaa. Niitähän oli, mutta kaikki olivat aivan täynnä. Lopulta löysimme yhden vapaan pöydän ja olimmekin kävelleet jo melkein vanhaan kaupunkiin asti ja olimme kaikki aivan poikki. Kuumuus verottaa kyllä jaksamista ja vettä kuluu paljon.

Vanhan kaupungin laitamilta kävelimme kohti Barcelonettan rantaa, sillä uimaan oli päästävä. Vanhan kaupungin kapeat kujat ja viehättävät puistikot olivat aivan ihania. Sinne mennään vielä tarkemmin tutkimaan.

Rantabulevardi tuntui monen kilometrin pituiselta, mutta vihdoin pääsimme hikisinä rannalle. Ja voi herran jestas sentään minkälainen ranta se oli. Eihän siitä koko rannasta näkynyt edes hiekkaa, sillä se oli aivan täynnä puolipaljasta ihmismassaa! Kaikenlaisissa turistirysissä on tullut oltua Kanariaa myöden, mutta en ole kyllä moista koskaan nähnyt. Ei sieltä ensin meinannut löytyä paikkaa viidelle pyyhkeelle. Sunnuntai-iltapäivä ja rannalla oli tietenkin paljon paikallisia, turistejakin tottakai. Oli oikein Costa Rican hiljaisten rantojen vastakohta, mutta mielenkiintoinen oli tämäkin kokemus ja päästiin sitten uimaan vihdoinkin ja relattiin iltaan asti rannalla. Ehkä siinä oli matkaseurueen teinipojilla vähän ihmettelemistä, kun paikallisten mielestä bikinien yläosaa on turha käyttää ja Mineakin siinä kysäisi, että miksi naiset on niin paljaana :).

Takaisin asunnolle ei enää lähdetty tarpomaan kolmen kilometrin matkaa, vaan hypättiin metroon ja yhdellä vaihdolla pääsimme aika sutjakkaasti takaisiin Barcelonan kotiin. Meidän metrotunnelikuvailu ilmeisesti huvitti paikallista tyyppiä joka tuli tähän kuvaan mukaan. Hyvin sopii bändiin! Huomatkaa poikien komeat feikkiRaybanit, jotka täältä ovat jo ehtineet ostamaan.

Tässä vielä Sagra iltavalaistuksessa meidän terassilta ja sitten toinen ihmeellisyys, jonka nimeä ei olla vielä saatu selvitettyä. Aamulla luulin, että se on Monumental, mutta sepä olikin toinen rakennus. Ensivaikutelma tästä kaupungista on, että se on todella kaunis, ihmisiä on aivan valtavasti ja yllättävän siisti, sellaista perusrähjäistä paikkaa ei olla oikein nähty ollenkaan. Tai sitten matkamakisen silmä on jo tottunut kaikenlaiseen.

Terhi:

Ryanair toi meidät aikataulussa Barclonaan ja oikea bussi löytyi pieneltä Gironan kentältä helposti. Bussiaseman edessä oli pientä säätöä että päästiin kartalle, mutta sitten ei tarvinnut kuin suoraa tietä kävellä n. 700 metriä ja meitä tervehtikin jo talon edessä sovitusti Gabi, joka esitteli meille kämpän ja antoi avaimet. Asunto oli juuri sellainen kuin kuvissa ja siisti. Hyvä niin, kyllä antaumuksella asuntoa täältä etsittiinkin. Ongelmana oli se, että tarjontaa on aivan valtavasti ja aina tuntui löytyvän edellistä parempi hinta-laatusuhteeltaan. Sijaintiakin arvottiin pitkään, lopulta päädyimme Eixamplen kaupunginosaan ja tämän asunnon valitsimme oikeastaan suurehkon terassin perusteella. Olemme ylimmässä eli seitsemännessä kerroksessa ja maisemia täältä kelpaa katsella, vasemmalla on Sagrada Familia-kirkko ja edessä Monumental. Ilma on todella helteinen, yölläkin oli 28 astetta lämmintä kun tultiin.

Perinteiseen tapaan minä heräsin ensimmäisenä, muut vetelevät vielä sikeitä. Olimme yöllä kahden jälkeen täällä asunnolla. Matkaseurueeseen kuuluu tällä kertaa meidän perheen lisäksi Reiman veljen poika Walter, joka on Rasmusta vuoden nuorempi. Rasmus on pian 14 v, Minea 9v.

Nyt täytyy lähteä etsimään kauppaa, että saataisiin aamupalaa, hirveä nälkä!