Heräsin kukon kiekunan aikaan ja ihan kirjaimellisesti. Hotellimme lähellä oli kanoja ja kukko tai useampiakin. Yöllä myös koirat haukkuivat ja heräsin siihenkin. Ei siis parhaimpia öitä täällä. Aamu oli kuitenkin ihana ja kirjoittelin blogia parvekkeella. Aamupala oli yllättävän monipuolinen ja syödä sai myös ulkona. Ei ollut kiire, sillä olimme jo vartin yli kasi syömässä.

Ennen lähtöä Gjirokastërista oli vielä tarkoitus käydä tutkimassa ikivanha kylän linna. Se on kylän yläpuolella vuoren päällä ja aivan valtava. Tosi hieno myös. Sisällä oli tykkejä eri aikakausilta ja siellä kerrottiin miten vettä saatiin varastoitua ja johdettua kyläläisten käyttöön.

Muutamaan pimeään vankilankin päösi tutustumaan. Huipulla oli myös kirkko ja festaripaikka eli alue on käytössä muutenkin kuin vain turistinähtävyytenä. Olipa mielenkiintoinen paikka. Viihdyimme siellä varmaan pari tuntia.

Takaisin kylään laskeutuessamme oli varjoisassa paikassa reitin vierellä levitelty hienoja pitsiliinoja ja muuta virkattua tuotetta myytäväksi. Bongasin ihanan valkoisen mekon. Niitä myi erittäin iäkäs nainen ja hänen tyttärensä jotka virkkasivat niitä siinä samalla. Bongasin aivan ihanan vitivalkoisen mekon ja aloin tutkimaan mahtuisiko se päälleni. Vähän naftilta se näytti. Nuorempi täti oli sen itse ommellut ja virkannut. Kokeilin mekkoa sitten heidän kannustamanaan oman mekkoni päälle. Tietenkin olin aivan hikinen ja aurinkorasvainenkin. Tädit auttoivat mekon päälle ja pois, sehän meinasi aivan juuttua päälleni. Reima nauroi ja kuvasi sitä touhua.

Päätin ostaa mekon, sillä päättelin, että se on kyllä sopiva ilman toista mekkoa alla. Maksoi vaan 1500 LEK eli 15 euroa, olisin maksanut tuplat mukisematta. Vanha täti laittoi vielä pienen pitsiliinan kaupan päällisiksi. He olivat aivan ihania ja lopuksi halasin heitä lähtiessä kun olivat niin ihania ja kiitollisia kun ostivat mekon. Vanhempi täti vaan hoki you beautiful, you beutiful. Lisäksi hän demonstroi miten joko oli pudonnut tai meinaa aina pudota siitä alas rinnettä pitkin. Se oli aika jyrkkä ja hän istui siinä virkkaamassa. Vedet silmissä lähdin siitä, olisi pitänyt antaa ylimääräistä rahaa. Koko ajan on semmoinen olo, Reima toppuuttelee että maksetaan nyt vaan se mitä pyydetään.

Sitten lähdimme ajelemaan kohti Sarandaa tai Sarandëa. Molempia kirjoitusasuja näkee täällä. Matka kesti noin tunnin, tie oli erinomasessa kunnossa ja leveä kaistainen. Maisemat olivat kertakaikkiaan huikeat. Toinen toistaan korkeampaa vuorta tuli näkyviin ja oli aivan vihreää. Ei tarvinnut silti ajella serpentiiniteitä, vaan ajelimme laaksossa. Yksi yli kilometrin pituinen tunnelikin oli.

Meidän hotelli Porto Eda oli aivan rannassa, hurmaava beach house meininki hotellissa.

Hotelli oli oikein nätti ja rantabulevardin varrella. Tämä Saranda on The turistipaikka täällä ja kovasti nouseva kohde eurooppalaisille turisteille. Suomestakin tehdään jo tänne pakettimatkoja. Aika pieni ranta kuitenkin oli, kapea ja pikkukivinen. Sen tiesinkin että täällä ei ole hiekkarantaa ja olimme varustautuneet uimakengillä. Ne tulikin tarpeeseen. Sitä en tiennyt että rannalla ei ollut ollenkaan rantatuoleja eikä auringonvarjoja. Molemmat olisivat olleet tarpeen. Ehkä varsinaisena sesonkiaikana eli heinä-elokuussa täällä on rantatuolit. Ei siinä kuumilla kivillä ollut hääviä maata, vähän molempia ärsytti ja koko Sarande oli vaan hotelleja täynnä oleva turistikylä. Voi hitsi miksi ei jääty sinne ihanaan Gjirokastëriin. Eipä voi ikinä tietää etukäteen mitkä paikat on parhaita itselle. Sen mekon sain käyttöön saman tien ja olihan se ihan sopiva.

Illan tullen rantabulevardi täyttyi ihmisistä ja musiikki soi ravintoloissa. Tunnelma oli kieltämättä jo ihan kiva. Ehkä täällä pystyy ”kärsimään” sen pari päivää.

Tänne saavuttaessa google maps harhautteli meitä oikein urakalla, kun kohteeksi oli laitettu hotellimme. Ensin olisi pitänyt poiketa jo ennen kylää isommalta tieltä pois, mutta emme uskoneet vaan jatkoimme kuitenkin kylään, sillä tiesimme hotellin olevan keskellä kylää. Seuraavaksi maps opasti meitä menemään niin kapealle kujalle melkein kohtisuoraan eteenpäin, että emmepä menneet sinnekään. Siinä sitten ahtaassa paikassa käännettiin auto ja seuraavaksi maps haki taas uuden reitin, sitä seurattiin ja aivan yhtä olematon, ei oikein kujakaan enää ollut minne olisi pitänyt kääntyä. Ajettiin takaisin pääkadulle ja Reima alkoi ihmettelemään karttaa, kaikki kadut näyttivät siinä saman levyisiltä. Hotellilta oli meidät toivotettu jo aamulla tervetulleiksi whatsappilla ja laitoin viestin sinne ja pyysin neuvoja perille pääsemiseksi. Laitoin myös kuvan mapsin viimeisimmästä ehdotuksesta että tästäkö pitäisi tulla. Sieltä tuli heti vastaus nooouuu!! Pyysivät meidän sijainnin ja viidessä minuutissa ystävällinen mies tuli autolla ja pyysi meitä seuraamaan perässä. Sitä reittiä ei maps ollut osannut ollenkaan tarjota. Oli sentään tie, toki siitäkin mahtui vaan yhteen suuntaan ja joissa leveimmissä kohdissa pääsi peruuttelujen jälkeen ohittamaan.

Olemme ikivanhaan taloon tehdyssä perhehotellisss Boutique Hotel Praga ja olin buukannut paikan ainoan parvekkeellisen huoneen. Itse huone olikin aivan mini, paikka oli huolella remontoitu ja moderni kylppäri. Pienen pieni uima-allaskin löytyy. Se oli hyvä asia sillä auton mittari näytti 35 astetta enimmillään tänne ajon aikana. Ihanat vuoristomaisemat partsilta.

Ei jaksettu lähteä heti kylää katsomaan, jäätiin omalle parvekkeelle ja altaalle aika pitkäksi aikaa. On ollut kyllä rento loma. Vaikka paikka on vaihtunut joka päivä, niin on ollut aikaa nauttia. Nähtävyyksiä on vain vähän kohteissa eikä tarvitse hätäillä. Ihaninta on aina nauttia myös rauhassa paikan tunnelmasta.

Nälkä kuitenkin illan tullen tuli ja lähdettiin kylän ytimeen, joka myöskin on Unescon maailmanperintökohde. Kylästä löytyy moskeija ja sen vieressä bazaar -alue, jonne kaikki kylän tiet vievät. Siellä oli idyllistä ja nättiä, kuviin ei taaskaan saa tallennettua sitä tunnelmaa mitenkään.

Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta paikkoja riitti silti ravintoloissa. Saimme pöydän kirjaimellisesti keskeltä katua.

Fetasalaattia oli taas saatava, pääruuaksi grilled mix, jossa oli monenlaista grillattua lihaa ja makkaraa. Ruoka oli aivan todella hyvää, täällä ei olla vielä huonoa saatukaan. Istuttiin rauhassa ja syötiin, punaviini oli paikallista ja todella hyvää sekin. Voi että mikä paikka tämä on, tätä ei kannata missata jos tulet Albaniaan. Pulitimme vaivaiset 35€ yhteensä ruuasta ja puolesta litrasta punaviiniä, oluesta ja vedestä.

Illan pimetessä käveltiin kujia pitkin ja pysähdyttiin vielä yksille juomille. Juteltiin tarjoilijan ja asiakkaana olevan brittipariskunnan kanssa. Hekin olivat kiertomatkalla ja huomattiin että olisimme yhtä aikaa Ksamilissa vielä. Musiikki soi kaduilla, paljon väkeä oli liikenteessä.

Harmiksemme vasta pois lähtiessä löysimme kolme eri kattoterassia. Ne olivat aivan tosi kivoja ja täynnä ihmisiä. Ihanat maisemat valaistulle moskeijalle, ylhäällä vuoren päällä olevaan linnaan ja kapeille kujille. Suorastaan alkoi harmittamaan että ollaan täällä vain yksi yö.

Aamupala hotellilla oli superhyvä ja vatsat aivan liian täynnä lähdettiin tsekkaamaan vielä Beratin linna. Se ei suoraan sanottuna ollut mikään ihmeellinen, mutta kiva oli käydä silti ja käveleskellä siellä.

Koska emme jaksaneet lähteä suorittamaan heti aamusta niin aurinko ehti jo nousta aika korkealle ja lämpötila nousi 32 asteeseen. Sateenvarjolle tuli käyttöä siellä ekan kerran, nimittäin auringon varjona ja sitä varten olin sen ottanutkin.

Ostin yhdeltä sedältä siellä hedelmiä ja tälle haitarinsoittajasedälle annoin vähän rahaa. Jostain syystä hän luuli meitä italialaisiksi.

Puolen päivän jälkeen lähdettiin ajamaan Gjirokasteriin, 2,5 tuntia karttaohjelman mukaan ja kyllä siinä ainakin sen verran menikin. Tiet olivat koko matkan hyviä ja liikenne sujui hyvin. Tulimme vuoristoisemmille seuduille ja maisemat muuttuivat jylhiksi.

Ajomatka Durresista Beratiin kesti 1,5 tuntia ja tie oli ihan hyväkuntoista koko matkan, suurin osa matkasta kaksikaistaista moottoritietä. Olin etukäteen lukenut hurjasta paikallisesta ajokulttuurista ja ylinopeuksista. Kyllä siellä moottoritiellä jotkut autot menivät aika kovaa ohi, mutta se ei haittaa kun on kaksi kaistaa. Ajaminen täällä on tähän asti sujunut oikein hyvin.

Hotelli Colombo oli arkkitehtuuriltaan aivan kummajainen pienessä Beratin kaupungissa, todella hulppea, suorastaan linnahan se oli. Auton sai jättää suoraan punaisen maton viereen.

Paparazzit vain puuttuivat.

Vastaanotosta piti ihan kysyä rakennuksen historiasta, myös aula oli vaikuttava. Joku rikas on linnan rakentanut yksityiseksi yliopistoksi. Yliopistohommat ei vissiin oikein ottaneet tulta alleen ja tilat on muutettu hotelliksi joka on avautunut 2019. Hinta tavalliselle kahden hengen huoneelle oli 77 euroa. Olipahan rahalle vastinetta!

Päivä oli liian kuuma Beratin lähempään tutkimiseen, suuntasimme saman tien altaalle. Siellä ei montaa henkeä vielä ollut, päivä oli vasta puolessa.

Vasta illan tullen lähdimme katsomaan vanhaa kaupunkia. Hotellilta oli vain lyhyt kävelymatka ja sinne leveää käbelykatua pitkin, joka oli aivan täynnä ravintoloita ja baareja.

Beratin vanha kaupunki on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi harvinaisena esimerkkinä ottomaanien aikaisesta kaupungista. Kaupunki on kuuluisa arkkitehtuuristaan, mistä se on saanut kutsumanimen tuhannen ikkunan kaupunki sekä bysantinaikaisesta linnakkeesta joka sijaitsee kukkulan laella. Linna jätettiin suosiolla seuraavaan päivään. On siinä ikkunaa ikkunan perään. Yleensähän täällä laitetaan vain vähän ikkunoita, jotta saadaan kylmä ja kuuma pidettyä talon ulkopuolella. Ottomaaneilla oli joku muu ajatus, mutta mikä se oli ei oikein selvinnyt. Ehkä tämä oli vaan niiden rakennustyyli.

Koko vanhan kaupungin näkee hyvin vähän kauempaa, sillan toiselta puolelta ja siellä on myös kivoja ravintoloita joista voi ihmetellä ikkunoita. Kävimme siellä käveleskemäss

Mutta nyt, tuu jo tutkimaan kapeita kujia!

Kujat olivat todella kapeita ja portaat olivat kaltevia. Voi vaan kuvitella minkälaista siellä olisi kävellä sateella. Samaan hengen vetoon ajattelin että olipa hyvä ettei menty päivän kuumuudessa sinne. Olisi ollut läkähdyttävää.

Kiipesimme niin korkealle kuin siitä kohtaa pääsi. Vaikka aurinko oli jo laskemassa,niin silti oli tosi kuuma. Ajateltiin että joku kiva näköalabaari olisi nyt hyvä. Niitä siinä olikin ja valitsimme kapeiden portaiden päässä olevan vanhan miehen viittelöimänä yhden. Se osoittautuikin hänen kodikseen ja kodin kattoterassiksi. Hänellä oli juomia listalla ja tilasimme paikalliset oluet 250 lekin hintaan eli 2,5€/kpl. Olihan kotikutoinen paikka, mutta maisemat olivat hienot ja samalla saimme lähietäisyydellä tutkailla hänen kattotiilien kuntoa. Kyllä vähän kattoremppaa kaipaisi!

Illan jo hämärtyessä käveleskelimme takaisin uuden Beratin puolelle ja väkeä oli paljon liikkeellä. Onhan lauantai-ilta, lapset leikkivät kadulla ja pelasivat pallopelejä kun ei ollut enää niin paahtavaa kuin päivällä.

Illallinen nautittiin kävelykadulla, tilasimme kreikkalaisen salaatin alkuun joka oli todella hyvää, ihanaa fetaa ja oliiveja, kasvikset maukkaita. Reima tilasi naudanlihamuhennosta ja minä lammasta albanialaiseen tapaan. Kaikki oli maukasta. Hinta juomineen 25€ yhteensä, halpaa on todella täällä.

Olipa kiva päivä taas, vasta toinen päivä. Palasimme feikkiversaillesiin yöksi.

Lennot meni mallikkaasti ja paikallista aikaa puolilta päivin laskeuduttiin Tiranan kentälle, Meitä oli vastassa herrasmies autovuokraamosta Mäkinen -lapun kanssa ja saimme kyydin autovuokraamoon. Muodollisuudet oli äkkiä hoidettu ja Reima hyppäsi Kian rattiin. Oli todella kuuma ja hetki ihmeteltiin että toimiiko ilmastointi ollenkaan, mutta alkoihan se auto kuitenkin viilenemään. Auton mittari näytti 34 astetta.

Nopeasti ajelimme Durresiin, noin puolessa tunnissa saavuimme Vila One Beach Hoteliin josta olin varannut sviitin. Sen hinta oli sama kuin Scandic-hotellissa yö Helsingissä arkena. Makuuhuoneessa oli poreamme sängyn vieressä. Oli toinen huonekin, kylpyhuone ja kaksi parveketta. Ehkä täällä nyt yhden yön pärjää!

Suoraan mentiin kattoterassille, jossa on uima-allas ja ravintola ja oli aika nauttia loman ekat aperolit jotka menivät ihan poskiin.

Hotelli on rannalla, mutta me jumitimme sinne kattoterassille koko päiväksi. Ei kertakaikkiaan jaksanut lähteä minnekään ja siinä oli hyvä ravintolakin. Molemmilla on ollut aika kiireistä töissä ja oli ihanaa olla vaan. Aurinko porotti, mutta pieni tuulenvire kuitenkin kävi ja pää vähintään varjon alla oli täydellistä. Vasta illan suussa lähdimme rannalle kävelemään. Ranta jatkuu hienon hiekkaisena niin pitkälle kuin näkee ja vesi on tosi matalaa täällä. Rannan tuntumassa on ihan vieri vieressä hotelleja ja ravintoloita. Löysimme tosi kivan beach baarin pitkän laiturin päästä.

Illallista söimme rantabaarissa lähellä hotellia ja hyvissä ajoin lähdimme hotellille laittamaan ammeeseen vesi ja nautiskelemaan sen poreista. Huomenna on tulossa ehkä vähän aktiivisempi päivä, tänään oli just hyvä näin. Durresissa on kyllä jotenkin jännän kiva fiilis, kaikkialla soi hyvä musa. Turistit ovat pääosin paikallisia. Ihmiset ovat superystävällisiä ja palvelu on erinomaista. Onhan siellä täällä epäsiistiä eivätkä rantahotellit mitään arkkitehtuurin riemuvoittoja ole, mutta jotain jännän kivaa ja erilaista tässä paikassa on.

Aamupala hotellilla oli aivan ihana ja sen saa nauttia kattoterassilla. Itse tehtyä jukurttiakin oli. Tämä on pienehkö perheomisteinen hotelli ja tätä voi todellakin suositella Vila One Beach hotel, löytyy bookingin kautta.