Lauantaina otettiin rennosti ja lähdettiin Il Laricen Beach Clubille ottamaan vielä talteen Italian aurinkoa. Borromeon saaripäivä oli ollut sen verran pitkä, että oli mukava ottaa taas vähän rennommin. Monate -järvi on muuten kokonaan rauhoitettu moottoriveneiltä ja varmaan siksikin suosittu näille beach clubeille. Vesi on tosi kirkasta ja tässä aika matalaakin, joten olosuhteet uimiselle ovat mainiot.

Kyläjuhlat olivat alkaneet jo keskiviikkona ja jatkuvat maanantaihin asti. Illalla lähdettiin sinne eilistä paremmalla energialla. Taas oli tosi paljon porukkaa paikan päällä ja ihmiset söivät pöydissä. Nuoriso tarjoili ruokaa pöytiin ja kaikilla oli samanlaiset paidat. Jotenkin tuntui, että oli talkooväkeä, ainakin nämä nuoret. Ehkä jopa ruuan laittajatkin. Pöydät olivat taas täynnä joten kävimme pikaisesti pizzalla viereisessä Il Larisessa ja palasimme takaisin kun bändi aloitteli soittamistaan. Jos eilen oli lattari-ilta, niin tänään oli rokki-ilta. Illan päätti Ladies of the rock, jossa oli kovatasoiset naislaulajat.

Aika rauhallista se meno oli, ihmiset eivät paljoakaan tanssineet. Paljon lapsia ja perheitä oli paikalla vielä kahdentoista aikaan, kun lähdettiin sieltä. Myös paikallinen tanssiryhmä esiintyi ja se vaikutti olevan kiinnostavin yleisölle. Mietittiin että mistä kaikkialta ihmiset sinne tulivat, niin paljon porukkaa oli että ehkä hieman kauampaakin. Kiva ilta oli ja hieno kokemus. Kuvassa näkyy ruokalista, litra viiniä 7 euroa!

Maggiore -järvellä sijaitsevat kuuluisat Borromeon suvun saaret. Niitä on neljä: Isola Bella, Isola Madre, Isola Pescatori ja yksityinen vain suvun käytössä oleva Isola San Giovanni.

Borromeon aristokraattisuku hankki saaret omistukseensa 1600 -luvulla. Suku alkoi rakentaa upeita palatseja ja puutarhoja saarille. Borromeon suku oli yksi Milanon alueen tärkeimmistä suvuista. He hankkivat omaisuuttaan jo 1300- luvulla kaupan käynnillä ja pankkiliiketoiminnalla. Angeran prinssiksikin joku suvun jäsen oli aikanaan nimitetty ja tämä selittikin nyt jälkikäteen sen Angeran linnan. Piti oikein goolettamalla hankkia tämä tieto, sillä vieraillessa saarilla asia ei ihan auennut, että mistä suvun rikkaidet ovat peräisin.

Ajelimme Lavenoon aamusta ja hyppäsimme laivaan, joka vei meidät suoraan järven toiselle puolelle Intraan. Siellä oli vähän odottelua ja sitten pääsimme toiseen laivaan, joka vei meidät parin pysähdyksen taktiikalla saarista suurimmalle eli Isola Bellalle. Saarta hallitsee Borromeon suvun palatsi, joka puutarhoineen käytännössä kattaa melkein koko saaren pinta-alan. Tämä palatsi oli näkynyt hyvin Bavenoon ja silloin päätimme että tuolla on päästävä käymään.

Ostimme liput palatsiin sisälle, taisi maksaa parikymppiä per henkilö. Palatsi oli aivan käsittämättömän upea, sitä ei voi vangita kuviin ja vaikea on kuvailla sitä loistoa. Ensimmäiset huoneet, joita taisi olla 4 ja yksi valtavan suuri viides huone olivat lattiasta kattoon täynnä tauluja upeine kullattuine kehyksineen. Kaikki katot, seinät ja lattiat olivat älyttömän koristeellisia.

Makuuhuonekin oli melkoisen hulppea.

Sitten tultiin suurempiin saleihin, joista toinen oli kuin kirkon sali.

Siellä oli myös tanssisali, jossa prinsessa Diana ja Charles olivat olleet illallisella vuonna 1984, sekin kertoo suvun vaikutusvallasta. Upeat huoneet vaan jatkuivat ja jatkuivat. Kaikkialta oli upeat merimaisemat joka suuntaan. Linnan alakerta oli aivan eri tyyppinen ja pinnat tehty kivistä ja simpukoista.

Sitten päädyimme ulos puutarhaan. Mitäpä muuta se olisi voinutkaan olla kuin upea.

Oltiin tiedetty, että saaret ovat kauniit, mutta ei tämmöistä osannut kuvitellakaan. Onhan sitä jonkin verran tullut nähtyä kuninkaallistenkin palatseja, mutta tämä oli omaa luokkaansa.

Lyhyen lautan odottelun jälkeen menimme naapurisaarelle, joka tarkkaan ottaen ei olekaan enää Borromeon suvun omistuksessa. Stresan kaupunki on ostanut sen ja Isola Pescatore -nimeä käytetään kaikissa lauttakartoissa, netistä olimme sen sijaan lukeneet Isola Superioresta joten vähän oltiin sekaisin jossain kohtaa näistä saarista. Saari oli aivan eri tyyppinen kuin äskeinen Isola Bella. Tämä on vanha kalastajasaari ja se on täynnä ihania vanhoja taloja ja muutamat kapeat kujat menevät talojen välistä.

Saarella asuu pysyvästi 25 asukasta ja kesällä saari täyttyy päiväturisteista ja asuntoja vuokrataan myös lomalaisille. Saarelle kannattaa suunnata ruoka-aikaan, sillä se on aivan täynnä ravintoloita ja elää turismista nykypäivänä. Oli tunnelmallinen paikka ja siellä pääsee myös halutessaan uimaan. Oli todella paahteinen päivä, mutta onnistuimme löytämään lounaalle varjoisan rantaravintolan ja siinä istuessa olo vähän viileni.

Aika kului äkkiä ja lauttoja menee aika usein, silti niitä joutui aina vähän odotella. Aikaa oli vielä kuitenkin tutustua Isola Madreen, joka on puutarhasaari.

Siellä oli toki myös suvun palatsi, ensimmäinen niistä. Sinnekin piti pulittaa sisäänpääsymaksu, mutta näkemistä riitti taas.

Koko saari on käytännössä yhtä valtavaa puutarhaa, siellä on kasveja ympäri maailman ja siellä on vapaana papukaijoja ja riikinkukkoja. Eivätkä nekään mitään tavallisia.

Itse linna oli sekin hieno, mutta ei niin upea kuin juuri nähty Isola Bellan palatsi. Tämä oli kuitenkin enemmän eläväinen, kun siellä oli myös vahanukkeja kalusteiden keskellä.

Puutarha oli kuitenkin se juttu tällä saarella.

Aikatauluista kannattaa pitää huolta saarilla liikkuessa, ainakin jos on matkassa näillä isommilla lautoilla. Paikka meni jo kiinni ja meidän olisi pitänyt tunti odotella lauttaa takaisin Intraan, mutta pienen odottelun päästä pääsimme läheiseen Pallanzaan odottelemaan jatkoyhteyttä. Tilasimme siellä Aperolit rannan kahvilassa ja ilmaiseksi tuotiin pientä syötävää. Aika kiva, suolainen maistui hikisen päivän iltana.

Tosi väsyneinä pääsimme kotiin yhdeksän aikaan. Caddrezzaten kylässä oli kyläjuhlat ja olimme pitkin viikkoa seuranneet niiden valmistumista. Iso teltta oli pystetty ja lapsille joitain tivolilaitteita ja esiintymislavakin löytyi. Viimeisillä voimilla raahauduimme vielä sinne katsomaan menoja ja voisimme myös syödä siellä.

Hups, kaikki pöydät olivat aivan täynnä väkeä eikä ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada sieltä ruokaa ja pöytää.

Siellä alkoi bändi soittamaan lattarimusaa, mutta olimme liian väsyneitä ja päätimme lähteä läheiseen kylän ravintolaan La Paradaan vaan nopeasti syömään. Raikas salaatti ja piadina ja kotiin nukkumaan. Ikkunasta kantautui musiikki myöhään yöhän. Huomenna sitten paremmalla jaksamisella kyläjuhliin jotka jatkuvat vielä perjantain ja lauantainkin.

Aronaa vastapäätä oli se linna joka eilen nähtiin, pitihän se lähteä katsomaan. Oli vain vartin päässä meidän kylästä. Kyseessä oli Angera -niminen pieni kylä ja lähdimme ajamaan ylös kohti linnaa. Emme olleet ottaneet selvää mikä se on, tai pääseekö sinne edes. Lippukassa sieltä löytyi ja maksamalla reilun kympin sisäänpääsyn sai vierailla linnassa , sen puutarhassa sekä nukkemuseossa.

Rocca di Angera on 1200 -luvulta ja kuulunut alun perin Viscontin suvulle. Se sijaitsee strategisesti tärkellä paikalla ja siitä on voinut hyvin tarkkailla liikennettä merellä ja tarvittaessa puolustaa linnaa. Nykyään se kuuluu Borromeon suvulle.

Linna oli ihan hieno, siellä oli upea puutarha ja nukkemuseo oli todella iso. Parasta taisi kuitenkin olla taas maisemat jotka sieltä avautuivat alas Maggiore -järvelle.

Koska mittari oli taas 34 astetta plussan puolella niin katsoimme parhaaksi lähteä loppupäiväksi omaan kylään ja beach clubille. Vuokrattiin tällä kertaa aurinkotuolit, uitiin ja nautittiin myöhäiseen iltaan.

Tänään saimme Ninan tyttären Paulinan kotiin vajaaksi vuorokaudeksi. Hän kävi vain pikaisesti kotona ja jatkoi sitten matkaansa Laiguegliaan. Siellä olemmekin olleet käymässä varmaan viitisen vuotta sitten. Olipa kiva jutella Paulinan kanssa kuulumisia. Veimme hänet syömään kylän keskustan La Parada -ravintolaan. Kello oli nimittäin kolme ja kaikki rannan ravintolat olivat juuri menneet kiinni. Oli lounaan ja illallisen välinen aika. Mutta ehkä juuri La Parada olikin oikea valinta, sillä ilman Paulinaa emme olisi osanneet tilata sieltä piadinaa, joka on vähän kuin tortillan tai quesadillan ja pitsan välimuoto. Piadinan sisälle saa useita täytteitä, ne ovat tortillatyylisen mutta paksumman lätyn sisällä. Otin mozzarellaa ja tomaattia, Reimalla oli pekonia, provola-juustoa ja sieniä. Olivat todella herkullisia ja täyttäviä. Jälkiruuaksi otin saman kuin Paulina eli affogaton, joka on kahvi, jossa on gelatopallo mukana. Sekin oli uusi tuttavuus ja herkulllista.

Olipa mukavaa kun saimme olla paikallisoppaan kanssa syömässä ja muutenkin jutella tämän fiksun ja mukavan nuoren naisen kanssa, joka tulee syksyllä Suomeen opiskelemaan.

Iltapäivällä lähdimme Aronaan, joka on Piemonten puolella Maggiore -järven rantaa.

Siellä oli taas nätti rantabulevardi.

Kylän läpi meni kapea kauppakuja ja pikkuruisissa putiikeissä näytti olevan ihan hyvät alennuksetkin. Jotain tarttui mukaankin Suomeen viemisiksi.

Rantakadulla maisemaa hallitsi vastarannalla vuoren päällä oleva linna. Mietittiin pääsisiköhän sinne sisälle käymään.

Meillä ei ollut oikein nälkä ja päädyttiin rantaravintolaan vaan juomille. Siellä sai maksamalla juoman lisäksi 2€:n lisähinnan pientä aperitivoa. Se vaikutti sopivalta tähän iltaan. Syötävää tuli itse asiassa tosi paljon.

Reima oli jostain syystä alkanut katsomaan netistä mitä täällä Maggiore -järven rannalla ja seutuvilla maksaa talot. Olemme leikitelleet ajatuksella, että ostaisi täältä jonkun talon ja remontoisi sen, kuten Ellen Jokikunnas ja miehensä juuri nyt Suomessa telkkarissa näkyvässä sarjassa. Reima oli huomannut myös että Aronassa oli hyvällä paikalla ravintola myynnissä. 350 000 eurolla. Siinähän se oli rannalla, ei muuta kuin rahat tiskiin ja tämä olisi meidän! Reima voisi kuulemma toimia baarimikkona ja kyllähän minä voisin sitten emännöidä ravintolaa ja toimia tarjoilijana. Enää tarvittaisiin joku joka osaisi pyörittää ravintolabisnestä ja kokata hyvää italialaista ruokaa.

Se oli kaikista hiljaisin ravintola, todella hyvällä paikalla rannan aukiolla. Mikähän siinä oli vikana, ehkä vähän fiinimpi kuin naapuriravintolat. Tulisikohan Sukula laittamaan tämän kuppilan kuntoon? Hän asuu Piemontessa ymmärtääkseni.