Terhi:

Joka matkalla sattuu jotain kommelluksia ja niin tälläkin. Menetykset olivat onneksi kuitenkin vain rahallisia, eikä kenellekään meistä sattunut mitään. Ensimmäinen moka tuli metrolippuja ostettaessa. Arvioimme, että käytämme yhteensä n. 50 matkaa ja ostimmekin automaatista sellaisen lipun heti ensimmäisenä päivänä. Saman tien selvisi, että se olikin yhden henkilön lippu, eikä sitä voinut käyttää peräkkäin samalla asemalla, vaikka sellaista kepulikonstia siinä yritimmekin. Ostimme sitten lisää lippuja 10 matkan paketeissa ja käyttämättä jäi 40 matkaa siitä yhden hengen lipusta. Tappiota noin 40 euroa.

Kotimatkalle lähtiessä istuskelimme bussiaseman vieressä ravintolassa ja bussin lähtöön oli vielä 20 minuuttia aikaa. Yhtäkkiä tuli mieleen, että missäs ne meidän bussiliput onkaan. Edestakainen matka Gironan lentokentältä Barcelonaan oli maksanut 25 € yhdeltä hengeltä. Ainut muistikuva mikä minulla oli lipuista oli, että ne olivat ehkä jääneet Reimalle, enkä ollut laittanut niitä passipussiin, mikä olisi ollut looginen paikka. Reima kaiveli reppunsa, minä käänsin käsilaukun ympäri, tutkin varmuuden vuoksi kaikki passipussin sivulokerotkin, mutta eipä vaan löytynyt lippuja mistään. Yhtäkkiä bussin lähtöön olikin aikaa enää kymmenen minuuttia ja tilaamamme tapakset tuotiin vasta pöytään. Olimme niitä siinä aika kauan jo odotelleetkin. Ei auttanut muu kuin lähteä juoksemaan bussiaseman yläkertaan lasten kanssa ostamaan uudet liput ja Reima jäi maksamaan tilauksen. Batatas Bravas ja Manchego-juustot jäivät pöytään syömättöminä. Mitä nyt Reima oli muutaman tulikuuman perunan suuhunsa heittänyt lähtiessään!

Bussiasema oli aika suuri, eikä Sagalesin lipputiskiä meinannut löytyä millään. Viimeisenähän se siellä oli, vähän jonoakin oli. Justiinsa kerettiin ostaa liput ja Reima piti bussia, ettei lähde vielä. Itse asiassa ei edes myöhästytty. Tappiota 80 €. Lentokentällä ne alkuperäiset liput sitten putosivat Reiman passin välistä, ei vaan siinä hädässä niitä löydetty. Minun mielestä Reima oli pitänyt liput ja oli laittanut ne ”varmaan paikkaan” passinsa väliin ja myöhemmin laittanut passin muiden passien kanssa samaan paikkaan eli passipussiin. Aina pitäisi itse huolehtia kaikesta 🙂 !! Kumma kyllä emme saaneet tästä kuitenkaan mitään sanaharkkaa aikaiseksi, sillä kummallakaan ei ollut varmaa muistikuvaa lippujen kohtalosta.

Mahtava matka on ollut ja paljon jäi vielä näkemättä tuosta upeasta kaupungista. Yleensä olemme olleet kaupunkilomalla pidennetyn viikonlopun, paitsi New Yorkissa viikon. Paljon nähtiin ja ehdittiin käydä joka päivä uimassakin. Viimeisenä päivänä taidettiin olla pisimpään liikenteessä. Lähdettiin puoli kymmeneltä ja oltiin kämpillä vasta puoliltaöin. Ei voi kuin ihmetellä miten lapset jaksoivat mukisematta senkin päivän. Tässä vielä muutama otos matkan varrelta:

Nämä kyltit hämmensivät turisteja. Käytävällä Mont Juic vuoren linnakkeelle. Siitä pystyi vain kävelemään, nuoli vasemmalle, oikealle kielletty suunta, mutta toisaalta kävelymerkki oikealle, hmmm… 🙂 Nämäkin Mont Juicilta:
Gaudin Park Guell: Plaza de Catalynia Aina ulkomailla täytyy äimistellä miten paljon vaivaa ja rahaa on mennyt kirkkoihin.

Thank you and goodbye Barcelona!

Terhi:

Otettiin kaikki irti viimeisestä päivästä. Olimme kerrankin aamusta asialla ja päästiin liikenteeseen jo puoli kymmeneltä kämpiltä (monena aamuna mennyt lähemmäs yhtätoista…). Taivaalta ripsautti vähän vettä niskaan, mutta se ei menoa haitannut. Todella kuuma oli silti. Jaksoimmekin kävellä Park de la Ciutadellaan, jonka ohi olimme menneet monta kertaa, mutta aina oli ollut joku muu määränpää mielessä. Sehän olikin näkemisen väärti. Todella kaunis puisto vanhan kaupungin kyljessä ja keskipisteenä oli hieno suihkulähde, jonka suunnittelussa Gaudilla oli taas ollut sormensa pelissä.

Sitten suuntasimme Aquariumiin. Perusakvaarioiden värikkäiden kalojen ja merenelävien lisäksi hait ja rauskut uiskentelivat yläpuolellamme mega-isossa akvaariossa ja se olikin jännää katseltavaa. Euroopan suurin akvaario olikin kyseessä. Aquariumin vieressä oli sopivasti Maremagnum ostoskeskus, jossa vietettiin muutama tunti tehokkaasti shoppaillen. Sitten tapaksia ja jätskit rantaravintolassa ja uimaan vielä viimeisen kerran. Rannalla ei tällä kertaa kaun loikoiltu, sillä tavoitteena oli vielä lähteä metromatkan päässä olevaan Placa Espanyoliin, jossa on ilta yhdeksästä yhteentoista suihkulähdenäytös aina puolen tunnin välein. Sinne olimme olleet menossa monena iltana, mutta aina oli tullut jotain muuta. Oli aivan upea näytös! Pitkä puistikko, jonka päässä on kaunis Katalonian kansallismuseo ja sen edessä puistikolla lukuisia suihkulähteitä ja yksi ympyränmuotoinen, jossa musiikin tahtiin vesisuihkut lensivät ja värit vaihtuivat. Onneksi mentiin sinne. Väkeä siellä oli aivan valtavasti, vaikka sama show on joka ilta. Saatiin hyvät paikat sillalta.

Olimme päivän mittaan syöneet jo pariin kertaan tapaksia, mutta kaikilla oli kamala nälkä, kun puoli kymmenen jälkeen lähdimme kotia kohti. Menimme muutaman korttelin päässä asunnolta olevaan ravintolaan ja sepä osoittautuikin parhaaksi kaikista. Tilasimme tapaksia ja ravintolan omistaja suositteli talon erikoisuuksia ja muutti tilauksiamme niin että emme oikein tienneet mitä sieltä loppujen lopuksi tulee! Lisäksi isäntä ei paljoa englantia puhunut, mutta opetti meille auliisti espanjaa. Saimme parasta ruokaa koko reissulla ja jälkkäriksi vielä talon puolesta jotain likööriä ja lapsille mehujätskit. Oli oikein ihana paikallinen perheravintola kadun varrella. Emäntä ja poika laittoivat ruokaa ja isäntä tarjoili ja vitsaili asiakkaille. Tällaiset aidot kokemukset ovat ihan parasta tällaisissa reissuissa. Kauempana turistipaikoista saa monesti parhaat ruuat ja kokee aidon tunnelman.

Kamalan myöhään, vasta puoli kaksitoista tulimme kämpille ja saimme lapset nopeasti nukkumaan. Huomenna on matkapäivä Suomeen ja Morrista onkin jo kova ikävä. Mahtava reissu on ollut, todella hieno kaupunki. Paljon on vielä näkemättä, tänne voisi tulla koska tahansa uudellen. Lapset ovat olleet taas kerran parasta matkaseuraa ja myös Walter on ollut kuin oma lapsi tällä reissulla.

Sunnuntaina yhteenvetoa matkasta ja hieman lisäkuvia.

Täältä tähän:

Terhi:

Tänään on ollut kaikista kuumin päivä, mutta siitä huolimatta lähdimme aamupäivällä urheasti metrolla Gaudin suunnittelemaan ja matkaoppaan kovasti kehumaan Park Guelliin. Luvassa pitäisi olla huikaisevan hieno puisto patsaineen ja rakennuksineen. Tiesimme, että kävelyä metroasemalta puistoon olisi jonkun matkaa. Kävelymatkaa olikin vajaa pari kilometriä ja meinattiin aivan nääntyä siihen kuumuuteen. Loppumatka oli vielä ylämäkeäkin. Matkamuistomyymälän lämpömittari näytti varjossa 30 astetta ja kapeilla kaduilla ilma ei pahemmin liikkunut. Perille kuitenkin pääsimme vain kuullaksemme, että lippuja ei myydä kahteen tuntiin, sillä alue oli täynnä. Koko puistoa tämä ei koskenut, vain varsinaista rakennusten aluetta. Muuhun puistoalueeseen ei lippuja tarvittu ja päätimme sitten tsekata edes sen, kun olimme sinne vaivalla päässeet.

Ostimme laittomalta myyjältä pari jäädytettyä vesipulloa, sillä yllättäen vesi oli loppu jo siinä vaiheessa, eikä Supermercadoa tietenkään missään. Puisto olikin hieno, mutta emme jaksaneet kiertää siitä kuin pienen palan kuumuuden takia. Kohtuullisen turha reissu kaikkeen vaivaan nähden ehkä oli. Pojista hauskinta oli, kun laittomat matkamuistomyyjät salamannopeasti yhtäkkiä keräsivät kamansa ja lähtivät juoksemaan pakoon vartijaa ja piileskelivät puskissa. Samanlaisia myyjiä on rannallakin, myyvät olutta, drinkkejä, rantapyyhkeitä ja tekevät lettejä hiuksiin. Yhtäkkiä kaikki maastoutuvat tai jättävät myyntikamat maahan ja jatkavat matkaa muina miehinä/naisina.

Tarkoituksena oli viettää iltapäivä kaupungin parhaimmilla shoppailukaduilla, mutta eipä siinä paljon tarvinnut lapsia suostutella kun muutimmekin suunnitelmaa ja lähdimme rannalle uimaan. Ei ollut paukkuja enempään kävelyyn siinä paahteessa enää kellään. Illalla kiertelimme vielä Barcelonetan katuja ja lapset naureskelivat minulle, kun kuvailin ja ihailin katuja, joissa pyykit roikkuvat joka parvekkeelta. Barcelonetassa on muutenkin kiva ja rento rantameininki. Löydettiin suht vaatimattoman oloinen terassiravintola ja nautimme päivän tapakset siinä illalliseksi ja seurasimme paikallisten touhuja. Ruoka oli taas todella hyvää, samoin Cavasangria. Päivällä maistoimme valkkarisangriaa ja sekin oli ihan ok. Kyllä perinteinen punaviinistä tehty on kuitenkin minun suosikki. Tulipa kaikki testattua tällä reissulla!

Reima:

Lämpöä ei puuttunut keskiviikkoaamustakaan ja jotenkin tuntui etteivät suomen paria astetta kovemmat lämpötilat edes harmita. Illat ja yöt oltiin kuitenkin vaasaa voiton puolella lämpötiloissa ja soijaa pukkaa ihan aamusta iltaan.

Lähtö tänä torstai aamuna oli rento ja päämäärätön. Havaitsimme sen olevan melko huono yhdistelmä lasten kanssa matkustaessa ja ylimääräistä hammastenkiristelyä oli ilmassa. Pitää olla selvät sävelet heti aamusta lähtien.

Hetken kesti päästä vauhtiin mutta hiljalleen voitonkaaren ja tunnelmallisten kujien katveessa kaikki saivat leppeän turistimoodin päälle. Ja myös jätski auttaa hätätilanteissa. Ja Cava:)

Pyörimme historiaa tulvivilla kaduilla, kurkistimme komeisiin kirkkoihin ja pieniin putiikkeihin. Kuumat kujat Barcelonan vanhalla puolella ovat vekkulin oloisia. Näitä toki on muuallakin mutta jotenkin turistitörinästä huolimatta näissä on sellainen omanlaisensa tunnelma. Sellainen puhtoinen. Saattaa toki johtua niistä partseilta roikkuvista pyykeistä. Tai Cavasta 🙂

Sitten mentiin ottamaan löysin rantein rannalle. Olihan loma. Siellä oli satatuhatta samallatavalla ajattelevaa mutta silti sekaan sovittiin. Ranskis nimeltä Cidric työnsi varpaat melkein suuhun mutta lopulta päädyimme ottamaan punnerruskisaa sen kanssa. Terhin kanssa otettiin Cavaa 🙂

Rentoilua siis koko päivä, illemmalla tutustuttiin hieman myös naapuruston ravintoloihin ja kauppoihin. Ja maisteltiin vähän Cavaa 🙂

Terhi:

Ollaan oltu tosi tyytyväisiä tähän asuntoon. Meillä on iso olohuone, kunnollinen keittiö, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylppäriä. Pojille on kerrossänky toisessa makuuhuoneessa ja Minea nukkuu olohuoneen sohvalla. Ollaan ihan tavallisessa kerrostalossa Carre de Sicilialla ja terassilta saamme tarkkailla naapuruston elämää. Iltaisin kun valot on päällä, niin sitä tuntee itsensä melkein tirkistelijäksi, kun kaikki näkyy. Joku käärii pyykkiä, toinen katsoo telkkaria, kolmas siivoilee. Talon asukkaita olemme tietenkin kohteliaasti aina tervehtineet, jos olemme käytävässä heitä kohdanneet. Pari vanhempaa pappaa on vasta tavattu. Keittiön ikkunasta saa suoraan ripustaa pyykkiä ulkopuolella olevalle pyykkinarulle ja vastassa on heti vastapäisen talon seinä, ei siis ihan room with the view! Maisemat olohuoneesta ja meidän makuuhuoneesta sen sijaan ovat hienot. Tämä oli myös edullinen ratkaisu. Tälle porukalle ei löydy Barcelonasta hotellihuonetta, olisi pitänyt ottaa kaksi ja hintakin olisi ollut todella vaatimattomasta hotellista yli kaksi tonnia. Tämä irtosi vähän vajaa tonnilla. Lentojenkaan hinta ei päätä huimannut, oli vain muutamaa kymppiä kalliimmat kuin edestakainen Pendolino Vaasa-Helsinki. Tänne pääsi siis matkustamaan varsin edullisesti ja sehän sopii meille :).

Nappasin nämä kuvat IPadilla eli pahoittelen heikohkoa laatua. Täällä on niin hitsin hitaat nettiyhteydet, että kameralla otettujen kuvien lataaminen blogiin on tuskallisen hidasta. Kyllä ollaan taas ihmetelty, että miten nämä ihmiset täällä pärjää näillä huonoilla yhteyksillä.

Terhi:

Yöllä oli kuuma ja heräilin pariin kertaan ja laitoin jäähdytystä päälle ja sitten se puhalsi liian kylmää ja oli taas laitettava pois päältä. Hankalaa! Aika väsyneenä heräsinkin tähän tiistaipäivään. Eilinen oli pitkä päivä, 12 tuntia putkeen liikenteessä ja muutenkin ollaan aika lailla ahnehdittu nähtävyyksiä. Loppuloma olisikin tarkoitus ottaa vähän löysemmällä tahdilla. Tälle päivälle oli vielä ostettuna hop-on-hop off-bussiliput ja sillä lähdettiinkin aamusta kiertämään. Oli kyllä hyvä sijoitus, näkee kaupunkia ihan eri lailla kuin jaksaisi kävellen. Metrolla taas mennään maan alla niin eipä siinä paljon näe. Varsinkin siellä bussin ylätasanteella on mukava istuskella, kuunnella selostusta kuulokkeista ja antaa tuulen tuivertaa tukkaa.

Lähdimme ajelulle kaupungin länsipuolelle ja tarkoituksena oli käydä katsomassa Gaudin ihmeellistä La Pedrera-taloa, mutta se olikin harmiksemme remontissa. Näimme kuitenkin Gaudin oudon Basilica-talon ja sen hainhammasparvekkeet.

Jatkoimme matkaa Montjuic-vuorelle. Vuoren juurelta menimme ylös vaijereita pitkin ja matkalla oli aivan mahtavat maisemat koko kaupungin ylle.

Ylhäällä oli linna, jossa on aikanaan katalonialaisia teloitettu ja kidutettu oikein urakalla, mutta linnan synkkä maine on nyt unohdettu, se on kunnostettu ja on nyttemmin maisemien takia yksi Barcelonan suosituimmista nähtävyyksistä.


Rannalle piti tänäänkin päästä, tottakai. Yritimme löytää vähän rauhallisemman paikan. Kaikki on toki suhteellista eli eihän sekään Barcelonetan itäpuolella oleva ranta ei mikään rauhallinen ollut mutta sinne sentään mahtui sekaan. Rantabulevardi on pitkä ja hieno venesatamakin siinä oli matkan varrella. Ihmisiä oli valtavasti joka paikassa. Onhan täällä kaupungissa toki vähän vajaa kaksi miljoonaa asukasta ja ympäristöineen yli kolme miljoonaa asukasta. Kyllä muutama muukin oli iltapäivällä päättänyt rannalle lähteä.


Jatkoimme uintireissun jälkeen vielä vanhaan kaupunkiin eli Barri Goticin alueelle ja kamalan nälkäisinä päädyimme takuuturistihintaiseen ravintolaan, joka oli aivan Katedraalin kyljessä. Siellä palvelu pelasi ripeästi ja auringonvarjoista tuli tasaiseen tahtiin pieni vesisuihkaus turisteja vilvoittamaan, sekin oli meille uutta. Tapaksien tilaus sujui eilistä paremmin ja saatiinkin pöytä täyteen todella maittavia herkkuja, oikein yllätyttiin siitä. Pojat söivät kaikenlaista ja kiva oli, että Mineakin rohkaistui maistamaan uusia ruokia. Sijainnista huolimatta oli todella kelpo paikka.

Tässä kirjoittelen blogia terassilla ja alakerran Supermercadosta ostettu Cava maistuu hyvälle. Ipanoita yritetään tässä hätistellä nukkumaan ja pakko kai se on pian itsekin mennä. Ei vaan malttaisi, on niin mukavaa.