Reima:

Taksikuski sen jo sanoi, täällä on kaikki pikkusen isompaa, korkeampaa, kauniimpaa ja kalliimpaa kuin muualla.

Matkalla lentoasemalta majapaikkaamme ohjastajamme kävi tarkkaan läpi matkan varrella näkemämme rakennelmat ja niiden suhteen muualta maailmasta löytyviin kilpailijoihin: this is like Vegas, only bigger. Se muitaparempi-meininki tuntuukin olevan kaikessa se itse tarkoitus täällä ja pienen otannan perusteella myös täällä asuvien ylpeyden aihe. Eivätkä ne kyylävalomiehen puheet olleet toki kokonaan hatusta vedettyjä, onhan täällä pramiaa!

  

Keskiviikkoiltana lähdettiin tutustumaan yhteen noista superlatiiveista ja otimme suunnan metropysäkille. Meidän majapaikasta asema näkyy mutta kellotimme siirtymäajaksi 15 minuuttia. Täällä ei jalankulkijat eivät ole kovin korkealla tienkäyttäjähierarkiassa. 

Metro meni maan pinnalla ja maisema vaihtui, lamboja ja ferrareja myytiin monessa paikassa matkan varrella ja pieni ihminen metrossa tunsi itsensä köyhäksi. Tämä metrokin, niinkuin kaikki muukin täällä, oli vimosen päälle siisti, hyvin suunniteltu ja toimiva, ihan niinku asiat suomessa.

Metrosteissin nimi oli Burj Khalifa, joka näin böndemiehelle kuulosti siltä että oltiin ihan kohteessa, jopa ovella. Ei oltu. Semmonen puolen tunnin taivallus putkessa liukkaasti liikkuvilla liukuportailla ja sitten alkoi näkymään. Ja on se iso.

 Maailman korkein rakennus, suurin ihmisen rakentama rakennelma, eniten kerroksia…. ja paljon muuta. Burj Khalifa on to-dell-la iso. Ja näyttävä. Sitä ei meinaa saada kameran ruutuun ja sieltä näkee niin kauas ettei enää kauemmas näe.

   

Illalla kierreltiin Dubai Mallia, maailman suurinta ostoskeskusta ympäri ja pysähdyttiin ihailemaan näitä paikallisten remonttireiskojen luomuksia pikku ravintolaan josta näkikin kivasti koko tienoon. Ja myös Dubai Fountainin joka semmonen aika iso suihkulähde. Tai no, maailman suurin ja kallein. Aamulla tultiin uudestaan ja mentiin ihan torniin asti.Vesipaasien tanssiva näytös Thrillerin biitin tahtiin ja sitä seurannut käsittämätön valoshow Burj Khalifan pinnalla alleviivasivat tämän paikan suuruudenhulluutta. Onhan se upeata mitä rahalla saa. Tarpeellisuutta ja muita yhteiskunnallisia tai maailmanpoliittisia arvoja peilaamalla tähän kerskakulutukseen ei saa kuin pahan mielen. Parempi vaan nauttia kun on lomalla.

   

  
  

 
Kauppakeskuksissa saisi kyllä ajan kulumaan koska siellä on kaikkien mahdollisten valmistajien uusimmat jutut esillä, vähän niinku jatkuvat messut. Uutta ja innovatiivista juttua löytyy kyllä joka lähtöön. Ja onhan siellä muutakin, tässä Dubai Mallissa mm. akvaario, luistelurata ja kivoja pikku kauppoja. Mutta kun on niin pirun lyhyt loma ettei kaikkee ehdi millään, pakko oli lähtee kävelemään taas metrolle, jos pelastetaan ensin Terhi ja mennään omalle poolille 😀

   

  

  
 

Terhi:

Aamu aloitettiin ilman kiirettä ja syötiin rauhassa aamupalaa parvekkeella. 

  

Rannalle kävellessä ihmeteltiin taas sitä siivoojien määrää, joka tässä kaupungissa on. Kadut aivan kiiltelee puhtauttaan, kertakaikkiaan missään ei ole roskia. Kaiken huippu on, että rannan viereisiä katuja mopataan ja lakaistaan kaiken aikaa. Ettei tule hiekkaa laatoitukselle! Työvoima täällä on halpaa ja pääasiassa intialaisia ja pakistanilaisia täällä on duunareina. Jos on itsellä hiekkaiset jalat, niin on melkein huono omatunto mennä rannan vessaan, kun siivooja tulee heti perässä moppaamaan hiekat pois. 

Käveltiin rantaa pitkin ja ihmeteltiin tekosaaren rakennushässäkkää. Onkohan tuo se suomalaisten suunnittelema, luin jostain, että tänne on rakenteilla suomalaisten taidonnäyte.  

  

Uskomatonta, että tämä 20 kilometrin ranta ei ole luonnon ranta, tämä kaikki hiekka on tuotu Saharasta ja Atlantin pohjasta. Ihan kuin sitä ei olisi riittänyt ympäröivällä aavikolla. Ilmeisesti haluttiin jotain hienompaa. Hiekka on oikein hienojakoista ja pehmeää. Kävelimme kohti palmusaarta ja otettiin paikat sattumalta saaren kiitoradan edestä. Pienkoneita nousi ja laskeutui siihen koko ajan, veivät laskuvarjohyppääjiä yläilmoihin. Rannalla ei paikallisia kaapuihmisiä pahemmin näkynyt, turisteja kaikki tyynni.
   

 
  

Pukeutumisesta etukäteen vähän stressasin, mutta turhaan. Ainakin tässä Marinan alueella näkee kaikenlaista vaatetusta länsimaisten ihmisten päällä. Ehkä pääsääntö kuitenkin on, että jos on lyhyet shortsit, niin sitten on olkapäät peittävä yläosa ja jos on hihatonta yläosa, niin alaosa on pidempi. Kyllä täällä näkee myös jonkin verran ihan hihatonta yläosaa + minishortseja tai lyhyitä hihattomia mekkoja. Paikallisten tyypillistä  vaatetusta näkyy vähän kuvassa, kun istuimme lounaalla the Walkilla.

  

The Walkilla on paikallisten taidetta, kolmiulotteisia maalauksia. Minea ei tässä tosiaankaan istu noilla rappusilla, vaan kyseessä on kulmaukseen tehty maalaus ja Minea istuu maassa.

  

Vielä piti päästä altaalle uimaan, sillä Persianlahden vesi oli kamalan suolaista!

   

Zen-master ☝Vedenneidon bad hairday 👇

  

Terhi: 

Aamulla heräsimme tosi lyhyen yön jälkeen malttamattomina näkemään missä sitä oikein ollaan. Asunnon ikkunoista avautuivat oikein kivat maisemat Dubai Marinaan.

  

  

 

Nälkä oli jo kova ja lähdimmekin heti rantaa kohti etsimään aamupalapaikkaa. Muutaman minuutin päässä tästä asunnolta onkin The Walk, joka on pitkä kävelykatu rannan suuntaisesti. Se on aivan täynnä kahviloita ja ravintoloita ja pilvenpiirtäjien ympäröimä. Jotain outoa saatiin aamupalaksi, lukuunottamatta Mineaaa, joka ymmärsi tilata croissantin. Lähdettiin vielä tsekkaamaan biitsi. Jos ei lasketa ihania Costa Rican sademetsärantoja, niin tämä ranta on kyllä minun mieleen. Urbaani, pilvenpiirtäjien reunustama. Ensimmäisenä meitä vastaan tuli joku perhe kamelin kyydissä! 

  

Supermarketin etsiskelyssä tuhlaantui jonkun verran aikaa, mutta vihdoin löysimme pienen kaupan, josta saatiin huomiselle aamulle aamupalaa ostettua. Samalla saatiin tuntumaa lähiympäristöön, niskathan  siinä väsyy, kun joutuu korkeuksiin koko ajan katselemaan! 

    

Sitten olikin jo kova kiire päästä katsomaan minkälainen uima-allas meidän talossa on. Rasmus oli niin energinen, että meni ensin talon 41. kerroksessa olevalle kuntosalille. Me muut menimme nauttimaan auringosta ja relaamaan poolille. Lyhyiden yöunien ja viime viikkojen pitkien työpäivien jälkeen oli ihanaa vaan maata ja nauttia koko iltapäivä. Ei ollut kiirettä minnekään. 

   

Illan suussa lähdimme tutkimaan tarkemmin Marinan aluetta ja sen kauneus ja suuruus yllätti meidät täysin. Oli todella vähän ihmisiä liikenteessä, kun viiden aikaan lähdimme kävelemään ympäri Marinan kävelyreittiä. Vasta illan tullen ihmisiä tuli enemmän, mutta ei koskaan tungokseen asti. Täällä on aivan käsittämättömän puhdasta ja turvallisen tuntuista. 

   

 
  

Päätimme kokeilla illalliseksi aitoa arabialaista ruokaa. Kolme ruokalajia tuotiin minulle, Reimalle ja Minealle. Rasmus otti grillattuja lihoja ja se taisikin olla paras annos. Ei ihan tarkkaan tiedetty mitä sieltä oli tulossakaan, päätettiin vaan kokeilla. Keitto, salaatti ja pääruoka. Keitoista Minea sai ihan hyvää kermaista kanakeittoa, minä mautonta nuudelikeittoa ja Reiman keitosta ei tiedetty oikein mitä lientä mahtoi olla. ”Salaatti”  tarkoitti minun osalta paahdettua leipää ja hummusta, Reiman kohdalla paahdettua leipää ja jotain epäilyttävää mömmöä. Minealla osui parhaiten kohdalle taas eli hän sai salaattia ja paahdettua leipää. Pääruuaksi minulla oli egyptiläisiä lihapullapötkylöitä, joissa oli ihan hyvä kastike, mutta jotenkin oli vaan liian tulista, eikä erityisen hyvänmakuista. Minea sai vihreätä kanaa, väri johtui jostain mausteesta, jonka maku ei kolahtanut. Reima sai jonkun patatyyppisen keitoksen, jossa oli lihaa, sieniä ja kasviksia, ei vaan ollut hyvää sekään.  No, tulipa kokeiltua! Kaiken kruunasi kauhea paikallinen musiikki, jota alettiin yhtäkkiä huudattaa täysillä! 

Aurinko laskee täällä jo kuudelta. Huonosta ruuasta ja siitä kamalasta mökästä huolimatta oli kiva istuskella siinä ravintolassa ja ihailla pilvenpiirtäjien iltavalaistusta. 

  

  

Dubai on ollut monesti mielessä, kun mieli tekisi lähteä Suomen talvesta jonnekin lämpimään. Jos ei halua tehdä tosi pitkää lentoa, niin vaihtoehtoja ei ole kovin paljon. Vuosi sitten päädyttiin sitten kotoisaan Kanarian matkaan, kun tuntui että aurinkoon pitää päästä. 

 Aika kalliita ovat Dubain matkat olleet, pakettimatkojen hinnat ovat olleet pilvissä ja varsinkin jos haluaisi olla jossain hienommassa hotellissa, niin neljän hengen matkan hinta on tuntunut liian korkealta. Norwegian avasi viime kesänä lentoreitin Dubaihin ja oltiinkin heti asialla. Saatiin tosi edullisesti lennot, tonnilla meno-paluu koko perheelle ja vielä hiihtoloma-aikaan. Sitten vaan majoitusta etsimään meidän vakkarisivustolta eli AirBNB:ltä. Tarjontaa on Dubaissa tosi paljon, valittiin kaksio parvekkeella Dubai Marinasta, 1200 euroa siitä pulitettiin, mikä ei ole hotellien hintatasoon nähden yhtään mitään. Ja tilaa on kivasti verrattuna yhteen hotellihuoneeseen. Dubai Marinan aluetta sanotaan uudeksi Dubaiksi ja sen edessä on kuuluisa palmunmuotoinen tekosaari.

Etukäteen tuli jonkin verran kohteeseen tutustuttua ja se vaikuttikin melko mielenkiintoiselta. Dubai on ollut alun perin helmenkalastajien pikkukaupunki ja alkoi kasvaa 1960-luvulla kun sieltä löytyi öljyä. Öljyn myötä kaupunkia alettiin kunnianhimoisesti rakentamaan ja myöhemmin rakennusprojektit ovatkin saaneet hurjia mittasuhteita. Öljytuloja alettiin heti käyttämään kaupungin rakentamiseen ja infrastruktuuriin. Kaupungista kehittyikin nopeasti verovapauden myötä liike-elämän keskus, jossa kulta ja timantit vaihtoivat omistajaa. Kaikki tuntuu nykyään olevan mahdollista tässä  aavikolla sijaitsevassa kaupungissa ja monet asiat ovatkin maailman suurimpia täällä, maailman korkein rakennus, maailman hienoin hotelli, maailman suurin tekosaari, maailman suurin ostoskeskus, eniten pilvenpiirtäjiä ja lista tuntuu jatkuvan loputtomiin. Aurinko paistaa täällä 360 päivää vuodessa ja rantaa löyty 20 kilometriä kaupungin edustalta, joten ei ihme että turistit viihtyvät täällä. Päivälämpötila tulevalla viikolla näytti olevan alimmillaan 24 ja korkeimmillaan 30 eli palella ei luultavasti tarvitse. 

Muslimimaassa ollaan, mutta Dubaita sanotaan hyvin länsimaiseksi ja suvaitsevaiseksi kaupungiksi. Uskonnonvapaus täällä on, kunhan ei yritä käännyttää muita. Eri uskontokunnat saavat tänne rakentaa jopa omia kirkkojaankin. Silti, ei tämä ihan peruspaikka ole meidän muihin lomakohteisiin verrattuna. Alkoholia ei myydä kaupoissa ollenkaan, sitä on saatavissa vain suurimpien hotellien ravintoloista ja Suomen hintaan.  Julkiset hellyydenosoituksista ovat kiellettyjä ja paikalliset pukeutuvat kaapuihin, miehet valkoisiin ja naiset mustiin. Pukeutumissääntöjä on myös turisteille, uima-altaalla ja rannalla saa olla bikineissä, ei muualla, esim. hotellien auloissakaan. Suositeltavaa on, että naiset pitävät olkapäät ja polvet peitettyinä, vähintään jommat kummat. Olikin vähän omassa kesävaatevarastossa ihmeteltävää, kun kesämekot ovat sen verran pieniä, että takuulla paljastavat sekä polvet, että olkapäät. Tuo ei ole pakollinen sääntö ja turistinaiset kulkevat kyllä pienemmissäkin vaatteissa, mutta voi täällä saada huonoa palvelua sen takia ravintolassa tai ei pääse esim. jonnekin nähtävyyteen, jos ei ole asiallisesti puettu. Ainakin aluksi otetaan varman päälle, ei sitä halua herättää turhaa huomiota kuitenkaan. 

Tällaiset asiat vähän mietityttävät, mutta tänne sitä lähdettiin ja huomenna nähdään millaista täällä on käytännössä. Lento oli viime Suomen aikaa yhdeltä yöllä perillä eli paikallista aikaa kolmelta. Taksilla huristeltiin tänne asunnolle, yöllisessä maisemassa parvekkeelta ei ainakaan ole valittamista!