Terhi:

Perinteisesti meillä on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä ja ainakin melkoista odottelua autonvuokrauksien kanssa. Roomakaan ei pettänyt tässä asiassa meitä. Olimme Paolon suosituksesta vuokranneet auton Sicily by car-nimisestä paikallisesta autovuokraamosta ja säästimmekin siinä kohtaa satasia verrattuna kansainvälisiin autonvuokraamoihin. Aamulla lähdimme kymmenen aikaan Trasteverestä bussilla kohti Roma Terminiä eli Rooman päärautatieasemaa. Kuten arvata saattaa se oli todella suuri ja parikymmentä minuuttia tuhraantui pelkkään autonvuokraamo-osaston löytymiseen. Se oli, by the way, laiturin 24 läheisyydessä, jos joku sattuu tätä tietoa tarvitsemaan. Ei löytynyt tästä sijainnista oikein tietoa netistä. Siellä olikin hieno jonotussysteemi, lappu otettiin ja todettiin, että tällä firmalla oli tasan yksi tiski ja siinä yksi henkilö töissä ja meitä ennen 17 numeroa! Just! 

Auton vuokraamisessa kuluu paperitöineen aina jokunen hetki ja veikkasin heti, että ei taida tunnin odottelu riittää. No, onneksi oli se numero eli ajateltiin, että lähdetään jonnekin käymään ja tullaan hetken päästä katsomaan missä numerossa ollaan menossa. Sitten yhtäkkiä se taulu, jossa kaikkien autonvuokrausfirmojen numerot pyörivät, menikin epäkuntoon eikä näyttänyt enää kuin muutaman firman numeroita, ei Sicily by Car -firman jonotusnumeroa ollenkaan. Hetki siinä ihmeteltiin, että miten kukaan enää tietää, että mikä numero on menossa ja noudatetaanko enää numerojärjestyskään. Epätietoisuuden vallitessa Reima alkoi jonottamaan tiskille. Siinä oli alusta asti ollut yksi ja sama pariskunta. Minä leiriydyin lasten ja matkatavaroiden kanssa lähistölle odottamaan.

Homma ei vaan edennyt, kesti n. 40 minuuttia ennen kuin se eka pariskunta sai autonsa! Siinä oli siis enää 16 ennen meitä… Reima jatkoi kuitenkin jonottamista, kun epäselvää oli, onko siinä nyt numerojärjestys vai jonotusjärjestys, joka ratkaisee. Numeroita huudeltiin, mutta porukkaa ei ollut paikalla ja loppujen lopuksi saatiin auto noin puolentoista tunnin odottelun jälkeen. Haettiin se aseman vieressä olevasta parkista ja päästiin tosi sujuvasti autostradalle kohti Napolia ja Pompeijia. Siinä mielessä voi siis ihan hyvin suositella Roma Terminiä autonvuokrauspaikaksi. Pelkona nimittöin oli, että juututaan vielä Rooman ruuhkiin.

Olin varannut meille Pompeijista hotellin, jossa on uima-allas yhdeksi yöksi. Ajatus oli, että relataan pitkien ja aika raskaiden Rooma-päivien jälkeen yksi päivä altaalla ja nautitaan rennosta olemisesta. Tiesin, että hotelli ei ollut Pompeijin keskustassa, sillä sieltä uima-altaallista hotellia ei löytynyt. Kun navigaattori meidät sitten ohjasi kohti jotain melko rähjäistä seutua ajattelin, että virhevalinta oli ehkä tullut tehtyä. Se pikkuisen rosoinen ja ihana Italia ei nyt enää pitänyt paikkansa, vaan talot olivat oikeasti huonokuntoisia ja tienvarret olivat täynnä roskaa. No, Hotel Pompei oli kuitenkin ihan hyvä, peruskuntoinen ja siisti ja se uima-allaskin löytyi. Respassa asiat hoitui englanti-italialla ja laukut kannettiin huoneeseen asti tässä kolmen tähden hotellissa. Respassa asioita hoiti mamma ja hotellin baarissa ja altaalla hääräili poika, joka heti altaalle päästyämme esitteli tyttärensä Sofian, joka viihtyi altaassa.

Saatiin tilattua ruokaa ja Birra Moretit,  joten tämä päivä alkoi näyttää huomattavasti paremmalta! Koko matkan auton lämpötilamittari oli näyttänyt kolmeakymmentä ja kyllä se siltä tuntuikin. Oli ihanaa päästä pulahtamaan altaaseen!

Emme jaksaneet enää lähteä illalla  Pompeijin keskustaan, vaan tsekkasimme TripAdvisorista olisiko hotellin lähellä yhtäkään  ravintolaa. Yksi hyvät arvostelut saanut löytyi ihan läheltä ja suunnistimme sinne illalliselle. Ruoka oli tosi halpaa ja aivan älyttömän hyvää!! Ei olisi uskonut siitä ulkopuolen miljööstä ensi näkemältä. Ravintola oli toki ihan hienon näköinen, mutta koko seutu melko rähjäistä, kadulla lähellä hotellia ja ravintolaa oli jopa vessanpytty!

Olipas taas mielenkiintoinen päivä ja oli kiva, kun ollaan täällä totaalisen sivussa turistimeiningistä. Kirjoitan tätä hotellihuoneen terassilla ja tähän kantautuu naurunremakkaa viereisen talon pihalta, jossa syödään ja juodaan italialaisittain. Siskoni Sini aikanaan sanoi, jostain kohteesta, että ei välittäisi mennä sinne, kun siellä on niin paljon turisteja. En silloin tajunnut miksi, nyt vähän enemmän kun on tullut reissattua, niin ymmärrän mitä Sini tarkoitti. Parhaat elämykset matkustaessa ei aina välttämättä synny hienoimman turistinähtävyyden äärellä, vaan jossain ihan muualla. Melkoisen rähjäisellä Pompeijin sivukujalla, keskellä paikallista meininkiä.

 Oli täällä rähjäisellä syrjäkylällä kuitenkin yksi nätimpikin kohta. Tässä jonkun talon uskonnollinen  seinä:

Terhi:

 On tullut jo vissiin hehkutettuakin tätä Trasteveren kaupunginosaa. Yksi syy miksi tämä valittiin oli juurikin se, että illalla ei tarvitse lähteä kauas ruokapaikkaa etsimään. Tämä alue on täynnä toinen toistaan idyllisempiä trattorioita. Osassa vain joitakin pöytiä, kaikki levittäytyvät kadulle tai piazzalle illan tullen ja tunnelma on aivan ihana. Piazzoilla on erilaisia pikkunäytöksiä, musiikkia tai muita esityksiä. Eilen seurasimme tulitanssia.

Tiberjoen varrella on pitkä rivi ravintoloita ja kaikenlaista myyntikojua. Istuimme eilen siellä aika myöhäiseen, oli mukava seurata lämpimässä kesäyössä ihmisten illan viettoa, siellä oli paikallisia ja tietenkin turisteja paljon.

Tänään varasimme pöydän lähellä olevasta ravintolasta, varmistimme terassipaikat! Vaikka ravintoloita on paljon, niin on kyllä ihmisiäkin. Ekana iltana saimme paikat ihan säkällä.

Syötiin pitkän kaavan mukaan ja jälleen kerran saatiin todella hyvää ruokaa.

Kolme päivää Roomassa ei ole kovin paljon, mutta tuntuu, että tältä erää ihan riittävästi. Huomenna suunnistetaan aamusta rautatieasemalle, jossa meitä pitäisi odottaa auto ja siitä jatkamme etelämmäksi, kerron huomenna minne!

Paolon asunto on ollut tosi hyvä, jos suunnittelet Rooman reissua niin tätä voi tosiaankin suositella. AirBNB:ssä nimellä Paolos apartment in Trastevere. Tänne mahtuu neljä ihmistä, kaksi makkaria ja pieni keittiö.

Asunnon kuvista tai tekstistä ei käynyt ilmi, että tässä on ihana pieni sisäpiha usealla asunnolla, lukittujen porttien takana. Siellä pysytti hyvin nauttimaan iltaproseccot kaikessa rauhassa.

Heippa Rooma!!

Reima:

Tämän perjantain pyhä päiväohjelma piti sisällään kyläreissun ison Papan kotio. Avulias Landlord Paolo oli poliittisen turinoinnin lomassa livauttanut vinkin kätevästä siirtymisestä kämpiltä bussilla paavin porteille Vatikaaniin. Suunnistinkin siis aamusella omalle kotiaukiolle metsästämään munia ja tupakkakauppaa. Tupakkakauppaa siis siitä syystä että se oli ainut paikka mistä sai noita bussilippuja sai ja samalla poimin protskut mukaan. Aamulla lähitorilla kävikin kova kuhina, siellä paloiteltiin possua ja tuotteistettiin tonnikalaa tuoksujen kera.

Aamuisen palan jälkeen etsiydyimme pysäkille parin nunnan sekaan ja totesimme olevamme oikeassa paikassa. Linjuri tulikin pian ja kierteli kurveissa hidastelematta oikeaan paikkaan kukkulan yli ja tyytyväisenä säästyneestä jalkatyöstä hakeuduimme turistien virtaan.

Aukio Pietarin kirkon edessä on toooodella iso, nyt vasta oltiin todellisella isoolla kirkolla.

Ennen varsinaista kirkkokierrosta kapusimme kirkon kupoliin hakemaan yleiskuvaa mestoista. Reitti ylös kulki kapeaa portaikkoa pitkin ja välillä se oli vinhasti vinossakin kupolin muotojen mukaan. Hetkittäisen tasapainoharhan ja vekkulitalo-flashbackin jälkeen oltiin ylhäällä ja näkymät olivatkin aika jumalaiset.

Kupolista näkyi joka suuntaan, ja pitkälle ja kapuamisen vaiva palkittiin vaikka askelmittari oli päivän osalta jo punaisella. 

Seuraavaksi tutkailtiin Pietarin kirkon sisätiloja ja hämmästellä täytyi sitä katolista krumeluuria jota oli julmetun isoon kirkkoon koottu. Taiteentekijöinä oli nimimiehiä mutta matkalaisen ammattitauti -kulttuuriähky- oireili, ei pysty listaamaan. Kivaa toki oli kokoajan😀

Vatikaaniin tutustuminen oli sellainen must-juttu mutta kokonaiseen kulttuurielämykseen olisi vaadittu vielä museokierros ja sikstuksen kappelin kokeminen ja näkeminen. Siihen ei riittänyt ihan puhti eikä rytmiryhmän kollektiivinen innostus. 

Nyt kuitenkin nähtiin ja koettiin kirkon mahti ja valta. Ja saatiin ainakin haju siitä mitä uskonto täällä on ja miten se vaikuttaa normi elämään. Se riittänee tältä erää.

Sitten suunnattiin loppuunkuluneilla kantapäillä vielä käymättömille kaduille. Oli Piazza Popolot ja portaikot näkemättä. Matkalla tutustuttiin kuitenkin kaupungin kisahuumaan kun Italia kohtasi EM-jalkapallossa Zlatanin kätyrit. 

Paolo-isäntä jo varoitteli siitä että kisafiilis voi olla aika kateissa Roomassa mutta kyllä sitä löytyi kun hiukan Del Piero -paita päällä etsi. Loppuhetkien maali oli hauskaa katsottavaa Pantheonin pikkubaareissa. Forza Azzurri!

Harvinaisen hajonneilla jaloilla raahauduimme kotiin, toki vielä trasteveren kujille hetkeksi eksyen. Saimme kuitenkin matkalla tilattua pöydän illalliselle… jos pysytään hereillä niin saadaan ehkä dinneri…

Terhi: 

Colosseum oli Rooman valtakunnan suurin areena ja tärkein julkisten spektaakkelien esityspaikka 450 vuoden ajan. Colosseumia on alettu rakentaa vuonna 72 eKr ja se avattiin käyttöön 8 vuotta myöhemmin. Colosseum oli marmoripylväineen, silkkityynyineen, suihkulähteineen, valtavine katoksineen ja jopa 60 000 hengen katsomoineen kansalaisia hemmottelevan kulttuurin kookkain saavutus. Avajaisjuhlallisuudet olivat kestäneet sata päivää ja yleisön edessä taisteli ja kuoli kymmenittäin gladiaattoreita ja noin viisi tuhatta eksoottista eläintä. Rooman keisarit tiesivät miten kansa pidetään tyytyväisenä – leipää ja sirkushuveja. Voi vaan kuvitella mikä määrä siellä on tapettu ihmisiä ja eläimiä kaikkien 450 vuoden aikana ihmisten huvitukseksi. Vaikea sitä huvituspuolta tuossa asiassa on nykyaikana ymmärtää. Rooman valtakunnan hajottua Colosseumin käytävät täyttyivät hökkeleistä, talleista ja linnoituksista ja sen muureista ryösteltiin kiviä. Tänä päivänä se onkin vain varjo entisestä, mutta silti vaikuttava näky. 

Kuvassa näkyy edessä pieni tasanne, sillä tasolla gladiaattoritaistelut ja muut näytökset on esitetty, kellarikerroksen sokkeloissa ovat gladiaattorit valmistautuneet koitoksiin ja siellä on säilytetty myös eläimiä. Katsomoista ei ole jäljellä enää juuri mitään. Koko Colosseum on kyllä hienompi ulkoa kuin sisältä, mutta vaikuttava paikka kyllä.

Forum Romanum, joka on Colosseumin vieressä, on aikanaan kehittynyt tavallisesta torista koko imperiumin komentokeskukseksi. Siellä olivat Rooman tärkeimmät juridiset, poliittiset ja sotavoittoihin liittyvät monumentit ja se toimi myös kansan kokoontumis- ja juhlapaikkana. Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen vuosisatoja jatkunut laiminlyönti, ryöstely ja luonnonvoimat ovat jättäneet jälkensä. Suurin osa rakennuksista on tänä päivänä raunioina. Alueen ensimmäiset kaivaukset aloitettiin 1800- luvun alussa. Ennen kaivauksia näiden näkymien päällä oli n. 9 metriä joen tuomaa lietettä ja jätettä. Valtavan suuri alue oli tämäkin.

Tänään oli heti aamusta 28 astetta lämmintä, aurinko on onneksi pysynyt pilvessä melkein koko päivän. Jos olisi paistanut, niin olisi tainnut puhti loppua tältä porukalta aikaisemmin. Pitkän päivän loppupuolella tsempattiin vielä ja kierrettiin Piazza Venezian kautta. Tämä valtava muistomerkki nimeltään Vittoriano on tehty Italian yhdistymisen kunniaksi 1800-luvulla. Upeita patsaita täynnä koko paikka. Rakentamiseen kului vaivaiset 50 vuotta, mutta kyllä kannatti! Tässä kuvassa olen juuri pompannut seisomaan, kun ensin ajattelin poseerata istualtani. Polizai oli eri mieltä ja vihelteli kovasti pilliin ja viittilöi minille, kun olin istunut. No mistä tyhmä turisti voisi sen tietää, että näillä portailla ei saa istua!

Pitkän päivän jälkeen oli ihanaa palata taas Trasteveren rauhallisemmille kujille.

Terhi: 

Italian makuun päästiin viime kesänä ja tykättiin tästä maasta niin paljon, että ei tarvinnut kauaa tämän kesän reissua suunnitella. Roomassa ei olla käyty ja onhan se ihan must-kohde Italian ja koko Euroopan matkaajalle. Lennot buukattiin jo ennen joulua Norwegianin alesta ja halpaahan se taas oli, koko perheen lennot viidellä sadalla. Asunto on vuokrattu perinteiseen tyyliin AirBNB:n kautta ja päädyimme Trasteveren kaupunginosaan, sillä se on lähellä kaikkia nähtävyyksiä, mutta idyllisempi ja rauhallisempi kuin Rooman historiallinen keskusta ja ydinkeskusta. Trastevere on myös kuuluisa pienistä kujistaan, jotka ovat aivan täynnä ravintoloita ja kahviloita. Illalla ei siis tarvitse kauaa ruokapaikkaa etsiskellä. Vuokraisäntämme  Paolo on ollut jo ennen matkaa tosi aktiivinen, antanut meille vinkkejä edulliseen autonvuokraukseen ja moneen muuhun asiaan. Hän tarjoutui myös noutamaan meidät lentokentältä pientä korvausta vastaan ja sehän sopi. Olihan se älyttömän kätevää.

Heti kun päästiin autoon Paolo antoi kartan johon oli merkinnyt kolmelle päivälle sopivat päänähtävyydet, tiedot ratikkapysäkistä ja lähimmästä kaupasta. Miten ystävällistä! Ainut oli vaan, että hän ajoi sataakahtakymppiä moottoritietä ja samalla selosti sitä karttaa Reimalle. Minä keskityin liikenteeseen, että saan kiljaista jos joku tulee eteen! Koko matkan Paolo kertoili meille Roomasta ja puhui vähän politiikkaakin. Oli aika EU-vastainen ja sitä mieltä, että liira pitäisi saada takaisin tai Italia on lopullisesti pulassa. Hän tarjoutui vielä ajamaan meidät Trasteveren näköalapaikalle, josta oli ihan kohtuullinen maisema Rooman ylle. 

Asunnolle päästyämme ihmettelimme kyllä Paolon vieraanvaraisuutta, täällä odotti vettä, viiniä, leipää, nutellaa, hedelmiä, kahvit ja teet. Lisäksi pastaa ja mausteita, oliiviöljyä ja lasten iloksi iso kulho karkkia. Kiva, kun on taas pitkästä aikaa sellainen vuokraisäntä, joka tekee pientä bisnestä isolla sydämellä. Tunsimme todella olevamme tervetulleita Roomaan!

Suunnistimme muitta mutkitta lähimmälle Piazzalle syömään, pitsaa tietenkin! Ilmakuivattu kinkku oli siinä mukavasti esillä.

Lähdettiin kävelemään Trasteverestä kohti Rooman keskustaa. Piazza Navona on koko Italian suurimpia aukioita. Sen keskellä on suuri patsassuihkulähde, joka on kaupungin arvostetuimpia suihkulähteitä. Siinä sivuilla neljä jokien jumalaa. Hienohan tuo oli!

Aukiolla oli myös pari muuta suihkulähdettä, niitä ja kirkkoja täällä tuntuukin olevan riittävästi.

Ilma on tänään ollut tosi kuuma, mutta pieni tuulenvire välillä on käynyt, että ei ihan tukahduksissa olla oltu. Vettä on juotu joka välissä. Tässä Fontana di Trevi oli onneksi jo kulman takana, sillä pienimmältä matkaseuralaiselta meinasi jo puhti loppua.

Fontana di Trevi oli tämän päivän nähtävyyksistä vaikuttavin. Valtava määrä turisteja siinä tietenkin palloili, mutta päästiin istuskelemaan sen reunalle.

Illan tullen kävelimme Tiber joen yli takaisin Trastevereen ja kyllä täytyy sanoa, että oli nappivalinta yöpyä täällä. Tällainen miljöö on minulle sitä parasta Italiaa. Kapeat kujat, matalammat ja sopivan rosoiset talot puisine ikkunaluukkuinen, pienet Piazzat, jotka täyttyvät illan tullen paikallisista ihmisistä, jotka ovat tulleet tapaamaan tuttuja ja syömään. Saimme erinomaista ja kohtuuhintaista ruokaa ja ihmettelimme myös paikallisisa festareita, isoimmalla aukiolla oli kaikenlaista ohjelmaa ja toisella aukiolla näytettiin  jotain paikallista elokuvaa ja se oli aivan täynnä ihmisiä.