Praha: Kampasaari

Terhi:

Ei oltu kaikilta nähtävyyksien katsomiselta yhtään ehditty shoppailemaan ja pyhitimmekin viimeisen aamupäivän tähän tarkoitukseen. Prahan suurin ostoskeskus Palladium oli hotellin lähellä ja siellä mainostettiin olevan parisataa liikettä. Sinne siis! Hintataso oli ehkä aavistuksen Suomea edullisempi, mutta ei merkittävässä määrin. Valikoima oli hyvä ja kauppakeskus oli järkevän kokoinen verrattuna Dubain järkyttävän suuriin vastaaviin. Vaatteita löytyikin ihan mukavasti ja lapsille tuliaisia.

Eilen illalla todettiin, että yksi paikka keskustan alueelta oli vielä näkemättä, nimittäin vastarannalla Mala Staranalla eli pienellä puolella sijaitseva Kampasaari. Siellä oli modernin taiteen museo, jonne ei menty, sen sijaan käveleskelimme rauhallisessa ja varjoisassa puistossa. Itse saari on pieni, kapealla kanavalla mantereesta erottuva kaistale. Kanava oli nätti ja sen yli meni kivoja pikku siltoja.


Kampasaaren vieressä oli jokin seinämä täynnä graffiteja ja siellä seassa John Lennonin kuvia.


Sillä Lennonin kuvalla on ollut matkaoppaan mukaan suuri merkitys prahalaisille kommunismin kaatuessa. Ei oikein päästy kärryille mikä se Lennonin kuva loppujen lopuksi oli, sillä niitä monta. Ilmeisesti kuitenkin jokin niistä on edustanut länsimaista vapautta heille. Reima on ollut täällä 1988 pelaamassa jääkiekkoa ja silloin tämä onkin ollut varsin erilainen paikka. Olivat heitelleet hotellin parvekkeelta purkkaa ja tarroja lapsille.

Oli rento loma, Praha on mielenkiintoinen, kaunis ja sopivan kokoinen kaupunki pitkälle viikonloppulomalle. Kiitos Praha!

Praha: Astronominen kello ja iltamenoa

Terhi:

Yksi Prahan kuuluisimpia nähtävyyksiä on Vanhan kaupungin sydämessä oleva vanhan raatihuoneen tähtitieteellinen kello. Se nähtiin jo ekana iltana, mutta ei tasatunnin aikaan. Kaksi kertaa ollaan oltu lähellä minuuttia vaille tasan ja ollaan oikein juostu paikan päälle, vain todetaksemme, että ohi meni! Matkaoppaassa kelloa kuvaillaan näin: ”Kaupunginisät ihastuivat kelloon välittömästi ja määräsivät sen rakentaneen kellosepän sokeutettavaksi, jotta tämä ei voisi tehdä toista samanlaista mestariteosta. Tasatunnein kellon hahmot heräävät henkiin. Kuolema katsoo kellotaulua ja kiskaisee soittokellon narusta. Kristus ja apostolit ilmestyvät yläpuolelle ja kukko kiekuu kaiken lopuksi. Kello mittaa aikaa eri tavoin, sekuntien kulumisesta auringon ja kuun kiertoon. Silloisen käsityksen mukaisesti maapallo oli maailmankaikkeuden keskus.”

Eilen illalla saatiin todistaa tätä ”merkittävää” tapahtumaa., kun kello kymmenen löi. Ei tämän takia nyt olisi kannattanut sitä kelloseppäparkaa tappaa. Varmasti aikanaan ollut kyllä todella hieno ja erikoinen juttu.


Ilta oli todella lämmin ja mentiin syömään aasialaista street foodia, sillä alkoi tuntumaan siltä että perinteistä tsekkiläistä oltiin jo saatu tarpeeksi. Ihanaa, kun tarkeni olla kevyessä mekossa.

Praha: Mitäs sit kun on liian kuuma ja kaikki nähty?

Reima:

Aikalailla kaikki ’mustsee’ kohteet oli koluttu, mutta tanssivat talot toki oli vielä nähtävä, kun ne jotenkin sopi nähtävyytenä meille. Mentiinkin sitten sillälailla rennommalla otteella pihalle ja aateltiin, että mitähän nämä prahalaiset tekis, jos olis sunnuntaki ja helle. Kuukkelista katottiin, että onko täällä rantoja tms. hellepäivän touhuja tarjolla ja joku epämääräinen nimi saatiin selville ja summittainen sijaintikin – eikun menoksi.

Metroiltiin muutama pysäkin väli etelään ja noustiin aurinkoon Nove Mestossa ja tutkimusten mukaan tämän piti olla ’uusi mesta’ mutta samanlaista eleganttia pytinkiä siellä oli vieri vieressä kuin vanhallakin puolella.

Tultiin jokirantaan ja siellä oli samanlaisia jokilaivaravintoloita jonossa kuin muuallakin. Monessa oli myös majoitusta tarjolla ja boat-hotellit olivatkin kekseliäästi nimeltään Botelleja. Idyllisiä ilmestyksiä olivat ja tarjosivat hyvät näkymät Vltavalle ja kosteat päiväjuomat paahteeseen.


Tanssivat talot, paikallisten mukaan Fred & Ginger, on jonkunasteinen nähtävyys ja hassunmallisena ne muistuttivat tanssivaa paria ja otimme innoittuneina siinä niin hyvän tanssiasennon kuin D-luokkalaiset vain osaavat! Kuhinaa oli ympärillä mutta ei annettu sen haitata.


Helle alkoi jo karpaloimaan otsalla ja ryhdyttiin metsästämään ratikkalippua, että päästäisiin sinne biitsille. Sonera tarjoaa edukkast mobiilidatat Euroopassa ja sen avulla homma eteni näppärästi, pian oltiinkin jo portilla.


Zlute Lazne oli hauska mesta! Se oli aidalla rajattu alue jossa oli monenlaista kesäpäivän aktiviteettia tarjolla. Siis ihan ranta kaikkine palveluineen, safkaa, bissee, biitsikenttiä, hiekkarantatottakai, lastenaltaita, rantadiscoo yms. Ihan kaikki. Sisälle maksoi 100 korunaa (apaut neljä euroo) per lurkki ja sitä vastaan sai samalla arvolla ostokortteja joita pystyi käyttämään palveluihin, ylikätevää! Sillä sai siis kolme pitkää, hah. Miksei tällästä oo suomessa?


Siellä sattui oleen mm beachhandball turnaus käynnissä ja jengejä oli jenkkilästä asti joten vilskettä riitti ja aika meni siivillä, kello oli likempänä viittä kun ruvettiin tekemään lähtöä. Oli kiva, semmonen paikallishenkinen päivä.

Praha: Prague by night

Terhi: Mentiin tällä kertaa hotellin läheltä löytyvään kellariravintolaan syömään. Se oli oikein perinteinen ja viihtyisä tsekkiläispaikka sisustukseltaan. Siellä oli ritarimiekkaa ja villisian päätä seinillä. Palvelu pelasi nopeasti.


Tilattiin alkuruuat ja pääruuat, Reima joi ison ja pienen oluen, minä kaksi lasillista lambruskaa. Lasku oli 887 korunaa eli noin 33 euroa. Hyvin syöminen on täällä siis todella halpaa, kunhan pysyttelee poissa kuuluisimpien nähtävyyksien lähimmistä ravintoloista. Eikä niissäkään oikeastaan hinta päätä huimaa, juomat ovat kuitenkin paljon halvempia kuin Suomessa, ruoat lähempänä Suomen hintatasoa. Ruoka on täällä tyypillisesti lihaa ja lisukkeena usein kaalimuhennosta ja peruna- tai leipämykyjä, joita näkyy tuossa minun kaninkoipien vieressä. Reimalla oli monenlaista lihaa lautasella ja erikseen perunat. Perinteinen ruoka on kevyesti maustettua ja liha aina lähes ylikypsää. 

Meillä on muuten nykyään yhdenmukainen matkamäkinen edustusvaatetus  keltainen alaosa ja musta yläosa!


Käveleskelimme Stare Meston eli vanhan kaupungin katuja pitkin ja eksyimme jonkin talon sisäpihalle. Siellä oli pieniä yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa ja pieni esiintymislava. Olutta ja pientä purtavaa myynnissä. Meno näytti mukavalta ja ostettiin oluet. Yritin ostaa pienen, mutta sanottiin, että ei täällä sellaisia ole ollenkaan, vain isoja. No, sellainen sitten. Reima hoksasi, että se oli 11 prosenttista! Hyvää se kyllä oli, ihme kun ei maistunut väkevälle. Ihmeteltiin siinä hetken paikallista menoa ja sitten jatkettiin kaduilla vaeltelua, ne olutmukit kädessä. Täällä ei Suomen tapaan nipoteta anniskelualueista ja nuoremmalla väellä lauantai-iltana näytti olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus kävellä kadulla muovinen kaljatuoppi kädessä. Sulauduttiin siis hyvin porukaan, jota oli kadut täynnä. Taas nähtiin monta polttariporukkaa ja huomattiin, että niissä oli monesti mukana myös joku organisaattori, joka keksii porukalle ohjelmaa ja vie oikeisiin baareihin. Tänne myydään varmaan paljon valmiita polttaripaketteja. Halvat juomien hinnat varmaan osaltaan houkuttelevat. Ne meidän juuri ostamamme kaljat maksoivat 1,20€ /kpl. 

Kävelimme rantaan ja sieltä oli upeat maisemat linnan alueelle ja Kaarlensillalle, siitä kuva heti kirjoituksen alussa. Jatkoimme vielä kohti Kaarlensiltaa ja joimme oluet loppuun penkillä, josta oli hauska seurata turisteja,  jotka ottivat kilvan selfieitä Kaarlensilta taustalla. Pitihän se kuuluisa silta iltavalaistuksessa itsekin kokea ja käytiin siellä pussailemassa, sillä sehän kuuluu asiaan. Maisema Kuningas Kaarlen patsaalle ja takaisin kaupunkiin päin oli tunnelmallinen myös.

Praha: Pyhän Vituksen katedraali ja muita turistirysiä

Terhi: 

Tänään oli luvassa sellaista hyvää suomalaista kesäkeliä eli vaan reilut 20 astetta lämpöä ja päätettiin käyttää tämä reissun viilein päivä tehokkaaseen nähtävyyksien tsekkailuun. Vltava-joki virtaa muutaman korttelin päässä hotellista ja sen reunustaa pitkin käveleskelimme kohti linnan aluetta, joka kohoaa joen toisella puolella vastapäätä vanhaa kaupunkia. 


Ylitimme joen jotain siltaa pitkin, josta näimme ekan kerran Prahan kuuluisimman sillan, Kaarlensillan.


Siinä linnalle vieviä portaita etsiskellessä astuimme portista sisään mukavan näköiseen puutarhaan ja matkaoppaan mukaan kyseessä oli Wallensteinin palatsin puisto. Linnan alueella on palatseja vieri vieressä, sillä aikoinaan silmää tekevät halusivat asettua asumaan lähelle kuningasta. Vanha kuninkaanpalatsi oli Böömin kuninkaiden asuinpaikka 1000-luvulta Hbasburgien valtaannousuun asti. 


Hikihän siinä tuli linnan portaita kiivetessä ja palatsin alue oli laaja. Tärkeimpänä nähtävyytenä siellä taisi olla Pyhän Vituksen katedraali. 


 Halusin välttämättä jonottaa sinne sisään ja se ehkä hiukan aiheutti Reimassa sitä olotilaa mihin katedraalin nimikin suomalaisittain viittaa. Kyllä sinne kymmenisen minuuttia kannatti jonottaa, suurihan se oli kuin mikä, sivuilla 18 erillistä kappelia ja upeat mosaiikki-ikkunat.


Linnan alueella oli kiva käveleskellä, eikä oltu tietenkään ainoita siellä. Turisteja oli joka paikka täynnä, mutta alue laaja eli ei pahemmin ahdistanut, vaikka välillä aasialaisryhmät tukkivat tiet. Matiaksen portti taistelevine jättiläisineen on linnan alueen pääportti. 


Turisteja houkuteltiin vanhanaikaisiin autoihin kiertoajelulle, mutta me päätimme kävellä alas kohti Kaarlensiltaa.


Olutjano kuitenkin yllätti Reiman heti alhaalla ja tässä todistusaineistoa, että minäkin sitä oikeasti join!


Kuuluisa Kaarlensilta oli ihan ok, mutta ei nyt niin ihmeellinen. Parasta sillassa oli hienot maisemat joka suuntaan. 


Patsaitahan siellä oli joka lähtöön, mustia, sinänsä erilaisia.


Harhailtiin vielä Stare Meston kujilla ja oli kiva kun ei ollut kiirettä minnekään. Kaikkialla oli kuvauksellisia taloja ja kujia. Aurinko alkoi välillä paahtamaan jo liiankin kuumasti, mutta varjopaikkoja löytyi onneksi. Turisteja joka paikka täynnä, paljon polttariporukoita ja jotain peliporukoita, ehkä täällä on joku futisturnaus.


Lähikaupasta haimme vielä vettä, ei ostettu kuitenkaan kannabis-suklaata. Sitä kyllä joku valveutumaton turisti voisi täällä ostaa vahingossakin, sillä siinä sitä oli tavallisten matkamuistosuklaiden vieressä. Ilmeisesti laillista käyttää täällä, kun ei tiskin alla myyty. Oli myös kannabisjääteetä. Kannattaa olla tarkkana mitä kaupasta ostaa tuliaisiksi!

Praha: Kanastressistä kohteeseen

Terhi: 

Menin päivällä viemään kanoille ruokaa ja McNugget – se ruskea kananen, livahti oven raosta salamannopeasti ulos. Se jäi siihen nokkimaan nurmikkoa muina kanoina ja hain äkkiä Rasmuksen kiinniottopuuhiin. Viime vuodesta viisastuneena tiesin, että kana ei lähde kauas ellei se ala panikoimaan kiinniottotilanteessa. Se todennöklisesti menisi itse takaisin koppiin, mutta eihän ovea voi avata, kun McChicken sieltä lähtisi sitten myöskin ulos! Yritimme pariin otteeseen napata kanaa, mutta sehän on niin älyttömän nopea ja lenteli meidän pihassa ympäriinsä, oman kopin päällä, isojen kivien päällä ja lopulta lähti pihasta tien yli metsään ja lensi tiheään kuuseen. Sinne se jäi nököttämään ja me luovutettiin. Lentokentällekin piti alkaa lähtemään ja pakkaaminen oli vähän kesken sillä siihen hässäkkään kului aikaa. Sinne jäi kana kuusen latvaan ja toiveena oli, että tulisi sieltä itsekseen alas ja takaisin omaan pihaan. Rasmuksen oli tarkoitus houkutellä se leikkimökkiin ruualla. Naapureille asiasta ilmoittelimme face-ryhmässä ja Rasmus meinasi että hän illalla koittaa saada sen kavereiden kanssa kiinni. 

Kana siis jäi karkuteille kun lähdimme matkaan Vaasan kentältä ja tällä kertaa kaksin Reiman kanssa. Lähellä on Praha, tunti Vaasa-Hesa ja kaksi tuntia Helsingistä tänne. Prahan kentältä hypättiin paikallisbussiin, joita tuli siihen alle 10 minuutin välein ja bussi vei lähimmälle metroasemalle. Airport Express junalla oli alunperin tarkoitus keskustaan heilahtaa mutta kun emme kyselyistä huolimatta löytäneet pysäkkiä niin otettiin käyttöön plan B. 

Bussimatkalla saatiin ilmoitus, että naapurit olivat haavin kanssa käyneet kanametsällä ja McNugget oli palautettu omaan koppiinsa. Tuli heti huomattavasti vapautuneempi lomafiilis! Mainioita naapureita meillä kyllä, kiitos!

Ilma oli kuin linnunmaitoa ja keskustassa kävelimme kohti hotellia.  Kaupunki näyttikin heti ensisilmäyksellä just niin kauniilta kun olin kuvitellutkin, vaikka vaan muutama katu siinä ehdittiin nähdä.



Nälkä oli jo kova ja heitettiin vaan laukut hotelille ja lähdettiin syömään. Tiedostettiin, että otettiin ylihintainen ruokapaikka turismin ytimestä Stare Meston eli vanhan kaupungin aukiolta. Mutta siinä oli kiva ottaa ensikosketus Prahaan ja Reima tilasikin heti juomaksi olutmaistelun eli neljää erilaista olutta. Ja kyllä minäkin otin olutta tapojeni vastaisesti ja oli kyllä hyvää. Praha onkin oluenjuojan taivas ja maailmankuulu hyvistä oluista. Minun piti kuitenkin saada myös kuohuvaa, sekin oli paikallista eikä ollenkaan hullumpaa. 

Dubai: Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Terhi:

Eilen tosi pitkän Abu Dhabi päivän jälkeen tuntui siltä, että ei jaksaisi edes syömään lähteä. Raahauduttiin kuitenkin melkein lähimpään ravintolaan. Oltiin monesti sen ohi kävelty kauemmas, vaikka kivalle näyttikin. Se oli arabialaistyylinen, oikein viihtyisä ja palvelu oli todella nopeaa ja ystävällistä. Saatiin kaikki tosi hyvää ruokaa, harmitti vielä enemmän, että käveltiin tämän ohi Merjan ja Leenan kanssa siihen huonoon ravintolaan edellisiltana. 


Tänään vietettiin viimeistä päivää rennosti, otettiin aurinkoa ja uitiin. Perjantai on paikallisten pyhäpäivä ja ranta oli aivan täynnä ihmisiä ja olihan siellä pari kameliakin.


Ihmeteltiin taas, että mitä kummaa uuteen tekosaareen rakennetaan. Illalla se selvisikin yhdeltä screeniltä, siihen tulee maailmanpyörä. Ihan järkyttävän iso. Ettei vaan olisi maailman suurin, kuten täällä on tapana.


 The Walkilla pääsee nimestä huolimatta ajamaan myös autolla. Jonossa meni toinen toistaan hienompaa autoa. 


Kallein mitä nähtiin oli varmaankin La Ferrari, jonka voi ostaa ilmeisesti vain, jos omistaa jo kaksi Ferraria ja tuntee jonkun merkittävän henkilön Ferrarilta. Kuvan neidot ilmeisesti olivat väleissä Ferraripomojen kanssa.

Kirjoitan tätä yöllä kello kahden aikaan lauantain puolella lentokentällä. Lento lähtee neljältä ja olemme puoli kymmeneltä Suomen aikaa perillä, 7,5 h on lentoaika takaisin. Sitten vielä automatka Vaasaan. Huomenna ollaan varmaan aika finaalissa koko porukka. Mutta kyllä pieni valvominen tähän loppuun kannattaa, oli taas tosi kiva loma. Jos sinulla on vain viikko aikaa lomailla talvella ja mietit esim. Kanariansaarille lähtemistä, niin mieti kaksi kertaa lähtisitkö kuitenkin Dubaihin. Täällä on todella paljon nähtävää ja koettavaa, mutta toisaalta voit myös viettää täällä pelkän rantaloman jos haluat. Sää on aivan varmasti lämpimämpi, kuin Kanarialla ja sateet todella harvinaisia. Lämpötila on 25 asteen molemmin puolin.  Hygieniataso täällä on paljon parempi kuin Kanarialla ja vatsataudin mahdollisuus Suomen luokkaa. Täällä on helppo olla pientenkin lasten kanssa, jos valitset majoituksen Dubai Marinasta, jossa pystyt liikkumaan hyvin paikasta toiseen esim. rattaiden kanssa. 

Tässä vielä kuva palmusaaresta, se on otettu Princess Towerin 97 kerroksesta.


Kiitos Dubai!

Dubai: Abu Dhabi; vauhtia ja vaarattomia tilanteita

Terhi:

Abu Dhabin Sheikki Al Fayedin suurmoskeija on yksi maailman suurimmista moskeijoista ja kuuluikin ehdottomasti must see-juttuihin Abu Dhabissa. Abu Dhabi on oma Arabiemiraattinsa ja sinne ajeli taksilla Dubai Marinasta reilussa tunnissa. Ibn Battuta metroaseman bussiasemalta lähti kimppatakseja ja hypättiin sellaiseen kahden miehen kanssa. Meinattiin ensin mennä bussilla, mutta hintaan ja ajankäyttöön nähden siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Ihan ekana menimme sinne moskeijaan. Olimme etukäteen tutustuneet pukeutumissääntöihin ja olimme mielestämme valinneet oikeanlaiset vaatteet kaikille. Minean valkoinen bomber-takki oli kuitenkin hieman läpinäkyvä ja se ei sopinut ovella päivystäville security miehille. Mutta eipä hätää, sieltä sai lainata asiaan kuuluvan kaavun. Jos olisin sen tiennyt etukäteen, niin olisin mennyt tavallisissa vaatteissa ja lainannut itsekin kaavun. Se olisi ollut kaikkein kätevintä. Suurin osa turistinaisista oli sellaisissa.


Moskeija oli juuri niin kaunis kuin kuvissakin, upean valkoinen ulkopuolelta ja sisäpiha oli valtava ja aivan valkoinen.



Sisäpuolelle turistit pääsevät vain rajoitettuun osaan. Siellä on maailman suurin arabialainen matto, joka näkyy myös alla olevassa kuvassa. Minea tutkailee tässä lisää käyttäytymisohjeita. Aika tarkkana siellä vartijat olivatkin, mitään hassuja kuvia siellä ei saanut ottaa eli turistienkin pitää käyttäytyä kunnioittavasti, kuten meidän omissakin kirkoissa. Yritimme siis poseerata naama peruslukemilla!


Oli kyllä kerrassaan upea paikka ja kyllä tämän takia pystyi hetken käyttämään täällä kuumuudessa huiviakin.

Hieno kokemus oli käydä täällä!


Sitten ei muuta kuin taas taksi alle ja äkkiä Marina Mall:iin syömään. Siellä ei tuhlattu aikaa muuhun kiertelyyn, sillä kyllä ostoskeskuksia on nyt tullut nähtyä ihan riittävästi. Kävelimme kohti Emirates Palacea, joka on valtion omistama valtava, kilometrin pituinen, seitsemän tähden hotelli. Sinne pääsee tavalliset taatelintallaajatkin yleisiä tiloja pällistelemään. Paikka olikin todella hieno puutarhoineen ja sisältä lähinnä kultaa ja mirhamia!



Tässäpä komeita miehiä, vähän rikkaampia ja köyhempiä. Kyllä tuolla hotellissa sisällä meitä nauratti, oltiin jotenkin niin rönttöisiä reppujemme kanssa. Kaikki oli niin valtavan hienoa.


Taas taksi piti saada, halusimme nimittäin mennä vielä kävelemään Cornichelle, joka on Abu Dhabin rantakatu. Siinä hotellin edessä palloili palvelijoita ja saimme penkillä odotella kun palvelija ohjaili ihmisiä vuoron perään takseihin. Taksikuski totesikin sitten heti, että rannat on suljettu, että siellä kuvataan elokuvaa. No, ei me uimaan aiottukaan. Pyydettiin viemään meidän sinne jonnekin rannan huudeille. Siellä olikin rantakatu taivan täynnä ihmisiä ja isoja screenejä oli laitettu rantaan ja kova arabiankielinen selostus kuului jo kauas. Jotain oli selvästi tapahtumassa ja matkamakinen menee tietysti sinne!

Merellä näkyi veneitä ja ilmassa lenteli helikoptereita ja välillä näytöillä oli lähikuvia näyttelijöistä ja selostus oli mahtipontisen kuuloista. Ihmeteltiin siinä jonkin aikaa väenpaljoutta ja kaapumiehiä ja -naisia jotka olivat saapuneet paikalle sankoin joukoin. Torstai on täällä viikonloppu, paikallinen lauantai. Ei näyttänyt siltä, että kyseessä olisi vain elokuvan kuvaukset, kaikki oli niin spektaakkelimaista ja se näytti ennemminkin joltain yleisölle varta vasten tehdyltä esitykseltä. Kovin sotaisaa oli meno.


Aikamme kun olimme siinä ihmetelleet, niin päätimme lähteä pois sieltä. Sitten alkoi tapahtumaan, alkoi kauhea ampuminen ja panssarivaunuja lähti liikkeelle. Savua nousi ja ruuti haisi. Katselimme siinä Reiman kanssa toisiamme ja ajattelimme, että jos olisimme kuullet siellä palatsilla tällaisia ääniä, niin olisimme takuulla luulleet, että joku terrori-isku on tapahtunut. Onneksi satuttiin itse tapahtumapaikalle! Yhtäkkiä taivas täyttyi hävittäjistä ja show jatkui melkoisella lentonäytöksellä.

Oli aivan mieletöntä olla ennalta-arvaamattomasti mukana sellaisessa showssa. Mikä säkä meillä olikaan, että satuttiin paikalle. Kerrassaan ainutlaatuinen kokemus!


Luimme äsken netistä mistä oli kyse ja sehän oli Arabiemiirikuntien armeijan sotanäytös. Jossain vaiheessa taitolentokoneet muodostivat emiraattien lipun värein sydämen taivaalle. Uutisen mukaan se välitti rauhaa rakastavaa henkeä suvaitsevasta maailmasta.

Dubai: Rosoinen Deira ja hulppea Dubai Fountain

Terhi:

Viimeksi jäi käymättä Deirassa, joka on Dubain vanhimpia kaupunginosia. Sinne helmenkalastajat ovat aikoinaan perustaneet asumuksensa ja sieltä Dubai on lähtenyt kasvamaan. Iltapäivällä hyppäsimme todella täyden metron kyytiin ja matkasimme yli puoli tuntia tästä Marinasta Deiraan. Siellä avautuikin aivan erilainen Dubai, ei pilvenpiirtäjiä ja kliinisyyttä, vaan matalampaa asutusta, kapeita kujia, monenmoista kulkijaa ja tuoksua.


Suuntasimme saman tien Soukeille eli basaareille. Vähän sekavaa siellä oli suunnistaa ja eri soukit sekoittuivat toisiinsa. Kartan mukaan siellä oli kuitenkin erilliset kangas- ja vaatebasaarit, hajuvesibasaari, maustebasaari ja kultabasaari.


Tunnelma oli siellä todella hektinen, koko ajan joku oli tulossa kauppaamaan jotain. ”No thank you” ei auttanut yhtään mitään. Jos edellisestä pääsi eroon niin seuraava oli jo korvan juurella kertomassa kulman takana olevasta kaupasta, jonne kannattaisi nyt ehdottomasti lähteä. Kuviakaan ei oikein ehtinyt ottaa, koko ajan tuntui siltä, että nyt vaan jatketaan eteenpäin! Miehiä kulki edestakaisin kärryjen kanssa kuljettaen myyntitavaraa kojuihin.


Mausteita, pähkinöitä ja kaikenlaista kuivattua hedelmää myytiin suoraan säkeistä.


Kultabasaarissa myydään ihan aitoa kultaa, tammikuussa kun on aleaika täällä käy ilmeisesti kauppojen sisälläkin kova vilinä. Nyt siellä oli lähinnä turisteja pällistelemässä kullan kimallusta. Ilmeisesti täältä saa suht edullisesti kultakoruja, sillä tinkiminen kuuluu asiaan.


Lähimpänä rantaa oli vielä katettu souk kapeine kujineen. Matkamakisen porukalla oli siinä vaiheessa jalat jo ihan poikki ja päät sekaisin myyjien houkutteluista. Sinne ei enää jaksettu lähteä puikkelehtimaan. Istahdimme rantaan katsomaan vesitaksien eli abrojen kulkemista edestakaisin vastakkaiseen rantaan Bur Dubain kaupunginosan puolelle.


Abrojen jälkeen siinä rannassa oli todella vanhan näköisiä puisia rahtilaivoja eli  dhoweja. Niillä kuljetetaan oikeasti tavaraa Deiraan. Matkaoppaan mukaan ne tulevat Intiasta, Pakistanista ja Itä-Afrikasta. Siinä oli riisisäkkiä ja kaikenlaista pussukkaa, jopa pyykinpesukoneita. Ne laivat olivat kyllä hienoja, mutta niin huonokuntoisen näköisiä, että ei voi kuin ihmetellä, että todella ovat käytössä.

Rantaa pitkin oli kiva kävellä. Siitä yli todella voi todella liikkua vain abroilla ja ne olivat vilkkassa käytössä.


Jonkin aikaa käveltyämme aloimme ihmettelemään, että minne suuntaan mahtaisi olla metroasema. Meinasimme jo mennä eri kadulle, mutta Minea tarkkana tyttönä hoksasi, että tuossahan on Al Ras-metroaseman viitta! Hyvä Minea!


Ennen metroon hyppäämistä Minea kuitenkin päätti soittaa puhelinkopista Mummille ja Mummulle.

Olipa kiva kun mentiin käymään Deirassa, se on suorastaan Marinan vastakohta.

Metrolla menimme vielä illaksi Dubai Malliin, sillä viimeksi näimme maailman korkeimman pilvenpiirtäjän alapuolella olevan Dubai Fountainin suihkulähdenäytäksen vain osittain ja se jäi vähän kaivelemaan. Nyt päätimme ottaa parhaat paikat ja katsoa ainakin pari esitystä. Kyseessähän on tietenkin maailman suurin suihkulähdeshow ja se toistuu puolen tunnin välein iltaisin. Vuoron perään tulee länsimaista musiikkia ja arabimusiikkia ja vesisuihkut ikään kuin laulavat ja tanssivat musiikin tahtiin. Hyvänä vinkkinä tänne aikoville kerron, että kannattaa mennä syömään näiden näytösten aikaan Dubai Mallin kakkoskerroksen terassiavintoloihin. Vaikka niistä ei näekään suihkulähteitä ihan kokonaan, niin ne ovat todella hienoa katseltavaa  vähän kauempaa ja myös musiikki kuuluu hyvin. Kauppakeskuksesta löydät suihkulähdeseinät ja niiden lähellä on ainakin kaksi edullista tällaista terassiravintolaa, yksi italialainen ja TGI it’s Friday -niminen jenkkiravintola. Näistä ravintoloista näet myös Burj Khalifan upean valoesityksen.

Meillä oli Deirassa vaeltelun jälkeen todella kova nälkä ja jalat ihan poikki ja menimmekin TGI:hin syömään ja katselemaan ensin show:ta vähän kauempaa. Ylhäältä näki kuinka suuren vesialtaan reunat olivat aivan täynnä ihmisiä ja päätettiin mennä hyvissä ajoin varaamaan paikkaa ennen seuraavaa esitystä. Menimmekin altaan Burj Khalifan puoleiselle sivulle 20 minuuttia ennen seuraavaa esitystä ja saimme hyvät paikat aivan altaan keskeltä. Hämmästykseksemme sinne ei tullutkaan paljoa porukkaa, suurin osa ihmisistä oli pakkautunut moneen riviin siihen altaan kohtaan, joka on lähimpänä kauppakeskuskta ja josta ei edes näe koko showta. Eli vinkkinä tänne matkustaville, ehdottomasti Burj Khalifan puoleiseen osaan allasta.

Näimme suihkulähdenäytöksen Mission Impossible tunnarin tahtiin Andrea Botticellin yhden kappaleen tahtiin ja vielä omasta mielestäni hienoimpana yhden arabialaisen kappaleen tahtiin. Aivan käsittämätöntähön se oli. Kuvassa näkyy pari ympyränmuotoista kuviota, niitä oli yhteensä viisi, ei saanut kaikkia kuvaan yhtä aikaa. Korkeimmillaan vesipatsaat nousevat 140 metrin korkeuteen. Jokainen esitys on tietenkin erilainen ja tehty juuri siihen musiikkiin. Vesi todella tanssi! Miten ihmeessä tällaiset on osattu tehdä, ei voi kuin ihmetellä.



Kuten nykymaailmaan kuuluu, kaikki tallennetaan. Tässä kuva siitä huonommasta paikasta lähimpänä kauppakeskusta, älä jää tähän!


Väliajalla kannattaa käydä kävelemässä Burj Khalifan toisella puolella. Siellä on myös kivan näköistä, mm. liikenneympyrä, jonka ympärillä ja sisällä on näissä mittasuhteissa pieni suihkulähdeshow menossa koko ajan. 


Matkalla on Dubain Oopperatalo ja ulkopuolelle rakennettiin jotain melko isoa lavaa, onpa siinä mahtava paikka konserteille.

Dubai: Lomalaiset lomailee

Terhi:

Minä heräsin jo viideltä tänään, mitäpä sitä lomaa tuhlaamaan nukkumiseen! Rasmus heräsi jostain syystä myös ihmeen aikaisin ja kahdeksalta todettiin, että lähdetäänpä aamulenkille. Aamu oli raikas ja kävelimme ja vähän juoksimmekin pitkin Marina promenadia, joka kiertää Marina-altaan.


Ajateltiin sitten tsekata tulomatkalla lähin reitti rannalle ja löysimmekin sen pienen etsiskelyn jälkeen. Tämä pilvenpiirtäjärypäs missä asuntomme on, on todella kauas näkyvä, mutta niin vaan hetkeksi pääsi hukkumaan, kun pilvenpiirtäjien keskellä kävelimme. Eihän siihen tarvitse tulla kuin pari taloa eteen, niin kateissa on. No, pari kadun kulman jälkeen olimme taas kartalla ja reilun tunnin lenkin jälkeen hipsimme sisälle. Siellä nukuttiin aina vaan! Minä päätin lähteä saman tien altaalle, kun aurinko paistoi jo niin ihanasti. Siellä ei minun lisäksi ollutkaan muita kuin n. 8 kpl puutarhuria, hengenpelastajaa ja siivoojaa. Urbaani on tämä altaan ympäristömme, kuten kuvasta näkyy. Etsi kuvasta suomalainen aamuvirkku!


Yhdentoista pintaan olimme kaikki päässeet altaalle ja todettiin, että ei todellakaan tehdä tänään mitään muuta kuin ollaan vaan. Kun tulee toista kertaa samaan paikkaan, ei tarvitse enää stressata nähtävyyksistä. Tärkeimmät nähtävyydet on jo nähty. Pikku hiljaa muitakin ihmisiä tuli altaalle, mutta aika hiljaista siellä oli ja se oli mukavaa. Suurin osa talossa asuvista on työssä käyviä ihmisiä. 

Iltapäivällä jaksoimme aktivoitua sen verran, että lähdimme rannalle kävelemään ja söimme myöhäisen lounaan The Walk:lla, joka on rannan kuuluisa kävelykatu. Paluumatkalla päätimme Minean kanssa näyttää teille missä asumme, tässä se Princess Tower on!


Vuosi sitten äimisteltiin Marinan kauneitta iltavalaistuksessa ja kyllä täällä todella kaunista on edelleen. Tällaisiin maisemiin en kovin äkkiä kyllästy. Saatiin hyvää ruokaa, lihavartaita ja shisha-piippujen makea tuoksu leijui viilenevässä illassa. Ei tällaisia paikkoja taida olla kovin montaa maailmassa.




Tänne oli ilmestynyt vuoden aikana moskeija, sen rukouskutsuja kuultiin illalla.