Kirjoittaja: matkamakinen

Sähläystä auton vuokrauksessa

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Uberi vei meidät perjantaina aamusta lentokentän autonvuokrauspaikkaan, sillä olimme varanneet auton sieltä, että voisimme palauttaakin auton sinne viimeisenä lomapäivänä. Miami Beachillä auto olisi ollut aivan turha. Nopeasti päästiinkin Car rental centeriin, joka on aivan erillinen suuri yksikkönsä lentokentän alueella. Homma sujui kohtuullisen nopeasti reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen. Virkailijan näpytellessä konetta Reima alkoi kaivella passin lisäksi myös ajokorttia esiin. Ajokortti ei ollutkaan lompakossa! Oli tyhjännyt kotiin turhia kortteja, mutta ei tietenkään ajokorttia. Lompakko toki sitten löysempi että oliko pudonnut jonnekin. Ensimmäinen ajatus oli että voi apua mun on sitten ajettava ja auto tulee mun nimiin. Aloin puolestani kaivelemaan kukkaroani ison laukun uumenista sillä olin ottanut vain pankkikortin minikokoiseen käsilaukkuuni. Kukkaro löytyi nopeasti, mutta ajokortin lokero oli tyhjä! Reima hoksasi, että hänellä on kyllä henkilökortti mukana ja näyttää sitten pokkana vaan sitä. Rasmus on 21-vuotta ja täällä pitää olla vähintään 25-vuotias, että voi vuokrata auton. Siis apua!! Meillä on semmoinen reissu, että paikat vaihtuu tiuhaan eikä voida tehdä tätä matkaa ilman autoa eikä täällä muutenkaan pärjää missään kaupungissa Miamia lukuun ottamatta ilman autoa. Ajattelin, että meidän ajokortit on ehkä varastettu hotellihuoneesta vai voiko olla niin että minäkin olen pudottanut sen puolityhjästä lompakosta. Olin myös tyhjentänyt ylimääräiset etukortit ja monenmoiset jäsenkortit pois kukkarostani. Virkailija ei hoksannut meidän panikointia ja yritimme vaan pitää pokkaa ja kauhulla odotimme hetkeä kun ajokorttia pyydettiin.

Reima antoi henkilökortin ja virkailija ei hoksannut että siinä lukee identity card, ei suinkaan driving lisence. Paperit tuli kuntoon ja me jäimme ihmettelemään kahden ajokortin kohtaloa, mutta olimme huojentuneita että saimme auton, voi huh! Kun tilanne oli lauennut tajusin että olin pikkulaukkuuni siirtänyt pankkikortin lisäksi samaan pikkulokeroon myös ajokorttini mutta siinä hetkessä en olisi asiaa tajunnut.

Sitten autolle, joka löytyi ruudusta J801 ongelmitta ja laukut heitettiin takakonttiin. Siihen tulee sitten italialainen 4 henkinen perhe paikalle ja kysyy mikä parkkiruudun numero meillä on. Sanoimme että tämä J801 ja he näyttivät paperia, että niin on heilläkin. Ei voi olla totta! Samasta autosta tehty kahdet paperit. Hetken hämmennys mitä tehdään, me olimme ensin paikalla, mutta tuntui lapselliselta siihen vedota. Ongelma oli yhteinen, näin jo silmissäni sen järkyttävän jonon vuokrauspisteellä ja uudet selvittelyt… Kohteliaasti sanoin valkoisen valheen, että anteeksi aivan kauheasti mutta meillä on jo kova kiire seuraavaan paikkaan. Perheen isä totesikin siihen heti että olitte myös paikalla aikaisemmin. Niin he kääntyivät kannoillaan ja lähtivät päät painoksissa lampsimaan kohti autonvuokrauspaikkaa pari kerrosta ylemmäs. Me kiitettiin hyvää onneamme kahteen kertaan tässä prosessissa ja laitettiin nasta lautaan ja nokka kohti Evergladesin kansallispuistoa.

Miami South Beach

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Olimme aamusta asialla ja lähdimme jo yhdeksän aikaan kävelemään Beach Walkia pitkin kohti South Beachia, joka on se ikonisin Miami Beach. Hotellimme sijaitsee Mid Beachilla ja siitä Pohjoiseen jatkuu vielä North Beach. Yhteensä rantaviivaa ja puhtaan valkoista hiekkaa on n. 15 km verran.

Ilma oli kuuma ja kostea vaikka aurinko oli pilvessä, lämpötila lähenteli kolmenkymppiä. Onneksi tuuli kuitenkin mukavasti ja oli ihanaa nauttia lämmöstä. Saman tien piti alkaa kuvaamaan kuuluisia rantavahtien koppeja, ne olivat kyllä toinen toistaan söpömpiä.

Teki hyvää kävellä eilisen matkustuspäivän jälkeen ja ihastella rannan hotelleja art deco -hotelleja.

Nautittiin päivästä syöden ja juoden. Rahaa paloi ihan kiitettävästi, sekä ruoka että juoma on ainakin täällä kyllä ihan hinnoissaan. Ei Suomessa saa millään tuhlaantumaan tavalliseen lounaaseen kolmella pienellä oluella 100 euroa! Paikka oli aivan tavallinen, mutta ruoka toki hyvää. Tarjoilupalkkio 20% ja kaikenlaista veroa vielä tulee listahinnan päälle. Mutta no, kerrankos täällä ollaan!

Välillä käytiin rannalla makoilemassa ja aurinkoa ottamassa. Päivä meni niin nopeasti että jäätiin suoraan ihmettelemään vielä iltaelämää. Nukkumaan mennessä askeleita oli kertynyt 25 000 että aloitettiin sitten heti jumittamalla pohkeet!

Matkustaminen ja koronastressi

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Olen ajatellut, että tuskinpa matkustetaan yhtään minnekään niin kauan aikaa kun on kaikenlaisia erikoisjärjestelyjä matkustamisessa koronan takia. Muutamien tuttavien matkalle lähtö on kuulostanut melko ärsyttävältä kaiken maailman maahantuloon liittyvien selvittelyiden takia. Millä ehdoilla ja saa matkustaa ja minne, sitten saa vielä jännätä onko koko matkaseurue terveenä. Selvää kuitenkin oli joulukuusta lähtien, että Floridaan lähdetään nyt pääsiäisen aikaan, sillä matkalla on erityinen syy: menemme katsomaan cheerleadingin maailmanmestaruuskisoja Orlandoon. Tyttäremme Minea edustaa Suomea tyttöjen maajoukkueessa: Team Finland All Girl Junior Elite.

Maahantuloon USA:aan vaaditaan negatiivinen koronatesti, joka tulee ottaa aikaisintaan päivää ennen matkaa. Ajalla ei ole väliä, kunhan päivämäärä on aikaisintaan edellinen päivä. Lisäksi pitää täyttää 7 sivuinen lomake, joka on helppo jos on ottanut koronarokotteet. Vain rasti ruutuun ja nimi alle. Lensimme Suomesta Arlandaan ja siellä tarkistettiin koronapassi, se lomake piti olla paperisena ja jätettiin virkailijalle ja lisäksi piti esittää todistus negatiivisesta testituloksesta. Muodollisuudet menivät näistä huolimatta varsin jouhevasti. Testissä kävimme Helsingin Malmilla, Medipulssissa ja oli edullinen 50 euroa antigeenitestistä. Nopeasti noin 15 min kuluttua jo kilahti sähköposti ja vaadittava lääkärin allekirjoittama todistus oli saatu. Jos matkaat muualta Suomesta, niin suosittelemme testausta Helsingissä tai lentokentän lähellä , sillä siellä on monessa paikassa edullisempaa. Esimerkiksi Terveystalon tai Mehiläisen testit ovat kalliita. Antigeenitestistä olisi joutunut pulittamaan n. 120 euroa ja PCR testistä melkein 200 euroa. Antigeenitesti riittää USA:an eli samanlainen kuin kotitesti, mutta tämän tekee sairaanhoitaja.

Tottakai olemme Reiman ja Rasmuksen kanssa pyrkineet mahdollisuuksien mukaan välttämään ylimääräisiä kontakteja viime viikkoina, että matkaan päästäisiin ja tottakai olisi harmittanut kauheasti jos olisi juuri ennen matkaa saanut koronan. Mutta kaikista jännintä tässä on se , että miten ihmeessä 28 joukkueen tyttöä, valmentajat ja joukkueen johtajat kaikki onnistuvat saamaan negatiivisen tuloksen. Laji on sellainen, että on todella kriittistä, että juuri ne 24 tyttöä jotka ovat harjoitelleet yhdessä voivat myös kilpailusuorituksen esittää yhdessä. Kun kolme tyttöä heittelee yhtä ilmaan ja tämä flyeri kierii monta kertaa ympäri, kunnes hänet napataan taas alhaalle tullessaan kiinni, niin on todella tärkeää, että jokainen pala osuu kohdilleen ja tytöt tietävät mitä ovat tekemässä jokainen sekunnin sadasosa. Joukkueessa on 4 varatyttöä ja tässä koronatilanteessa heidän roolinsa on tärkeämpää kuin koskaan. Selvää kuitenkin on, että jos yksi tyttö vaihdetaan niin se ei ole sama asia niissä stunteissa joita äsken kerroin, eikä tietenkään pyramideissa. Tuossa lajissa hitsaannutaan siihen omaan paikkaan ja omaan stunttiryhmään todella vahvasti. Muutoksia toki tehdään tarpeen mukaan, mutta tässä kohtaa ei tietenkään enää voida päästä samaan tulokseen, jos yksikin tyttö vaihtuu, saati useampi. Tytöt ovat olleet etäkoulussa ennen matkaa, eivätkä käytännössä ole liikkuneet minnekään muualle kuin joukkueen esityksiin ja treeneihin tällä viikolla. Loppuviikon treeneissäkin ovat jopa pitäneet FFP2 maskeja ja tottakai kaikkialla muuallakin. Jopa perheenjäsenten kesken on vältetty kontakteja, että pahin ei tapahtuisi juuri ennen lähtöä.

Me lähdimme matkaan kiirastorstaina ja tätä kirjoitan lentokoneessa matkalla Miamiin. Julkaisen toki myöhemmin. Tyttöjen lento on pitkäperjantaina ja testit tänään juuri meidän lennon aikana. Ajattelimme, että saamme tiedon testeistäja siitä pääsikö Minea koneeseen vasta perille Miamiin päästyämme 10 tunnin lennon jälkeen. Se ajatus, että me olemme Miamissa ja Minea ei pääsisinkoneeseen on niin kauhea, että sitä ei oikein ole voinut edes ajatella. Siihenkin oli kuitenkin pitänyt varautua. Mummi ja Pappa olisivat sitten olleet auttamassa ja henkisenä tukena. Ostettiin koneesta Wifi ja hetki sitten saatiin whatsappilla tieto, että ihan jokainen joukkuelainen on saanut negatiivisen testituloksen ja tytöt pääsevät matkaan perjantaina. Mikä valtava helpotus kaikille! Aivan mahtavaa – Let`s go SUOMI!

Dubrovnik: Srd-vuoren linnake ja muuta

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Juhlistimme aamulla vielä Hannan ja Susannan synttäreitä syömällä vähän paremman aamupalan, johon kuului paikallisia leivoksia ja suklaata.

Kun olimme tankanneet melkoiset kalorit ja sokerimäärät suuntasimme kohti köysirataa, joka vei meidät Srd-vuorelle. Vuoren huipulla oleva linnake on Napoleonin joukkojen 1800-luvulla rakentama, mutta erityisen kuuluisaksi sen teki Jugoslavian sota. Kroatit puolustivat sitä menestyksekkäästi ja tänä päivänä siellä on sotamuseo. Kyllä sodan kuvat ja videoesitys joka siellä oli vetivät meidät hiljaisiksi. Meinasi tulla tippa linssiin, kun huomasin kaksi paikallista noin viisikymppistä naista, jotka itkeskelivät välillä osoitellen kuvia. Heidän läheisiään oli varmasti kuollut sodassa.

    

Vuorelta oli mahtavat maisemat alas kaupunkiin.

Lounas nautittiin vanhan kaupungin varjoisalla kujalla, jossa oli sopivan viileää.  Söin simpukoita, nam!

Sitten hajaannuttiinkiin, sillä Merja ja Susanna lähtivät melontaretkelle läheiselle Lokrumin saarelle ja me muut jatkettiin vanhaan kaupunkiin tutustumista.

 

  

Kyllä oli mahtava reissu, kiitos Marilynit. Huomenna kotiin.


 

Venetsia ja pohjoisen järvet: Suurkaupungin vilinää ja muotia Milanossa

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Jätimme aamulla ihanan Bellagion ja hotellin. Ajoimme niemen toista puolta takaisin kohti Milanoa. Bellagio jäi allemme, kun tie nousi vuorille.

Googlettamalla löytyi kätevästi parkkihalli, joka oli lähellä metroa, emme nimittääin halunneet viedä autoa ihan Milanon ydinkeskustaan mahdollisten ruuhkien takia, eikä 5€/tunti pysäköintimaksukaan tuntunut järkevältä. Metroasema löytyi kätevästi, mutta varmaan 10 minuuttia jouduttiin ihan turhaan ihmettelemään pääseekö siitä asemalta kohti Duomoa vai ei, sillä niihin metrokarttoihin, jotka olivat siinä kohtaa mistä mennään alas maan alle, oli merkitty harmaalla kaikki ne pysäkit, jotka olivat kaupungin sillä puolella minne olimme menossa. Mietimme hetken että voiko olla niin hullusti, että tien vastakkaisella puolella olevalle pysäkille pitäisi mennä, ainahan metrot kulkevat molempiin suuntiin pysäkiltä. Menimme kuitenkin alas ja siellä oli onneksi henkilökuntaa paikalla, jotka neuvoivat, että sinne vaan metroon. En ymmärrä mikä oli niiden hämäävien karttojen tarkoitus. Muutama pysäkki ja olimme suoraan Duomolla, Milanon pääkirkolla, joka on valtava goottilaistyylinen katedraali. Upea!

Toinen vielä upeampi nähtävyys on Galleria Vittorio Emanuele II, se on lasikattoinen 1800-luvun kauppakäytävä ja se on täynnä luksusmerkkivaatteiden loisteliaita myymälöitä ja hinnakkaita ravintoloita. Siellä oli kiva kuljeskella.

Vaeltelimme siitä eteenpäin ja tuli vähän semmoinen olo, että tässäkö se Milano nyt sitten oli. Viereiset rakennukset olivat aika vaatimattomia, vaikka olimme aivan ydinkeskustassa. Erehdyimme menemään gallerian takana olevalle kadulle aivan tavanomaiseen ravintolaan päiväjuomille ja pulitimme oluesta ja aperol spritzistä turhan kalliin hinnan, 25 €! Olimme tottuneet järvillä maksamaan vastaavista korkeintaan yhteensä kympin verran. Arvasimme ja ymmärsimme, että tottakai kalliimpaa on Milanossa ja olimme toki ihan huudeilla, mutta kattausmaksusta tuli lisää 7€ hintaan. Kyllä kattausmaksuja oli Venetsiassakin ollut, mutta silloin olimme myös syöneet, niin maksu oli ollut sentään jotenkin suhteessa. Meidät nimenomaan houkuteltiin siihen paikkaan vain juomille.

Ei siihen toki matkabudjetti kaatunut, mutta aina ärsyttää maksaa turhasta. Kuittasimme kuitenkin edes osan tästä menetyksestä juomalla kahvit omassa hotellihuoneessa! Totta puhuen ei vaan jaksettu enää kierrellä, ilma oli tosi kuuma, kolmisenkymmentä astetta, ja hotellihuoneessa oli ihanan viileää.

Hotellimme oli IH Hotels Ambascatori aivan ydinkeskustassa ja tässä vaiheessa lomaa oli hyvä juttu, että se oli lähellä kaikkea. Vähän alkoi jo reissun kävelyt ja kokemukset painamaan varmaankin, sillä kovin paljoa emme Milanosta innostuneet. Illalla oli kyllä nätin näköistä, kun rakennukset olivat valaistuja ja päivän ihmisvilinä rauhoittunut vähän.

Kaikki muut paikat missä olimme käyneet tällä reissulla olivat olleet täynnä kivoja ravintoloita vieri vieressä. Nyt ravintolat olivat vähän siellä täällä ja kaikki kalliin näköisiä. Halusimme syödä vaan jotain pientä ja onneksi eksyimme Galleria Emmanuelle Vittorista muutaman korttelin päässä olevaan Travizza -nimiseen ravintolaan, jossa sai aperitiivin ja pientä iltapalaa samaan tyyliin kuin Firenzessä eli maksamalla kympin. Paikka oli aivan täynnä paikallisia ja ihana italiankielen sorina täytti paikan. Ravintolan kyltin mukaan se oli ollut samalla paikalla jo 1800-luvulta lähtien.Tätä paikkaa voi suositella muutenkin ruokailuun ja juomille. Paikka on Via Ulrico Hoeplilla ja vieressä on muitakin kivan näköisiä ravintoloita, jotka olivat kohtuuhintaisia ja paikallisten suosimia. Ei mitään turistien kiskontapaikkoja siis.

Milano on Italian toiseksi suurin kaupunki, asukasluvultaan n. 1,37 miljoonaa. Milanon metropolialueella asuu yli 4 miljoonaa asukasta. Paljon vilinää siellä olikin, vaikka paikailliset varmaan jo suurimmaksi osaksi viettivät lomaa jossain muualla.

Seuraavana aamuna meidän oli tarkoitus kiivetä Duomon kattoterassille katsomaan maisemia ja Duomon lukuisia patsaita, jotka reunustavat kirkkoa, mutta ei enää jaksettu lähteä jonottamaan lippuja. Sen sijaan shoppailtiin monta tuntia, kauppojahan Milanossa riittää. Luksusmerkkien lisäksi ihan tavallisia vaatekauppoja ja oli sopivasti aleaikakin. Teimmekin hyviä löytöjä lapsille tuliaisiksi ja itselle.

Kauppakatujen varret olivat täynnä tällaisia taloja, joissa on isot katokset tielle päin ja me tulivatkin tarpeeseen, sillä saimme niskaamme ukkoskuuron.

Päivä ja vähän toista riitti mainiosti Milanoon, tänne ei ehkä enää palata, mutta Venetsia, Garda-järvi ja Como-järvi veivät meidän sydämet täysin ja niihin tullaan varmasti palaamaan vielä. Huikeat maisemat, Venetsian ainutlaatuisuus, italialainen pikkukylien leppoisa tunnelma, uskomattoman kauniit vuoristomaisemat ja aivan ihanan lämpöiset ilmat – siinä parasta lomaa meille.

Matkamakinen kiittää ja kuittaa tällä Venetsian ekan illan kuvalla, ensi kertaan!

Venetsia ja pohjoisen järvet: 20-vuotishääpäivä Bellagiossa ja Varennassa

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Bellagioon oli vain puolen tunnin ajomatka järven ja vuoren reunaa pitkin. Oltiin etukäteen tutkailtu parkkimahdollisuuksia ja kylään mentäessä oli ensin ilmaisia parkkipaikkoja tien vieressä ja myöhemmin maksullisia. Kuin ihmeen kaupalla onnistuimme saamaan auton ilmaiseen parkkiin ja kävelimme lyhyn matkan Du Lac -nimiseen neljän tähden hotelliin, joka sijaitsee rantapromenadilla. Kello oli vasta kaksitoista emmekä saaneet heti huonetta, jätimme matkalaukut säilöön respaan ja lähdimme tutkimaan Bellagion kuuluisaa ja kaunista kylää.

Kylä on täynnä pieniä nättejä kujia, jotka ovat täynnä baareja, ravintoloita ja pieniä putiikkeeja joissa myydään italialaisia vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Bellagio on niemen kärjessä ja päättyy pieneen satamaan, jossa on muutama hulppea huvila.

Päästyämme myöhemmin takaisin hotellille, meitä odotti yllätys. Laukut oli valmiiksi kannettu huoneeseen ja talo tarjosi meille juhlapäivän kunniaksi kuohuviiniä. Olipa huomaavaista, aina kannattaa kertoa etukäteen, jos on joku juhlapäivä!

Pullohan piti heti avata, ettei vaan pääse lämpiämään ja hotellilla vierähtikin tovi, mutta sitten hyppäsimme suoraan hotellin edestä menevään lauttaan kohti Varennaa. Varennasta oltiin katsottu kuvia etukäteen ja se vaikutti näkemisen arvoiselta. Ihana pikkukaupunki se olikin!

Aikamme siellä oltuamme ja vatsat täynnä pitsaa ja gelatoa palasimme Bellagioon. Tässä rantakadun maisemassa näkyy myös hotellimme Du Lac.

Illalla auringonlaskun aikaan menimme hotellin kattoterassille ja siellä oli aivan ihana tunnelma ja maisemat.

Ilma oli miellyttävän lämmin, ei enää paahtava. Jatkoimme vielä hetkeksi rantaravintolaan rose-viinille ja käveleskelimme pimentyviä kujia. Olipa ylikiva hääpäivä.

Venetsia ja pohjoisen järvet: Pognanan kylä: Asunto vaihtoon kesken kaiken

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Tasan 20 vuotta sitten tänään olemme menneet naimisiin ja tämän matkan tarkoitus on ollut viettää tämä merkkipäivä jossain muualla kuin kotona. Reissu on ollut aivan ihana ja Pognanan kylän asunnon terassin maisema huikea, mutta minulle oli sattunut yksi virhe asuntoa varatessa. En ollut huomannut sitä, että asunnossa ei ole ollenkaan ilmastointia. Alakerta oli suhteellisen viileä nukkumaan mennessä, mutta sänky oli yläkerrassa ja siellä oli kyllä todella kuuma. Ikkunan sai auki järvelle päin, mutta suoraan asunnon alapuolella menee tie Bellagioon. Lämpötila ulkona oli vielä puolilta öin 26 astetta eli eipä ikkunasta oikein viilennystä tullut. Autojen äänetkin pitivät meidät puolihereillä ja en aamuviiden jälkeen nukkunut enää silmänräpäystäkään, enkä paljoa sitä ennenkään. Niinpä avasin bookingin ja aloin etsimään meille seuraavaksi yöksi hotellia. En aikonut jäädä siihen asuntoon enää toiseksi yöksi, vaikka se oli maksettukin. Kuten jo eilen kerroinkin ei se kyläkään oikein sytyttänyt. Ei muuten saatu ruokaakaan enää illalla. Reima lähti ysin jälkeen hakemaan meille pitsaa kylän toisesta pitseria-baarista, mutta keittiö oli jo kiinni – Italiassa!

Ihme ja kumma, Bellagiosta löytyi aivan rantapromenadilta Hotel Du Lac:sta huone ihan kohtuulliseen hintaan aamupalalla ja varasin sen. Aloimmekin aika ajoissa keräämään kamoja laukkuihin ja valmistamaan hääpäivän aamupalaa, joka oli tarkoitus nauttia asunnon terassilla. Aamuyöstä oli alkanut kauhen kova ukkonen ja koko terassi oli likomärkä sen jäljiltä. Sade onneksi kuitenkin loppui ja pääsimme aamupalalle terassille. Uhkaavia sadepilviä pyöri vuorilla koko ajan ja ajattelin, että meneeköhän tämä hääpäivä ihan pieleen sään suhteen.

Venetsia ja pohjoisen järvet: Kohti Como-järveä – kiukuttelupäivä

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Tänään oltiin aamusta asialla ja herättiin jo ennen kasia. Ei kuitenkaan pidetty kiirettä aamupalalla, vaan nautittiin siitä vielä ihan rauhassa. Edessä oli noin kolmen tunnin matka Como-järvelle. Meidän AirBNb asunto on Pognana Lario -nimisessä pikkukylässä, Comon kylän ja Bellagion välissä. Matka meni tosi sujuvasti, ilman minkäänlaisia ruuhkia, vaikka täällä täyttä sesonkia jo eletäänkin.

Pysähdyimme lounaalle Tornon kylään, ihan vaan umpimähkään. Saimme auton parkkiin pienelle parkkipaikalle ja vähän jäi sellainen olo, että olisikohan siihen saanut parkkeerata vai oliko vaan kylän asukkaille. Reservado clienta tai jotain sinnepäin siinä luki. Pissahätä oli kuitenkin jo sen verran kova, että siihen vaan laitettiin, kun ei muutakaan paikkaa löytynyt. Kaikki kadut olivat täynnä autoja, eikä parkkipaikkoja tällaisissa pikkukylissä muutenkaan liiemmälti ole. Suorinta tietä kohti rantaa ja lounaspaikkaa etsimään. Tämäkin kylän ranta oli tosi nätti.

Saimme paikan pienestä ravintolasta, juuri tuosta kuvan maisemasta, jossa pikkuruisen pyöreän kahden hengen pöydän ääressä onnistuimme just ja just syömään pasta carbonaran ja mozzarellasalaatin.

Reimaa alkoi vaivaamaan se parkkipaikka eikä sen takia tutustuttu enempää kylään. Onneksi mitään sakkoa ei ollut tullut ja jatkoimme pienen matkan tulevaan kotikyläämme. Pognanan kylä ei ollut oikein kummoinen, sillä se ei ollut vanha, vaan uudempaa asutusta tai lähinnä sellaista sekalaista, ehkä se oli enemmänkin lähiö kuin kylä.

Asunto löytyi onneksi kuitenkin helposti ja saimme autonkin parkkiin talon eteen. Tänne oli poikkeuksellisesti self check-in eli saimme avaimen lukitusta boksista koodilla eikä emäntää ollut siis vastassa. Siinä mielessä ei siis niin persoonallinen asunto kuin monet muut joissa olemme matkoillamme olleet ja saaneet lämpimän vastaanoton ja hyvät vinkin omistajalta. Asunto on kahdessa kerroksessa ja oikein kiva. Parasta kuitenkin on taas maisema terassilta! Siitä kuva lopussa.

Lähdimme etsimään ensimmäisenä ruokakauppaa, että saisimme vettä ja samalla aamupalan ainekset ostettua. Kauppa kuitenkin oli ollut auki vain aamupäivän ja aukeaisi reilun tunnin päästä uudelleen. Odotellessa kävimme kahvilla lähimmässä baarissa ja aperolitkin tarvittiin kun oli todella kuuma. Auton mittari oli näyttänyt yli 30 astetta ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Koko reissu oli siihen asti sujunut tosi hyvin mutta nyt jotenkin ärsytti vähän kaikki. Olematon kylä, jossa ei edes voinut nopeasti tehdä aamupalaostoksia!

No, pääsimme sitten vihdoin kauppaan ja heti kun oli saatu ostokset asunnolle vaihdoimme bikinit ja uimahousut päälle ja lähdimme rannalle, jonka piti olla aivan asunnon lähellä. Aika lähellä se olikin, mutta varmaan 300 portaan päässä alaspäin. En ollut laittanut lenkkareita jalkaan vaan ohutpohjaiset sandaalit ja sekin ärsytti. Varsinkin kun portaat olivat lähinnä portaiden tapaiset alaspäin viistävät kiviset askelmat. Ranta oli pieni, lähinnä sellainen veneenlaskupaikka ja vähän nurmikkoa eli eipä sekään ollut kummoinen. Tai olihan se oikeastaan ihan kiva, kun vaan sain ärsytykseni laantumaan ja pääsin veteen viilentymään. Matkoilla sattuu aina joskus känkkäränkkäpäivä ja tämä taisi olla mulle sellainen. Suomessa on kuitenkin nyt ollut n. 15 asteinen ”kesä”päivä eli ei pitäisi kyllä valittaa yhtään mistään! Maisema rannalta oli oikeasti sitä paitsi hieno.

Kun oli kivuttu ne samat 300 porrasta ylöspäin oltiinkin saatu taas uudelleen hiki päälle. Haettiin kaupasta parmesania ja parmankinkkua, kun oli vähän nälkä eikä olisi heti jaksanut lähteä syömään. Jumitettiin tähän omalle terassille, eikä vieläkään olla lähdetty syömään ja kello on pian yhdeksän. Ehkä haetaan vaan pitsaa tähän, tässä on todella hyvä olla ja superkaunista.

Venetsia ja pohjoisen järvet: Riva Del Garda ja allaspäivä Limonessa

/ matkamakinen / Jätä kommentti

Tälle päivälle oli luvattu ukkosta aamupäivälle, mutta iltapäivälle pelkkää aurinkoa. Ukkosesta ei ollut aamulla tietoakaan, vain pieni pilviharso peitti taivaan ja se ei yhtään haitannut. Lämpötila oli oikein miellyttävä, 26 astetta. Ilma täällä Gardalla on kosteaa ja jotenkin lempeää. Otimme auton hotellimme maisemaparkista, täällä nimittäin autotkin saavat nauttia hienoista maisemista. Parkkipaikat on rakennettu vuoren rinteeseen, kuten hotellitkin. Ajoimme pienen ajomatkan, vain n. 20 min aivan järven pohjoispäähän Riva Del Gardaan. Käyskentelelimme todella nätin ja hyvin hoidetun pikkukaupungin läpi kohti rantaa.

Eihän sitä taaskaan voinut muuta kuin huokailla, kun tulimme rantaan.

Kiertelimme hetken kylää, mutta oman hotellin uima-allas alkoi houkutella ja palasimme takaisin hotelliimme ja viihdyimme koko iltapäivän altaalla relaten. Aperoleja sai hotellin baarista ja muutama taisi siinä mennä. Olipas todella rento päivä tänään, me niin nautittiin.

Hotellimme nimi on Hotel Castell ja tämä on Limonen kylän yläpuolella kalliossa kiinni. Kaikki huoneet ovat järvelle päin ja kaikissa on parveke. Limone sul Garda on kerrassaan hurmaava pikkukylä, täynnä kapeita kujia ja juuri sitä Italiaa mitä rakastan. Parvekkeella voisi vain istua tuntikausia ja tuijotella järvelle ja kylään.