Maanantaina söimme aamupalaa terassilla ja ihmettelimme, kun alkoi kuulumaan kovaäänistä kissan maukumista. Kuulosti ihan Kimiltä, joka oli syönyt aamuruuan hetki sitä ennen ja lähtenyt ulos keittiön ikkunasta, josta saa kulkea vapaasti. Reima meni talon eteen kuulostelemaan tarkemmin mistä ääni kuuluu. Saman tien karu totuus paljastui, ääni oli Kimin ja se kuului naapuritalon puusta ja korkealta! Siellä Kimi surkeana maukui eikä ilmeisestikään uskaltanut tulla alas. Siis ei voi olla totta!

Hetki siinä ihmeteltiin, että mitä tehdään. Vieressä oli muitakin puita ja keksittiin laittaa Sup-lauta kahden puun väliin. Kimin tarvitsisi hypätä vain laudalle ja siitä pääsisi helposti tulemaan alaspäin ja toista puuta pitkin alas.

Yritimme houkutella Kimiä alas, mutta ei tuntunut ymmärtävän meidän ideaa. Jätimme laudan sinne ja menimme syömään aamupalan loppuun ja miettimään mitä voisimme tehdä. Meillä ei ollut tarpeeksi korkeita tikkaita saatavilla. Nina soitteli Suomesta puutarhurille josko hän voisi tuoda tikkaat. Puutarhuri oli kiireinen, mutta lupaili, että voisi tulla toki auttamaan. Mitään ei ollut tehtävissä ja totesimme, että katsotaan osaisiko Kimi kuitenkin tulla sieltä itsekseen alas, kun kyllästyy siellä olemiseen eikä ihmisiä ole siinä alhaalla pyörimässä.

Olimme yhtenä iltana nähneet kun Kimi kiipesi palmuun ja hyppäsi varmasti kolmen metrin korkeudesta maahan. Nyt oli toki ylempänä, ehkä 4-5 metrin korkeudessa mutta oksia oli joita pitkin pääsi alemmas ja se meidän Sup-lautaviritelmä. Voi Kimi!

Lähdimme lähelle, 5 minuutin kävelymatkan päässä olevalle kylän beach clubille lounaalle ja uimaan puutarhuria odotellessa. Monate -järvessä on aivan todella kirkas ja puhdas vesi ja se on rauhallinen, moottoroiduilla veneillä siellä ei saa ollenkaan ajella. Järvi oli meille tuttu toiselta puolelta viime kesältä, Caddrezzaten puolelta. Kylän kirkontorni näkyikin hienosti tälle puolelle ei kuvassa taida erottua. Kuvan sorsa oli todella kesy, siinä paistatteli päivää ja piti siipien suojassa kuutta poikastaan.

Oltiin rannalla monta tuntia ja viestiteltiin Ninan kanssa puutarhurin tulemisesta ja käytiin välillä katsomassa Kimiä. Siellä se nökötti edelleen puussa. Sillä oli vähän turhankin mukava paikka kahden puurungon välissä. Vaikutti siltä, että sillä ei ollut kiire alas. Olihan syönyt tukevasti aamulla ja juonut vettä juoksevasta bideestä, kuten sillä on tapana.

Kun tulimme rannalta kotiin huomasimme, että siellä oli Kimin pelastusoperastio käynnissä. Naapurin isäntä oli tuonut tikkaat paikalle ja sieltä yritettiin tökkiä Kimiä alas jollain siivousvälineellä. Kimi ei hievahtanutkaan. Naapurit luovuttivat, mutta pyysimme heitä jättämään kuitenkin tikkaat siihen. Saatiinkin sitten paremmat tikkaat naapurin varastosta ja niille Reima kiipesi ja siirsi Sup-lautaa ylemmäs. Kimillä olisi alle metri hypättävää sille.

Reima yritti työntää sillä siivousvälineellä Kimiä pyllystä liikkeelle, jotta aktivoituisi hyppäämään alas oksalle tai laudalle. Kimi saatiinkin liikkeelle, mutta vaihtoi vain paikkaa. Siis ei ole totta, miten ei hoksaa tulla alas.

Aikamme siinä yritettiin kaikenlaista, ruokaa laitettiin alas ja heiteltiin laudalle, näytettiin ruokapussia. Väkeä kertyi paikalle ja saimme neuvoja ja ihmettelyjä italiaksi. Yksi mies kiipesi myös tikkaille, oli Reimaa vähän pidempi ja ylettyi Kimin tassuun, mutta ei siitä ollut mitään apua. Kani kani, puhuttiin eli koirasta, sitä mekin veikkasimme, että viereisen talon koira oli Kimin ajanut puuhun, ei olisi huvin vuoksi sinne mennyt. Mikään ei auttanut ja puutarhurin tulosta apuvälineineen ei ollut tietoa. Kerran jo puutarhuri oli kuulemma pelastanut Kimin samaisesta puusta, nosturilla, sillä oli ollut ylempänä.

Ilta alkoi jo hämärtämään ja Kimi jäi puuhun. Ei ollut mitään tehtävissä enää sille päivää. Tässä kohtaa jo tiesimme, että ei ollut sieltä omin avuin tulossa alas. Tein meille pasta carbonarat ja syötiin illallinen terassilla, Kimi oli hiljaa puussa.

Yö nukuttiin aika levottomasti ja niskakin oli jumissa kun oli niin paljon katsellut sinne yläilmoihin.

Aamulla saimme aikaisin tiedon, että nyt se puutarhuri tulee ja niin hän tulikin, itse asiassa kaksi vanhempaa herraa. Nyt oli asiaankuuluvat varusteet, valjaat joissa turvaköysi. Naapurin isännältä löytyi vielä yksi jatkopala tikkaisiin. Olimme kaivelleet valmiiksi esiin Kimin kuljetuskopan ja puutarhuri kiipesi tikkaille ja sai itsensä tukevasti puuhun kiinni turvaköydellä, koppi hilattiin ylös ja olimme varmoja, että Kimi menee siihen. Neuvojia taas riitti. Puutarhuri oli kärsivällinen ja jutteli rauhallisesti Kimille. Kimin tarvitsisi ottaa vain yksi askel omaan koppaansa ja pääsisi alas. Mutta ei, siis ei ota sitä askelta. Koppaan laitettiin ruokaa, ei vaikutusta. Puutarhuri tuuppasi Kimiä pyllystä kohti koppaa, ei apua siitäkään. Ei ylettynyt kovin hyvin sitä tekemään. Mutta koppa oli Kimin nenän edessä, pää melkein siellä!

Aikaa kului, varmaan tunti yli meni. Menin sisälle laittamaan pyykkiä kuivumaan välillä ja käymään suihkussa. Sitten yhtäkkiä Reima ja Kimi tulivat yhtä aikaa sisälle.

Loppujen lopuksi siinä oli käynyt niin, että puutarhuri oli joutunut lähtemään muualle ja sitonut kopan oksan haaraan. Oli vaikuttanut siltä, että homma loppui siihen. Sitten kuitenkin toinen paikalla ollut puutarhuri oli lähtenyt autolleen ja tullut takaisin sadetakin kanssa, ilmeisesti aikeenaan yrittää jotenkin sen avulla saada Kimi pois. Kimi oli sillä aikaa hypännyt koppinsa katolle ja siitä tämä toinen puutarhuri sitten vaan nappasi niskasta kiinni ja pudotti kissan maahan! Kimi putosi jaloilleen ja oli lähtenyt pinkomaan täysiä viereiselle nurmikolle. Tuli sitten kuitenkin saman tien kotiin, söi ja joi ja meni nukkumaan aivan uupuneena. Huh mikä helpotus, että hurjasta pudotuksesta huolimatta se oli kunnossa.

Keittiön ikkuna laitettiin kiinni ja Kimi jätettiin sisälle, nyt pitäisi rauhassa huilata vuorokauden koittelemuksista, eikä lähteä yhtään minnekään seikkailemaan, oli ollut puussa 27 tuntia.

Me pakkasimme rantapyyhkeet ja uikkarit mukaan ja lähdimme autolla ajelemaan aika päämäärättömästi läheiselle Maggiore -järvelle. Pysähdyimme lounaalle nättiin pikkukylään rannalle ja jatkoimme siitä Luinoon, joka oli jo suurempi kaupunki. Lopulta päädyimme pienelle rannalle Luinon lähelle. Rantaan laski vuoristopuro, josta jäi pieni allas rantaan. Se vesi oli todella kirkasta ja viileää. Maggiore -järvi tuntui melkein liiankin lämpimältä, kirkasvetinen on sekin. Todettiin, että oikeastaan ihan sama mihin kylään järven rannalla pysähtyy, kaikkialla on kauniit maisemat ja idyllistä. Voi että, on täällä vaan niin ihanaa ja rauhallista.