Torinolla ei ole mitään tekemistä makaroonin kanssa, vaikka me Suomessa syömmekin Torino -makaroonia. Piti oikein tätä kysyä ChatGPT:ltä. Torino on sen sijaa Piemonten alueen suurin kaupunki, itse kaupungissa asuu n. 900.000 asukasta ja Torinon alueella 1,5 miljoonaa. Kaupungissa on paljon teollisuutta ja yliopisto. Suurkaupunkimaisuus näkyikin heti kun lähestyimme Torinoa. Täällä pohjoisen järvien alueella kaikki on aika idyllistä ja siistiä. Torinossa oli eri lailla rosoista esikaupunkialueella, graffiteja, erilaisia kansallisuuksia, vähän roskaistakin. Vilinää riitti. Ajomatka täältä Monatesta sinne kesti noin 2 tuntia. Oli sunnuntai eikä paljoa liikennettä, auton saimme parkkiin parkkihalliin aika lähelle Piazza San Giovannia, joka on yksi kaupungin kuuluisista aukioista.

Sen laidalla on Pyhän Johanneksin kirkko, jossa säilytetään Jeesuksen käärinliinoja. Tai väärennettyjä sellaisia. Vatikaani ei anna tutkia asiaa enempää. Itse kirkko ei ollut mikään ihmeellinen, ei ulkoa eikä sisältä. Aika tyypillinen näillä main.

Heti kirkon takaa löytyy kuninkaan linna upeine puistoineen ja toinen kuuluisa aukio, Piazza Reale josta pääsee kuninkaanlinnan sisäpihalle ja puutarhaan. Siellä oli ihan kiva käydä. Piti ihan googlettaa, että mistä kuninkaasta on mahtanut olla kyse, 1600 -luvun keskivaiheilla linna oli rakennettu Savoijin -kuningashuoneen palatsiksi. Palatsi on nykyään museo, mutta skipattiin se tällä kertaa.

Piazza Realea ympäröi kauniit rakennukset ja siellä on varmasti normaalisti enemmän vilinää kuin sunnuntaina puolen päivän jälkeen.

Oli jano ja päädyimme kahvilaan aukion laidalle, kun siinä mainostettiin spriziä ja aperitivoa. Siinä oli kiva hetki varjossa aistia tunnelmaa. Oltiinkin ihan unohdettu tämä tapa, jota järvien alueella ei paljoa ole, juoman kanssa saa suolaista syötävää eli aperitivoa.

Jatkoimme sitten virkistäytyneinä toista pääkatua Via Romaa pitkin kohti rautatieasemaa. Kadun molemmat reunat ovat täynnä luksusmerkkien liikkeitä. Kadun reunat ovat katettuja prameasti, ihan samalla tavalla kuin Milanossakin.

Sitten vasta Milano-fiilis tulikin kun vastaan tuli nelihaarainen upea kauppakeskus, se oli vain hieman pienempi ja vaatimattomampi kuin Milanon Galleria Vittorio Emanuele. Upea tämäkin oli. Nimesinkin Torinon MiniMilanoksi. Luksusliikkeitä riitti vaikka kuinka pitkälle ja molemmin puolin Via Romaa. Päädyimme sitten rautatieaseman huudeille ja siitä jatkoimme kohti Piazza Vittoria Venetoa. Se oli valtava, mutta erilainen, sen läpi pääsi autolla. Se rajoittuu Po-jokeen joka halkoo kaupunkia.

Olemme muuttuneet jo niin italialaisiksi, että joimme espressot! Hyvää oli. Reima ainakin menisi jo ihan italiaanosta.

Toinen kaupungin pääkatu, samalla tavalla molemmin puolin katettu on Via Po. Sekin oli aivan täynnä kauppoja, mutta aivan tavallisia. Siellä oli paljon ihmisiäkin sunnuntaikävelyllä ja shoppailemassa.

Torino on kuuluisa myös suklaasta ja päädyimmekin suklaakauppaan ja ostettiin todella rasvaista ja täyteläistä suklaata. Ei kyllä voittanut meidän Fazeria kuitenkaan.

Jatkoimme kävelyä ja yllätyin kyllä koko Torinosta, oli tosi kauniita rakennuksia ja tämmöinenkin ihana sisäpiha.

Monta tuntia meillä siellä menikin ja jos olisimme innostuneet shoppailemaan, niin olisi mennyt myöhäiseen iltaan asti.