Jonkin verran jännättiin autolla ajamista, sillä olin lukenut että liikennesääntöjä ei Albaniassa oikein ole ja että paikalliset ajavat rajua ylinopeutta usein. Vaaratilanteita syntyy siis helposti. Erityisesti suuremmissa kaupungeissa ja pääkaupunki Tiranassa ajaminen voisi olla haasteellista. Tämän takia päätettiin jättää tällä kertaa Tirana välistä, vaikka se olisikin ollut mielenkiintoinen myös. 

Kyllä siinä liikennekulttuurissa olikin aluksi ihmettelemistä. Heti ensimmäinen risteys lentokentän lähellä ja emme tienneet miten toimia. Annetaanko meille tietä vai ei, vilkulla ei ole mitään merkitystä. Ei minkäänlaisia väistämissääntöjä risteyksissä, sinne sekaan vaan auton nokkaa tunkemaan. Sama homma liikenneympyröissä, piti vaan mennä jotenkin ja sitten vaan pääsi kun uskalsi mennä. Onneksi Reima on tottunut Etelä-Eurooppalaiseen liikennekulttuuriin jo monessa maassa eli niin suuri shokki tämä ei ollut kuin sellaiselle joka on ajanut vaikkapa vaan Pohjoismaissa. 

Moottoriteillä liikenne sujui ihan hyvin, kannattaa ajaa vaan oikeaa kaistaa, vasemmalla ajetaan välillä aikamoisia nopeuksia. Autokanta on erikoinen, paljon hienoja ja kalliita mersuja, bemareita ja audeja, isoja. Sitten toisaalta enemmistö pieniä autoja ja edullisempia merkkejä ja vanhempaa laatua. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyväkuntoisia autoja enimmäkseen.

Teiden hyvä kunto yllätti meidät, valtatiet ja moottoritiet joita ajettiin olivat todella hyvässä kunnossa, asfaltit uusia ja monet leveitä ja leveät pientareetkin vielä. Myös vuoristossa ajeltiin hyviä teitä. Tiranan kentältä etelään päin oli vähän huonommassa kunnossa oleva asfaltti, mutta sekin ihan ok. Tietenkin tilanne on aivan eri jos eksyy jollekin pienelle vuoristotielle, pitää olla tarkkana, että ajelee isompia teitä. 

Pikkuhiljaa Reima tottui ajamaan ne risteykset ja liikenneympyrät ja vaihtamaan kaistaa vaikka autoja tuli takaa jatkuvana virtana ja näytti siltä että kukaan ei anna tilaa. Jotenkin siihen sitten vaan tottui ja oppi lukemaan muita kuskeja. Kummasti se liikenne vaan sujuu ilman sääntöjäkin. Uskomatonta kyllä. Jos jää paikoilleen niin kaikki menee edelle toiselta kaistalta ja vaikka mistä. Pitää ajaa melkein puskurissa kiinni, että kukaan ei tule väliin. Toki päästettiinkin aina pari autoa menemään eteen jos oli ruuhkaa. Kahdet silmät kyllä piti olla tarkkana koko ajan, sekä autossa, että jalankulkijana. Kaiken kaikkiaan ajomatkat sujuivat hyvin. Olin suunnitellut kohteet niin, että ajaminen oli minimissä, pisimmät ajomatkat kestivät 2,5 h. Hyvin google maps osasi arvioida ajoajat. Nopeudet olivat välillä tosi hitaita kun ajettiin kylien läpi. 

Parkkeeraaminen oli monin paikoin haasteellista, autoja saattaa ilmetä jopa hotellin parkkipaikalla olevien autojen eteen, kuten tässä Sarandëssa. Ei tästä ihan heti meidän valkoisella Kialla lähdetä joka mustan auton takana.

Ilman omaa autoa liikkuminen olisi ollut tosi hankalaa, tämmöinen kiertomatka ei olisi onnistunut välttämättä. Busseja menee jonkin verran, mutta ei niitä paljoa näkynyt, aikataulujenkin kanssa on vissiin vähän niin ja näin. Takseilla toki pääsee myös liikkumaan aivan hyvin. 

Kiitos Albania, enää kolme viikkoa ja päästäänkin taas Italiaan! Tulee taas ZeekSackeille käyttöä. Ne muuten toimi todella hyvin tämmöisellä reissulla.