Ksamilista lähtiessämme päätimme vielä käydä yhdellä rannoista, joita on Ksamilin ja Saranden välissä. Valitsimme Mirror Beachin, joka näytti nätiltä kuvissa. Se olikin oikein kaunis paikka ja vesi tosi kirkasta. Olimme varmaan kymmenen aikaan siellä ja jonkin verran oli jo väkeä, veikkaan että iltapäivällä se olisi ihan täynnä. Rannalla oli vessat ja ravintola, parkki maksoi 5€, hyvä kun jostain osaavat täällä maksun ottaa

Seuraavaan kohteeseemme Vloren rantakaupunkiin maps näytti kahta reittiä joilla oli aika lailla sama ajoaika. Toinen olisi mennyt Gjirokasteriin päin eli olimme sen jo ajaneet, toinen näytti menevät alkuun rantaa pitkin. Mun puolesta kuski sai päättää ja Reima valitsi kiemuraisemman rantareitin. Ajoaika Vloreen 2,5 tuntia.

Matkalla näimme oliivi-, viini- ja maissiviljelmiä, heinää oli paalitettu. Vuohia, aaseja, hevosia ja lehmiä oli siellä täällä. Kaikki vapaana, oli tosi kaunista ja rauhallista. Yhden mutkan takana kuitenkin melkein törmäsimme lehmiin. Siinä olivat keskellä tietä, emmekä päässeet ohi vaikka tööttäilimme. Pieni ruuhkakin siihen tuli kun vastaan tuli autoja jotka eivät myöskään päässeet.

Jotenkin pikkuhiljaa päästiin sitten ohi, olivat hyväkuntoisia lehmiä ja söpöjä. Osalla kello kaulassa.

Pysähdyimme matkan varrella syömään aivan tosi kivaan aitoa albanialaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan Lebenicassa. Ukkonen jyrisi jossain ja ilma oli painostava.

Ruokalista oli erikoinen, Reima tilasi mielestään jotain liharuokaa, minä kaalipiirakkaa ja varmuuden vuoksi otettiin yhdet ranskalaiset. Reiman liharuoka osoittautui maissijauhoista tehdyksi ikään kuin puuroksi, jossa oli lihapaloja.

Hyvää oli ruoka ja toivat vielä ilmaisen jälkiruuan, juustoa hunajalla ja melonia. Samalla pyysivät jos voimme tehdä googleen arvostelun ravintolasta. Lupasin tehdä ja pitääkin muistaa tuo.

Pääsimme Vloreen iltapäivällä neljän aikaan ja hotellimme Sea&Sand Beach hotel löytyi vaivatta. Hotellihuone ja hotelli oli ”perus”ja sitä hyvää tasoa mihin täällä on jo totuttu, tämä oli kuitenkin kalliimpi kuin muutamat muut missä oltiin oltu, reilun satasen yö ja siihen nähden ei ehkä ihan hintansa väärti. Olimme tottuneer jo liian hyvään! Olin valinnut tämän rantaravintolan ja rannan fasiliteettien perustella ja siinä mielessä täytti odotukset. Nätti karibialaistunnelma. Tajusimme, että nythän on juhannusaatto ja tilasimme aperolit sen kunniaksi. Hyvää juhannusta!

Kirjoittelen tätä juhannusaamuna parvekkeella, linnut laulaa ja kodittomat koirat juoksevat rannalla ja haukkuvat. Kello ei ole vielä seitsemääkään, mutta rannalla kävelee jo paljon ihmisiä. Meri kohisee. Vielä kaksi täyttä päivää reissua jäljellä.