Ajomatka Durresista Beratiin kesti 1,5 tuntia ja tie oli ihan hyväkuntoista koko matkan, suurin osa matkasta kaksikaistaista moottoritietä. Olin etukäteen lukenut hurjasta paikallisesta ajokulttuurista ja ylinopeuksista. Kyllä siellä moottoritiellä jotkut autot menivät aika kovaa ohi, mutta se ei haittaa kun on kaksi kaistaa. Ajaminen täällä on tähän asti sujunut oikein hyvin.

Hotelli Colombo oli arkkitehtuuriltaan aivan kummajainen pienessä Beratin kaupungissa, todella hulppea, suorastaan linnahan se oli. Auton sai jättää suoraan punaisen maton viereen.

Paparazzit vain puuttuivat.

Vastaanotosta piti ihan kysyä rakennuksen historiasta, myös aula oli vaikuttava. Joku rikas on linnan rakentanut yksityiseksi yliopistoksi. Yliopistohommat ei vissiin oikein ottaneet tulta alleen ja tilat on muutettu hotelliksi joka on avautunut 2019. Hinta tavalliselle kahden hengen huoneelle oli 77 euroa. Olipahan rahalle vastinetta!

Päivä oli liian kuuma Beratin lähempään tutkimiseen, suuntasimme saman tien altaalle. Siellä ei montaa henkeä vielä ollut, päivä oli vasta puolessa.

Vasta illan tullen lähdimme katsomaan vanhaa kaupunkia. Hotellilta oli vain lyhyt kävelymatka ja sinne leveää käbelykatua pitkin, joka oli aivan täynnä ravintoloita ja baareja.

Beratin vanha kaupunki on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi harvinaisena esimerkkinä ottomaanien aikaisesta kaupungista. Kaupunki on kuuluisa arkkitehtuuristaan, mistä se on saanut kutsumanimen tuhannen ikkunan kaupunki sekä bysantinaikaisesta linnakkeesta joka sijaitsee kukkulan laella. Linna jätettiin suosiolla seuraavaan päivään. On siinä ikkunaa ikkunan perään. Yleensähän täällä laitetaan vain vähän ikkunoita, jotta saadaan kylmä ja kuuma pidettyä talon ulkopuolella. Ottomaaneilla oli joku muu ajatus, mutta mikä se oli ei oikein selvinnyt. Ehkä tämä oli vaan niiden rakennustyyli.

Koko vanhan kaupungin näkee hyvin vähän kauempaa, sillan toiselta puolelta ja siellä on myös kivoja ravintoloita joista voi ihmetellä ikkunoita. Kävimme siellä käveleskemäss

Mutta nyt, tuu jo tutkimaan kapeita kujia!

Kujat olivat todella kapeita ja portaat olivat kaltevia. Voi vaan kuvitella minkälaista siellä olisi kävellä sateella. Samaan hengen vetoon ajattelin että olipa hyvä ettei menty päivän kuumuudessa sinne. Olisi ollut läkähdyttävää.

Kiipesimme niin korkealle kuin siitä kohtaa pääsi. Vaikka aurinko oli jo laskemassa,niin silti oli tosi kuuma. Ajateltiin että joku kiva näköalabaari olisi nyt hyvä. Niitä siinä olikin ja valitsimme kapeiden portaiden päässä olevan vanhan miehen viittelöimänä yhden. Se osoittautuikin hänen kodikseen ja kodin kattoterassiksi. Hänellä oli juomia listalla ja tilasimme paikalliset oluet 250 lekin hintaan eli 2,5€/kpl. Olihan kotikutoinen paikka, mutta maisemat olivat hienot ja samalla saimme lähietäisyydellä tutkailla hänen kattotiilien kuntoa. Kyllä vähän kattoremppaa kaipaisi!

Illan jo hämärtyessä käveleskelimme takaisin uuden Beratin puolelle ja väkeä oli paljon liikkeellä. Onhan lauantai-ilta, lapset leikkivät kadulla ja pelasivat pallopelejä kun ei ollut enää niin paahtavaa kuin päivällä.

Illallinen nautittiin kävelykadulla, tilasimme kreikkalaisen salaatin alkuun joka oli todella hyvää, ihanaa fetaa ja oliiveja, kasvikset maukkaita. Reima tilasi naudanlihamuhennosta ja minä lammasta albanialaiseen tapaan. Kaikki oli maukasta. Hinta juomineen 25€ yhteensä, halpaa on todella täällä.

Olipa kiva päivä taas, vasta toinen päivä. Palasimme feikkiversaillesiin yöksi.