Maggiore -järvellä sijaitsevat kuuluisat Borromeon suvun saaret. Niitä on neljä: Isola Bella, Isola Madre, Isola Pescatori ja yksityinen vain suvun käytössä oleva Isola San Giovanni.

Borromeon aristokraattisuku hankki saaret omistukseensa 1600 -luvulla. Suku alkoi rakentaa upeita palatseja ja puutarhoja saarille. Borromeon suku oli yksi Milanon alueen tärkeimmistä suvuista. He hankkivat omaisuuttaan jo 1300- luvulla kaupan käynnillä ja pankkiliiketoiminnalla. Angeran prinssiksikin joku suvun jäsen oli aikanaan nimitetty ja tämä selittikin nyt jälkikäteen sen Angeran linnan. Piti oikein goolettamalla hankkia tämä tieto, sillä vieraillessa saarilla asia ei ihan auennut, että mistä suvun rikkaidet ovat peräisin.

Ajelimme Lavenoon aamusta ja hyppäsimme laivaan, joka vei meidät suoraan järven toiselle puolelle Intraan. Siellä oli vähän odottelua ja sitten pääsimme toiseen laivaan, joka vei meidät parin pysähdyksen taktiikalla saarista suurimmalle eli Isola Bellalle. Saarta hallitsee Borromeon suvun palatsi, joka puutarhoineen käytännössä kattaa melkein koko saaren pinta-alan. Tämä palatsi oli näkynyt hyvin Bavenoon ja silloin päätimme että tuolla on päästävä käymään.

Ostimme liput palatsiin sisälle, taisi maksaa parikymppiä per henkilö. Palatsi oli aivan käsittämättömän upea, sitä ei voi vangita kuviin ja vaikea on kuvailla sitä loistoa. Ensimmäiset huoneet, joita taisi olla 4 ja yksi valtavan suuri viides huone olivat lattiasta kattoon täynnä tauluja upeine kullattuine kehyksineen. Kaikki katot, seinät ja lattiat olivat älyttömän koristeellisia.

Makuuhuonekin oli melkoisen hulppea.

Sitten tultiin suurempiin saleihin, joista toinen oli kuin kirkon sali.

Siellä oli myös tanssisali, jossa prinsessa Diana ja Charles olivat olleet illallisella vuonna 1984, sekin kertoo suvun vaikutusvallasta. Upeat huoneet vaan jatkuivat ja jatkuivat. Kaikkialta oli upeat merimaisemat joka suuntaan. Linnan alakerta oli aivan eri tyyppinen ja pinnat tehty kivistä ja simpukoista.

Sitten päädyimme ulos puutarhaan. Mitäpä muuta se olisi voinutkaan olla kuin upea.

Oltiin tiedetty, että saaret ovat kauniit, mutta ei tämmöistä osannut kuvitellakaan. Onhan sitä jonkin verran tullut nähtyä kuninkaallistenkin palatseja, mutta tämä oli omaa luokkaansa.

Lyhyen lautan odottelun jälkeen menimme naapurisaarelle, joka tarkkaan ottaen ei olekaan enää Borromeon suvun omistuksessa. Stresan kaupunki on ostanut sen ja Isola Pescatore -nimeä käytetään kaikissa lauttakartoissa, netistä olimme sen sijaan lukeneet Isola Superioresta joten vähän oltiin sekaisin jossain kohtaa näistä saarista. Saari oli aivan eri tyyppinen kuin äskeinen Isola Bella. Tämä on vanha kalastajasaari ja se on täynnä ihania vanhoja taloja ja muutamat kapeat kujat menevät talojen välistä.

Saarella asuu pysyvästi 25 asukasta ja kesällä saari täyttyy päiväturisteista ja asuntoja vuokrataan myös lomalaisille. Saarelle kannattaa suunnata ruoka-aikaan, sillä se on aivan täynnä ravintoloita ja elää turismista nykypäivänä. Oli tunnelmallinen paikka ja siellä pääsee myös halutessaan uimaan. Oli todella paahteinen päivä, mutta onnistuimme löytämään lounaalle varjoisan rantaravintolan ja siinä istuessa olo vähän viileni.

Aika kului äkkiä ja lauttoja menee aika usein, silti niitä joutui aina vähän odotella. Aikaa oli vielä kuitenkin tutustua Isola Madreen, joka on puutarhasaari.

Siellä oli toki myös suvun palatsi, ensimmäinen niistä. Sinnekin piti pulittaa sisäänpääsymaksu, mutta näkemistä riitti taas.

Koko saari on käytännössä yhtä valtavaa puutarhaa, siellä on kasveja ympäri maailman ja siellä on vapaana papukaijoja ja riikinkukkoja. Eivätkä nekään mitään tavallisia.

Itse linna oli sekin hieno, mutta ei niin upea kuin juuri nähty Isola Bellan palatsi. Tämä oli kuitenkin enemmän eläväinen, kun siellä oli myös vahanukkeja kalusteiden keskellä.

Puutarha oli kuitenkin se juttu tällä saarella.

Aikatauluista kannattaa pitää huolta saarilla liikkuessa, ainakin jos on matkassa näillä isommilla lautoilla. Paikka meni jo kiinni ja meidän olisi pitänyt tunti odotella lauttaa takaisin Intraan, mutta pienen odottelun päästä pääsimme läheiseen Pallanzaan odottelemaan jatkoyhteyttä. Tilasimme siellä Aperolit rannan kahvilassa ja ilmaiseksi tuotiin pientä syötävää. Aika kiva, suolainen maistui hikisen päivän iltana.

Tosi väsyneinä pääsimme kotiin yhdeksän aikaan. Caddrezzaten kylässä oli kyläjuhlat ja olimme pitkin viikkoa seuranneet niiden valmistumista. Iso teltta oli pystetty ja lapsille joitain tivolilaitteita ja esiintymislavakin löytyi. Viimeisillä voimilla raahauduimme vielä sinne katsomaan menoja ja voisimme myös syödä siellä.

Hups, kaikki pöydät olivat aivan täynnä väkeä eikä ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada sieltä ruokaa ja pöytää.

Siellä alkoi bändi soittamaan lattarimusaa, mutta olimme liian väsyneitä ja päätimme lähteä läheiseen kylän ravintolaan La Paradaan vaan nopeasti syömään. Raikas salaatti ja piadina ja kotiin nukkumaan. Ikkunasta kantautui musiikki myöhään yöhän. Huomenna sitten paremmalla jaksamisella kyläjuhliin jotka jatkuvat vielä perjantain ja lauantainkin.