Perjantaiaamuna otettiin pyörät alle ja lähdettiin kohti Lago Maggiorea, Ispraan. Rannalla näytti olevan kiva reitti ja jatkettiin pyöräilyä kunnes tie meni huonoksi eikä sitä pitkin viitsinyt enää jatkaa. Korkeiden muurien takana oli ison näköinen piha ja varmaan hieno talo. Pikkuruinen ranta jäi tontin ja järven väliin. Suurimmat talot ovat usein aivan näkymättömissä, sillä kaikkia taloja täällä ympäröi vähintään rauta-aita portteineen ja lisäksi korkea pensasaita. Täällä on ilmeisesti myös paljon loma-asutusta, ”mökkejä”.

Pitkin rantaa oli pieniä uimarantoja, osa nurmikolla ja osa pikkukiveä/ hiekkaa. Jatkoimme takaisin lähemmäs keskustaa, päärannalle ja monta tuntia oikein huilailtiin ja otettiin aurinkoa ja uitiin. Maggiore -järven vesi on myös aivan kirkasta ja siinä on miellyttävä uida.

Aivan rannan tuntumasta lähtee pieni kävelyreitti joka on rakennettu aivan järven reunaan. Sen nimi on romanttisesti Passeggiata Dell’Amore eli kai rakkauden polku. Aktivoiduttiin kaiken makoilun jälkeen sen verran, että käytiin kävelemässä se. Kaunista oli, kuten arvata saattaa.

Hien määrällä ei ollut taas mitään rajaa, kun ajoimme takaisin ylös omaan kylään, mutta hyvää teki kun sen otti urheilun kannalta. Ajoimme suoraan oman kylän puistossa olevaan rantaan ja pulahdimme vielä siellä uimaan ennen kotiin menoa.

Vaikka oli perjantai-ilta, niin emme jaksaneet lähteä minnekään syömään. Tehtiin salattia ja laitettiin grilli kuumaksi ja syötiin omalla terassilla. Limoncellot maistuivat myös.

Illan hämärtyessä alkoi kova ukkonen, se ei onneksi tullut aivan päälle, mutta saimme ihailla todella kovaa salamointia vähän kauempana ja kovaa jyrinää. Alkoi sataa ja se oli hyvä, puutarhan kasvit saivat vähän vettä. Pihassa on upeita mehitähtiruukkuja palmujen juurella, nekin saivat nyt vettä ja kukoistavat nyt lauantai-aamuna kun tätä kirjoitan.