Olemme heränneet täällä aikaisin joka aamu, ehkä siksi että nukumme ikkunat auki ja kylä alkaa heräilemään seitsemän maissa ja linnutkin aloittavan laulunsa jo sitä ennen. Talossa ei ole jäähdytystä, mutta yllättävän hyvin on yön aikana viilentynyt. Ikkunaluukut pidetään päivisin visusti kiinni auringon puolelta. Eilen kun mentiin yhdentoista jälkeen nukkumaan ulkolämpötila oli vielä 26. Lämpötila laskee vain muutamaksi tunniksi, myöhään aamuyöllä, 23-24 asteeseen. Herätyskelloa ei siis tarvittu ja nautimme rauhallisen aamupalan, kahvit juodaan kotoisasti muumimukista.

Kymmenen maissa lähdimme päiväretkelle Luganoon. Sinne on 1 h 20 min matka, jos valitsee vuoristoreitin. Moottoritietä pitkin olisi ollut vain 10 minuuttia nopeampaa, mutta ei maisemaa. Ajelimme vuorten välistä ja yli, vain muutama pätkä oli kiemuraista tietä, aika helppo reitti oli kuitenkin.

Luganossa on n. 63 000 asukasta ja se sijaitsee vuorten keskellä Lugano -järven rannalla. Olimme laittaneet osoitteeksi erään keskustan parkkihallin ja sieltä kävelimme ulos ja suoraan hyvin hoidettuun puistoon.

Kävelimme viihtyisää rantakatua pitkin kohti keskusaukiota. Mieleen tuli Monaco ja Nizza. Hauskoja polkuveneitä vuokrattiin ja järvellä oli paljon liikennettä, veneitä, polkuveneitä ja suppailijoita. Eikä ihme, reilusti yli kolmessakympissä taas oltiin lämpötilan puolesta.

Lounastettiin keskusaukiolla ja kuten arvata saattaa hinnat olivat selvästi korkeammat kuin Italian puolella. Kaupunki oli vilkas mutta mitään turistimassoja ei ollut näkyvissä.

Jatkoimme aukiolta luksusliikkeiden reunustamaa kävelykatua Via Nassaa pitkin pois päin keskustasta. Kalleimmat miesten tennarit jotka bongattin näyteikkunalta maksoivat reilun tonnin. Kallein naisten laukku kolmisen tonnia. Business miehet kulkivat hienoissa puvuissaan kaduilla ja lomailijoissakin oli oikein siististi pukeutuneita paljon ja paikka vaikuttikin varakkaiden lomakohteelta.

Päädyimme takaisin rantakadulle, jota varjostavat mukavasti puut, kaikki penkit ovat alueella punaisia. Oli kyllä hienoa kaikkialla ja maisemat vuoristojärvelle hienot.

Kaupunkiin pääsee myös laivakyydillä. Ihana pysäkki!

Olimme jo kilometrin kävelleet ja huomasimme, että jos toisen kilsan vielä jaksaisimme, niin olisimme jo Luganon toisen funikulaarin lähtöpaikalla. Kaupungin eteläpuolella sijaitsee Monte San Salvatore vuori, joka on melkein kilometrin eli 912 m korkea. Sen juurelta voi lähteä reittiä pitkin kiipeämään portaita pitkin ylös tai sitten valita helpomman tavan eli funikulaarin. Se ei ollut ihan halpaa hupia vaan maksoi kahdelta 64 frangia eli n. 66 euroa.

Äkkiä Lugano jäi allemme ja oli aika jyrkkää nousua. Luotimme sveitsiläiseen teknikkaan, että kaikki pelaa ja nautimme kyydistä.

Ylhäällä oli ravintola upeilla maisemilla ja näköalatasanne jonne oli vielä pieni nousu. Sieltä oli huikeat maisemat alas Luganoon!

En ole korkean paikan kammoinen, kunhan putoamisen vaaraa ei ole, mutta hetki piti kuitenkin tässä nieleskellä.

Saimme nauttia maisemista kaksin, koko alueella oli vain joitakin turisteja.

Oli jokaisen frangin arvoinen kokemus!

Kävelimme rantakatua pitkin vielä keskustan ohi hieman keskustan itäpuolelle kaupungin uimarantaa kohti, sillä uimaan oli päästävä vielä ennen paluumatkaa.

Vesi oli aivan kirkasta ja viilensi vähän olotilaa.

Kun lähdettiin, niin auton mittari näytti 40,5. Ei ihme, että aurinko tuntui niin kuumalta, että oli pakko etsiä varjopaikka sieltä rannalta, vaikka oli jo ilta.

Kimi odotti meitä autotallin edessä ja oli ilmeisesti jo nälkäinen vaikka olin jättänyt sille kovia napuja terassille päivällä syötäväksi. Tai sitten oli vain seurankipeä, palvelusväki oli ollut jo liian pitkään omilla retkillään! Kimi sai pehmeää ruokaa ja halusi juoda bideestä, sitten meni tyytyväisenä lepäilemään.