Myöhään iltapäivällä, kun Reima oli saanut työpäivänsä päätökseen lähdimme autolla katsomaan läheistä luostaria Maggiore -järven reunassa. Se oli rakennettu aikoinaan aivan kallioon kiinni ja sieltä pitäisi olla huikeat maisemat järvelle. Portaita oli tietenkin taas luvassa, mutta ne olivat loivat ja kasvillisuus suojasi paahteelta.

Kaunista siellä tosiaan oli ja ihanan rauhallista. Vain muutamia turisteja meidän lisäksi. Siellä oli kirkko kauniine maalauksineen ja sen sisällä soi rauhallinen musiikki.

Kaunis paikka kertakaikkiaan ja maisemat olivat juuri niin upeat kuin kuvitella saattaa.

Lämpötila oli taas yli 30 astetta. Olin pakannut meidän minikylmälaukkuun vähän hedelmiä ja muuta evästä. Ajatuksena oli etsiä joku ranta luostarin lähistöltä ja mennä uimaankin. Mapsin mukaan sellainen löytyi läheisestä Renosta. Sinne ajeltiin pieniä kiemurtelevia teitä pitkin.

Hauska pikkuranta löytyikin, mutta sitten hoksasin että olin unohtanut bikinit asunnolle. Ei voi olla totta! Olin niitä eväitä siinä vaan häslännyt ja mukamas kiireellä lähdettiin. Oli aika tukalan kuuma ja olisi ollut ihana pulahtaa uimaan. No, sinnillä syötiin ja juotiin eväät kivilaiturilla. Vähän väkinäiseltä nuo hymyt kyllä taitaa näyttää!

Mutta maisemat palkitsi taas.

Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin väliaikaiseen kotiimme ja siellä Kimi -kissa heti ilmestyikin paikalle ja sai ruokaa. Saman tien lähdimme vihdoin sinne uimaan, nyt omalle järvelle vaikkakin automatkan päähän Monate Beachille. Vesi oli kirkasta ja sopivasti vilvoitti auringon jo lähtiessä laskuun. Päivisin ranta on maksullinen, kuten monet täällä, jotka ovat ravintoloiden ylläpitämiä, mutta illalla maksua ei enää pyydetty. Illallinen maistui rannan ravintolassa märissä bikineissä, päällä pieni mekko. Tämä se on elämää!