Viimeisenä aamuna Ubudissa käveltiin aamupalalle läheisen hotellin ravintolaan. Se oli keskellä riisipeltoja ja aamun uhraukset hindujumalille olivat siellä juuri käynnissä.

Hotellin aamupala oli laadukas eli tuskin johtui siitä, mutta vatsassa alkoi vähän olemaan outoja tuntemuksia. Ettei vaan olisi BaliBelly nyt iskemässä. Turistien vatsataudit ovat saarella niin yleisiä että niille on jopa nimitys BaliBelly eli Bali masu. Olemme olleet täällä todella tarkkoja hygienian kanssa, pesseet hyvin käsiä ja desinfioitu aina ennen ruokailua, emme ole tietenkään juoneet vettä hanasta, hampaatkin pesty suositusten mukaan pullovedellä. Salaatit ja muut tuoreet vihannekset olemme jättäneet syömättä sillä ne on monesti pesty hanavedellä ja hanavettä jää esim. salaattiin. Mitään ei ole kenelläkään ollut tähän mennessä. Pahimmillaan Bali Belly on tosi raju ja johtaa nesteystarpeen takia sairaalahoitoon.

Meillä oli retkipäivä tiedossa ensin ja sitten iltapäivällä uuteen paikkaan loppulomaksi, Jimbaranin rannalle. Lähdimme sovitusti aamusta itärannikolle, kohti Virgin Beachiä uuden kuljettajan kanssa. Hän asuu lähempää Jimbarania ja voisi hoitaa meidän loppuloman retketkin sitten. Kadekillakin hinnat tuntuivat vaan nousevan ja alkoi olla hieman uuvuttavaa neuvotella hänen kanssaan hinnoista. Mielellään sitä vaan kuulisi hinnan eikä tarvitsisi käyttää aikaa hänen ja lisäksi vielä ilmeisesti hänen isäntänsä Wayanin kanssa neuvottelemiseen. Hinta päivälle oli melkein tuplat kuin mitä saatiin uudelta kuskilta. Lisäksi homma oli todella helppoa hoitaa uuden kuskin kanssa, hänenkin nimi on muuten Kadek. Lasten nimeämiset ovat täällä nimittäin erikoisia, ekalle lapselle annetaan tietty nimi, toiselle seuraava jne. Kaikilla on siis samat nimet! Kadek2 olkoon tämä kuski.

Mineallakin oli vähän vatsavaivoja, mutta asunnolta oli lähdettävä, eikä seuraavaa vielä saisi. Imodiumit vaan napattiin, toivottiin parasta ja matkaan! Puolisen tuntia oltiin ajettu ja oli jo taas päästävä vessaan. Kuski sanoi että voimme hyvin pysähtyä supermarkettiin, että niissä on vessat. Juu oli, mallia järkky! Seisontamallia ja vieressä ämpäri jossa vettä ”vetämiseen”! Ei toki myöskään paperia sillä se ämpärin vesi oli myös pesemistä varten. No, siitäkin selvittiin.

Alkoi tuntumaan siltä että ei ole järkeä ajaa kohti Virgin Beachiä, josta olisi paluumatka yli kaksi tuntia Jimbaranin hotelliin. Täyskäännös takaisin ja lähimmälle rannalle, Sanuriin. Sanur on iso rantakohde ja siellä pitkä valkohiekkainen ranta. Tämä on vulkaaninen saari ja monet rannat sen vuoksi mustaa hiekkaa. Lisää Imovanea vaan molemmille ja pystyimme nauttimaan rantalomailusta. Taisimme päästä säikähdyksellä.

Päivä oli aivan superkuuma taas ja merivesikin niin kuumaa että ei edes tuntunut vilvoittavalta. Intian valtameressäkin tuli nyt uitua, vielä jos Jäämeressä joskus käy niin on tullut uitua kaikissa maailman suurissa valtamerissä.

Rannalta oli palvelut hyvät, saimme heti aurinkotuolit muutaman euron hintaan per kappale ja kylmälaukusta myytin juomia suoraan rantapedille. Hierontapalveluja oli tarjolla myös ja otin puolen tunnin niska-hartia-selkähieronnan balilaiseen tyyliin. Oli tosi hyvä ja ihan uskomaton hinta, n. 5 euroa.

Äkkiä päivä meni varjossa huilaillessa, silti sai aurinkorasvaa lisätä koko ajan. UV oli 12 eli todella kova kalvakalle suomalaiselle. Lähdimme neljän aikaan kohti uutta paikkaa ja hotellia ja oli aika kovat odotukset sillä kyseessä olisi 5 tähden hotelli.

Yleiset tilat olivat hulppeat ja keskellä kivan näköinen allasalue, laguuni kiertää koko sisäpihan. Ubudin jälkeen toki tämä tuntui vähän persoonattomalta paikalta ja turhan länsimaiselta mitä olin vähän pelännytkin. Saimme heti aulassa tervetulojuomat ja tottakai matkatavaramme huolehdittiin huoneeseen.

Huone oli iso ja hieno. Siellä odotti yllätys synttärimatkalaiselle. Meillä on kaksi samanlaista huonetta joissa on väliovi, tosi kiva.

Aurinko alkoi jo laskemaan ja tämä Jimbaranin on kuuluisia hienoista auringonlaskusta. Äkkiä siis kattoterassille auringonlaskun juomille. Hotellin edessä on Jimbaranin ranta, joka on kuuluisa myös saaren parhaista mereneläväravintoloistaan. Niitä oli vieri vieressä ja niistä nousi aivan kauhea savu ja lieskat vaan näkyivät. Onneksi mereltä ei tuullut eivätkä savut tulleet kattoterassille.

Menimme sitten tutkailemaan illallispaikkaa ravintolasta rannalta. Huh, mitkä lieskat ja savut niissä keittiöissä olikaan, kalat ja äyriäiset odottivat syöjiään altaissa. Miten kukaan pystyy olemaan töissä tuommoisessa savussa, siitähän saa keuhkosyövän parissa vuodessa.

Tiesin, että paikka on kuuluisa ja suosittu mutta en voinut kuvitella että näin suuri. Oli laskuvesi ja pöytiä mahtui paljon rannalle. Ihana paikka!

Saimme paikat onneksi, osa ihmisistä oli jo lähtenyt kun oli jo pimeää. Tilasimme lajitelman meren eläviä ja oli niin pimeää, että jouduimme laittamaan lisävaloja kännyköistä että näimme mitä suuhumme laittaisimme. Huomenna pitää tulla auringonlaskun aikaan tänne ajoissa.

Seesteisen illallisen jälkeen palasimme hotellille. Vähän kostea haju oli ollut Rasmuksen ja Minean huoneessa kun tulimme, mutta nyt huone suorastaan haisi homeelle. Ei voi olla totta, viiden tähden hotelli! Meidänkin huone oli jotenkin kostea mutta ei haissut sillä tavalla.

Mentiin respaan kertomaan asiasta ja he saivat uuden huoneen. Oli huonomman tasoisia kuin meidän omat vain saatavilla mutta huomenna vapautuisi saman tasoinen huone. Kivempi oli nuorison kuitenkin mennä nukkumaan huoneeseen joka ei ole homeinen. Ei ollut ihan täydellinen hotelli todellakaan, meidänkin sänky tuntui jotenkin kostealta mutta hyvin silti uni maittoi. Aamulla tänään hoksasin laittaa kosteudenpoiston päälle ilmastointiin ja aamupäivällä lapset saivatkin uuden huoneen joka oli hyvä.

Tänään nautitaan hotellilla, uima-allas kiertää koko sisäpihan ja swim up -baari on keskellä. Sinne täytyy mennä päivädrinkeille pian. Ai niin, Bali Belly karkoitettu toistaiseksi ja olemme Minean kanssa kunnossa.