Aiemmin jo yritimme päästä Cretya Ubudiin päiväpassilla, mutta se oli täynnä. Samaa näytti aina vaan nettisivut, täynnä oli kaikille päiville mitä enää olemme Ubudissa. Cretya olisi ollut Tegalalangin riisiterasseilla ja isompi hotelli-ravintolakompleksi, jossa on upeat uima-altaat parissa tasossa. Katselimme muita vaihtoehtoja ja Wanna Jungle and Pool Bar oli myös täynnä, mutta onnistuimme saamaan paikat Hanging Gardens of Bali -nimisen huipputasoisen hotellin altaille. Kuskimme Kadekin mukaan kyseessä olisi seitsemän tähden hotelli, no en tiedä onko semmoisia olemassakaan.

Päiväpassin nimi viittasi aikanoiseen laatuun, sillä se oli nimeltään Millionaire hangout daypass eli miljonäärin päiväpassi. Hinta tuli siitä, että päiväpassi maksoi kahdelta hengeltä miljoona rupiaa eli alle 60 euroa. Siis vajaa 30€ henkilöltä, taitaa olla aika lailla se hinta mitä Suomessa pitäisi kesällä pulittaa vaikkapa Tropiclandiaan. Kyseessä ei kuitenkaan ollut itse asiassa sisäänpääsymaksu vaan sen verran minimissään piti ostaa ravintolasta ruokaa ja/tai juomaa. Tosi kiva systeemi, paikka oli niin upea että olisin voinut maksaa sisällekin pelkästään tuon verran.

Päivä miljonäärinä! Siltä todella tuntui täällä. Olimme yhdentoista jälkeen paikalla ja emme voineet uskoa, että olimme ainoat koko paikassa. Kaksi infinity poolia ja mitkä viidakkomaisemat.

Olimme varmasti ainakin tunnin oman perheen kesken siellä. Toki henkilökuntaa pyöri ympärillä kuten luksushotellissa kuuluukin. Ei oikein uskaltanut edes aurinkotuolin selkänojaan koskea kun joku jo säntäsi auttamaan että ei tokikaan tarvitsisi ”miljonääri”turistin itseään moisella vaivata.

Nautimme kyllä niin täysillä paikasta, oudointa oli että sinne tuli ainoastaan kolmihenkinen saksalainen perhe ja yksi pariskunta jotka olivat siellä noin tunnin. Ilmeisesti hotellin asukkaat olivat omilla altaillaan tai retkillä.

Tilattiin ihanat drinkit ja aurinko paistoi.

Hotelli koostuu erillisistä taloista, joissa kaikissa on oma allas. Koko hotelli on rakennettu jyrkkään laaksoon keskelle viidakkoa, asiakkaat pääsevät liikkumaan kahdella funikulaarilla ja tällaisella mekin laskeuduimme altaille.

Hinnat poolbarissa olivat tuplat verrattuna Ubudin normaalihintoihin eli kyllä se miljoona kahdelta hengeltä saatiin hyvin kulumaan ja vielä vähän ylimääräistäkin. Suomalaiselle hinnat olivat silti kohtuulliset, Suomen tasoa alkoholijuomat mutta ruuat halvemmat.

Kadek vei meidät aamulla sinne ja paluu oli sovittu viideltä. Se olikin ihan sopiva aika lähteä, taidettiin kaikki nukkua pienet päikkäritkin siinä aurinkotuoleilla. Aurinkorasvaa kului ja väkisin meinasi iho alkaa punoittamaan, onneksi välillä tuli pilviä ja näytti siltä että alkaisi satamaankin. Sääennusteen mukaan olisi taas pitänyt olla ukkosta ja kaatosade mutta pisaraakaan ei tullut.

Taas päästiin niin hienoon paikkaan, että ei mitään järkeä. Tälle ei tunnu loppua täällä tulevan. Alkaa vaikuttamaan siltä, että Balille tullaan toistekin. Hintataso on todella edullinen, ihmiset todella ystävällisiä ja täällä on turvallista. Todella paljon nähtävää, emme ehdi kuin olemattoman pienen osan nähdä tässä kahdessa viikossa.

Jotta elämä ei menisi aivan miljonäärihommaksi menimme illalla syömään läheiseen Warungiin. Warung on paikallisten käyttämä hyvin edullinen ravintola. Se oli yksinkertainen, mutta viihtyisä terassi keskellä riisipeltoja ja Rasmus toivoi, että menisimme sinne. Hän aina haluaa mahdollisimman paikallisen ruokakokemuksen. Tilattiin paistettua riisiä ja nuudelia kanalla ja Rasmus jonkin annoksen jonka nimeä en jaksa muistaa. Oli superhyvää, parasta paikallista mitä ollaan täällä saatu. Hinta oli alle 3€ / annos.

Sirkkojen siritys sekoittui ravintolan soittamaan paikalliseen perinnemusiikkiin ja viereisestä temppelistä kuului seremonian musiikkia. Täysikuu nousi suurena riisipellon ja palmun takaa. Taas täydellinen päivä.