Eka aamu oli kyllä upea, aamupala tarjoillaan tämän hotellimme Tejaprana Bisman ravintolassa, jonka yhteydessä on myös hotellin uima-allas. Palvelu oli aivan erinomaista ja aamupalavalikoima runsas. Kaikki tuotiin pöytään. Hedelmätkin niin nätiksi laitettuna.

Sitten äkkiä omalle altaalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Ilma oli tukahduttavan kuuma. Ei siinä kauaa ehditty oleilla kun katolta alkoi kuulua rapinaa ja apinoita tuli pihaan!

Kääk! En oikein tiennyt miten päin olla. Uskaltaako niitä kuvata jos tulevat nappamaan kännykän tai tulevatko liian lähelle.

Siellä onneksi kuitenkin pysyivät katon rakenteissa tai puissa eivätkä tulleet meitä kohti. Olihan niitä mukava seurailla mutta rentoutumisesta ei tullut kyllä mitään.

Onneksi apinat lähtivät sitten teilleen ja viivyttiin altaalla aika pitkään. Sitten alkoi tuntumaan siltä, että pitäisi vähän lähteä katselemaan tätä Ubudia. Aivan lyhyen kävelymatkan päässä onkin Ubudin pääkatu, jossa tunnelma oli heti hektinen. Autoja, skoottereita, kauppoja, kaupustelijoita, ravintoloita, kahviloita ja baareja. Ubud Palace tuli tsekattua joka olikin nätti, ostimme samalla sinne liput illaksi. Siellä järjestetään joka ilta balilaistanssiesitys. Vaivaiset 5€ maksoi lippu. Kahvi, ruoka, juoma, mikään ei muuten maksa täällä ylipäätänsä oikein mitään.

Ubud Palace on avattu 1920 -luvulla jo yleisölle ja on alun perin 1800-luvulta, mutta on kunnostettu maanjäristysten jälkeen. Se on toiminut aikanaan kuninkaan palatsina.

Katua pitkin kun jatkettiin, niin siinähän tuli jo seuraava palatsi vastaan Ubud Water Palace (Pura taman saraswati) sinne oli pieni pääsymaksu ja sisäänpääsyn edellytyksenä oli pukeutua perinneasuun. Nätti paikka oli sekin.

Hindutemppeli on tämäkin ja se on omistettu jumala Saraswatille. Ei tiedetä mitä jumalien tuoleja nämä oli mutta istua niihin sai.

Taivas alkoi uhkaavasti tummenemaan ja hipsimme lähimpään kuppilaan kevyelle ja myöhäiselle lounaalle. Ihmeteltiin siinä istuessa liikennettä, paikallisia tuli varmasti jostain temppelistä sillä ohi meni paljon skootterilla paikallisia perheitä perinneasuissaan. Kyllä, koko perhe mahtuu yhteen skootteriin täällä. Sade oli äkkiä ohi eikä tuntunut viilentävän ilmaa yhtään.

Balilainen tanssiesitys oli sitten luvassa. Se oli aika kiva, erikoista limputusta kylläkin musiikki, sitä soitti parinkymmenen miehen orkesteri ksylofonin tyyppisillä soittimilla. Tanssijoina oli miehiä ja naisia.

Joku tarina tanssissa kerrottiin, mutta se jäi vähän epäselväksi. Asut olivat upeita ja tanssijat taitavia. Erityisesti sormet näyttelevät näköjään tuossa paikallisessa tanssissa isoa roolia. Niitä heiluteltiin todella nopeasti, pieniä liikkeitä. Erikoista.

Meidän piti vain piipahtaa keskustassa mutta jäimmekin sinne koko iltapäiväksi ja illaksi. Jälleen iltapulahdus altaaseen ja nyt nukkumaan.