Ekan päivän iltana todettiin että askeleita on kertynyt nyt riittävästi, varsinkin yhdelle venähtäneelle nilkalle. Muutenkin houkutti ottaa käyttöön paikalliset kaupunkipyörät eli Bisiklit. Olemattoman euron aloitusmaksun kun appia ladatessa maksaa, niin tunnin kerrallaan saa ajella ihan ilmaiseksi ja seuraava tunti maksaa 1€, sitä seuraavat taisi olla 4 €/h. Pyörät noudetaan ja palautetaan omille asemilleen joita on mukavasti ripoteltu ympäri kaupunkia. Samanlaisten systeemi kuin esim. Helsingissä Alepa -pyörissä. Mahtava systeemi eli eipä muuta kuin pyörät käyttöön ja menoksi.

Pyörällä matka taittui nopeaan ja samalla silmäilin löytyisikö joku isompi ruokakauppa kuin se mini, joka on ihan meidän asunnon lähellä. Löytyi, mutta ei sekään kummoinen ollut, mutta täydennettiin vähän vesi- ja aamupalavarastoja. Pyöräillessä saatiin selvyys sille mistä koko päivän kuulunut musiikki kuuluu, siellähän oli Pride-tapahtuma joen läheisellä esiintymislavalla ja sateenkaarikansaa paljon paikalla istuskelemassa puistossa. Kiertelimme kaupunkia jonkin aikaa ja sitten ajattelimme palauttaa pyörät. Sepä ei onnistunutkaan sillä vain yksi paikka oli vapaana. Kaupunki kuhisi elämää lauantai-iltana ja tietenkin oli bisikleillä tultu keskustaan kauempaa. Hetken selvittelimme pystyykö niitä jättämään siihen läheisyyteen, mutta niissä ei ollut lukkoja kuten Alepa-pyörissä ja ne pystyi jättämään vain aseman telineeseen. Nilkkavaivainen Rasmus sai jättää pyöränsä ja kävellä lyhyen matkan asunnolle, me muut lähdettiin kiroillen metsästämään vapaata asemaa. Appin mukaan missään lähimailla ei ollut vapaata asemaa ja pyöräilimme aivan laitakaupungille, että saimme jätettyä pyörät ja kävelimme kotiin aika pitkän matkan, olipa kätevää! Onneksi jokirannan maisemat palkitsivat taas keskustaan tullessa uupuneet matkalaiset. Päivä oli ollut todella pitkä, aamuneljältä oltiin herätty.

Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin ja nautiskelun aamupalan itsekseni yhdellä meidän asunnon lukuisista terasseista. Tämä asunto on ollut aivan napakymppi ja kerron lisää tästä myöhemmin. Vaikutti siltä että muut jatkavat kuorsaustaan ja lähdin aamukävelylle. Oli kiva kävellä jokirantaa pitkin ja katsella kun ravintoloita avataan ja niihin kertyy pikku hiljaa ihmisiä, pari nunnaa oli myös aamukävelyllä.

Ohitin kaupungin yhden nähtävyyden, lohikäärmesillan.

Seuraavana vastaan tuli silta, joka on aivan täpötäynnä rakkauslukkoja.

Antiikkimarkkinat oli alkamassa lähellä meidän asuntoa ja joenranta näytti täyttävän jos jonkinlaisista vanhoista esineistä ja paikallisista myyjistä.

Päästyäni asunnolle siellä oltiin vihdoin herätty. Päätimme lähteä aamupäivän aktiviteettina asuntomme yläpuolella olevaan Ljubljanan linnaan, sinne pääsee funikulaarilla ja semmoinen veikin meidät nopsaan perille. Linna oli ehkä vähän pettymys, se oli vähän niin kuin Turun linna ulkoa eikä mitenkään erityinen. Toki siellä olisi ollut museota ja audiovisuaalista opastusta jos jonkinlaista, mutta oltiin ostettu vaan liput siihen funikulaariin eikä porukalla ollut oikein innostusta muuhun. Kierreltiin vähän ja tultiin alas kävellen, ihan meidän asunnolle suoraan.

Loppupäivä chillailtiin asunnon puutarhassa, jossa on pieni allas vilvoitteluun. Oli tosi kuuma päivä!

Iltapäivän mittaan otettiin huonosta kokemuksesta huolimatta taas bisiklit käyttöön, sillä kohteena oli sivumpana keskustasta oleva Tivoli -puisto. Se oli valtava alue, jossa ajeltiin ja pysähdyttiin välillä viltille huilaamaan. Oli mukavaa olla varjossa puiden katveessa välillä, hellettä riitti.

Tällä kertaa palautus onnistui hyvin, vapaita paikkoja riitti monella pisteellä keskustassa.

Illalla tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin alkupalan verran, paikallinen makkara oli hyvää, kaikki muut tarjottavat outoja ja rasvaisia, lukuun ottamatta niitä jotka kuvasta tunnistaakin.

Tultiin aika ajoissa asunnolle ja auringon laskiessa oli kiva höpötellä päivien tapahtumista ja suunnitella seuraavia päiviä. Suuntaamme seuraavaksi Bled -järvelle.