Tänään maanantaina oli hellepäivä, mittarissa 28 ja olikin erittäin hyvä päivä matkustaa Gdanskista vain 20 minuutin junamatkan päässä olevaan Sopotin kaupunkiin. Pientä sähläystä taas kerran oli junalippujen kanssa, sillä päästyämme junaan hoksasimme, että nehän olisi pitänyt leimata asemalla ennen junaan nousemista, eikä junassa. Sieltä ei minkäänlaista leimausmasiinaa nimittäin löytynyt. Ollaan aika monesti saatu matkoilla sakkoja junassa ja viimeksi jopa Italian moottoritiellä kun ei olla osattu toimia oikein ja päätimme sen takia hypätä seuraavalla pysäkillä pois leimaaman liput. Se taisi olla tällä kertaa hätävarjelun liioittelua, sillä lippu maksoi euron eikä se sakko tai tarkastusmaksu olisi varmaan paljoakaan maksanut jos tarkastaja olisi sattunut junaan edes tulemaan. Parikymmentä minuuttia sitten vietettiin aikaa rähjäisellä juna-asemalla uutta junaa odotellessa. Gdanskin asema ja junalaiturit olivat kyllä olleet hienot, juna aika retromallia. Sen sijaan kaukojunat näyttivät moderneilta.

Sopotissa kävelimme pitkin pääkatu Monte Cassinoa rantaa kohden. Taas oli nättejä taloja, mutta erilaisia kuin Gdanskissa ja joka paikka täynnä ravintoloita. Tunnelma oli eteläeurooppalainen ja rento. Yllättävän hienoa, en tiedä miksi olin ajatellut että siellä olisi vain pitkä ranta ja muuten ehkä vähän semmoista rähjäistä. Kaikkialla oli todella siistiä ja rakennukset upeita, hyvin hoidettuja, osa aivan linnamaisia.

Rannalla oli isoja hotelleja upeine puutarhoineen.

Ranta on pitkä ja hienohiekkainen, näin kuumana päivänä aivan täynnä ihmisiä. Ravintoloita on aivan rantahiekalla ja jotenkin silmiinpistävän tyylikästä siellä oli. Täällä on valkoiset kalusteet ja auringonvarjot kaikkialla. Ruokaa ja juomaa saa syödä ja juoda rannalla olevissa ravintoloissa tai ottaa mukaan rannalle. Tätä juuri kaipasin Floridassa, jossa ravintolat olivat vähän kauempana rannalta ja niihin piti erikseen lähteä.

Rannalla on valtavan pitkä laituri, nimeltään Molo josta suomalaisilla riittää vitsailtavaa. Se on eurooppalaisittain erikoisen pitkä yli 500 metriä, mutta oltiin vastaavia juuri Floridassa nähty niin monta että ei jaksettu lähteä sinne kävelemään ja unohdin kuvatakin sen. Hups, yksi päänähtävyyksistä kyllä!

Oli kuuma ja muutaman tunnin makoilu rantahietikolla riitti tällä kertaa, söimme rantaravintolassa lounaan, jatkoimme kahville pääkadun aukiolle ja siitä takaisin rannalle, laiturin toiselle puolelle. Ollaan kyllä aika hyviä valumaan vaan paikasta toiseen tämmöisissä paikoissa. Jälleen silmiinpistävän tyylikästä ja silti rentoa. Kyllä täällä ihminen viihtyy!

Jossain kohtaa ajattelimme, että menemme illaksi takaisin Gdanskiin, mutta niin vaan päivä meni tehdessä ei yhtään mitään ja olikin jo päivällisaika. Illallinen pääkadulla ei maksanut myöskään melkein yhtään mitään, 42 euroa kaksi annosta ruokaa, aperitiivit ja valkoviinilasilliset, hyvää italialaista viiniä. Täällä elää kyllä pikkurahalla ja hyvä niin. Ruoka oli oikein hyvää kaiken lisäksi. Kanaa sienikastiketta, kasviksia ja ranskalaisia. En tiedä saako täältä huonoa ollenkaan.

Sopot, luulen että tänne palataan vielä ja todellakin voin suositella tätä rantalomakohteeksi. Varsinkin kun ottaa huomioon lyhyen lentomatkan Suomesta ja hintatason.