Tulimme eilen päivällä Orlandosta lähelle Fort Lauderdalea, tarkemmin sanottuna Hollywoodiin. Tällä paikalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen varsinaisen elokuvien Hollywoodin kanssa. Olimme valinneet tämän loman viimeisille päiville siksi että olisimme lähempänä Miamia, josta lento huomenna illalla tiistaina lähtee takaisin Suomeen. Lisäksi Reima oli bongannut jonkun virtuaalitodellisuus-pelipaikan tästä paikasta joka pitäisi tsekata. Hotellimme on kiva, jälleen karibialaishenkinen huoneistohotelli muutaman minuutin kävelymatkan päässä rannalta. Kun ovi on näin upea turkoosi ja tuolit kirkkaankeltaiset, niin silloin tiesin olevani minulle sopivassa paikassa, ihanaa!

Lähdimme heti rannalle ja rantakatu oli todella vilkas, olihan sunnuntai. Paljon paikallisiakin siellä. Kulkupelejä oli vaikka minkälaisia, turistit ajelivat kuvassa näkyvillä kivoilla katoksellisilla pyörillä. Ihmisiä käveli ja juoksi, oli maastopyörä ja tavallista pyörää, rullaluistimia ja skeittilautoja. Yksi paikallinen yliruskettunut papparainen ajeli katua edestakaisin pyörällä, jossa huudatti kovalla volyymillä latinalaisia hittejä. Hän myös lauloi kaiken aikaa tietenkin mukana. Yksi oli ottanut asiakseen aloittaa jo Trumpin seuraava kampanja ja hänellä oli paita asiaankuuluva ja tottakai myös lippu. Kovaan ääneen hän selosti asiaansa kaikille kuljeskellessaan.

Menimme rantabaariin syömään ja istuimme siinä kaikessa rauhassa katsellen paikallista touhua. Viereisessä Mamacita Bar&Grillissä oli aivan mahdoton meno. Se oli ammuttuna täyteen, siellä oli myös livemusaa. Siis kello oli kaksi sunnuntaipäivänä. Voi että kun osuimme mahtavaa paikkaan! Täällä näytti olevan ihan oma muotikin, läpinäkyviä housuja ja mekkoja bikinien päällä. Missähän moisia voisi Suomessa käyttää!?

Olisi ollut ihana jäädä rantakadulle vaan hengailemaan koko illaksi, mutta olimme jo Suomesta ostaneet liput illan NHL-peliin, joka oli samalla runkosarjan viimeinen peli: Florida Panthers vs Tampa Bay Lightning. Ei auttanut muu kuin kaivella matkalaukun kätköistä farkut jalkaan ja huppari päälle. Siellä tulisi olemaan kylmä. Iho on jo täällä tottunut lähes 30 asteiseen ilmaan ja kosteuteen, pelkkä ajatuskin jäähallista hirvitti.

Minä en ole oikein kummoinen penkkiurheilija mutta ajattelin että ihan kokemushan se on NHL-matsiin mennä Reiman ja Rasmuksen kanssa, joille asia oli tietenkin paljon tärkeämpi. Halli oli aivan valtava kuten arvata saattaa. Noin 20 000 katsojaa mahtuu peliä katsomaan. Joka paikka oli täynnä Panthersin erilaisiin fanipaitoihin sonnustautuneita faneja, Let’s go Panthers huudot raikuvat jo käytävillä. Ensin näytti että sali on puolityhjä mutta aivan viime minuuteilla vasta paikalliset tulivat paikoilleen, mukana tietenkin olutta ja syötävää tarjottimella. Mekin ostettiin hodarit ja oluet, hyvää oli! Vaikka väkeä oli salin täydeltä niin palvelut paikassa pelasivat, kaikkialta sai juomaa ja ruokaa ja vessat olivat mahdottoman suuria. Yhdessä kerroksessa soitti tauolla livebändin ja pitkiä liukuportaita pitkin pääsimme meidän katsomoon.

Peli aloitettiin kovin juhlavalla seremonialla, yksi sotaveteraani oli paikalla kunniakatsomossa ja hänen taustoistaan kerrottiin ja tietenkin kiitettiin hänen isänmaallisista palveluksista. Sitten kaunis nuori nainen lauloi kansallislaulun ja peli sai alkaa. Minua viihdytti suunnattomasti se kun kamerat bongasivat yleisöstä faneja ja heidän reaktionsa olivat tietenkin sitten aivan mahdottomat kun huomasivat olevansa kuvissa. Oli perheitä, kaveriporukoita, pieniä lapsia mukana. Kaikilla fanivaatteet ja kova meno.

Olihan se pelikin vauhdikas. Kauheasti tuli maaleja, Panthers hävisi lopulta 8-4 ja fanit olivat pettyneitä. Meidän edessä yksi käänsi jopa fanipaitansa nurin päin lopussa. No on siinä kanssa fani! Reima saisi kirjoittaa siitä pelin kulusta tänne enemmän analyysiä, minun osaaminen ei siihen riitä. Ihan kiva kokemus oli kyllä kaiken kaikkiaan tämäkin.