Toiseksi viimeinen lomapäivä päätettiin viettää kokonaan rannalla. Orlandossa olimme olleet joitakin tunteja altaalla, kisapäivä meni sisätiloissa ja samoin Kennedy Space Center päivä. Nyt pitäisi saada vielä aurinkoa talteen, ennen Suomeen paluuta. Tavoitteena Rasmuksen sanoin: medium plus. Astelimme lähimmille rantapedeille sillä ajattelimme että vuokrataan semmoiset ja lisäksi auringon varjokin, kun koko päivä rannalla ollaan. Rasmukselle tuli joku pieni vatsapöpö Orlandossa viimeisenä päivänä ja vaikka se oli ohi jo mennytkin niin ei koko päivän oleilu paahtavassa auringossa tekisi vielä hyvää. Arvattiinkin että ne suhteellisen rämät aurinkotuolit ovat melko arvokkaat ja olihan ne, 20€ kappale ja 20€ varjo, yhteensä 80€. No, kerran se kirpaisi!

Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila lähenteli taas kolmeakymppiä. Onneksi mereltä kävi mukava tuuli eikä sen takia tuntunut liian kuumalta. Hengenpelastajan kopit ovat täällä samantyyppisiä kuin Miamissa ja tämä rantaviiva jatkuu sinne asti. Uskomattoman pitkä hiekkarannikko on kyllä tässä itärannikolla. Kopissa olevat pienet liput kertoivat että meressä olisi vaarallista uida pyörrevirtausten takia. Aallot olivat suuria, eikä suurin osa ihmisistä lähtenytkään kovia kauaksi rannasta. Vesi oli lämmintä ja aallot tuntuivat todella voimakkailta vaikka olisi ollut alle vyötärön korkuisessa vedessä. Rantavahdit välillä viheltelivät ihmisille, jos he meinasivat mennä liian kaus rannasta. Muuten tuo rantavahtien työ vaikuttaa aika isiltä.

Mutta yhtäkkiä alkoi tapahtua. Mönkijällä tuli rantavahti hätyyttämään muita avuksi ja he lähtivät juoksemaan kovaa vauhtia vähän matkan päähän, jossa näkyikin jokin hahmo merellä uimarenkaalla. Hengenpelastajat syöksyivät veteen ja toivat tämän miehen rantaan. Hän olikin aivan meidän viereisestä rantatuolista ja kuulin kuinka hän kiitteli rantavahteja ja kertoi miten ei ollut päässyt enää rantaan vaikka oli kuinka potkinut. Oli jäänyt pyörrevirtaukseen. Hui kauheata. Kehtasi sitten kuitenkin myös vähän kritisoida sitä lähintä rantavahtia, joka ei ilmeisesti ollut huomannut tilannetta ensimmäisenä. Myöhemmin iltapäivällä sama jo kerran hukkumiselta pelastettu mies lähti uimarenkaallansa uudelleen sinne mereen. Ajattelin että pysyisi nyt jo poissa sieltä, viereisen kopin rantavahti oli ilmeestä päätellen samaa mieltä ja tarkkaili miestä koko ajan. Tällä kertaa mies pääsi omin voimin pois aallokosta.

Reima päätti opettaa rantavahdeille oikeaoppista baywatch -juoksua!

Rantavahdin kopissa olikin varoitus myös merenelävistä. Rannalla kävellessäni huomasinkin ihmeellisen otuksen, se oli pullea ja läpinäkyvä. Kämpille tullessamme googletimmekin että kyseessä oli juuri yksi kyltissä kerrotuista eläimistä ”Man o’ war. Rasmus kävi lopuksi vielä uimassa ja emme tiedä oliko se tämä kyseinen meduusan tyyppinen eläin joka jalkaan osui vai joku muu. Ei onneksi tullut pientä kirvelyä ja punoitusta pahempaa oiretta. Mutta aika ällö otus, ei osaa uida. Menee vaan aaltojen mukana.

Kello on seitsemän illalla ja kirjoittelen tätä parvekkeella viimeisistä auringon säteistä nauttien. Ilma on edelleen kuuma. Reima ja Rasmus lähtivät sinne VR-pelipaikkaan. Jos eivät kohta tule niin taidan laittaa viestin että minut löytää läheisestä Mamacitan salsabaarista.